Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytävät eron jälkeen heti uuden kumppanin?
27.07.2023 |
En tajua sitä, itselläni menee joskus vuosia että pääsen aidosti jonkun yli enkä todellakaan ole heti etsimässä uutta, mites te muut täällä?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Mun lähipiirissä olisi montakin mukavaa, joista jokainen on osoittanut mielenkiintoa. Vanhoja koulukavereita, työkavereita, yhden serkun kaveri, toisen serkun kaveri... Sain vain napata haluamani. Ja en ole edes mikään missi vaan ihan perus hymyilevä iloinen nainen, rauhallinen ja lempeä huumorityyppi.
Kysymykseni ei koskenut tuota. En pidä ihmeellisenä sitä, että kiinnostuneita on. Mutta oliko näiden joukossa oikeasti se juuri sun tyyppinen mies? Nimittäin jos minun pitäisi valita, niin nimenomaan tuollaisesta porukasta en oman tyylistä miestä löytäisi - vanhat koulukaverit, työkaverit, serkkujen kaverit... Nuohan ovat ainakin omalla kohdallani ihan randomeita. Ja erityisesti, jos kerran kaikki olivat vanhoja tuttuja, niin miksi et ollut siitä valitsemastasi kiinnostunut aiemmin? Luulisi, että jos se olisi Elämäsi Mies, olisit halunnut hänet jo paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Olen eri kirjoittaja - ja olen eri mieltä. Olen 45-vuotias, ja kyllä vielä aikuisena voi ihastua ja rakastua todella voimakkaasti, tuntea kipinöintiä ja voimakasta intohimoa. Eli ei ole perhoset vatsassa mikään pelkästään nuoruuden juttu.
Mutta on se syy hylätä 10 mukavaa ihmistä? Metsästää jotain hekumaa, jota ei välttämättä edes tarvita ja joka voi olla valheellinen (joo, olen saanut tuon tyypistä, joka osoittautui kauheaksi lopulta)? Ja sitten itkeä, ettei ketään löydy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Tässä ihmiset ovat erilaisia. Minä taas en halua seksiä, jos en tunne vetoa ja himoa toista kohtaan, koska seksi ystävän kanssa kuulostaa lähinnä mekaaniselta tyydyttämiseltä. Minulla se vetovoima ja himo on syttynyt jo aiemmin. Kyllä sitä kipinää voi aikuisillakin olla, ei vain nuorilla.
t. 45-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Olen eri kirjoittaja - ja olen eri mieltä. Olen 45-vuotias, ja kyllä vielä aikuisena voi ihastua ja rakastua todella voimakkaasti, tuntea kipinöintiä ja voimakasta intohimoa. Eli ei ole perhoset vatsassa mikään pelkästään nuoruuden juttu.
Mutta on se syy hylätä 10 mukavaa ihmistä? Metsästää jotain hekumaa, jota ei välttämättä edes tarvita ja joka voi olla valheellinen (joo, olen saanut tuon tyypistä, joka osoittautui kauheaksi lopulta)? Ja sitten itkeä, ettei ketään löydy?
Minä tarvitsen suhteeseen hekumaa. Pelkästään se, että joku on mukava tyyppi, ei riitä minulle. Mutta se, että joku on mukava tyyppi JA hänen kanssaan on hekumaa, se on hyvä yhdistelmä. Jos kipinöintiä ei ole, niin kyllä se on minulle syy "hylätä" vaikka ne 10 mukavaa ihmistä. Mieluummin katselen, löytyisikö sellainen, jonka kanssa oikeasti on vetovoimaa. Ja kyllä tämä toimi - tällä periaatteella olen elämässäni kaikki suhteet löytänyt, ja nytkin olen seurustelusuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Mun lähipiirissä olisi montakin mukavaa, joista jokainen on osoittanut mielenkiintoa. Vanhoja koulukavereita, työkavereita, yhden serkun kaveri, toisen serkun kaveri... Sain vain napata haluamani. Ja en ole edes mikään missi vaan ihan perus hymyilevä iloinen nainen, rauhallinen ja lempeä huumorityyppi.
Kysymykseni ei koskenut tuota. En pidä ihmeellisenä sitä, että kiinnostuneita on. Mutta oliko näiden joukossa oikeasti se juuri sun tyyppinen mies? Nimittäin jos minun pitäisi valita, niin nimenomaan tuollaisesta porukasta en oman tyylistä miestä löytäisi - vanhat koulukaverit, työkaverit, serkkujen kaverit... Nuohan ovat ainakin omalla kohdallani ihan randomeita. Ja erityisesti, jos kerran kaikki olivat vanhoja tuttuja, niin miksi et ollut siitä valitsemastasi kiinnostunut aiemmin? Luulisi, että jos se olisi Elämäsi Mies, olisit halunnut hänet jo paljon aikaisemmin.
Sen verran kaikkia tunsin, että olisi ehkä monikin sopinut. Ja osoittivat kiinnostusta jo avioliittoni aikana tai heti eron jälkeen. Ja tietenkin mua kiinnosti eniten se paras aiemmin, mutta silloinhan olin avioliitossani. Aikaa meni, että eroprosessi saatiin ajoitettua perheen kannalta järkevästi. Ja enhän minä satavarma siitäkään ihmisestä ollut ennen kuin aloimme treffailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Mun lähipiirissä olisi montakin mukavaa, joista jokainen on osoittanut mielenkiintoa. Vanhoja koulukavereita, työkavereita, yhden serkun kaveri, toisen serkun kaveri... Sain vain napata haluamani. Ja en ole edes mikään missi vaan ihan perus hymyilevä iloinen nainen, rauhallinen ja lempeä huumorityyppi.
Kysymykseni ei koskenut tuota. En pidä ihmeellisenä sitä, että kiinnostuneita on. Mutta oliko näiden joukossa oikeasti se juuri sun tyyppinen mies? Nimittäin jos minun pitäisi valita, niin nimenomaan tuollaisesta porukasta en oman tyylistä miestä löytäisi - vanhat koulukaverit, työkaverit, serkkujen kaverit... Nuohan ovat ainakin omalla kohdallani ihan randomeita. Ja erityisesti, jos kerran kaikki olivat vanhoja tuttuja, niin miksi et ollut siitä valitsemastasi kiinnostunut aiemmin? Luulisi, että jos se olisi Elämäsi Mies, olisit halunnut hänet jo paljon aikaisemmin.
Sen verran kaikkia tunsin, että olisi ehkä monikin sopinut. Ja osoittivat kiinnostusta jo avioliittoni aikana tai heti eron jälkeen. Ja tietenkin mua kiinnosti eniten se paras aiemmin, mutta silloinhan olin avioliitossani. Aikaa meni, että eroprosessi saatiin ajoitettua perheen kannalta järkevästi. Ja enhän minä satavarma siitäkään ihmisestä ollut ennen kuin aloimme treffailla.
Okei, sulla on sitten jotenkin erilainen suhtautuminen näihin kuin esim. itselläni. Tuntuisi jotenkin absurdilta, että kokisin, että jostain porukasta useampi voisi olla hyvä vaihtoehto. Minulla on jotenkin aina ollut niin, että vain todella harvat kiinnostavat ja vain todella harvat ovat sellaisia, joita etsin. No, mutta helpompaa toki niille, joilla noin helposti löytyy mieleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) On matalahkot standardit eli pystyy ihastumaan aika helposti ja katsomaan läpi sormien isompiakin "juttuja"
b) Aiempi suhde on ollut jo pidempään kaverillista ja siksi ei ole enää niin paljoa mitään, mistä "päästä yli"
c) Hyvä tuuri
d) Aiempien yhdistelmä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Mun lähipiirissä olisi montakin mukavaa, joista jokainen on osoittanut mielenkiintoa. Vanhoja koulukavereita, työkavereita, yhden serkun kaveri, toisen serkun kaveri... Sain vain napata haluamani. Ja en ole edes mikään missi vaan ihan perus hymyilevä iloinen nainen, rauhallinen ja lempeä huumorityyppi.
Kysymykseni ei koskenut tuota. En pidä ihmeellisenä sitä, että kiinnostuneita on. Mutta oliko näiden joukossa oikeasti se juuri sun tyyppinen mies? Nimittäin jos minun pitäisi valita, niin nimenomaan tuollaisesta porukasta en oman tyylistä miestä löytäisi - vanhat koulukaverit, työkaverit, serkkujen kaverit... Nuohan ovat ainakin omalla kohdallani ihan randomeita. Ja erityisesti, jos kerran kaikki olivat vanhoja tuttuja, niin miksi et ollut siitä valitsemastasi kiinnostunut aiemmin? Luulisi, että jos se olisi Elämäsi Mies, olisit halunnut hänet jo paljon aikaisemmin.
Yleensä valitsin tuntemattomista. Saatoin mennä ystävän mukana hänen muiden tuttujensa illanistujaisiin jonne kertoi tulevan paljon ihmisiä, tai sitten terassille tai festareille. Minullekin ulkonäkö oli nelikymppiseksi asti aina tärkein juttu kumppanissa, eikä sielujen sympatia niinkään. Enkä ole koskaan tapaillut samasta tuttavapiiristä useampaa tai liannut omaa pesää koskemalle kavereihin. Uusi mies aina kokonaan uudesta piiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin näkee, että kukaan nainen olisi sinkkuna yli puolta vuotta, ellei todella tahdo sitä.
Ilmeisesti et ole hirveästi ollut naisten kanssa edes ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä olin kaunis, niin äkkiähän se uusi kumppani löytyi, siitä vaan valitsi. Nyt ulkonäön rupsahtamisen myötä on itsetunto latistunut niin, etten kehtaa katsoa miehiä silmiin edes kaupassa, joten sinkkuna mennään. Toisin sanoen: jos on hyvä itsetunto, ulospäin suuntautunut olemus ja rohkeasti lähestyy ihmisiä, niin pariutuminen on rivakkaa.
Mistä porukasta siis valitsit, olivatko ilmoittautuneet kiinnostuneiksi vai millä lailla päädyit valitsemaan juuri heidän joukostaan? Ja löytyikö aina just sellaisia, joista tykkäät, eli ihan sun tyyppisiä, joiden kanssa kaikki natsasi täydellisesti? Kska jos joutui, niin jännä juttu! Jos minulle laitettaisiin joku kymmenen miehen porukka, niin todennäköisesti yksikään ei olisi kiinnostava. Sadasta ehkä voisi yksi olla, oikein hyvällä tuurilla kaksi. Oliko sulla siis aina sata tarjolla olevaa miestä odottamassa valintaasi ja päätöstäsi, vai miten se meni?
Mun lähipiirissä olisi montakin mukavaa, joista jokainen on osoittanut mielenkiintoa. Vanhoja koulukavereita, työkavereita, yhden serkun kaveri, toisen serkun kaveri... Sain vain napata haluamani. Ja en ole edes mikään missi vaan ihan perus hymyilevä iloinen nainen, rauhallinen ja lempeä huumorityyppi.
Kysymykseni ei koskenut tuota. En pidä ihmeellisenä sitä, että kiinnostuneita on. Mutta oliko näiden joukossa oikeasti se juuri sun tyyppinen mies? Nimittäin jos minun pitäisi valita, niin nimenomaan tuollaisesta porukasta en oman tyylistä miestä löytäisi - vanhat koulukaverit, työkaverit, serkkujen kaverit... Nuohan ovat ainakin omalla kohdallani ihan randomeita. Ja erityisesti, jos kerran kaikki olivat vanhoja tuttuja, niin miksi et ollut siitä valitsemastasi kiinnostunut aiemmin? Luulisi, että jos se olisi Elämäsi Mies, olisit halunnut hänet jo paljon aikaisemmin.
Yleensä valitsin tuntemattomista. Saatoin mennä ystävän mukana hänen muiden tuttujensa illanistujaisiin jonne kertoi tulevan paljon ihmisiä, tai sitten terassille tai festareille. Minullekin ulkonäkö oli nelikymppiseksi asti aina tärkein juttu kumppanissa, eikä sielujen sympatia niinkään. Enkä ole koskaan tapaillut samasta tuttavapiiristä useampaa tai liannut omaa pesää koskemalle kavereihin. Uusi mies aina kokonaan uudesta piiristä.
Kuinka helposti noista porukoista aina löytyy ulkonäöllisesti sinun tyyppisiä miehiä? Itselläni olisi tuokin haasteellista, koska todellakaan kaikissa kaveripiireissä tai kavereiden tutuissa ei ole sellaisia, joiden ulkonäkö olisi minusta erityisen sytyttävä. Olen ehkä siinäkin asiassa sellainen, että vain harvat miellyttävät. Tosin minulla on kyllä aina ollut myös se, että en pysty kiinnostumaan pelkän ulkonäön perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin näkee, että kukaan nainen olisi sinkkuna yli puolta vuotta, ellei todella tahdo sitä.
Sinun naispiirisi on hyvin pieni, ja niissä kaikki naiset supermalleja, jos noin kova vietti on.
Näinen käsittelee eronsa jo vuoden päivät ennen varsinaista erotapahtumaa. Siksi siitä pääsee nopeasti yli.
Uusi mieskin on yleensä jo katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Tässä ihmiset ovat erilaisia. Minä taas en halua seksiä, jos en tunne vetoa ja himoa toista kohtaan, koska seksi ystävän kanssa kuulostaa lähinnä mekaaniselta tyydyttämiseltä. Minulla se vetovoima ja himo on syttynyt jo aiemmin. Kyllä sitä kipinää voi aikuisillakin olla, ei vain nuorilla.
t. 45-vuotias
Mulle riittää se, että tunnen olevani turvassa ja hyväksytty ja on tunne, että molemmat haluaa rakastua ja toivovat tästä pitkää parisuhdetta. Silloin voin antautua toisen kosketukselle ja koskettaa. Silloin syttyy värinä ja himo. Ei siinä ole mitään mekaanista. Se on jännittävää ja kaunista.
Ja ystävyys takaa sen, että on muutakin yhteistä kuin vain sänkytouhut. Olen ollut pitkissä parisuhteissa ilman ystävyyttä eikä ne olleet kestäviä kuitenkaan. Joskus tulee päivä, kun olemme vanhoja ja vaivaisia. Hommat ei ehkä maistu kuten ennen. Silloin haluan, että ihana ystävyys pitää rakkautta yllä, koska mitä muutakaan enää olisi? Nykyinen on paras ystäväni. Tiedän, että hän pysyy vierelläni vaikka köpöttäisimme rollaattoreiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin näkee, että kukaan nainen olisi sinkkuna yli puolta vuotta, ellei todella tahdo sitä.
Itse olen ollut koko elämäni. N35
Omasta tahdostasi eli et ole kelpuuttanut ketään, joka sinut olisi halunnut.
Eronnut kirjoitti:
Mulla erosta kaksi kuukautta ja se oli suuri järkytys. Tuli melko puskista koko juttu ja järkytystä lisäsi vielä se, että mies löysi pian uuden.
No uutta suhdetta en kaipaa, mutta kyllä teki pari päivää sitten hyvää saada seksiä yhdeltä mieheltä. Teki hyvää fyysisesti ja henkisesti. :D
Olen eri. Ei se ollut minullekaan helppoa rakastua salamana kesken eroprosessin. En kenellekään suosittele, mutta siinä vai kävi niin. Joskus se iskee, kun ei odota, ja joskus taas ei, vaikka toivoisi. On parempi käsitellä vanha ero ennen uutta suhdetta eikä niin, että yrittää rakkaushuumassa käsitellä myös eroa. No, olen kuitenkin jo toipunut, ja edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
Tässä ihmiset ovat erilaisia. Minä taas en halua seksiä, jos en tunne vetoa ja himoa toista kohtaan, koska seksi ystävän kanssa kuulostaa lähinnä mekaaniselta tyydyttämiseltä. Minulla se vetovoima ja himo on syttynyt jo aiemmin. Kyllä sitä kipinää voi aikuisillakin olla, ei vain nuorilla.
t. 45-vuotias
Mulle riittää se, että tunnen olevani turvassa ja hyväksytty ja on tunne, että molemmat haluaa rakastua ja toivovat tästä pitkää parisuhdetta. Silloin voin antautua toisen kosketukselle ja koskettaa. Silloin syttyy värinä ja himo. Ei siinä ole mitään mekaanista. Se on jännittävää ja kaunista.
Ja ystävyys takaa sen, että on muutakin yhteistä kuin vain sänkytouhut. Olen ollut pitkissä parisuhteissa ilman ystävyyttä eikä ne olleet kestäviä kuitenkaan. Joskus tulee päivä, kun olemme vanhoja ja vaivaisia. Hommat ei ehkä maistu kuten ennen. Silloin haluan, että ihana ystävyys pitää rakkautta yllä, koska mitä muutakaan enää olisi? Nykyinen on paras ystäväni. Tiedän, että hän pysyy vierelläni vaikka köpöttäisimme rollaattoreiden kanssa.
Miksi oletat, että jos suhteessa on kipinää ja intohimoa, se perustuisi vain seksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on kyllä vaikea ymmärtää, kun ei ole itse koskaan seurustellut.
M38
Tuohon sarjarakastumiseen on kaksi vaihtoehtoa:
1) Vaatimuksia kumppanin ulkonäöstä ei juuri ole
2) Uusi on odottamassa suhteen aikana (paremman näköisillä naisilla näitä on koko suhteen ajan odottamassa)
3) Ulkonäkö on erittäin hyvä
No jos on ulkonäkö kondiksessa ja oma elämä hanskassa tyyliin Sanna Marin, niin ottajia löytyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn aidosti ihmetellen että mistä te niitä uusia kumppaneita löydätte ja varsinkin niin nopeasti eron jälkeen?
Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta, koska mies jätti toisen naisen vuoksi. Olen käsitellyt eron ja mielelläni olisin kunnollisessa ja uskollisessa parisuhteessa. Olen 46v, teen 100% etätyötä kotoa käsin. Harrastan yksilöurheilua, en käy baareissa koska en juopottele.
Olen yhdessä deittiapissa ja käynyt parilla treffeillä mutta ne miehet oli vain Ok enkä tuntenut mitään kemiaa tai perhosia vatsassa.
Olen tavannut nyt työn kautta kaksi miestä jotka kolahtivat ja luulen että tunne on molemminpuolinen. Nuo miehet hakeutuvat aina työympyröissä seuraani ja punastelevat kun ovat kanssani. Mutta. Nuo molemmat miehet on naimisissa joten en ole tehnyt mitään aloitetta . Vai pitäisikö tehdä aloite?
Siis miten te niitä miehiä löydätte? Missä te tutustutte? Ja onko siinä oikeasti sitä kemiaa vai alatteko seurustelemaan kunhan vaan on Ok mies?
Mitähän on tämä kemia, jota metsästät? Perhoset vatsassa on nuoruuden juttuja. Näin aikuisena tavataan sitä mukavaa tyyppiä ja tunteet syvenee hiljalleen, jos kaikki menee hyvin. Näin minä sain elämäni rakkauden. Tuntui, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja olo oli hyvä. Siitä jatkettiin.
Kemialla tarkoitan, että kun näet miehen niin tuntuu että joku vetovoima vetää teitä puolenne , tuntuu että huumorintaju ja ajatuksenjuoksu on samanlainen, tuntuu että on seksuaalinen himo toista kohtaan, tekee mieli rutista, halata ja pussata koska toinen on niin ihana.
Jos tätä ei tunnu niin silloin mies on minulle vaan kaveri ja Ok. Mutta en voi kuvitella seksuaalista suhdetta sellaisen kanssa.
Ei noita heti ekoilla treffeillä kuulu ollakaan. Tuollaiset on mennyttä nuoruuden satua. Ei ekalla kerralla himota, kun toinen ei ole vielä edes koskenut. Itse tunsin ekalla tapaamisella suunnattoman suurta rauhaa. Se, että hän tuntui yståvältä oli upeaa! Ystävyys on paras perusta parisuhteelle. Himo syttyi, kun pääsin treffailemaan yöpymisen merkeissä ja kädet alkoi vaeltaa... Rakkaus syttyi ja syveni hiljalleen täydelliseksi.
No jaa. Mä olen 43v. ja kyllä mä haluan tuntea himoa nopeasti. Et sä päätä muiden puolesta mitä ensimmäisillä treffeillä kuuluu olla.
Itse tapasin juuri erään "vanhan tutun" pelkän seksin merkeissä. Pelkkää himoa molemmilta, ei mitään muuta. Meidän viime kerrasta n.17 vuotta aikaa, mutta ei haitannut menoa lainkaan.
Olen eri kirjoittaja - ja olen eri mieltä. Olen 45-vuotias, ja kyllä vielä aikuisena voi ihastua ja rakastua todella voimakkaasti, tuntea kipinöintiä ja voimakasta intohimoa. Eli ei ole perhoset vatsassa mikään pelkästään nuoruuden juttu.