Minkä ikäisen lapsen itsekseen puhelusta pitäisi alkaa huolestumaan?
Eli jossain iässähän itsekseen "höpöttäminen" alkaa olla mielenvikaista.
Kommentit (17)
32 vuotta mittarissa, edelleen puhelen, höpisen ja mutisen itsekseni. Joskus ihan selkeitä, useammin hölynpölyä :D
En huolestuisi, ellei puheen sisältö oikeasti siihen antaisi aihetta.
Riipuu millä tavoin puhuu itsekseen. Jos puhuu ääneen esim. kirjoittamansa tekstin niin se voi olla tehokas apuväline. Sen sijaan, jos keskustelee itsensä kanssa tyyliin
itse: "Moi Pentti"
itse: "Moi Ritva!"
itse: "Mennyvittuusiitä Persu-Pena"
itse: "Loppuiko argumentit Sauli-Suwaggi?"
.....
Minäkin puhun välillä yksin. 47v, eihän se ole kun ääneen ajattelimista. Missä iässä ajatteleminen tulisi kieltää?
Surullista aina kun tyhmät vanhemmat saavat fiksun lapsen. Voimia lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Surullista aina kun tyhmät vanhemmat saavat fiksun lapsen. Voimia lapselle.
Kenen lapsesta puhut? Ei ole vielä lapsia itsellä, mutta naapurin pojasta vähän huolissani kun aamuisin istuu rapussa odottamassa muita koulukavereita ja puhelee melko äänekkäästi mielestäni outoja juttuja.
-AP-
Meillä sukuvikana, kaikki puhutaan ääneen (ollaan muuten pärjätty elämässä ihan hyvin, työt jen löytyy). Useimmiten itse neuvon itseäni ääneen, tyylillä "Missäs se tapaaminen olikaan? Siellähän se oli rossossa, Otanko taksin? Ei kannata, sinne on helppo ajaa "jne. Yleensä vielä teen sellaista mmmm ääntä välissä.
Vai naapurin lapsi.. Ap, asia ei kuulu sulle ja sun ei tarvi huolestua koska et ole es lapsen läheinen.
Puhuin vielä kolmekymppisenä itsekseni, kunnes viimeinkin tietoisesti lopetin moisen turhan ja haitallisen tavan samalla kuin tein joukon muitakin elämänmuutoksia.
Pidän itsekseen järjettömyyksien puhumista heikkoutena ja tiedostamattomana toimintana. Annan toki muiden ihmisten höpöttää itsekseen siihen puuttumatta, mutta samalla kyseinen ihminen siirtyy mielessäni ei-potentiaalisten ihmisten joukkoon. Eli meistä ei tule läheisiä ystäviä tai seurustelukumppaneita tai yhtiökumppaneita.
AP:lle vastauksena: riippuu lapsen iästä ja siitä kuinka järjetöntä juttua sieltä suusta tulee ulos. Jopa lasu saattaisi olla paikallaan jos juttu kovinkin sekavaa.
Jotenkin tulee paha olo ap:sta. Olen aina puhunut itsekseni ja kuitenkin ihan menestynyt.
Mielenterveys voi olla uhattuna jos vanhempi voimakkaasti häpeää kaikkea, mitä lapsi tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista aina kun tyhmät vanhemmat saavat fiksun lapsen. Voimia lapselle.
Kenen lapsesta puhut? Ei ole vielä lapsia itsellä, mutta naapurin pojasta vähän huolissani kun aamuisin istuu rapussa odottamassa muita koulukavereita ja puhelee melko äänekkäästi mielestäni outoja juttuja.
-AP-
Jospa sä mahoneitsyt pidät pohdintasi sitten omana tietonasi!
Ai? Olen yli 40 ja isäni yli 70, molemmat puhumme itseksemme.
Se on suht normaalia. Aikuisetkin verryttelevät ääntä tai puhuvat joskus ajatuksiaan. Kuulijalle voi olla vähän hankalaa jos joku puhuu 24/7, mutta eri tilat keksitty.
Hands free palikka vaan korvaan, niin ei ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Hands free palikka vaan korvaan, niin ei ketään kiinnosta.
....niin nykyään ei joukaan hullujen huoneelle, kun voi aina vedota puhuvansa puhelimeen.
On kuvia 4-6 vuotias vaipoissa niin se on jo vammainen tai vanhemmat on.
Olen 48 v ja puhun edelleen itsekseni kun olen yksin. Osaan toki olla puhumatta silloin, kun se ei tilanteeseen sovi. Etätyöläisenä ja ihmissuhteettomana luultavasti unohtaisin kokonaan miten puhutaan, ellen edes puhuisi yksin.
Olen 48 vuotias ja puhun itsekseni. Äitini on 78 vuotias ja puhuu itsekseen. Tiedän muitakin todella paljon ja ihan fiksuja ihmisiä ovat.