Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytävät eron jälkeen heti uuden kumppanin?
27.07.2023 |
En tajua sitä, itselläni menee joskus vuosia että pääsen aidosti jonkun yli enkä todellakaan ole heti etsimässä uutta, mites te muut täällä?
Kommentit (143)
Uuden koeajo on suoritettu ennenkuin hylätään vanha, ihan kuin autokaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Jos on hyvännäköinen nainen, saa Tinderissä hetkessä sata matchia. Ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Ei kun sen nimenomaan tietää heti ensisilmäyksellä tai vähintään parin minuutin keskustelun jälkeen, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Jos ei ole, niin ei se syty myöhemminkään. Silloin voi olla vain kaveri. Jos on, lähdetään selvittämään sopiiko luonteet, arvot, elämäntavoitteet jne. yhteen. Jos ei sovi, sanotaan hyvästit. Jos sopii, kumppani on löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Tässä ihmiset ovat erilaisia. Minä taas en halua seksiä, jos en tunne vetoa ja himoa toista kohtaan, koska seksi ystävän kanssa kuulostaa lähinnä mekaaniselta tyydyttämiseltä. Minulla se vetovoima ja himo on syttynyt jo aiemmin. Kyllä sitä kipinää voi aikuisillakin olla, ei vain nuorilla.
t. 45-vuotias
Mulle riittää se, että tunnen olevani turvassa ja hyväksytty ja on tunne, että molemmat haluaa rakastua ja toivovat tästä pitkää parisuhdetta. Silloin voin antautua toisen kosketukselle ja koskettaa. Silloin syttyy värinä ja himo. Ei siinä ole mitään mekaanista. Se on jännittävää ja kaunista.
Ja ystävyys takaa sen, että on muutakin yhteistä kuin vain sänkytouhut. Olen ollut pitkissä parisuhteissa ilman ystävyyttä eikä ne olleet kestäviä kuitenkaan. Joskus tulee päivä, kun olemme vanhoja ja vaivaisia. Hommat ei ehkä maistu kuten ennen. Silloin haluan, että ihana ystävyys pitää rakkautta yllä, koska mitä muutakaan enää olisi? Nykyinen on paras ystäväni. Tiedän, että hän pysyy vierelläni vaikka köpöttäisimme rollaattoreiden kanssa.Miksi oletat, että jos suhteessa on kipinää ja intohimoa, se perustuisi vain seksiin?
Koska tuo kirjoittaja teilasi alussa syttyvän ystävyyden tunteen täysin. Omien kokemusten mukaan ystäväpohja on paras. Eri juttu, jos toinen tuntuu veljeltä. Niitäkin on. Monet työkaverit esim. alkaa pidemmän päälle tuntumaan perheeltä. Sitten ei voi muuta ajatella. Mulle tuli onneksi salamana taivaalta tåmä ystävyys ja siihen liittyvä hyvä olo, halu olla toisen lähellä. Ja lopulta seksi. Niin se oli sitten menoa. En keksi, miksi ystävyys estää rakastumisen. Mutta kaikki tyylillään kai sitten.
En sanoisi että nopeasti eron jälkeen hankittu laastarisuhde olisi mikään oikea suhde. Menee useimmilla aikaa ennekuin löytyy joku, jonka kanssa seurustellaan vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinjäämisen pelko niin sitä ottaa ensimmäisen joka huolii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Ei kun sen nimenomaan tietää heti ensisilmäyksellä tai vähintään parin minuutin keskustelun jälkeen, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Jos ei ole, niin ei se syty myöhemminkään. Silloin voi olla vain kaveri. Jos on, lähdetään selvittämään sopiiko luonteet, arvot, elämäntavoitteet jne. yhteen. Jos ei sovi, sanotaan hyvästit. Jos sopii, kumppani on löytynyt.
Ok. Mulla menee toisinpäin. Täytyy tuntea toinen ensin hyvin ennen kuin edes voi tuntea mitään seksuaalisia haluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Ei kun sen nimenomaan tietää heti ensisilmäyksellä tai vähintään parin minuutin keskustelun jälkeen, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Jos ei ole, niin ei se syty myöhemminkään. Silloin voi olla vain kaveri. Jos on, lähdetään selvittämään sopiiko luonteet, arvot, elämäntavoitteet jne. yhteen. Jos ei sovi, sanotaan hyvästit. Jos sopii, kumppani on löytynyt.
Ei kyllä tiedä. Itse en yleensä skannaa uusia tuttavuuksia siinä mielessä. Kiinnostus syttyy pikkuhiljaa ja vasta siinä vaiheessa kun toisen luonne alkaa hahmottumaan, ei ikinä pelkän ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että nopeasti eron jälkeen hankittu laastarisuhde olisi mikään oikea suhde. Menee useimmilla aikaa ennekuin löytyy joku, jonka kanssa seurustellaan vakavasti.
Laastari mihin? Itse jätin maailman hankalimman miehen ja tanssin onnesta, kun eroon pääsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on kyllä vaikea ymmärtää, kun ei ole itse koskaan seurustellut.
M38
Tuohon sarjarakastumiseen on kaksi vaihtoehtoa:
1) Vaatimuksia kumppanin ulkonäöstä ei juuri ole
2) Uusi on odottamassa suhteen aikana (paremman näköisillä naisilla näitä on koko suhteen ajan odottamassa)
3) Ulkonäkö on erittäin hyvä
No jos on ulkonäkö kondiksessa ja oma elämä hanskassa tyyliin Sanna Marin, niin ottajia löytyy kyllä.
Niin, ottajia löytyy kyllä, mutta eihän niistä yksikään välttämättä ole sellainen, jonka itse haluaisi. Ei ainakaan minulle pariutuminen ole sitä, että otan "parhaan saatavilla olevan", vaan minulla pariutuminen menee niin, että otan sellaisen, joka sytyttää ja sellaisen, jonka haluan. Jos juuri sellaista ei ole saatavilla, niin ei silloin kiinnosta ne muut kiinnostuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Ei kun sen nimenomaan tietää heti ensisilmäyksellä tai vähintään parin minuutin keskustelun jälkeen, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Jos ei ole, niin ei se syty myöhemminkään. Silloin voi olla vain kaveri. Jos on, lähdetään selvittämään sopiiko luonteet, arvot, elämäntavoitteet jne. yhteen. Jos ei sovi, sanotaan hyvästit. Jos sopii, kumppani on löytynyt.
Ok. Mulla menee toisinpäin. Täytyy tuntea toinen ensin hyvin ennen kuin edes voi tuntea mitään seksuaalisia haluja.
Tässä taitaa olla nyt tosi moni keskustelija. Sinä et kuitenkaan ilmeisesti ole se, joka meni ensin sänkyyn ja sitten vasta himo syttyi?
Minäkään en syty pelkästä ulkonäöstä, mutta silti ne jutut, jotka ovat syventyneet ja joissa seksuaalinen halu on syntynyt, ovat todellakin kipinöineet - ja vasta siitä on syntynyt halu olla toisen kanssa suhde- tai seksimielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Ei kun sen nimenomaan tietää heti ensisilmäyksellä tai vähintään parin minuutin keskustelun jälkeen, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Jos ei ole, niin ei se syty myöhemminkään. Silloin voi olla vain kaveri. Jos on, lähdetään selvittämään sopiiko luonteet, arvot, elämäntavoitteet jne. yhteen. Jos ei sovi, sanotaan hyvästit. Jos sopii, kumppani on löytynyt.
Ok. Mulla menee toisinpäin. Täytyy tuntea toinen ensin hyvin ennen kuin edes voi tuntea mitään seksuaalisia haluja.
Tässä taitaa olla nyt tosi moni keskustelija. Sinä et kuitenkaan ilmeisesti ole se, joka meni ensin sänkyyn ja sitten vasta himo syttyi?
Minäkään en syty pelkästä ulkonäöstä, mutta silti ne jutut, jotka ovat syventyneet ja joissa seksuaalinen halu on syntynyt, ovat todellakin kipinöineet - ja vasta siitä on syntynyt halu olla toisen kanssa suhde- tai seksimielessä.
Olen sama. Ensin haluan tuntea kunnolla, että voin edes ajatella petipuuhia. Sittenkään halu ei syty randomisti jossain tuolla treffeillä kuppilassa tai puistossa. Vaan vasta, kun päästään rauhassa neljän seinän sisään ja ollaan hetken lähekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on kyllä vaikea ymmärtää, kun ei ole itse koskaan seurustellut.
M38
Tuohon sarjarakastumiseen on kaksi vaihtoehtoa:
1) Vaatimuksia kumppanin ulkonäöstä ei juuri ole
2) Uusi on odottamassa suhteen aikana (paremman näköisillä naisilla näitä on koko suhteen ajan odottamassa)
3) Ulkonäkö on erittäin hyvä
No jos on ulkonäkö kondiksessa ja oma elämä hanskassa tyyliin Sanna Marin, niin ottajia löytyy kyllä.
Niin, ottajia löytyy kyllä, mutta eihän niistä yksikään välttämättä ole sellainen, jonka itse haluaisi. Ei ainakaan minulle pariutuminen ole sitä, että otan "parhaan saatavilla olevan", vaan minulla pariutuminen menee niin, että otan sellaisen, joka sytyttää ja sellaisen, jonka haluan. Jos juuri sellaista ei ole saatavilla, niin ei silloin kiinnosta ne muut kiinnostuneet.
Miksi teet tästä jotain avaruustiedettä. Tietenkin otin parhaan, koska oli kiinnostavin ja häneen halusin eniten tutustua. Oikeastaan vaikutti tosi hyvin minulle sopivalta. Ja sitten kun tutustuttiin, niin löysin hänestä parhaan ystäväni ja sielunkumppanin.
Mitä enempää olisin jäänyt odottelemaan? (Onneksi en jäänyt. Paljon on miesväkeä nähty ja tämä tyyppi on aarre heidän joukossaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Mun lähipiirissä olisi montakin mukavaa, joista jokainen on osoittanut mielenkiintoa. Vanhoja koulukavereita, työkavereita, yhden serkun kaveri, toisen serkun kaveri... Sain vain napata haluamani. Ja en ole edes mikään missi vaan ihan perus hymyilevä iloinen nainen, rauhallinen ja lempeä huumorityyppi.
Kysymykseni ei koskenut tuota. En pidä ihmeellisenä sitä, että kiinnostuneita on. Mutta oliko näiden joukossa oikeasti se juuri sun tyyppinen mies? Nimittäin jos minun pitäisi valita, niin nimenomaan tuollaisesta porukasta en oman tyylistä miestä löytäisi - vanhat koulukaverit, työkaverit, serkkujen kaverit... Nuohan ovat ainakin omalla kohdallani ihan randomeita. Ja erityisesti, jos kerran kaikki olivat vanhoja tuttuja, niin miksi et ollut siitä valitsemastasi kiinnostunut aiemmin? Luulisi, että jos se olisi Elämäsi Mies, olisit halunnut hänet jo paljon aikaisemmin.
Yleensä valitsin tuntemattomista. Saatoin mennä ystävän mukana hänen muiden tuttujensa illanistujaisiin jonne kertoi tulevan paljon ihmisiä, tai sitten terassille tai festareille. Minullekin ulkonäkö oli nelikymppiseksi asti aina tärkein juttu kumppanissa, eikä sielujen sympatia niinkään. Enkä ole koskaan tapaillut samasta tuttavapiiristä useampaa tai liannut omaa pesää koskemalle kavereihin. Uusi mies aina kokonaan uudesta piiristä.
Kuinka helposti noista porukoista aina löytyy ulkonäöllisesti sinun tyyppisiä miehiä? Itselläni olisi tuokin haasteellista, koska todellakaan kaikissa kaveripiireissä tai kavereiden tutuissa ei ole sellaisia, joiden ulkonäkö olisi minusta erityisen sytyttävä. Olen ehkä siinäkin asiassa sellainen, että vain harvat miellyttävät. Tosin minulla on kyllä aina ollut myös se, että en pysty kiinnostumaan pelkän ulkonäön perusteella.
Ei mulla ole ulkonäölle muuta kriteeriä kuin ettei ole liian laiha, ulkonäössä on jokin kiva juttu (esim. kiva hymy) ja pituus vähintään 180cm. Koska se on miesten keskipituus, niin joukosta ei tippunut kuin yksi. Tykkään kilteistä ellei jopa nörteistä miehistä, niin niitä tuntuu olevan kivasti vapaana, koska monet haluaa jotain draama-äijämiehiä ja niiden kanssa sitä jännää kipinää kai. Minä pidän rauhasta. Enkä haluaisi edes mitään huikean komeaa adonista, kun en ole missi itsekään. Sellaisen, joka hymyilee mulle ja röhnöttää mun kanssa leffaa katsoen. Saa olla rennosti iskävatsaakin. Tuollainen mies mulla siis onkin. Ja suurin osa näitä olikin "jonossa".
Hyvä selitys: "se on miesten keskipituus". Yrititkö pehmentää jotenkin naiseuttasi, ettet vaikuttaisi siltä, että valitset miehen täsmälleen ulkoisten ominaisuuksien vuoksi.
Itse eron jälkeen hyppäsin uuteen suhteeseen aika lailla heti. Aivan tietoisesti lähdin etsimään uutta kumppania, koska suhteen loppu oli ollut vähän sellaista epämääräistä ja palattiin yhteen monta kertaa. Lopulta tajusin, ettei suhteella ole kuitenkaan tulevaisuutta ja tiesin pääseväni eteenpäin vain uuden suhteen avulla. Tässä tapauksessa kannatti, koska nykyään olemme tuon uuden kumppanin kanssa naimisissa. Exä kovasti vielä haikaili yhteen lopullisenkin eron jälkeen, mutta kun oli löytänyt uuden kumppanin jo siinä vaiheessa, tajusi miten huono ja toksinen tuo aiempi suhde oli itse asiassa ollut. Koen uuden suhteen ansiosta päässeeni muutenkin helpommin yli vanhasta, vaikka toki olimme tehneet eroa niin pitkään, että olin käsitellyt asiaa jo ennen lopullista eroa.
Ehkäpä joskus siis uusi suhde voi auttaa siinä yli pääsyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Mun lähipiirissä olisi montakin mukavaa, joista jokainen on osoittanut mielenkiintoa. Vanhoja koulukavereita, työkavereita, yhden serkun kaveri, toisen serkun kaveri... Sain vain napata haluamani. Ja en ole edes mikään missi vaan ihan perus hymyilevä iloinen nainen, rauhallinen ja lempeä huumorityyppi.
Kysymykseni ei koskenut tuota. En pidä ihmeellisenä sitä, että kiinnostuneita on. Mutta oliko näiden joukossa oikeasti se juuri sun tyyppinen mies? Nimittäin jos minun pitäisi valita, niin nimenomaan tuollaisesta porukasta en oman tyylistä miestä löytäisi - vanhat koulukaverit, työkaverit, serkkujen kaverit... Nuohan ovat ainakin omalla kohdallani ihan randomeita. Ja erityisesti, jos kerran kaikki olivat vanhoja tuttuja, niin miksi et ollut siitä valitsemastasi kiinnostunut aiemmin? Luulisi, että jos se olisi Elämäsi Mies, olisit halunnut hänet jo paljon aikaisemmin.
Yleensä valitsin tuntemattomista. Saatoin mennä ystävän mukana hänen muiden tuttujensa illanistujaisiin jonne kertoi tulevan paljon ihmisiä, tai sitten terassille tai festareille. Minullekin ulkonäkö oli nelikymppiseksi asti aina tärkein juttu kumppanissa, eikä sielujen sympatia niinkään. Enkä ole koskaan tapaillut samasta tuttavapiiristä useampaa tai liannut omaa pesää koskemalle kavereihin. Uusi mies aina kokonaan uudesta piiristä.
Kuinka helposti noista porukoista aina löytyy ulkonäöllisesti sinun tyyppisiä miehiä? Itselläni olisi tuokin haasteellista, koska todellakaan kaikissa kaveripiireissä tai kavereiden tutuissa ei ole sellaisia, joiden ulkonäkö olisi minusta erityisen sytyttävä. Olen ehkä siinäkin asiassa sellainen, että vain harvat miellyttävät. Tosin minulla on kyllä aina ollut myös se, että en pysty kiinnostumaan pelkän ulkonäön perusteella.
Ei mulla ole ulkonäölle muuta kriteeriä kuin ettei ole liian laiha, ulkonäössä on jokin kiva juttu (esim. kiva hymy) ja pituus vähintään 180cm. Koska se on miesten keskipituus, niin joukosta ei tippunut kuin yksi. Tykkään kilteistä ellei jopa nörteistä miehistä, niin niitä tuntuu olevan kivasti vapaana, koska monet haluaa jotain draama-äijämiehiä ja niiden kanssa sitä jännää kipinää kai. Minä pidän rauhasta. Enkä haluaisi edes mitään huikean komeaa adonista, kun en ole missi itsekään. Sellaisen, joka hymyilee mulle ja röhnöttää mun kanssa leffaa katsoen. Saa olla rennosti iskävatsaakin. Tuollainen mies mulla siis onkin. Ja suurin osa näitä olikin "jonossa".
Hyvä selitys: "se on miesten keskipituus". Yrititkö pehmentää jotenkin naiseuttasi, ettet vaikuttaisi siltä, että valitset miehen täsmälleen ulkoisten ominaisuuksien vuoksi.
En valitse PELKÄSTÄÄN sen perusteella. Mutta kyllä kriteerejä saa olla. Miksi ei saisi? Sain ihanan aarteen näilläkin kriteereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Ei kun sen nimenomaan tietää heti ensisilmäyksellä tai vähintään parin minuutin keskustelun jälkeen, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Jos ei ole, niin ei se syty myöhemminkään. Silloin voi olla vain kaveri. Jos on, lähdetään selvittämään sopiiko luonteet, arvot, elämäntavoitteet jne. yhteen. Jos ei sovi, sanotaan hyvästit. Jos sopii, kumppani on löytynyt.
Ok. Mulla menee toisinpäin. Täytyy tuntea toinen ensin hyvin ennen kuin edes voi tuntea mitään seksuaalisia haluja.
Tässä taitaa olla nyt tosi moni keskustelija. Sinä et kuitenkaan ilmeisesti ole se, joka meni ensin sänkyyn ja sitten vasta himo syttyi?
Minäkään en syty pelkästä ulkonäöstä, mutta silti ne jutut, jotka ovat syventyneet ja joissa seksuaalinen halu on syntynyt, ovat todellakin kipinöineet - ja vasta siitä on syntynyt halu olla toisen kanssa suhde- tai seksimielessä.
Olen sama. Ensin haluan tuntea kunnolla, että voin edes ajatella petipuuhia. Sittenkään halu ei syty randomisti jossain tuolla treffeillä kuppilassa tai puistossa. Vaan vasta, kun päästään rauhassa neljän seinän sisään ja ollaan hetken lähekkäin.
On se naiselle kyllä tosi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin näkee, että kukaan nainen olisi sinkkuna yli puolta vuotta, ellei todella tahdo sitä.
En minä halua olla sinkku mutta tiedostan kyllä miten raskas olen läheisille. Joten en odota että kukaan kanssani haluaa olla. Kohta menty kaksi vuotta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin näkee, että kukaan nainen olisi sinkkuna yli puolta vuotta, ellei todella tahdo sitä.
En minä halua olla sinkku mutta tiedostan kyllä miten raskas olen läheisille. Joten en odota että kukaan kanssani haluaa olla. Kohta menty kaksi vuotta yksin.
Tiedän lähes vain ja ainoastaan naisia, jotka ovat hyvin raskaita kaikille, ja ovat silti parisuhteessa. Ylivoimaisesti valtaosa.
Ei mulla ole ulkonäölle muuta kriteeriä kuin ettei ole liian laiha, ulkonäössä on jokin kiva juttu (esim. kiva hymy) ja pituus vähintään 180cm. Koska se on miesten keskipituus, niin joukosta ei tippunut kuin yksi. Tykkään kilteistä ellei jopa nörteistä miehistä, niin niitä tuntuu olevan kivasti vapaana, koska monet haluaa jotain draama-äijämiehiä ja niiden kanssa sitä jännää kipinää kai. Minä pidän rauhasta. Enkä haluaisi edes mitään huikean komeaa adonista, kun en ole missi itsekään. Sellaisen, joka hymyilee mulle ja röhnöttää mun kanssa leffaa katsoen. Saa olla rennosti iskävatsaakin. Tuollainen mies mulla siis onkin. Ja suurin osa näitä olikin "jonossa".