Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?
Mulla on jostain syystä huono omatunto jos ei joka päivä ole jotain fiksua tekemistä taaperolle. Tänään ollaan oltu sisällä koko päivä lukuunottamatta kun ennen lounasta käytiin pihassa vähän kävelemässä. Olen siivonnut kaappeja ja pessyt ikkunoita ja taapero on pyörinyt mukana ja tutkinut tavaroita. Onko tylsät kotipäivät ok vai pitäisitkö uteliaalle ja sosiaaliselle lapselle olla koko ajan jotain hänelle suunnattua tekemistä ja muiden lasten seuraa?
Kommentit (222)
Otetaan mukaan perushommiin. Kauppaan, kotihommiin, kokkaukseen, pyykinpesuun. Jo pyykkikoneen tuijotus kun se käymässä voi olla ihmeellistä. Ei se paljon vaadi. Kerätään kukkia, sateella vasta hauskaa onkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaahan taaperolle on kaikki, niin kotona kuin ulkonakin. Voi olla seuraamassa tai mukana tekemässä kodin askareita ja taas ulkona tutkimassa luontoa. Ei ohjelman tarvitse olla monimutkaista tai erikseen hienoksi järjestettyä.
Tämä! Taapero tuijottaa innoissaan muurahaispesää tai kerää käpyjä kuppiin. Tai laittaa pyykkejä kuivumaan vanhempien kanssa.
Meillä lapset ei edes tiedä, että voisivat olla keskipisteitä! Arkea pitää pyörittää, oli taaperoita tai ei, joten ne reppanat luulevat, että pyykinripustus on kehittävää tekemistä tai että kasvimaanhoito on joku rytmittävä elämys. Näille riittää ohjelmaksi kiipeäminen omenapuuhun (joskus onnistuu, joskus ei), majanrakennus kaatuneen vaahteran alle, marjapensaita vartioivan haukkaleijan lennättäminen, kukkapurkkien pesu, kukkien kastelu, juoksukilpailu pihassa...
Ei meillä ole lapsille mitään ohjelmaa! Hyvin ne tuntuvat viihtyvän ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sen lapsen pitää ulkoilla joka päivä, mieluiten kaksi kertaa.
Onko se sitten järjestettyä ohjelmaa?
No ei se minusra ohjelmaa ole vaan minimilastenhoitoa.
Samaa mieltä.
Ok. Mitä te teette lastenne kanssa lomalla?
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset ei edes tiedä, että voisivat olla keskipisteitä! Arkea pitää pyörittää, oli taaperoita tai ei, joten ne reppanat luulevat, että pyykinripustus on kehittävää tekemistä tai että kasvimaanhoito on joku rytmittävä elämys. Näille riittää ohjelmaksi kiipeäminen omenapuuhun (joskus onnistuu, joskus ei), majanrakennus kaatuneen vaahteran alle, marjapensaita vartioivan haukkaleijan lennättäminen, kukkapurkkien pesu, kukkien kastelu, juoksukilpailu pihassa...
Ei meillä ole lapsille mitään ohjelmaa! Hyvin ne tuntuvat viihtyvän ilmankin.
Kuulostaa unelmalliselta, ja varmaan auttaa kun lapsia on useampi. Ainoan lapsen kanssa homma ei välttämättä aina toimisi yhtä kitkattomasti. Varsinkaan jos olisi aktiivinen ja seurallinen persoona kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestin pikkulapselleni 20 toimintatuokiota päivässä. ( En oikeasti jaksanut koska mies/lapsen isä hylkäsi. ) Ei yhtäkään videota 2 vuotiaaksi mennessä. Lukemista, laululeikkejä, tarinoita, tiedettä, retkiä, ulkoilua, kokemuksia ja valtavan sanavaraston. Lapsi ei itkenyt, koska ei tarvinnut. Täydellinen huolenpito ja hoito. Kannustusta, arvostusta ja kehuja joka päivä.
Nyt opiskelee vaikeaa tiedettä. Sosiaalinen, viisas, kohtelias ja kommunikoi monilla kielillä.
Katselen huutavia vauvoja iltamyöhällä junassa tai kauppakeskuksissa. Nukkumaanmenoaika meni 2-3 tuntia sitten. Äidin perässä rattaiden tangossa raahattua lapsilaumaa. Tiuskivia vanhempia ja arkoja pelokkaita lapsia. 4-vuotiaan käytös julkisella paikalla on kirkua, lyödä siskoa ja räkiä käuppojen ikkunoihin.
Sitä saa mitä tilaa. Tulee työhaluton, narkki tai jengiläinen. Panostakaa kaikki mitä lähtee lapsenne eteen ja hyväksi. Kukaan ei väittänyt sen olevan kevyttä ja helppoa.
Taaperolle riittää mukana olo kotihommissa. Ulkona vuodenajan ja asuinympäristön mukaan leikkipuisto, oma piha jne. Usein aikuinen kaipaa sitä seuraa: hyödynnä perhekerhot, avoimen varhaiskasvatuksen paikat tms.
Ei stressiä, on ne lapset ennenkin kehittyneet ilman järjestettyä ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luota nyt vaan jo itseesi ja arvostelukykyysi. Tee niin kuin itse hyväksi näet ja mikä toimii sun lasten kanssa. Joillain on kuvitelma, että lapset jotenkin menisivät rikki, jos joka hetki ei ole optimaalista. No, lapset yleensä tykkää itsevarmoista ja hyväntuulisista aikuisista jotka kuuntelevat mutta laittavat myös rajat. Riittävän hyvä riittää ja hirveää säätämistä ei tarvitse kukaan.
No en todellakaan järjestä tekemistä. Lapset keksivät itse. Pienempi tykkää kovasti leikkiä autoilla sisällä ja hiekkalaatikolla. Isompi taas viihdyttää itsensä kavereiden kanssa.. toki käydään puistoissa ja uimarannalla ja jätskillä yms mutta on aina enempi semmoista spontaania, ei niinkään järjestämällä järjestettyä. Muutaman kerran kesässä on joku sovittu ja järjestetty spesiaalimpi reissu kauemmas kotoa, kotieläinpuisto tai huvipuisto yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä järjestin kaksi ulkoilua päivässä sekä jotain järkevää sisätekemistä. Nyt lapset ovat jo koululaisia, mutta edelleen järjestän loma-aikana joka päivä jotain. Vähintään jonkun uimarantareissun ja lautapelejä molempien kanssa erikseen. En kestä sitä että nysväävät sisällä tai tuijottavat ruutuja.
Minä en suunnilleen edes näe lapsia lomalla. Ne huitaisee aamupalan namaan ja menee ulos keskenään ja kavereiden kanssa. Olisi kyllä raskasta töiden päälle keksiä koko ajan tekemistä toisille.
Ja me nähtävästi ollaan se paikka, johon nämä lapset tulee. Edellispäivänä tää oli useampikin lapsi koko päivän, jotain ruokaa tarjottiin ja osan ottivat omatoimisesti...
Mutta aapeella oli taapero, en minä päästäisi meidän kolmivuotiasta itsekseen kylälle pyörimään. Mitään erityistä ohjelmaa ei tarvitse, mutta aikuisen seuraa on ainakin meidän lapsi vailla, joskus on oman kiinnostuksen kannalta mukavampaa keksiä jotain poikkeavaa sen sijaan, että katselisi/osallistuisi tuhannetta versiota lempileikistä.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä on ongelma, että lapsille järjestetään koko ajan ohjelmaa. Eivät opi sietämään tylsyyttä ollenkaan. Tottakai ruutuaikaa pitää rajata ja ulkoilla, mutta muuten ihan arkiaskareissa mukana olo riittää. Olen ihmetellyt, miten lapset nykyään käyvät joka viikonloppu tramppaparkeissa tai hoplopissa.
T. Lastenhoitaja päiväkodista
Uskoisin, että näissä hoplopeissa ja tramppaparkeissa usein kysymys on vanhempien pyrkimyksestä saada lapset liikkumaan ja kehittää heidän motorisia taitojaan.
Kaikki lapset eivät ulos päästettyinä kirmaa kuin varsat, vaan todellakin vaaditaan monenlaista järjestettyä toimintaa, jotta ne pakolliset 2-3 tuntia liikuntaa päivässä saa täyteen ja jotta lasten motorinen kehitys etenee. Suomen säässä hoplop on todellakin siunaus.
Nimim, Juuri lähdössä lasten kanssa, tosin ulos tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset ei edes tiedä, että voisivat olla keskipisteitä! Arkea pitää pyörittää, oli taaperoita tai ei, joten ne reppanat luulevat, että pyykinripustus on kehittävää tekemistä tai että kasvimaanhoito on joku rytmittävä elämys. Näille riittää ohjelmaksi kiipeäminen omenapuuhun (joskus onnistuu, joskus ei), majanrakennus kaatuneen vaahteran alle, marjapensaita vartioivan haukkaleijan lennättäminen, kukkapurkkien pesu, kukkien kastelu, juoksukilpailu pihassa...
Ei meillä ole lapsille mitään ohjelmaa! Hyvin ne tuntuvat viihtyvän ilmankin.
Kuulostaa unelmalliselta, ja varmaan auttaa kun lapsia on useampi. Ainoan lapsen kanssa homma ei välttämättä aina toimisi yhtä kitkattomasti. Varsinkaan jos olisi aktiivinen ja seurallinen persoona kyseessä.
Meillä toimi niin ainoan (esikoinen) kanssa kuin myöhemmin porukalla. Aktiivinen ja seurallinen persoona voi olla sitä aikuisellekin siinä kasvimaanhoidon ohessa eikä niin, että aikuinen järjestää ihanan askartelutuokion aurinkoiselle pihalle. Muiden lapsista olen huomannut sen, että kun koko ajan on järjestetty lapsilähtöistä toimintaa, niin tavallinen arki jää jotenkin sivuun. Kotitöitä tehdään hädissään, että tämä aika on nyt pois lapselta, vaikka nimenomaan kotitöiden tekeminen yhdessä olisi tärkeää.
Varhaiskasvatuksessa lapset saavat aika vähän käyttää mielikuvitustaan, aina on joku havainnoimassa ongelmatilanteita ja ohjaamassa tekemään aikuisten suunnittelemalla tavalla. Vaahteran alle rakennettu maja on lapsen oma luomus, lapsen mielikuvituksen tuote eikä aikuisen ohjaama, pedagogisesti oikealla tavalla rakennettu kokonaisuus, jossa ilmenevät niin monikulttuuriset kuin tasa-arvoperustaiset tavoitteet sekä ilmastonmuutokseen varautuminen.
No ei tartte pienille eikä isommillekaan lapsille olla mitään erikoisempaa ohjelmaa. Edes se kaksi ulkoilua päivässä ei ole mitenkään pakollista joka päivä, jos lapsi kuitenkin liikkuu eikä vaan nökötä paikallaan. Hyvänkin tekee lapsille, ettei aina olla menossa jonnekin. Mun lapsista se kouluikäinen kaipaisi eniten tekemistä ja ohjelmaa, joka päivä pitäisi edes jossain päästä käymään tai nähdä kaveria. Toki tulee niitäkin päiviä ettei kaverit pääse eikä muuta ohjelmaa ole kuin koiralenkille mukaan lähteminen tai vesileikit omalla pihalla. Menee ne nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2-vuotiaalle ns. ohjelma on esim *metsäretki* eli poimitaan mustikoita talon takana (asumme metsän laidassa). Tai sitten menemme *kiipeilemään* eli kallioille toiselle puolelle taloa.
Välillä ollaan vaan omalla pihalla poimimassa marjoja tai kuumana päivänä *uidaan* ilmatäytteisessä kahluualtaassa.
Myöhäisemmällä iltapäivällä käydään koirien kanssa lenkki, lapselle kärryt mukana eli kävelee sen minkä jaksaa.
Tänään mun täytyy poimia mustaviinimarjat mehun tekoa varten talteen. Lapsi pörrää mukana ja touhuaa siinä mitä touhuaa.
Ei pienelle lapselle tarvitse keksiä mitään ihmeitä, eikä varsinkaan jatkuvalla syötöllä mitään Hoploppeja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä on ongelma, että lapsille järjestetään koko ajan ohjelmaa. Eivät opi sietämään tylsyyttä ollenkaan. Tottakai ruutuaikaa pitää rajata ja ulkoilla, mutta muuten ihan arkiaskareissa mukana olo riittää. Olen ihmetellyt, miten lapset nykyään käyvät joka viikonloppu tramppaparkeissa tai hoplopissa.
T. Lastenhoitaja päiväkodista
Uskoisin, että näissä hoplopeissa ja tramppaparkeissa usein kysymys on vanhempien pyrkimyksestä saada lapset liikkumaan ja kehittää heidän motorisia taitojaan.
Kaikki lapset eivät ulos päästettyinä kirmaa kuin varsat, vaan todellakin vaaditaan monenlaista järjestettyä toimintaa, jotta ne pakolliset 2-3 tuntia liikuntaa päivässä saa täyteen ja jotta lasten motorinen kehitys etenee. Suomen säässä hoplop on todellakin siunaus.
Nimim, Juuri lähdössä lasten kanssa, tosin ulos tänään.
Mun lapset kyllä liikkuu ulkonakin, mutta silti on kiva joskus käydä siellä hoplopissa päästelemässä höyryjä. Varsinkin tosiaan talvella, mutta myös kesälomalla sadepäivinä. Omaa laiskuuttahan se sikäli on, että siellä vanhempi pääsee helpolla, lapset hilluu hiki päässä ja itse saa ottaa rennosti. Ainakin nyt kesälomalla tuntuu että se äitiäitiäitiäiti on kotona ihan jatkuvaa ja sisarukset alkaa helposti riidelläkin keskenään jos ollaan vaan kotona, hoplop tarjoaa hengähdyshetken siihen. Vois kai niille antaa myös kännykät tai leffan samassa tarkoituksessa, ja joskus annetaankin, mutta hoplop reissun jälkeen ne on yleensä hyväntuulisia ja rauhallisia, toisin kuin ruudun ääressä vietetyn parituntisen. Ja tässä on nyt kyse sellaisista viskari-pikkukoululaisikäisistä, ei taaperoista. Taaperon kanssa hoplopissa oli hauska käydä kun sai itsekin kiipeillä niissä tunneleissa ja kannustaa lasta kokeilemaan ja oppimaan. Nyt ei enää pysy lasten perässä...
Jänskää huomata, kuinka kotipihalla touhuilu ja varmaan trampoliinillakin pomppiminen omassa pihassa on monen mielestä sitä tervettä järkevää arkea, kun taas hoplopeille sun muille trampoliiniareenoille kovasti pyöritellään silmiä.
En tiedä oletteko tulleet ajatelleeksi, mutta varsinkin kasvukeskuksissa se omakotitalo isoine pihoineen on monen tavoittamattomissa taloudellisesti. Kaupunkialueella joutuu hankaluuksiin, jos pihassa on kaatuvia vaahteroita kuten eräässä esimerkissä.
Siksi sitä tekemistä on usein lähdettävä hakemaan oman kodin ulkopuolelta. Minun mielestäni kaikkinainen yhteinen tekeminen on hyvää vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä on ongelma, että lapsille järjestetään koko ajan ohjelmaa. Eivät opi sietämään tylsyyttä ollenkaan. Tottakai ruutuaikaa pitää rajata ja ulkoilla, mutta muuten ihan arkiaskareissa mukana olo riittää. Olen ihmetellyt, miten lapset nykyään käyvät joka viikonloppu tramppaparkeissa tai hoplopissa.
T. Lastenhoitaja päiväkodista
Mistähän sinä tuollaisenkin muka tiedät? Kunhan juoruilet ja paisuttelet asioista.
Mun lapsella oli muuten -10 asteen pakkasraja, joten jos halusin hänen liikkuvan oli keksittävä sitä sisäliikuntaa talvisin.
Vierailija kirjoitti:
Jänskää huomata, kuinka kotipihalla touhuilu ja varmaan trampoliinillakin pomppiminen omassa pihassa on monen mielestä sitä tervettä järkevää arkea, kun taas hoplopeille sun muille trampoliiniareenoille kovasti pyöritellään silmiä.
En tiedä oletteko tulleet ajatelleeksi, mutta varsinkin kasvukeskuksissa se omakotitalo isoine pihoineen on monen tavoittamattomissa taloudellisesti. Kaupunkialueella joutuu hankaluuksiin, jos pihassa on kaatuvia vaahteroita kuten eräässä esimerkissä.
Siksi sitä tekemistä on usein lähdettävä hakemaan oman kodin ulkopuolelta. Minun mielestäni kaikkinainen yhteinen tekeminen on hyvää vanhemmuutta.
Asumismuoto on oma valinta. Työttömyys% on tilastojen mukaan ns. maalla pääkaupunkiseutua pienempi, joten on ihan itsestä kiinni, tarjoaako lapselleen oman seikkailupihan vai Hoplopin (noin 10 e/kerta). Toisaalta on hyvä opettaa lapset siihen, että kaikki maksaa ja rahalla saa palvelua, itse ei välttämättä tarvitse tehdä mitään.
Tätä lukiessa alan ymmärtää miksi nykyajan äidit on loppuunpalaneita.
En ole juuri koskaan järjestänyt ihmeitä lapsilleni. Kotona askareita tehdessä siinä läsnä pyörivät. Huvin on silti kaikki selvinneet.
Ei olis ollut aikaakaan suurperheen äitinä moisia miettiä.
Meillä 2-vuotias ei ole koskaan käynyt HopLopissa ja sitä on kovasti ihmetelty leikkipuistossa muiden vanhempien toimesta. Ei vain ole ollut mitään syytä mennä. On päässyt kiipeilemään ja puuhaamaan muuallakin. Keksii itse puuhaa, niin ei tarvitse viihdyttääkään. Johan siinä rahaakin palaa.