Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?
Mulla on jostain syystä huono omatunto jos ei joka päivä ole jotain fiksua tekemistä taaperolle. Tänään ollaan oltu sisällä koko päivä lukuunottamatta kun ennen lounasta käytiin pihassa vähän kävelemässä. Olen siivonnut kaappeja ja pessyt ikkunoita ja taapero on pyörinyt mukana ja tutkinut tavaroita. Onko tylsät kotipäivät ok vai pitäisitkö uteliaalle ja sosiaaliselle lapselle olla koko ajan jotain hänelle suunnattua tekemistä ja muiden lasten seuraa?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Järjen jättiläiset ovat tänne kokoontuneet. Sinkkosen ohjeilla lapsista kasvaa tasapainoisia, mieleltään terveitä aikuisia. Lapsi ei tarvitse ulkopuolelta tuotettua hömppää joka päivä.
Mistä sinä puhut? Mikä on ulkopuolelta tuotettu hömppä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjen jättiläiset ovat tänne kokoontuneet. Sinkkosen ohjeilla lapsista kasvaa tasapainoisia, mieleltään terveitä aikuisia. Lapsi ei tarvitse ulkopuolelta tuotettua hömppää joka päivä.
Mistä sinä puhut? Mikä on ulkopuolelta tuotettu hömppä?
Sinkkosen ohjeetkin ovat ulkopuolelta tuotettua hömppää, jos oikein ankaria ollaan.
Sinkkonenhan ei hoitanut lapsiaan päivääkään. Hänen vaimonsa oli kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkonenhan ei hoitanut lapsiaan päivääkään. Hänen vaimonsa oli kotiäiti.
Niinpä. Täydellinen neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkonenhan ei hoitanut lapsiaan päivääkään. Hänen vaimonsa oli kotiäiti.
Niinpä. Täydellinen neuvoja.
Oli kuulemma työn takia aina poissa ja kun oli kotona, huusi lapsille.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme maalla, 150 km päässä Helsingissä.
Vesistön äärellä. 3 hehtaarin tontti.
Meillä lapset on melko omaehtoisesti, iältään 11 ja 14;
- pihalla trampoliini
- polkupyöriä, kickbike, erilaisia potkulautoja
- sähköskootteri millä pääsevät myös
- lukuisia pihapelejä, frisbii golf, jalkapallo, koripallo, kroketti. jne.
- laajakaistayhteys
- onginta ja kalastus
- useita saunoja, kylpytynnyri
- sup lauta, kajakkeja erilaisia
- moottorivene ja vetorengas
- pusikon raivausta oksasaksilla
- koiran ulkoilutusta
- avustamista pihamarjojen keruussa ja puutarhan hoidossa
- avustamista ulkokokkauksessa
- puutöiden ja käsitöiden tekeminen
- ruutuaikaa rajallisesti
- luonnontuotteiden keräily
Voin sanoa, että ohjelmatoimistoksi ei tarvi alkaa, ihan riittää, et silloin tällöin on lasten leikeissä mukana, ajaa vaik moottorivenettä, vetorenkaan kanssa. Vaik käy saaressa piknikillä.
Voin sanoa, et välillä tuntuu, et vaik on kesäloma, ei juuri jaksa kauemmas ees lähteä hakee elämyksiä, joku yksittäinen huvipuistoreissu tai risteily ihan max.
Itekkin luovuin kaikuluotaimesta, mielummin käytän senkin ajan mato-ongintaan.
Monet hyvät asiat kuten vaik pyöräily metsäautoteillä ja pitkät, 10 km lenkit koiran kanssa ovat ilmaisia. Samoin mustikoitten keräily.
Myös peruskajakilla melominen, hyvän äänikirjan ja musiikin kuuntelu, tai jopa hiljaisuus - on ilmaista.
Myöskin saareen meno ja siellä kahvit, termarilla tai nuotiolla, ovat elämyksiä, vaikka sitten risukeittimellä. Voileivät, minkä päällä itse kalastettua ja kypsennettyä ahventa, suolakurkkua ja kananmunaa.
Ihan ulkoruokailu, uudet perunat pataan ja tilliä, kalan savustus.
Toisin kuin kuvitellaan, jopa Helsingissä on soutuvenematkojen päässä hienoja kohteita.
Kysymys on siitä onko aikaa ja valmis näkemään hieman vaivaa, mikä sekin on elämys.
Ei aina tarvi olla pääsemässä hienolla välineellä. Ihan tavallinen riittää.
Joskus voi illalla käydä pyöräreissulla keräämässä punalappuiset tupla alesta.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkonenhan ei hoitanut lapsiaan päivääkään. Hänen vaimonsa oli kotiäiti.
Hän on lastenpsykiatri, ei lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jänskää huomata, kuinka kotipihalla touhuilu ja varmaan trampoliinillakin pomppiminen omassa pihassa on monen mielestä sitä tervettä järkevää arkea, kun taas hoplopeille sun muille trampoliiniareenoille kovasti pyöritellään silmiä.
En tiedä oletteko tulleet ajatelleeksi, mutta varsinkin kasvukeskuksissa se omakotitalo isoine pihoineen on monen tavoittamattomissa taloudellisesti. Kaupunkialueella joutuu hankaluuksiin, jos pihassa on kaatuvia vaahteroita kuten eräässä esimerkissä.
Siksi sitä tekemistä on usein lähdettävä hakemaan oman kodin ulkopuolelta. Minun mielestäni kaikkinainen yhteinen tekeminen on hyvää vanhemmuutta.
Asumismuoto on oma valinta. Työttömyys% on tilastojen mukaan ns. maalla pääkaupunkiseutua pienempi, joten on ihan itsestä kiinni, tarjoaako lapselleen oman seikkailupihan vai Hoplopin (noin 10 e/kerta). Toisaalta on hyvä opettaa lapset siihen, että kaikki maksaa ja rahalla saa palvelua, itse ei välttämättä tarvitse tehdä mitään.
Kyllä, lapsille on hyvä opettaa, että kaikki maksaa. Sinänsä itse tarvitsee kylläkin tehdä paljonkin, ostipa sitten talon tai hoplop-lipun.
Mun asuinalueellani omakotitalo maksaa noin 400 000, ja siihen päälle varmaan toinen mokoma lainanhoitokuluja. Toisaalta hoploppiinkaan ei kympillä pääse. Mutta en kuitenkaan noita ihan vaihtoehtoisiksi sijoituksiksi katsoisi.
Samoin, vaikka maalla työpaikkoja olisikin, varsin monen meistä työt ovat kaupungissa. Ilmeisesti et ole kuullut työvoiman kohtaanto-ongelmasta.
Maalla lapset muuten noin keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin aikuiset, ja erityisesti kyläkoulujen lakkautuksen myötä en näe maaseutua ihanteelliseksi ympäristöksi lapsille.
Meillä asutaan Kymenlaaksossa maalla, juuri kukaan lapsien kavereistakaan ei ole ylipainoinen, ja omakotitalotontit on lähes kaikilla, ei suuria, mutta useimmilla yli hehtaarin. On toki myös pieniä, eli alle 3000 m2:n tontteja. Eikä niitten talojen hinnat ole kuin 40.000-250.000, eli Helsinkiläisen yksiön hinnalla asutaan ihan vesistöjen äärellä, on kylpytynnyrit, saunat, etätyöt, pelit ja vehkeet.
En mä ymmärrä mitä väärää siinä on, että on pienellä ja olemattomalla velalla liikenteessä. Itse ajamme ideologisista syistä toki yli 10 vuotiailla autoilla, jotka ovat tietysti velattomia.
Olen laskenut, että verrattuna nettopalkkojen erotusta Helsinkiin, erotuksella ei rahoittaisi juuri muuta kuin uuden auton arvonaleneman. Siksi ajaa vanhemmalla.
Ostan auton aina siten, että lasken arvonaleneman myöskin kuukausikustannukseen joko 5 vuoden tai 10 vuoden ajalle.
Minulla taapero oli mukana kodin askareissa, siivottiin, tiskattiin, hän ripusti pikkupyykit kuivumaan ja minä isommat. Pyyhki pölyjä ja järjesteli tavaroita äidin kanssa. Kyllä oli mukavaa. Nyt 8 vuotiaana osaa kotitöitä ja ne on ihan mieluisia hänelle.
Päivässä oli aina tietynlainen rytmi kuitenkin. Ruoka, uniajat ja leikkiaika. Ulkoiltiin ja ei mitään ihmeempiä ohjelmia ollut. Osaa paljon kaikkea kun on saanut käyttää omia aivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asumme maalla, 150 km päässä Helsingissä.
Vesistön äärellä. 3 hehtaarin tontti.
Meillä lapset on melko omaehtoisesti, iältään 11 ja 14;
- pihalla trampoliini
- polkupyöriä, kickbike, erilaisia potkulautoja
- sähköskootteri millä pääsevät myös
- lukuisia pihapelejä, frisbii golf, jalkapallo, koripallo, kroketti. jne.
- laajakaistayhteys
- onginta ja kalastus
- useita saunoja, kylpytynnyri
- sup lauta, kajakkeja erilaisia
- moottorivene ja vetorengas
- pusikon raivausta oksasaksilla
- koiran ulkoilutusta
- avustamista pihamarjojen keruussa ja puutarhan hoidossa
- avustamista ulkokokkauksessa
- puutöiden ja käsitöiden tekeminen
- ruutuaikaa rajallisesti
- luonnontuotteiden keräilyVoin sanoa, että ohjelmatoimistoksi ei tarvi alkaa, ihan riittää, et silloin tällöin on lasten leikeissä mukana, ajaa vaik moottorivenettä, vetorenkaan kanssa. Vaik käy saaressa piknikillä.
Voin sanoa, et välillä tuntuu, et vaik on kesäloma, ei juuri jaksa kauemmas ees lähteä hakee elämyksiä, joku yksittäinen huvipuistoreissu tai risteily ihan max.
Itekkin luovuin kaikuluotaimesta, mielummin käytän senkin ajan mato-ongintaan.
Monet hyvät asiat kuten vaik pyöräily metsäautoteillä ja pitkät, 10 km lenkit koiran kanssa ovat ilmaisia. Samoin mustikoitten keräily.
Myös peruskajakilla melominen, hyvän äänikirjan ja musiikin kuuntelu, tai jopa hiljaisuus - on ilmaista.
Myöskin saareen meno ja siellä kahvit, termarilla tai nuotiolla, ovat elämyksiä, vaikka sitten risukeittimellä. Voileivät, minkä päällä itse kalastettua ja kypsennettyä ahventa, suolakurkkua ja kananmunaa.
Ihan ulkoruokailu, uudet perunat pataan ja tilliä, kalan savustus.
Toisin kuin kuvitellaan, jopa Helsingissä on soutuvenematkojen päässä hienoja kohteita.
Kysymys on siitä onko aikaa ja valmis näkemään hieman vaivaa, mikä sekin on elämys.
Ei aina tarvi olla pääsemässä hienolla välineellä. Ihan tavallinen riittää.
Joskus voi illalla käydä pyöräreissulla keräämässä punalappuiset tupla alesta.
Teillä on piha täynnä kalliita härpäkkeitä, ja sanot, että ilmainen tekeminen on parasta? Tajuat kai, että useimmat joutuvat ostamaan ne vehkeet, jollain moottoriveneen hinnalla käy hoplopissa tai uimalassa aika monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taapero oli mukana kodin askareissa, siivottiin, tiskattiin, hän ripusti pikkupyykit kuivumaan ja minä isommat. Pyyhki pölyjä ja järjesteli tavaroita äidin kanssa. Kyllä oli mukavaa. Nyt 8 vuotiaana osaa kotitöitä ja ne on ihan mieluisia hänelle.
Päivässä oli aina tietynlainen rytmi kuitenkin. Ruoka, uniajat ja leikkiaika. Ulkoiltiin ja ei mitään ihmeempiä ohjelmia ollut. Osaa paljon kaikkea kun on saanut käyttää omia aivoja.
Missähän se käytti omia aivoja? Sinähän ohjeistit ja ohjasit 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis ei tietenkään tarvitse olla järjestettyä toimintaa taaperolle joka päivä! Tämä oli minusta säikäyttävä kysymys. Paitsi minulle jäi kyllä vähän epäselväksi, mitä sillä tarkoitat. En jaksanut koko ketjua lukea. Kun omat lapset olivat taaperoita, ohjlmaa oli se että ulkoiltiin puistossa, joka oli kerrostalon pihassa, jossa silloin asuttiin (siellä oli usein muita lapsia ja aikuisia myös). Sisällä leikkejä, useimmiten lapset leikkivät itsekseen tai keskenään, mutta myös minä olin päivittäin niissä mukana. Parasta oli juuri se, että otti lapsen mukaan hommiin: ripustamaan pyykkiä, tekemään ruokaa, leipomaan jne. Liikuttavan innoissaan olivat siitä usein! Perhekerhossa käytiin kerran viikossa, säännölllisesti kyläiltiin toisissa lapsiperheissä jne. Todella harvoin mitään varsinaista järjestettyä ohjelmaa. Ja kaksi tasapainoista, sosiaalista ja menestyvää ihmistä kasvoi ihan peruselämällä. Tärkeintä on AINA kodin ilmapiiri. Läsnäolo, ilo, positiivisuus jne.
En todellakaan järjestä joka päivä mitään ohjelmaa. Ihan perus elämistä meillä, ulkoillaan, leikitään, piirrellään, tehdään kotiaskareita. Joskus meillä käy kavereita kylässä tai me menemme kavereiden luo. Tai joskus keksitään joku reissu heidän kavereiden kanssa johonkin.
Pääsääntöisesti ei "järjestetä" mitään ihmeellistä spessuohjelmaa useinkaan. Ei siellä hoplopissa tarvi joka viikko olla tai koko ajan hiki hatussa keksiä jotakin ohjelmaa ja virikettä. Lapset meillä paljon puuhastelee leikeissään keskenään ja joskus haluavat pelata lautapelejä, sitten pelataan. Osallistuvat myös siivoukseen ja ruuanlaittoon omasta tahdostaan. Käydään metsässä kävelyllä ja ihmettelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lapsen pitää osata sietää myös tylsyyttä.
Tosi kurjaa myöhemmin kun lapsi jankuttaa aamusta iltaan tylsyyttään ja vanhempi joutuu sitä kuuntelemaan ja keksimään tekemistä. Soittelee muiden vanhempia läpi ja koittaa saada muiden lapsista viihdykettä omalleen kun lapsi ei kestä yhtään yksinoloa ja vanhempi alkaa olla burn outissa arjen suorittamisesta.
Kohta ne jutut mitkä on muille spesiaaleja juttuja alkavat olla ihan nomia ja tylsää ja pitää keksiä jatkuvasti uutta että saa joskus jotain erityistäkin lapselle.
Mulla ei oo kokemusta kuin kolmesta omasta lapsesta. En ole alan ammattilainen eli aika suppea kokemus.
Tämähän voi olla täysin luonnekysymyskin mutta omani ovat kaivanneet myös omaa aikaa ja rauhaa. Myöhemmin varsinkin. Siis päiväkodin jälkeen ja koulun ja harrastusten. Harrastuksiakaan ei saa olla liikaa tai lapsi väsyy ja harrastuskin menettää hohtonsa. Tämäkin huomattu.
Lapsellani oli kaveri joka ei osannut olla ollenkaan tekemättä mitään. Äiti järjesti jatkuvasti ohjelmaa. Lopulta ei enää jaksanut ja ulkoisti homman yrittämällä saada lapselleen leikkiseuraa päivittäin.
Mä stressaannuin siitä kun jatkuvasti soi ovikello tai puhelin ja kaksikko oli vailla leikkikaveria. Mun lapsi alkoi oireilla kun liikaa olivat yhdessä eikä ollut omaa aikaa. Hänkin alkoi siis kärttää kaveria ja tekemistä ja kiukutteli. Oli pakko laittaa stoppi touhulle ja rauhoittaa arki.
Jos omilla lapsillani oli hyvät leikit sisällä niin annoin leikkiä eikä välttämättä lähdetty edes pihalle. Varsinkaan talvisin. Ihan normaaleita lapsia on noista kasvanut. Siis kaksi jo aikuisia. Kenenkään kanssa ei ole ollut ongelmia edes murrosiässä.
jokainen tavallaan...tuskin mitään oppikirjaa on miten pitää toimia. onhan sulla taapero mukana tekemässä kotitöitä joten tekemistä sekin on .. jos oikein ymmärsin nii kyseessä on vasta taaperoikäinen joten tuskin se lapsi edes osaa vaatia mitään suurempaa ohjelmaa.
on niitäkin jotka tekee sitten ihan liikaakin tai teettää lapsilla...aina on jotain pesäpalloharjoituksia ym. jumppakerhoon menemisiä...että ihan hirvittää kuunnella.
isot lapsethan liikkuu jo omin päin ..ja pyöräilee uimaan ym. niin siinä on tuskin tarpeellista erikseen keksiä jotain tekemistä.
Mikä siinä on, että osan pitää alkaa aina vetää ääripäihin ja rakennella vastakkainasetteluja. Ei Hoplopeissa mitään pahaa ole, mutta eivät ne ole "pakollisia", joten ei kannata ottaa paineita. Ja tosiaan, kun ottaa lapsen mukaan arkiaskareisiin, siinä on jo kehittävää toimintaa. Mutta taas, saa sitä ohjelmaa ihan järjestämällä järjestääkin jos se kivalta tuntuu. Ei siinäkään mitään vikaa ole.
Muuten, ystäväni, joka on päiväkodin johtaja, vastasi kyselyyni kehittävästä toiminnasta, että mikään ei ole niin kehittävää kuin leikki.
Opettakaa lapset keksimään itse ohjelmaa! Jos kokoajan ohjataan ja ulkoapäin saavat virikettä, niin eivät valitettavasti kyllä opi. Tylsistyminenkin on todella tärkeää aivoille. Mutta se ei tarkoita puhelimella oloa.
Kyllä stressaaan jatkuvasta ohjelman tekemisestä, arki-iltoisin riittää aikaa ihan riittävästi. Tietenkin minkä määrittelee ohjelmaksi, niin vaikuttaa asiaan. Jos menemme vähän pyöräilemään tai pihalle, en pidä sitä ohjelmana. Mutta kyllä tulee paineita opettaa lapsille maailmasta, tieteitä ja taiteita. Vaikuttaa koulumenestykseenkin. Päiväkoti-ikäinen haluaisi oman ikäistänsä seuraa kuitenkin päivittäin. Leikkipuistoissa käydään, mutta aina ei vieraat lapset lämpene ihan nopeasti. Lapsi on hereillä kuitenkin sen reilu 12h päivässä, että vaikka 6h päivässä on ohjelmaa niin on mielestäni 6h ei minkään tekemistä on ihan riittävää harjoittelua tylsistymiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa lapset keksimään itse ohjelmaa! Jos kokoajan ohjataan ja ulkoapäin saavat virikettä, niin eivät valitettavasti kyllä opi. Tylsistyminenkin on todella tärkeää aivoille. Mutta se ei tarkoita puhelimella oloa.
No niinhän me juuri teemme: Viemme lapsia eri leikkipuistoihin sen sijaan että 24/7 järjestetään kotona kattiloita, viemme museoihin leikkipisteisiin joissa kehittää vaikka mitä leikkejä, ajelemme kulkupeleillä ja lapset keksii niistä leikkejä...
Ei se että järjestää lapselle toimintaa tarkoita sitä, ettei lapsilla olisi vapaata leikkiä, vaan nimenomaan päinvastoin. Äidin jatkuvassa ohjauksessa kotona nyhjöttäminen taas nimenomaan ei ole hyvästä.
Me asumme kauppakeskuksen vieressä ja kuljemme sitä kautta myös metroon. Ei se sillä lailla jaksa kiinnostaa kun se on tavallaan koko ajan tuossa.