Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?
Mulla on jostain syystä huono omatunto jos ei joka päivä ole jotain fiksua tekemistä taaperolle. Tänään ollaan oltu sisällä koko päivä lukuunottamatta kun ennen lounasta käytiin pihassa vähän kävelemässä. Olen siivonnut kaappeja ja pessyt ikkunoita ja taapero on pyörinyt mukana ja tutkinut tavaroita. Onko tylsät kotipäivät ok vai pitäisitkö uteliaalle ja sosiaaliselle lapselle olla koko ajan jotain hänelle suunnattua tekemistä ja muiden lasten seuraa?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä järjestin kaksi ulkoilua päivässä sekä jotain järkevää sisätekemistä. Nyt lapset ovat jo koululaisia, mutta edelleen järjestän loma-aikana joka päivä jotain. Vähintään jonkun uimarantareissun ja lautapelejä molempien kanssa erikseen. En kestä sitä että nysväävät sisällä tai tuijottavat ruutuja.
Minä en suunnilleen edes näe lapsia lomalla. Ne huitaisee aamupalan namaan ja menee ulos keskenään ja kavereiden kanssa. Olisi kyllä raskasta töiden päälle keksiä koko ajan tekemistä toisille.
Meillä taas lapset eivät ole käyneet kertaakaan kavereiden luona eikä kaverit meillä.
Hyvin on kuitenkin aika kulunut.Tätä minä ihmettelen nykylapsissa/-perheissä. Siis ettei oo kavereita. Eikö vanhemmat siedä toisten lapsia kodeissaan, vaan mistä on kyse. Lapseni ovat jo aikuisia (luojan kiitos), ja minusta lasten kanssa pääsi kaikkein helpommalla, kun oli kavereita, yökyläilyjä ja uimarantareissuja ( kun aikuiset kuskasivat ja valvoivat), lättykestejä ja pihaleikkejä jne. Sen kummempaa ohjelmaa ei tarvinnut kuin grilli päälle ja makkarat tulille ja kavereille tarjottiin kans. Muistan kyllä omien lasteni vanhemmista joitain tapauksia, joiden koteihin ei saanut mennä ja jos sain, niin vai yksi kaveri tai se, että joidenkin pihoilla ei saanut leikkiä esim piilosta. Suurin osa 80-luvun kodeista oli sellaisia, että lasten kaverit oli tervetulleita niin kylään kuin ruokapöytäänkin. Olen sitä mieltä, että periaate "meille ei saa tulla kuin yksi kaveri" antaa siemenen kiusaamiselle, jota on nykyään aivan liikaa. Vanhemmat hyväksykää omien lastenne lisäksi ne naapurin "kakarat".
No eihän tässä ole kyse siitä ettei ole kavereita. Lapsilla on paljonkin kavereita mutta eivät he kaipaa heitä kesällä koska meillä on paljon puuhaa ja reissuja.
Ei tarvitse olla mitään supererikoista. Kun olin kotiäitinä, käytiin seurakunnan ilmaisissa perhekerhoissa, sovittiin välillä muiden äitien kanssa treffejä leikkipuistoihin/hiekkalaatikolle. Mutta ihan lapsen otin mukaan kotitöihin, pyykinpesuun ja siivoukseen. Toki välillä saatettiin pitää muutaman minuutin muskari. Toisaalta lapsi saattoi myös itsenäisesti rakentaa isoilla legoilla ja tutkia itsekseen kirjoja. Ulkona ihmeteltiin luontoa. Kunhan päivärytmi pysyi suht samana joka päivä, mutta ei tosiaan mitään extraohjelmaa joka päivälle keksitty.
Järjestän ehkä kerran kuussa jotain spesiaalimpaa, kuten uintireissua / kauemmas puistoon lähtöä tms. Muuten liikutaan tutuissa nurkissa, vietetään paljon aikaa lähipuistossa ja kotona. Luetaan ja puhallellaan saippuakuplia, lapsi juoksee kilpaa koiran kanssa.
Ei kävis mielessäkään käydä joka viikko kiertämässä jotain "must go"- paikkoja, kuralätäköt ja käpylehmät kunniaan.
Meillä on arkisin työt/päiväkotirumba ja kyllä vapaapäivinä ja lomapäivinä on joka päivä jotain ohjelmaa: leikitään, ulkoillaan, siivotaan, tehdään ruokaa, hoidetaan aamu/iltatoimet, jutellaan, luetaan kirjaa, katsotaan televisiota, käydään kirjastossa, uimahallisssa tai jossain muussa maksullisessa/ilmaisessa paikassa tekemässä asiaa z.
Jotain näistä tehdään aktiivisesti yhdessä ja jotain näistä tehdään kotona niin että minä teen hommaa x ja lapsi tekee hommaa y. Kaikkea ei tehdä joka päivä (kodin ulkopuoliset paikat).
Vaikeaa tulee ihmiselle aikuisena jos lapsena on aina viihdytetty. Tylsyys teke sitä paitsi hyvää mielikuvitukselle. Ulkoilu toki on terveellistä, mutta saa sielläkin keksiä itse tekemistä
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa tulee ihmiselle aikuisena jos lapsena on aina viihdytetty. Tylsyys teke sitä paitsi hyvää mielikuvitukselle. Ulkoilu toki on terveellistä, mutta saa sielläkin keksiä itse tekemistä
Mistähän sinä puhut???
Toisaalta se, että käydään paljon jossain kodin ulkopuolella ei vielä tarkoita että lapset eivät saisi itse kokeilla ja vanhemmat koko ajan viihdyttäisi, eikö se että ollaan lähinnä kotona tarkoita, että lapset oppisi käyttämään mielikuvitustaan. Ihan kotonakin vanhempi voi toimia ohjelmatoimistona ja viihdyttäjänä vähän turhankin paljon, ja sitten taas kaikki "järjestetty" kodin ulkopuolinen ohjelma ei ole mitään aikuisten määrittelemää vaan voi olla hyvinkin lapsen mielikuvitusta ruokkivaa. Optimi ois tietysti molempia, sekä kotona että muualla olemista, sopivasti sitä vapaata leikkiä ja vanhemman mukana oloa.
Siskoni ei kylläkään haluaisi olla koko ajan menossa, mutta lasten takia kuulemma "täytyy".