Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävän käyttäytyminen ruokaa ja rahaa kohtaan
25.07.2023 |
Ensimmäisiltä treffeiltä alkaen olemme maksaneet kumpikin omat syömisemme ja juomisemme. Nyt kun vietämme suurimman osan ajasta yhdessä, käymme ruokakaupassa yhdessä ja kokkaamme yhteisen aterian. Oleilemme lähes aina hänen luonaan, sillä itse asun pienessä yksiössä, niin tilaa ei ole kovinkaan paljon.
Meillä on poikaystävän ehdotuksesta käytössä Splitwise sovellus, eli sinne pistetään kaikki kustannukset ja sovellus laskee kulut tasan. Tämä on minulle ok, mutta jotenkin minua häiritsee ja vähän loukkaakin se, että poikaystävä pistää sinne ihan kaikki kulut, auton polttoaineen ja kondomitkin. Olen usein ostanut omasta rahapussista hänen luokseen vessapaperia, tai leiponut herkkuja vietäväksi, ym eikä tulisi mieleenkään pistää niitä kuluja tuonne sovellukseen. Tykkään myös silloin tällöin tarjota vaikka juoman tai jäätelön hänelle ulkona, mutta vastaavaa anteliaisuutta en ikinä saa häneltä takaisin tai sitten huomaan, että jälkikäteen ostos on merkitty sovellukseen ja maksan oman osuuteni.
Ja sitten se, että kun ostamme yhteisiä ruokia, niin poikaystävä tuntuu oikein vauhdilla syövän kaksin käsin, etten vain ehdi syödä yhtäkään palasta enemmän kuin hän. Esim. jäätelöpurkki tai pakastekakku, mies syö niistä 2/3 osaa ja minä 1/3. Meillä oli kerran oliiveja kupissa, joita söimme kun katsoimme elokuvaa. Mies veti kauhealla vauhdilla niitä oliiveita ja viimeisenkin oliivin veti naamaansa. Ei siis edes tarjoa viimeistä muruakaan minulle.
Huomautin, että olipas hieman töykeää ottaa se viimeinenkin oliivi, eikä tarjota kohteliaisuutta naiselle. Hänen puolustuksekseen muka söimme oliiveja vuorotellen niin, että ne oliivit menivät täysin tasan. Eivät menneet, kun katsoin vieressä ihmetellen sitä sen paniikissa suuhun lappamista, ettei vaan jää jostain paitsi.
Miten joku voi olla noin nuuka? Johtuuko siitä, että on vanhempiensa ainoa lapsi, kun taas minä olen tottunut jakamaan asioita sisarusteni kanssa.
Mulla on todella epänaisellinen olo, kun kaikki pistetään noin tarkkaan puoliksi, kaiken huippuna ne kondomitkin.
Ellei mies olisi muuten ihana ja rakastava, en varmaan jaksaisi katsoa tämmöistä nuukailua :/ Mutta alkaahan tässä hieman katkeroitumaan, kieltämättä. Nykyaikaahan se on, että kulut jaetaan, mutta mun luonteeseen kuuluu anteliaisuus rakkauden eleenä. Ei ole siitäkään kyse, että mies olisi köyhä. Tienaa minua enemmän ja on vieläpä hyväpalkkaisella alalla ja yliopistokoulutus.
Kommentit (1406)
Itse suosittelisin että puhuisit suusi puhtaaksi, ja jos se ei toimi/mies ei paranna tapojaan, niin sinuna nostaisin kytkintä. Itse olin suhteessa miehen kanssa joka suorasanaisesti lokkeili ja teeskenteli olevansa köyhä jotta saisi minut ostamaan kaikkea (mikä toimikin, aluksi koska olin niin hemmetin sinisilmäinen toope) kunnes sain selville että mies on todella hyväpalkkaisessa työssä ja tienaa TONNIN minua enemmän ja siinä vaiheessa mua alkoi risoa, ja lujaa. En kertonut että tiedän asian oikean laidan, vaan aloin vain itselleni ostamaan, enkä tarjonnut hänelle kahvilassa kuten ennen, tai kiikutin kaupassa miehen mun ostoskoriin tunkemat haluamansa tavarat pois tai sanoin että saa maksaa itse. Mies raivostui, ja kerroin että tiedän kaiken, ja hän viimeiseen asti yritti asian kieltää kunnes totesi että valehteli koska ei halua tuhlata rahojaan. Jätin miehen jonkun ajan kuluttua kun hän ei lupauksistaan huolimatta muuttanut tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Miksi valehtelet? Olemme palstalta saaneet lukea kuinka kaikki naiset tekee töitä, eikä kotiäitejä ole olemassakaan.
Mitä ihmettä oikein selität?
Palstatotuuksia joita aina heitellään kanssakeskustelijoiden naamalle.
Naisia kun sanoo loisiksi jotka elää miehensä kukkarolla saa kuulla kuinka suomessa ei ole mitään kotiäitejä vaan kaikki tekee töitä ja maksaa omat menot ja lastenkin aivan yksin.
Nyt sä väität jotain joka ei sovi tuohon narratiiviin joten mene nurkkaan häpeämään.
Niin, NYKYÄÄN naisista yli 80 % käy töissä, miehistä 82 %. Jos otetaan huomioon, että osa naisista on tietysti äitiysvapailla, lopputulos on, että NYKYÄÄN naiset ovat jopa enemmän töissä kuin miehet.
Sitä vastoin ENNEN, vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, suhteellisen harva äiti kävi palkkatöissä. Toki moni teki töitä emäntänä esimerkiksi maatiloilla, mutta tosi moni oli kotiäitinä kotona. Sen mahdollistivat silloin mm. perheen yhteisverotus, päivähoidon puuttuminen jne. Päivähoitojärjestelmä luotiin 70-luvun keskivaiheilla ja se mahdollisti äitien työssäkäynnin. Samaan aikaan alkoi muuttoliike maalta kaupunkiin. NYKYÄÄN kotiäitejä ilman ammattia on hyvin hyvin vähän.
Niitä lastentarhoja on ollut jo hyvin varhain.
Kunnallinen lastenhoito näemmä alkoi 1973, mutta 1972 vuonna koulunsa aloittanut kaverini oli useamman vuoden tarhassa ennen kouluikää. Liekö tuo 1973 uudistus aikoinaan tarkoittanut sitä, että jokaiselle tarvitsevalle lapselle pitää järjestää hoitopaikka? Ennen tuota aikaa osa vanhemmista joutui järjestämään lastenhoidon ihan itse, koska kaikille ei riittänyt tarhapaikkaa.
Tuon jälkeen tuli vielä uudistus, että kotona olevien vanhempien lapsille oli järjestettävä hoitopaikka, jota sitten jossain vaiheessa rajoitettiin osapäiväiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Miksi valehtelet? Olemme palstalta saaneet lukea kuinka kaikki naiset tekee töitä, eikä kotiäitejä ole olemassakaan.
Mitä ihmettä oikein selität?
Palstatotuuksia joita aina heitellään kanssakeskustelijoiden naamalle.
Naisia kun sanoo loisiksi jotka elää miehensä kukkarolla saa kuulla kuinka suomessa ei ole mitään kotiäitejä vaan kaikki tekee töitä ja maksaa omat menot ja lastenkin aivan yksin.
Nyt sä väität jotain joka ei sovi tuohon narratiiviin joten mene nurkkaan häpeämään.
Niin, NYKYÄÄN naisista yli 80 % käy töissä, miehistä 82 %. Jos otetaan huomioon, että osa naisista on tietysti äitiysvapailla, lopputulos on, että NYKYÄÄN naiset ovat jopa enemmän töissä kuin miehet.
Sitä vastoin ENNEN, vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, suhteellisen harva äiti kävi palkkatöissä. Toki moni teki töitä emäntänä esimerkiksi maatiloilla, mutta tosi moni oli kotiäitinä kotona. Sen mahdollistivat silloin mm. perheen yhteisverotus, päivähoidon puuttuminen jne. Päivähoitojärjestelmä luotiin 70-luvun keskivaiheilla ja se mahdollisti äitien työssäkäynnin. Samaan aikaan alkoi muuttoliike maalta kaupunkiin. NYKYÄÄN kotiäitejä ilman ammattia on hyvin hyvin vähän.
Niitä lastentarhoja on ollut jo hyvin varhain.
Kunnallinen lastenhoito näemmä alkoi 1973, mutta 1972 vuonna koulunsa aloittanut kaverini oli useamman vuoden tarhassa ennen kouluikää. Liekö tuo 1973 uudistus aikoinaan tarkoittanut sitä, että jokaiselle tarvitsevalle lapselle pitää järjestää hoitopaikka? Ennen tuota aikaa osa vanhemmista joutui järjestämään lastenhoidon ihan itse, koska kaikille ei riittänyt tarhapaikkaa.
Tuon jälkeen tuli vielä uudistus, että kotona olevien vanhempien lapsille oli järjestettävä hoitopaikka, jota sitten jossain vaiheessa rajoitettiin osapäiväiseksi.
Palstalla on kuitenkin kerrottu, totuutena, ettei suomessa ole KOSKAAN ollut mitään kotiäitejä, vaan jo ammoisina aikoina naiset ovat AIVAN YKSIN hoitaneet lapset ja maatilat, isäntien vetäessä lonkkaa pellon laidalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aikuinen mies oli täysorpo yhdeksänvuotiaana, siitä tuo lohen hamstraus perimmiltään johtuu. Jostakin syystä tämä orpous tulee pinnalle juuri tuossa lohikeitto keississä. Aina nämä asiat ei ole niin yksiselitteisiä kuin päälle näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Jos ongelma tulee esiin vain lohikeiton kanssa, mitä jos tekisi kaksi keittoa. Miehelle oma mitä saa rohmuta ja muulle perheelle oma.
Tottakai pitää huomioida ja tehdä kaksi keittoa tai mitä tahansa ruokaa, nähdä vaivaa jotta mies saa syödäkseen. Kaksi lasagnea uuniin, lohenpyrstöt tuplana, miehelle oma kakku. Helppoa.
Luen vastauksessasi sarkasmia.
Kahta lohikeittoa ehdotin tapaukseen missä taustalla näyttäisi olevan jokin trauma. Etenkin, jos ongelmaa ei ole muussa kuin lohikeiton kanssa, niin miksei voisi tukea toista hetkessä mikä ilmeisesti nostaa jotain vanhoja tunteita pintaan. Onko se muka suurempi vaiva tehdä tuplamäärä? Maksaa toki enemmän. Kannattaa myös miettiä onko sitä keittoa tai muuta ruokaa alkujaankaan ollut riittävästi jos loppuu kesken.
Ei pidä tehdä kahta keittoa. Vaan sanoa miehelle et hän ottaa viimeisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, tuli luettua vajaassa päivässä koko ketju. Alkuun osasin samaistua, koska omakin mieheni on entinen pihistelijä. Paino sanalla entinen.
Esimerkkejä meidän suhteemme alusta:
Vietimme käytännössä kaiken ajan minun luonani, koska miehellä oli kämppis ja itse asuin yksin. Mies ei tarjoutunut kertaakaan ostamaan kämpille ruokatarvikkeita. Hyvin kyllä minun ostamani pöperöt maistuivat.
Sain ensimmäiset kukat mieheltä, kun jo asuimme yhdessä. Nekin sain, kun itse tungin ruokakaupassa kimpun koriin ja käskin miestä edes kerran ostamaan kukat. Myöskään mitään pieniä arjen muistamisia en saanut, vaikka itse niitä miehelle ostin tämän tästä. Edes lakupatukka olisi riittänyt.
Menimme kerran elokuviin. Minä tarjosin liput, koska olin saanut ostettua työpaikkani kautta edullisesti sarjalippuja. Pyysin miestä hakemaan meille limut leffaa varten. Mies vaati minua maksamaan hänelle takaisin 3 euron limsan, vaikka hän pääsi minun siivelläni ilmaiseksi leffaan.
Suunnittelimme ulkomaanmatkaa erittäin kalliiseen maahan. Mies suunnitteli meille sitä sun tätä kallista aktiviteettia. Katsoin kauhuissani budjettia, joka vain paisui ja paisui. Lopulta tajusin, ettei minulla olisi varaa matkaan, vaikka kuinka säästäisin edeltävät kuukaudet. Sanoin miehelle asiasta ja ehdotin, että karsisimme matkan ohjelmasta. Ratkaisuksi hän tarjoutui lainaamaan minulle rahaa omaan osuuteeni, ja voisin sitten maksaa matkan jälkeen hänelle vähitellen takaisin.
Mies on koko suhteemme ajan tienannut paremmin kuin minä.
Kuitenkin annoin miehelle mahdollisuuden, koska pitemmän päälle tajusin, että taustalla oli ajattelemattomuus ja kotoa opittu tarkan markan ajattelu, ei pahantahtoisuus. Pystyimme puhumaan asiasta rakentavasti, ja vähitellen mies tajusi, ettei parisuhteessa loputon säästäväisyys ja piheys ole pelkkä hyve.
Nykyään saan mieheltä muistamisia, ja usein mies myös maksaa kahvilassa tai ravintolassa omalta tililtään, vaikka meillä on tätä tarkoitusta varten ihan yhteinen taloustili (johon muuten nykyään maksetaan omat osuudet tulojen suhteessa). Odotamme myös esikoistamme, ja olemme jo nyt sopineet, että mies tulee maksamaan juoksevat kulumme käytännössä kokonaan, kun olen lyhyen pätkän hoitovapaalla ensi vuonna.
Tässä huomaankin eron omaan ja AP:n mieheen. Kun olen puhunut mieheni kanssa tästä aiheesta, häntä on hävettänyt oma käytös ja hän on yrittänyt kanssani keksiä ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. AP:n mies taas tuntuu menevän puolustuskannalle ja kieltävän kaiken. Se ei luo hyvää lähtökohtaa tilanteen kehittämiselle.
Toki AP voi loppuelämänsä punnita oliivit keittiövaa'alla ja tarkkailla auton bensamittaria katsoakseen, kuinka paljon yhteisiin ajoihin on mennyt bensaa. Se on kuitenkin raskas tie ja kylvää suhteeseen epäluottamuksen siemenen. Rahasta riiteleminen on myös todella kuluttavaa.
En tiedä, luetko AP enää ketjua, mutta hurjasti tsemppiä asian käsittelyyn. Tulethan jossakin vaiheessa päivittämään, miten tilanne kehittyi.
no jo on tarkka mies...liekö ihan tästä maailmasta. haluaa kontrolloida noin tarkkaan mitä kukin syö ja juo...ihan höpelön touhua.
itse en kestäisi noin tarkkaa touhua .. jättäisin tuon miehen ja etsisin paremman...kyllä miehiä on moneen junaan ja naisia...aina löytyy uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuukuus on vanhojen ukkojen pahe. Ei se mihinkään katoa, vaan pahenee iän myötä.
Ai onko? Ajattelin, onko nuorten miesten juttu, kun halutaan olla tasa-arvoisia. Ollaan kumpikin 29-vuotiaita. Joku vaillejäämisen pelko tuossa täytyy olla, kun ei se varmaan ilkeyttään tuota tee. Osaa muuten ottaa huomioon tunteeni, ei vaan tajua, miten tuo pennien laskeminen on jo loukkaavaa :/
Ap
Ehkä jokin yhteinen talouskassa talousmenoihin olisi järkevämpi ratkaisu, vaikka ette asuisi yhdessä. Esim 200 kk ja sitä ei saa ylittää eikä sitä rahaa käytetä muuhun kuin yhteisiin menoihin ja yhteisiin aterioihin. Jos nostaa rahat käteiseksi ei tarvitse yhteistä tiliäkään.
Vierailija kirjoitti:
no jo on tarkka mies...liekö ihan tästä maailmasta. haluaa kontrolloida noin tarkkaan mitä kukin syö ja juo...ihan höpelön touhua.
itse en kestäisi noin tarkkaa touhua .. jättäisin tuon miehen ja etsisin paremman...kyllä miehiä on moneen junaan ja naisia...aina löytyy uusi.
Nainen tässä tarkkailee toisen kulutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten pistät KAIKEN siihen äppiin huomautat, että mies syö enemmän kuin sinä, joten tasajako on epäoikeudenmukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Miksi valehtelet? Olemme palstalta saaneet lukea kuinka kaikki naiset tekee töitä, eikä kotiäitejä ole olemassakaan.
Mitä ihmettä oikein selität?
Palstatotuuksia joita aina heitellään kanssakeskustelijoiden naamalle.
Naisia kun sanoo loisiksi jotka elää miehensä kukkarolla saa kuulla kuinka suomessa ei ole mitään kotiäitejä vaan kaikki tekee töitä ja maksaa omat menot ja lastenkin aivan yksin.
Nyt sä väität jotain joka ei sovi tuohon narratiiviin joten mene nurkkaan häpeämään.
Niin, NYKYÄÄN naisista yli 80 % käy töissä, miehistä 82 %. Jos otetaan huomioon, että osa naisista on tietysti äitiysvapailla, lopputulos on, että NYKYÄÄN naiset ovat jopa enemmän töissä kuin miehet.
Sitä vastoin ENNEN, vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, suhteellisen harva äiti kävi palkkatöissä. Toki moni teki töitä emäntänä esimerkiksi maatiloilla, mutta tosi moni oli kotiäitinä kotona. Sen mahdollistivat silloin mm. perheen yhteisverotus, päivähoidon puuttuminen jne. Päivähoitojärjestelmä luotiin 70-luvun keskivaiheilla ja se mahdollisti äitien työssäkäynnin. Samaan aikaan alkoi muuttoliike maalta kaupunkiin. NYKYÄÄN kotiäitejä ilman ammattia on hyvin hyvin vähän.
Niitä lastentarhoja on ollut jo hyvin varhain.
Kunnallinen lastenhoito näemmä alkoi 1973, mutta 1972 vuonna koulunsa aloittanut kaverini oli useamman vuoden tarhassa ennen kouluikää. Liekö tuo 1973 uudistus aikoinaan tarkoittanut sitä, että jokaiselle tarvitsevalle lapselle pitää järjestää hoitopaikka? Ennen tuota aikaa osa vanhemmista joutui järjestämään lastenhoidon ihan itse, koska kaikille ei riittänyt tarhapaikkaa.
Tuon jälkeen tuli vielä uudistus, että kotona olevien vanhempien lapsille oli järjestettävä hoitopaikka, jota sitten jossain vaiheessa rajoitettiin osapäiväiseksi.
Ei tarkoittanut vuonna 1973 tuota. Päivähoitopaikkoja, kunnallisia siis, oli tuolloin vielä hyvin vähän, sitä ennen tuskin ollenkaan. Oikeus päivähoitopaikkaan sitä tarvitsevalle lapselle tuli vasta 80-90-lukujen taitteessa. Tuolloin ei saanut viedä lasta päivähoitoon jos äiti oli kotona, ei edes esikouluun saanut viedä lasta vielä 1996 jos äiti oli toisesta lapsesta vaikka äitiyslomalla. Minulla oli kolme päiväkoti-ikäistä lasta 1995, niitä yritettiin kunnan toimesta ripotella hoitoon kymmenien kilometrien päähän toisistaan, mikä olisi tietysti estänyt töihin paluun. Kuulemma Etelä-Suomessa oli mahdollista tarjota päivähoitopaikkaa vaikka Inarista, laki olisi silloinkin toteutunut. Noin sanoi puhelimessa kunnan päivähoidosta vastaava henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Miksi valehtelet? Olemme palstalta saaneet lukea kuinka kaikki naiset tekee töitä, eikä kotiäitejä ole olemassakaan.
Mitä ihmettä oikein selität?
Palstatotuuksia joita aina heitellään kanssakeskustelijoiden naamalle.
Naisia kun sanoo loisiksi jotka elää miehensä kukkarolla saa kuulla kuinka suomessa ei ole mitään kotiäitejä vaan kaikki tekee töitä ja maksaa omat menot ja lastenkin aivan yksin.
Nyt sä väität jotain joka ei sovi tuohon narratiiviin joten mene nurkkaan häpeämään.
Niin, NYKYÄÄN naisista yli 80 % käy töissä, miehistä 82 %. Jos otetaan huomioon, että osa naisista on tietysti äitiysvapailla, lopputulos on, että NYKYÄÄN naiset ovat jopa enemmän töissä kuin miehet.
Sitä vastoin ENNEN, vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, suhteellisen harva äiti kävi palkkatöissä. Toki moni teki töitä emäntänä esimerkiksi maatiloilla, mutta tosi moni oli kotiäitinä kotona. Sen mahdollistivat silloin mm. perheen yhteisverotus, päivähoidon puuttuminen jne. Päivähoitojärjestelmä luotiin 70-luvun keskivaiheilla ja se mahdollisti äitien työssäkäynnin. Samaan aikaan alkoi muuttoliike maalta kaupunkiin. NYKYÄÄN kotiäitejä ilman ammattia on hyvin hyvin vähän.
Niitä lastentarhoja on ollut jo hyvin varhain.
Kunnallinen lastenhoito näemmä alkoi 1973, mutta 1972 vuonna koulunsa aloittanut kaverini oli useamman vuoden tarhassa ennen kouluikää. Liekö tuo 1973 uudistus aikoinaan tarkoittanut sitä, että jokaiselle tarvitsevalle lapselle pitää järjestää hoitopaikka? Ennen tuota aikaa osa vanhemmista joutui järjestämään lastenhoidon ihan itse, koska kaikille ei riittänyt tarhapaikkaa.
Tuon jälkeen tuli vielä uudistus, että kotona olevien vanhempien lapsille oli järjestettävä hoitopaikka, jota sitten jossain vaiheessa rajoitettiin osapäiväiseksi.
Palstalla on kuitenkin kerrottu, totuutena, ettei suomessa ole KOSKAAN ollut mitään kotiäitejä, vaan jo ammoisina aikoina naiset ovat AIVAN YKSIN hoitaneet lapset ja maatilat, isäntien vetäessä lonkkaa pellon laidalla.
Laitapa tuosta lähde, laitan popparit tulille.
Näin miehenä nousee niskakarvat pystyyn näille ehdotuksille "kostaa" miehen käytös nokittamalla samalla tavalla. En arvosta tuollaista pahantahtoisuutta, joka on tuollaisen ilkeyden takana. Kypsiä aikuismaisi ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseki oli sentään muutamia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä nousee niskakarvat pystyyn näille ehdotuksille "kostaa" miehen käytös nokittamalla samalla tavalla. En arvosta tuollaista pahantahtoisuutta, joka on tuollaisen ilkeyden takana. Kypsiä aikuismaisi ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseki oli sentään muutamia!
Ei se ole kostamista jos toimii niin kuin mies on toivonut ja laittaa kaikki kulut sen mukaan mitä käyttää ja lopettaa toisen bensojen kustantamisen. Ja tahtoo myös oman osansa niistä ruoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuukuus on vanhojen ukkojen pahe. Ei se mihinkään katoa, vaan pahenee iän myötä.
Ai onko? Ajattelin, onko nuorten miesten juttu, kun halutaan olla tasa-arvoisia. Ollaan kumpikin 29-vuotiaita. Joku vaillejäämisen pelko tuossa täytyy olla, kun ei se varmaan ilkeyttään tuota tee. Osaa muuten ottaa huomioon tunteeni, ei vaan tajua, miten tuo pennien laskeminen on jo loukkaavaa :/
Ap
Ja montakos kertaa olet ottanut asian esiin ja selittänyt, mikä tässä mättää?
Olen uudessa suhteessa, jossa ei asuta vielä yhdessä. Jaamme yhteisten ruokien kulut, majoitus- ja matkustuskulut yms. leffaliput ja muut heti kassalta pääsemisen jälkeen MobilePaylla. Kun vietämme aikaa toisen asunnolla, niin tarjoamme ruuat ja herkut puolin ja toisin, yleensä asunnon omistava tekee ruuan, mutta toinen tuo herkut. Tämä on tosi paljon kivampi järjestely kuin eksäni kanssa. Hän laski aina kaikki kulut exceliin (kuitit kerättiin keittiön laatikkoon) ja ne tasattiin suurin piirtein kerran kvartaalissa tai puolessa vuodessa. En koskaan tiennyt, mitä kuluja siinä oikeasti tasattiin, kun ne olivat vain randomeja lukuja excelissä ilman mitään selitteitä. Kauheasti vaivannäköä ja stressiä tuli siitä, että tavallaan oli olevinaan tosi tarkkaa ja tasapuolista taloudenpitoa, mutta oikeasti oli melko varmasti epäreilua ja leväperäistä.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista lukea, että parisuhteissa tärkeimmäksi asiaksi aina nousee raha. Ehkä se korostuu niissä suhteissa, joissa sitä rahaa ei ole edes tarpeeksi. Siitä vähästä käydään sitten itsekästä taistelua. Minun, sinun, minun, sinun. Eikun minun. Minä olen ansainnut enemmän ruokaa, enemmän sitä, enemmän tätä.
Parisuhteissa ongelmaksi nousevat asiat, joista toinen tuntee, että tilanne on epäreilu. Mitäs muuta ne on kuin raha, kotityöt ja lapsiin liittyvät asiat. Aloituksessa on kyse erillään asuvasta, seurustelevasta parista, joten ongelmana on vain raha. Jos he muuttaisi yhteen ja saisivat lapsia, niin aivan varmasti kotitöistä ja lapsista tulisi riitaa.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei todellakaan kannata muuttaa yhteen tai hankkia lapsia. Sinuna alkaisin viettämään enemmän aikaa kotona, missä myös syöt enemmän. Sanot suoraan että et jaksa tuollaista.
Osa täällä kommetoijista sanoo, että alat itsekin merkata kaikki kulut äppiin ja katsot että ruoka menee tasan jne, mutta kuka sellaista elämää oikeasti jaksaa? Elämä pitäisi olla muutakin kun kyttäystä joka pennistä.
Itsekin seurustelin pihin miehen kanssa ja laitoin poikki. Jäljestä päin olen ajatellut että hän oli kyllä itsekäin ihminen mitä olen koskaan tavannut. Hän oli myös itsekäs huomion ja seksin suhteen. Ei jatkoon.
Tuntuu olevan tosiaan se raha, joka mammoja kiinnostaa suhteissa.
Kyllä mäkin aikanaan asuin poikaystävän sittemmin ostamassa/omistamassa asunnossa ja maksoin siitä vuokraa. Mitään en saanut erotessa häneltä takaisin, tuskin kumpikaan sellaista edes ajatteli. Mutta av-mammat olisivat olleet haukkana riitelemässä asiasta.
Allekirjoitan tämän. Juokse, ja lujaa! Just mietin, että 20 vuotta ollaan oltu yhdessä, ja kolme ulkomaanreissua tehty - ja kaikki muiden rahoilla. Ei ole kyse siitä, etteikö rahaa olisi, vaan siitä, että sitä pitää haalia ja säilöä, syystä, jota en ole vielä ymmärtänyt.