En pääse mitenkään yli epäsuositusta mielipiteestäni koskien erolapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Vaikuttaa siltä, että olet katkera erosta ja haluat rangaista ex-puolisoasi siitä, että hän halusi erota.

Tunteesi on ymmärrettävä,mutta olisi hyvä, jos voisit hyväksyä eron, etkä tuntisi vihaa ketään kohtaan.

Monet ihmiset eroavat ja elämä jatkuu. Sinun kannattaa ajatella, että aina ei puolisot sovikaan yhteen ja silloin ero on paras ratkaisu.

Se ei ole arvostelua sinua kohtaan.

Voit myöhemmin löytää sopivan puolison, jonka kanssa yhteiselämä sujuu.

Vaikka puolisot eroavat, vanhemmuus jatkuu. Olet edelleen lapsellesi isä. Jos teillä on yhteishuoltajuus, päätätte yhdessä lapsen asioista. Onko lapsesi sinulle tärkeä? Tapaatko häntä? Kun hän kasvaa, saatat huomata, että oli hyvä pitää häneen yhteyttä.

Mikähän foliohattu tämä AP mamma on ?

Ei ole kaikki hatun alla kotona 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Oletko kuullut lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa? Niitä vanhempia on kaksi useimmissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Olet väärässä. Kyse on lapsen oikeudesta hyvään suhteeseen molempien vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Huolestuttavaa 😮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Vaikuttaa siltä, että olet katkera erosta ja haluat rangaista ex-puolisoasi siitä, että hän halusi erota.

Tunteesi on ymmärrettävä,mutta olisi hyvä, jos voisit hyväksyä eron, etkä tuntisi vihaa ketään kohtaan.

Monet ihmiset eroavat ja elämä jatkuu. Sinun kannattaa ajatella, että aina ei puolisot sovikaan yhteen ja silloin ero on paras ratkaisu.

Se ei ole arvostelua sinua kohtaan.

Voit myöhemmin löytää sopivan puolison, jonka kanssa yhteiselämä sujuu.

Vaikka puolisot eroavat, vanhemmuus jatkuu. Olet edelleen lapsellesi isä. Jos teillä on yhteishuoltajuus, päätätte yhdessä lapsen asioista. Onko lapsesi sinulle tärkeä? Tapaatko häntä? Kun hän kasvaa, saatat huomata, että oli hyvä pitää häneen yhteyttä.

Erostani on jo kauan, ja minä halusin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Oletko kuullut lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa? Niitä vanhempia on kaksi useimmissa tapauksissa.

Ei tässä ketjussa ole kyse oikeuksista, vaan vaatimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Ja miksiköhän olet sitä mieltä, että lapsia pitää rankaista siitä, että äiti otti eron? Vai etkö vain elämänkokemuksistasi huolimatta tajua, että se on ennen kaikkea lapsilta pois, jos toinen vanhempi ei ota vastuuta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Oletko kuullut lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa? Niitä vanhempia on kaksi useimmissa tapauksissa.

Ei tässä ketjussa ole kyse oikeuksista, vaan vaatimisesta.

Kulkevat monesti käsikädessä. Esimerkiksi se, että vaadin lasteni isää noudattamaan tapaamissopimusta on lasten oikeuksista huolehtisimista. Kummallisen vaikeaa sinulle tajuta näin yksinkertaista asiaa. 

Jos käytetään termiä hoitoapu omista lapsistaan huolehtimisesta erotessa näiden toisesta vanhemmasta, kyllä silloin ollaan melko hukassa omassa vanhemmuudessa ja vastuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Kiitän luojaani siitä, ettet ole sattunut esimiehekseni. Sen verran ulalla olet todellisuudesta, että on jopa vaarallisen kuuloista, että olet ollut vastuussa ihmisitä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Unohdat nyt vain ison asian. Lasten oikeudet. Eron jälkeenkin lapsella/lapsilla on oikeus kumpaankin/molempiin vanhempiin. Se, että vanhemmat ovat eronneet, ei tarkoita sitä, että lapset eroavat vanhemmistaan. Päinvastoin. Silloin vasta korostuukin se vanhempana oleminen.

Surullista on se, että vanhemmat ovat epäkypsiä omissa väleissään ja sen takia estävät lasten oikeudet kumpaankin vanhempaansa. Sitä en ymmärrä enkä hyväksy. ( kun siis kyseessä yhteishuoltajuus. Yksinhuoltajuus aivan eri asia)

En myöskään sitä, että eron jälkeen toinen vanhemmista unohtaa kokonaan olevansa vanhempi.

Lapset tulevat ykkösenä eron jälkeenkin. Heidän tarpeensa, elämänsä.

Kaunis ajatus, että lapset tulevat ykkösenä eron jälkeenkin, mutta ei ole realismia. Monelle lapset ei tule ykkösenä edes avioliiton aikana.

Isät varsinkin heijastaa ex-puolisoa kohtaan tuntemaansa vihaa lapsiinkin. Uusi perhe hankitaan pian ja entiset lapset on pelkkä riesa ja kuluerä. Valitetaan elatusmaksuista, ei muisteta lasta edes jouluna, tapaaminen ei kiinnosta.

Julmaa lapsia kohtaan, mutta sellaisia jotkut ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Ja miksiköhän olet sitä mieltä, että lapsia pitää rankaista siitä, että äiti otti eron? Vai etkö vain elämänkokemuksistasi huolimatta tajua, että se on ennen kaikkea lapsilta pois, jos toinen vanhempi ei ota vastuuta? 

En ole sitä mieltä, että lapsia rankaista, jos äiti halusi eron. Jos nyt karrikoin, niin olen sitä mieltä, että äitiä pitää rankaista, jos otti eron.

Jos isä haluaa kantaa vastuuta ja hoitaa lapsiaan, niin sitten kaikki on kaikkien osapuolten kannalta ok. Mutta

jos isä ei halua nähdä lapsiaan niin paljoa kuin äiti haluaisi, niin äidillä ei ole mitään oikeuksia vaatia mitään. Silloin äidin rankaisu on, että hänen pitäö yksin selvitä arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Ja miksiköhän olet sitä mieltä, että lapsia pitää rankaista siitä, että äiti otti eron? Vai etkö vain elämänkokemuksistasi huolimatta tajua, että se on ennen kaikkea lapsilta pois, jos toinen vanhempi ei ota vastuuta? 

En ole sitä mieltä, että lapsia rankaista, jos äiti halusi eron. Jos nyt karrikoin, niin olen sitä mieltä, että äitiä pitää rankaista, jos otti eron.

Jos isä haluaa kantaa vastuuta ja hoitaa lapsiaan, niin sitten kaikki on kaikkien osapuolten kannalta ok. Mutta

jos isä ei halua nähdä lapsiaan niin paljoa kuin äiti haluaisi, niin äidillä ei ole mitään oikeuksia vaatia mitään. Silloin äidin rankaisu on, että hänen pitäö yksin selvitä arjessa.

Todella pelottavaa, että 55-vuotias ei tajua, että tuolla tavalla äidin rankaiseminen=lasten rankaiseminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä huomioi sen, että usein eroaminen on seurausta siitä, ettei se toinen suostu esim. käsittelemään jotain hiertävää asiaa. Eroaja siis kokee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisikö sinun mielestäsi toisen katsoa sitä perseilyä vaan ja jatkaa?

Kyllä saa erota. Mutta sen jälkeen ei saa odottaa apua.

Olen niin kyllästynyt näihin lähiäiteihin, jotka eroaa ilman kunnon syytä (väkivaltaa tai pettämistä), ja sitten kitisee, kun mies ei tee sitä tai tätä.

Sellaista se eron jälkeinen elämä on! Jos sinulla on liiton aikana miehen suhteen yksi ongelma, niin eronnjälkeen sinulla on 10 ongelmaa, kun mukaan tulee uusperheet, äitipuolet yms.

Oletko kuullut lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa? Niitä vanhempia on kaksi useimmissa tapauksissa.

Ei tässä ketjussa ole kyse oikeuksista, vaan vaatimisesta.

Kulkevat monesti käsikädessä. Esimerkiksi se, että vaadin lasteni isää noudattamaan tapaamissopimusta on lasten oikeuksista huolehtisimista. Kummallisen vaikeaa sinulle tajuta näin yksinkertaista asiaa. 

Miksi ajattelet, että lapsillesi on hyväksi nähdä isää, joka ei ole heistä niin kiinnostunut, että vapaaehtoisesti haluaisi nähdä näitä? Lapsetko eivät vaistoa, että isää rasittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Kiitän luojaani siitä, ettet ole sattunut esimiehekseni. Sen verran ulalla olet todellisuudesta, että on jopa vaarallisen kuuloista, että olet ollut vastuussa ihmisitä. 

Minä osaan motivoida alaisiani niin, että heidän sisäinen motivaationsa herää. Vaatimukset tappavat työnilon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Ja miksiköhän olet sitä mieltä, että lapsia pitää rankaista siitä, että äiti otti eron? Vai etkö vain elämänkokemuksistasi huolimatta tajua, että se on ennen kaikkea lapsilta pois, jos toinen vanhempi ei ota vastuuta? 

En ole sitä mieltä, että lapsia rankaista, jos äiti halusi eron. Jos nyt karrikoin, niin olen sitä mieltä, että äitiä pitää rankaista, jos otti eron.

Jos isä haluaa kantaa vastuuta ja hoitaa lapsiaan, niin sitten kaikki on kaikkien osapuolten kannalta ok. Mutta

jos isä ei halua nähdä lapsiaan niin paljoa kuin äiti haluaisi, niin äidillä ei ole mitään oikeuksia vaatia mitään. Silloin äidin rankaisu on, että hänen pitäö yksin selvitä arjessa.

Mikä vaatimuspoliisi sinä luulet olevasi :D Jokainen saa vaatia tasan niin paljon kuin itse haluaa. Ei kuulu sinulle millään tasolla. Varsinkaan, kun et oikeasti voi tietää, mitä kaikkea eroon on liittynyt. Ylipäätään kovin sairas tuollainen rangaistus ajatus, kun kyse on omien lasten hoitamisesta. Eikä eron "ottaminen" ole läheskään aina en ottajan syytä, vaan monesti jätetty osapuoli on omilla teoillaan aiheuttanut jättämisen. Mikä järki silloin olisi "rankaista" jättäjää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Kiitän luojaani siitä, ettet ole sattunut esimiehekseni. Sen verran ulalla olet todellisuudesta, että on jopa vaarallisen kuuloista, että olet ollut vastuussa ihmisitä. 

Minä osaan motivoida alaisiani niin, että heidän sisäinen motivaationsa herää. Vaatimukset tappavat työnilon.

Voithan sinä itsellesi uskotella, mitä haluat. Viesteistäsi näkyy ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis anteeksi mitä? Lapselta pitäisi viedä oikeus tavata isäänsä? Lapsen pitäisi kärsiä siitä, että vanhemmat eroavat? Pitääkö ap lapsia ja miehiä jonain tahdottomina ja tunteettomina säkkeinä, joilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa?

Ei. Ettekö te lue ketjua?

Kaikki saavat tavata toisiaan juuri niin paljon kuin haluavat. Pointti on siinä, että eron haluavalla ei ole oikeuksia vaatia eksää tapaamaan lapsiaan, jos tämä ei pysty, voi tai halua. Ei saa kitistä perään, että halusin sinut ulos talosta, mutta sinun pitää olla käytettävissä, kuten minä haluan.

Pointillasi vaan ei ole mitään pohjaa, koska ilman muuta on oikeus vaatia lasten huoltajaa tapaamaan lapsiaan. Se on sitten ihan toinen tarina, onnistuuko se tapaaminen. Mutta vaatia saa ja jopa pitää, koska kyse on LASTEN oikeuksista, ei aikuisten. 

Aikuiselta ihmiseltä ei voi vaatia mitään. Se on kontrollointia.

Olen aina ihmetellyt, miksi lapselle on hyvä tavata ihmistä (tässä tapauksessa isää), joka ei välitä hänen tapaamisestaan? Mitä etua siitä on lapselle. Luulisi, että toiste päin.

Todellakin voi vaatia. Aika montaakin asiaa. Elämä kun ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia. Yksi niistä on velvollisuus kantaa vastuunsa, jos on lapsia maailmaan saattanut. Toinen on velvollisuus maksaa veroja, jos käy töissä ja saa palkkaa. Kolmas on tehdä mitä sopimukseen on kirjattu, jos on työsopimuksen allekirjoittanut. Ja niin edelleen. 

Ei nuo ole verrannollisia asioita. Jos et maksa veroja, joudut vankilaan. Jos et noudata työsopimusta, saat potkut. Mutta jos et kanna vastuuta lapsistasi - niin, mitä sitten? Ei ole mitään sanktiota, koska ei voi vaatia.

Ei vaatiminen edellytä sankitiota. Vaatia voi ihan mitä vain. Se on sitten toinen tarina, seuraako vaatimisesta mitään. Mutta vaatia voi silti. Ja lasten ollessa kyseessä, jopa pitää vaatia asioita, jos toinen vanhempi ei omatoimisesti tajua. 

Ymmärrän, mitä sanot, mutta olen silti eri mieltä. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää.

Pakko kysyä: Minkä ikäinen olet? Kuulostaa nimittäin kovin teinimäiseltä tuo ajatus, että mitään ei saa vaatia eikä ketään saa pakottaa mihinkään. Kun aikuisten elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan kaikenlaisia vaatimuksia ja pakkoja on halusi tai ei. 

Olen 55 v.

Kovin lapsellinen ikäiseksesi. Toivottavasti et sentään ole tuottanut lapsia tähän maailmaan. 

Mitä vaatimiseen ja pakottamiseen tulee, niin kyllä tämä on ihan elämänkokemusta. Olen itse pitkän linjan esimietyössä ja tiedän täsmälleen, miten ihmistä liikutetaan. Pakottaminen ja vaatiminen harvoin tuottavat tulosta. Sisäisen motivaation ne tappavat täysin.

Minulla on lapsia ja olivat aikanaan vuoroviikkolapsia.

Ja tämä purkaus tulee siitä, että kuuntelin erään naiset valitusta oman ajan puutteesta. Nainen itse otti eron, tiedän eron syyt.

Ja miksiköhän olet sitä mieltä, että lapsia pitää rankaista siitä, että äiti otti eron? Vai etkö vain elämänkokemuksistasi huolimatta tajua, että se on ennen kaikkea lapsilta pois, jos toinen vanhempi ei ota vastuuta? 

En ole sitä mieltä, että lapsia rankaista, jos äiti halusi eron. Jos nyt karrikoin, niin olen sitä mieltä, että äitiä pitää rankaista, jos otti eron.

Jos isä haluaa kantaa vastuuta ja hoitaa lapsiaan, niin sitten kaikki on kaikkien osapuolten kannalta ok. Mutta

jos isä ei halua nähdä lapsiaan niin paljoa kuin äiti haluaisi, niin äidillä ei ole mitään oikeuksia vaatia mitään. Silloin äidin rankaisu on, että hänen pitäö yksin selvitä arjessa.

Todella pelottavaa, että 55-vuotias ei tajua, että tuolla tavalla äidin rankaiseminen=lasten rankaiseminen. 

Ymmärrän kyllä, mutta tässä se pointtini onkin: jos haluat erota, niin varaudu pärjäämään yksin. Jos et usko pärjääväsi, älä eroa, ellei kyse ole oman terveyden tai mielenterveyden vuoksi eroamisesta. Tai jos silti eroat, niin älä valita.