Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni järjesti ja järjestää lapsilleen koko ajan jotakin tekemistä, menoa jne. Hyppäsivät sisäleikkipuistoissa, uimassa, ulkona syömässä, matkustelivat, vähintäänkin kyläilivät. Nyt lapset ovat toisella kymmenellä ja voi luoja sitä marinaa; missään eivät viihdy viittä minuuttia kauempaa, aina pitäisi olla parempaa tekemistä, eivät ole itseohjautuvia ollenkaan.

Toisaalta on ehkä ollut liikaa ohjelmaa, toisaalta kyseessä voi olla myös se, että ovat perineet siskosi halun olla liikkeellä.

Siskoni ei kylläkään haluaisi olla koko ajan menossa, mutta lasten takia kuulemma "täytyy".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä järjestin kaksi ulkoilua päivässä sekä jotain järkevää sisätekemistä. Nyt lapset ovat jo koululaisia, mutta edelleen järjestän loma-aikana joka päivä jotain. Vähintään jonkun uimarantareissun ja lautapelejä molempien kanssa erikseen. En kestä sitä että nysväävät sisällä tai tuijottavat ruutuja.

Minä en suunnilleen edes näe lapsia lomalla. Ne huitaisee aamupalan namaan ja menee ulos keskenään ja kavereiden kanssa. Olisi kyllä raskasta töiden päälle keksiä koko ajan tekemistä toisille.

Meillä taas lapset eivät ole käyneet kertaakaan kavereiden luona eikä kaverit meillä.

Hyvin on kuitenkin aika kulunut.

Tätä minä ihmettelen nykylapsissa/-perheissä. Siis ettei oo kavereita. Eikö vanhemmat siedä toisten lapsia kodeissaan, vaan mistä on kyse. Lapseni ovat jo aikuisia (luojan kiitos), ja minusta lasten kanssa pääsi kaikkein helpommalla, kun oli kavereita, yökyläilyjä ja uimarantareissuja ( kun aikuiset kuskasivat ja valvoivat), lättykestejä ja pihaleikkejä jne. Sen kummempaa ohjelmaa ei tarvinnut kuin grilli päälle ja makkarat tulille ja kavereille tarjottiin kans. Muistan kyllä omien lasteni vanhemmista joitain tapauksia, joiden koteihin ei saanut mennä ja jos sain, niin vai yksi kaveri tai se, että joidenkin pihoilla ei saanut leikkiä esim piilosta. Suurin osa 80-luvun kodeista oli sellaisia, että lasten kaverit oli tervetulleita niin kylään kuin ruokapöytäänkin. Olen sitä mieltä, että periaate "meille ei saa tulla kuin yksi kaveri" antaa siemenen kiusaamiselle, jota on nykyään aivan liikaa. Vanhemmat hyväksykää omien lastenne lisäksi ne naapurin "kakarat".

No eihän tässä ole kyse siitä ettei ole kavereita. Lapsilla on paljonkin kavereita mutta eivät he kaipaa heitä kesällä koska meillä on paljon puuhaa ja reissuja.

Ei tarvitse olla mitään supererikoista. Kun olin kotiäitinä, käytiin seurakunnan ilmaisissa perhekerhoissa, sovittiin välillä muiden äitien kanssa treffejä leikkipuistoihin/hiekkalaatikolle. Mutta ihan lapsen otin mukaan kotitöihin, pyykinpesuun ja siivoukseen. Toki välillä saatettiin pitää muutaman minuutin muskari. Toisaalta lapsi saattoi myös itsenäisesti rakentaa isoilla legoilla ja tutkia itsekseen kirjoja. Ulkona ihmeteltiin luontoa. Kunhan päivärytmi pysyi suht samana joka päivä, mutta ei tosiaan mitään extraohjelmaa joka päivälle keksitty.

Järjestän ehkä kerran kuussa jotain spesiaalimpaa, kuten uintireissua / kauemmas puistoon lähtöä tms. Muuten liikutaan tutuissa nurkissa, vietetään paljon aikaa lähipuistossa ja kotona. Luetaan ja puhallellaan saippuakuplia, lapsi juoksee kilpaa koiran kanssa.

Ei kävis mielessäkään käydä joka viikko kiertämässä jotain "must go"- paikkoja, kuralätäköt ja käpylehmät kunniaan.

Meillä on arkisin työt/päiväkotirumba ja kyllä vapaapäivinä ja lomapäivinä on joka päivä jotain ohjelmaa: leikitään, ulkoillaan, siivotaan, tehdään ruokaa, hoidetaan aamu/iltatoimet, jutellaan, luetaan kirjaa, katsotaan televisiota, käydään kirjastossa, uimahallisssa tai jossain muussa maksullisessa/ilmaisessa paikassa tekemässä asiaa z.

Jotain näistä tehdään aktiivisesti yhdessä ja jotain näistä tehdään kotona niin että minä teen hommaa x ja lapsi tekee hommaa y.  Kaikkea ei tehdä joka päivä (kodin ulkopuoliset paikat).

Vaikeaa tulee ihmiselle aikuisena jos lapsena on aina viihdytetty. Tylsyys teke sitä paitsi hyvää mielikuvitukselle. Ulkoilu toki on terveellistä, mutta saa sielläkin keksiä itse tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tulee ihmiselle aikuisena jos lapsena on aina viihdytetty. Tylsyys teke sitä paitsi hyvää mielikuvitukselle. Ulkoilu toki on terveellistä, mutta saa sielläkin keksiä itse tekemistä

Mistähän sinä puhut???

Toisaalta se, että käydään paljon jossain kodin ulkopuolella ei vielä tarkoita että lapset eivät saisi itse kokeilla ja vanhemmat koko ajan viihdyttäisi, eikö se että ollaan lähinnä kotona tarkoita, että lapset oppisi käyttämään mielikuvitustaan. Ihan kotonakin vanhempi voi toimia ohjelmatoimistona ja viihdyttäjänä vähän turhankin paljon, ja sitten taas kaikki "järjestetty" kodin ulkopuolinen ohjelma ei ole mitään aikuisten määrittelemää vaan voi olla hyvinkin lapsen mielikuvitusta ruokkivaa. Optimi ois tietysti molempia, sekä kotona että muualla olemista, sopivasti sitä vapaata leikkiä ja vanhemman mukana oloa.

Ei sille taaperolle koko ajan tarvitse ohjelmaa miettiä. Lattialla on leikkialue puisen kehän sisällä. Yksiössä ei ole kovin paljon mahdollisuuksia. Kun vakituinen, varattu panokaverini on luonani, ei lasta kiinnosta, kunhan omat lelut ovat käytössä. Minulla on omani ja lapsella omat kivat.

N 24 yh

Vierailija kirjoitti:

Ei sille taaperolle koko ajan tarvitse ohjelmaa miettiä. Lattialla on leikkialue puisen kehän sisällä. Yksiössä ei ole kovin paljon mahdollisuuksia. Kun vakituinen, varattu panokaverini on luonani, ei lasta kiinnosta, kunhan omat lelut ovat käytössä. Minulla on omani ja lapsella omat kivat.

N 24 yh

Se leikkikehä voi käydä ahtaaksi kun lapsi kasvaa ja siihen tulee ehkä pikkusisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei sille taaperolle koko ajan tarvitse ohjelmaa miettiä. Lattialla on leikkialue puisen kehän sisällä. Yksiössä ei ole kovin paljon mahdollisuuksia. Kun vakituinen, varattu panokaverini on luonani, ei lasta kiinnosta, kunhan omat lelut ovat käytössä. Minulla on omani ja lapsella omat kivat.

N 24 yh

Miksi haluat erikseen mainita, että nait varattua? Onko se sulle niin tärkeää jotenkin? :)

Tiedän perheen, joka järjestää joka päivä ohjelmaa lapsilleen. Ei ole ohjelmatonta päivää koko lomalla. Aamusta iltaan. Kuulemma lapset ovat levottomia, jos ollaan vaan kotona.

Kyllä se sikiö sontii niin useen housuuhin jotta siinä on tarpeekksi ohjelmaa !

Mitä tässä tarkoitetaan ohjelmalla?

Siis on meillä sikäli ohjelmaa, että ulkoillaan aamupäivällä ja iltapäivällä  (Nyt helteellä illalla) joka päivä, käydään läheisessä leikkipuistossa tai metsässä. Nyt on käyty myös uimassa ja esim kirjastossa joka viikko. 

Mutta tämä on meidän arkea. En koe, että joku kirjastokäynti olisi erityistä ohjelmanjärjestämistä.

Ei kai nyt joka ikinen päivä tarvitse olla menossa? En yhtään ihmettele miksei jotkut halua lapsia kun vaatimukset on järjestää ulkoilut kaksi kertaa päivässä, kaikki ruokailut ja sitten vielä jotain ohjelmaakin. Eikä muka muuta lapset elämää mitenkään.

Ei lapsi tarvitse järjestettyä ohjelmaa jokaiselle päivälle. Normaali arki riittää, lapsen kanssa voi laittaa ruokaa, tehdä kotitöitä sisällä ja ulkona jne ja kaikessa lapsi voi olla apuna/mukana ikätasonsa mukaisesti. Leikkivän lapsen on hyvä keksiä omiakin leikkejä eikä vain odottaa valmista viihdykettä. Samoin tylsistyminen on osa normaalia elämää. Kenenkään elämä ei voi olla jatkuvaa kohokohtaa ja huippu hauskoja juttuja vaan normaali arki on isoin osa elämästä ja siihen on lapsen hyvä tottua.

Eräs lapsi valitti,kun aina pitää mennä jonnekin,ettei edes lomalla saa nukkua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sen lapsen pitää ulkoilla joka päivä, mieluiten kaksi kertaa.

Miksi? 

Nykyiset asunnot ovat usein tilavia ja lapsilla omat isot huoneet/oleskelutilat, että ei ole pakko ulkoilla monta kertaa päivässä. Ja ohjelman järjestäminen on juuri sitä, että lähtee uimaan, kirjastoon, pihalle keinumaan tms.

Moni lapsi haluaa keskittyä niihin leluihinsa joskus useamman tunnin, ettei kannata leikkejä keskeyttää ulkoilunkaan takia. Menee sitten seuraavana päivänä, sanoo jo etukäteen että huomenna ollaan sitten pihalla vaikka eväiden kanssa, niin lapsi ei järjestä isoa leikkiä sellaisena aamuna.

Älkää järjestäkö koko ajan ohjelmaa. 10-vuotiaan äiti tässä hei. Minäkin luulin että lapselle tulee olla koko ajan kehittävää tekemistä. No nyt jos menee lomalla päiväkin ilman ohjelmaa, niin alkaa valitus "tylsää, me ei koskaan tehdä mitään". Kiukkuaa myös tämän lisäksi. Opettakaa ne lapset keksimään itse tekemistä. Vanhemman ei tarvitse olla ohjelmatoimisto. Todella moni vanhempi tähän sortuu mitä vierestä seuraan.