En pääse mitenkään yli epäsuositusta mielipiteestäni koskien erolapsia

Jopas. Mutta jos tekee noin kuin ap sanoo, niin sitten syytetään vieraannuttamisesta.

Toisaalta, jos mies on sellainen, että se ei oma-aloitteisesti halua olla lastensa kanssa, niin se on niin huono isä ja mies, että on ehkä parempikin, että ei ole tekemisissä lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Voi kuule. 100% varmuudella ne odotti toisen vanhemman osallistuvan perhe-elämään sen liiton aikanakin. Eikä olisi tullut eroa, jos olisi tullut osallistumista. Odotus nousee siitä, että lähtökohtaisesti yhdessä tehdyt lapset ovat yhteisiä, eikä mikään toisen vanhemman henkilökohtainen elämänmittainen projekti. Eron jälkeen sillä etävanhemmalla on kuitenkin niin paljon enemmän omaa aikaa, että kyllä siitä saa olettaa pienen siivun irtoavan omille lapsille, etenkin kun entisen puolison kanssa ei tarvitse viettää enää sekuntiakaan.

Tiedän, ja tätä ihmettelen myös: miten ihmeessä se äiti kuvittelee, että isä alkaa hoitamaan lapsiaan eron jälkeen? Yleensä sama meno jatkuu.

Ennen eroa isästä oli sentäs jotain apua. Sitten äiti haluaa eronnja valittaa, kun sitä vähääkään apua ei ole ja valittaa isän uusista vaimoista, siitä, kuinka rahat menee vaimon lapsiin jne.

Miksi isä ei huolehtisi lapsistaan myös eron jälkeen? Meinaatko isänä, että lapset lakkaavat olemasta sinun jälkeläisiäsi, jos lasten äiti hauluaa erota?

t. joka toinen viikko lastensa kanssa asuva isä

Totta kai isä saa huolehtia lapsistaan eron jälkeen just niin paljon kuin haluaa. Mutta eron haluavalla ei ole mitään oikeuksia vaatia mitään.

Suomen laki on asiasta eri mieltä. Sori siitä. 

Lain mukaan erävanhemmalla ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin maksaa elarit.

Nyt ei puhutakaan erävanhemmista, vaan lasten huoltajista. Suomen lain mukaan molemmilla huoltajilla on vastuu lapsista. Vain yksinhuoltaja on yksin vastuussa. 

Vastuu on yhteinen taloudellisesta näkökulmasta. Fakta on, että etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuuksia ikinä edes tavata lastaan.

Kuulostaa siltä, että sinun lapsillesi on etu, että ovat äidillään eivätkä tapaa sinua. Et vaikuta tasapainoiselta aikuiselta. 

Olen nainen ja lapseni olivat aikoinaan vuoroviikkolapsia. Isä halusi hoitaa lapsensa.

Puhunkin nyt niistä eroa haluavista äideistä, jotka kitisevät lasten isille jälkeenpäin.

Ei se ole mitään kitinää, että isäkin velvoitetaan ottamaan vastuuta OMISTA lapsistaan. 

Juuri tässä onkin pointti: naiset luulevat, että isää voi velvoittaa ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Mutta kun ei voi. Ei voi tehdä mitään muuta kuin velvoittaa maksamaan elarit. Sitten voi vain _toivoa_, että isä ottaa vastuuta.

Toivon todella, että sinä et koskaan lisäänny. Ei tuollainen mies ansaitse lapsia. 

Olen nainen, minulla on lapsia, eikä koskaan olisi tullut mieleenkään vaatia eksältä mitään.

Harvinaisen tyhmä nainen olet siinä tapauksessa. 

Voisitko tarkentaa, että mikä on fiksu mielipide?

Sekö, että eron haluava saa esittää hyljätylle puolisolle roppakaupalla vaatimuksia?

Normaaliälyinen ymmärtää tarkentamattakin, mikä on fiksu ratkaisu. Sääli lastesi kannalta, että sinä et ymmärrä. 

Jahas. Et sitten itsekään tiedä fiksua vastausta. Halveksunta kertoo aina vain siitä, ettei osaa vastata.

Hirveän vaikea olikin keksiä tämä vastaus: Myös isällä on velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia.

t. eri

Vastaus on väärä. Etävanhemmalla on tasan yksi velvollisuus. Ja se on maksaa elarit.

Ei ole väärä ja jokainen täysipäinen aikuinen sen tajuaa. Velvollisuuksia on muitakin kuin lakiiin kirjatut asiat. 

Ne ovat moraalisia velvollisuuksia, jotka eivät tapahdu, vaikka eksä kuinka valittaisi.

Miksi eivät tapahtuisi? Ei minulla ainakaan isän velvoitteet poistuneet sillä hetkellä, kun lasten äidin kanssa tiet lähtivät erilleen. Olen isä elämäni loppuun saakka riippumatta siitä, mitä lasten äiti tekee tai jättää tekemättä. Ei tulisi mieleenikään luistaa moraalisista tai mistään muistakaan velvotteista vain siksi, että en onnistunut parisuhteessa lasten äidin kanssa. Se kun ei ole millään tavalla lasten syytä.

t. aktiivinen etäisä

Hyvä niin.

Mutta _jos_ haluat luistaa velvollisuuksistasi, niin eksälläsi ei ole mitään asiaa valittaa siitä sinulle. Jos siis eksä on halunnut eron.

Hänellä on paljonkin asiaa valittaa siinä kohtaa. Ja täysin aiheesta. Mulkkuhan minä olisin, jos en omista lapsistani ottaisi vastuuta riippumatta siitä, mitä heidän äitinsä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kun edelleenkään lapset eivät ole syyllisiä aikuisten valintoihin eikä heitä pidä käyttää koston välikappaleina.

t. sama

Olen täysin samaa mieltä. Mutta puhunkin vaatimuksista, jos itse ei tuota tajua.

Aloitus kuulosta jonkun 16-vuotiaana isäksi tulleen pojan vinkumiselta. "Ei mulla ole mitään vastuuta siitä, että panin lapset alulle". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Voi kuule. 100% varmuudella ne odotti toisen vanhemman osallistuvan perhe-elämään sen liiton aikanakin. Eikä olisi tullut eroa, jos olisi tullut osallistumista. Odotus nousee siitä, että lähtökohtaisesti yhdessä tehdyt lapset ovat yhteisiä, eikä mikään toisen vanhemman henkilökohtainen elämänmittainen projekti. Eron jälkeen sillä etävanhemmalla on kuitenkin niin paljon enemmän omaa aikaa, että kyllä siitä saa olettaa pienen siivun irtoavan omille lapsille, etenkin kun entisen puolison kanssa ei tarvitse viettää enää sekuntiakaan.

Tiedän, ja tätä ihmettelen myös: miten ihmeessä se äiti kuvittelee, että isä alkaa hoitamaan lapsiaan eron jälkeen? Yleensä sama meno jatkuu.

Ennen eroa isästä oli sentäs jotain apua. Sitten äiti haluaa eronnja valittaa, kun sitä vähääkään apua ei ole ja valittaa isän uusista vaimoista, siitä, kuinka rahat menee vaimon lapsiin jne.

Miksi isä ei huolehtisi lapsistaan myös eron jälkeen? Meinaatko isänä, että lapset lakkaavat olemasta sinun jälkeläisiäsi, jos lasten äiti hauluaa erota?

t. joka toinen viikko lastensa kanssa asuva isä

Totta kai isä saa huolehtia lapsistaan eron jälkeen just niin paljon kuin haluaa. Mutta eron haluavalla ei ole mitään oikeuksia vaatia mitään.

Suomen laki on asiasta eri mieltä. Sori siitä. 

Lain mukaan erävanhemmalla ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin maksaa elarit.

Nyt ei puhutakaan erävanhemmista, vaan lasten huoltajista. Suomen lain mukaan molemmilla huoltajilla on vastuu lapsista. Vain yksinhuoltaja on yksin vastuussa. 

Vastuu on yhteinen taloudellisesta näkökulmasta. Fakta on, että etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuuksia ikinä edes tavata lastaan.

Kuulostaa siltä, että sinun lapsillesi on etu, että ovat äidillään eivätkä tapaa sinua. Et vaikuta tasapainoiselta aikuiselta. 

Olen nainen ja lapseni olivat aikoinaan vuoroviikkolapsia. Isä halusi hoitaa lapsensa.

Puhunkin nyt niistä eroa haluavista äideistä, jotka kitisevät lasten isille jälkeenpäin.

Ei se ole mitään kitinää, että isäkin velvoitetaan ottamaan vastuuta OMISTA lapsistaan. 

Juuri tässä onkin pointti: naiset luulevat, että isää voi velvoittaa ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Mutta kun ei voi. Ei voi tehdä mitään muuta kuin velvoittaa maksamaan elarit. Sitten voi vain _toivoa_, että isä ottaa vastuuta.

Toivon todella, että sinä et koskaan lisäänny. Ei tuollainen mies ansaitse lapsia. 

Olen nainen, minulla on lapsia, eikä koskaan olisi tullut mieleenkään vaatia eksältä mitään.

Harvinaisen tyhmä nainen olet siinä tapauksessa. 

Voisitko tarkentaa, että mikä on fiksu mielipide?

Sekö, että eron haluava saa esittää hyljätylle puolisolle roppakaupalla vaatimuksia?

Normaaliälyinen ymmärtää tarkentamattakin, mikä on fiksu ratkaisu. Sääli lastesi kannalta, että sinä et ymmärrä. 

Jahas. Et sitten itsekään tiedä fiksua vastausta. Halveksunta kertoo aina vain siitä, ettei osaa vastata.

Hirveän vaikea olikin keksiä tämä vastaus: Myös isällä on velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia.

t. eri

Vastaus on väärä. Etävanhemmalla on tasan yksi velvollisuus. Ja se on maksaa elarit.

Ei ole väärä ja jokainen täysipäinen aikuinen sen tajuaa. Velvollisuuksia on muitakin kuin lakiiin kirjatut asiat. 

Ne ovat moraalisia velvollisuuksia, jotka eivät tapahdu, vaikka eksä kuinka valittaisi.

Miksi eivät tapahtuisi? Ei minulla ainakaan isän velvoitteet poistuneet sillä hetkellä, kun lasten äidin kanssa tiet lähtivät erilleen. Olen isä elämäni loppuun saakka riippumatta siitä, mitä lasten äiti tekee tai jättää tekemättä. Ei tulisi mieleenikään luistaa moraalisista tai mistään muistakaan velvotteista vain siksi, että en onnistunut parisuhteessa lasten äidin kanssa. Se kun ei ole millään tavalla lasten syytä.

t. aktiivinen etäisä

Hyvä niin.

Mutta _jos_ haluat luistaa velvollisuuksistasi, niin eksälläsi ei ole mitään asiaa valittaa siitä sinulle. Jos siis eksä on halunnut eron.

Hänellä on paljonkin asiaa valittaa siinä kohtaa. Ja täysin aiheesta. Mulkkuhan minä olisin, jos en omista lapsistani ottaisi vastuuta riippumatta siitä, mitä heidän äitinsä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kun edelleenkään lapset eivät ole syyllisiä aikuisten valintoihin eikä heitä pidä käyttää koston välikappaleina.

t. sama

Olen täysin samaa mieltä. Mutta puhunkin vaatimuksista, jos itse ei tuota tajua.

Niin minäkin. Äidillä on täysi oikeus vaatia isää heräämään, jos isä ei itse tajua ottaa vastuuta. Jotkut ovat niin pihalla, etteivät vaatimatta tee yhtään mitään lastensa eteen. Silloin äidillä on oikeus vaatia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Missä yksisarvismaassa sinä olet kasvanut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Madre Mia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Tuo on kyllä totisinta totta! Täällä vaan ei kestetä kuulla miten asia on. Syystä että: eronneiden naisten sakkihan se on, joka täällä aamusta iltaan kommenttejaan kirjoittelee.

Juuri noin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

No sitten olet k¨sipää, jonka valintojen seurauksena lapset kärsivät. Sanktio ei tule sinulle, vaan lapsille ja se on mulkkumaisin teko, jonka voi tehdä. 

Niin. Unohdat nyt vain ison asian. Lasten oikeudet. Eron jälkeenkin lapsella/lapsilla on oikeus kumpaankin/molempiin vanhempiin. Se, että vanhemmat ovat eronneet, ei tarkoita sitä, että lapset eroavat vanhemmistaan. Päinvastoin. Silloin vasta korostuukin se vanhempana oleminen.

Surullista on se, että vanhemmat ovat epäkypsiä omissa väleissään ja sen takia estävät lasten oikeudet kumpaankin vanhempaansa. Sitä en ymmärrä enkä hyväksy. ( kun siis kyseessä yhteishuoltajuus. Yksinhuoltajuus aivan eri asia)

En myöskään sitä, että eron jälkeen toinen vanhemmista unohtaa kokonaan olevansa vanhempi.

Lapset tulevat ykkösenä eron jälkeenkin. Heidän tarpeensa, elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Saat olla eri mieltä, mutta olet väärässä. Pakottamisella tapahtuu paljonkin hyvää. Siksi meillä on muun muassa pakottavaa lainsäädäntöä. Ilman sitä olisi moni asia ihan perseellään. 

Toki pakottaminen ei ole sama asia kuin vaatiminen. Vaatia voi vaikka kuuta taivaalta, mutta pakottamaan sitä kuuta ei pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen samaa mieltä. Jos mies pettää niin ottakoot lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

No sitten olet k¨sipää, jonka valintojen seurauksena lapset kärsivät. Sanktio ei tule sinulle, vaan lapsille ja se on mulkkumaisin teko, jonka voi tehdä. 

Monesti se sanktio tulee myös vastuunpakoilijalle, kun hän kasvaa vihdoin ja viimein aikuiseksi ja yrittää korjata sitä minkä tuhosi pakoillessa. Esimerkiski minun "isäni" yritti 10 vuoden radiohiljaisuuden jälkeen ruveta leikkimään vastuullista ja osallistuvaa isää. Ei liene tarpeen kertoa, mitä mieltä olin siitä 13-vuotiaana. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan.