Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävän käyttäytyminen ruokaa ja rahaa kohtaan
25.07.2023 |
Ensimmäisiltä treffeiltä alkaen olemme maksaneet kumpikin omat syömisemme ja juomisemme. Nyt kun vietämme suurimman osan ajasta yhdessä, käymme ruokakaupassa yhdessä ja kokkaamme yhteisen aterian. Oleilemme lähes aina hänen luonaan, sillä itse asun pienessä yksiössä, niin tilaa ei ole kovinkaan paljon.
Meillä on poikaystävän ehdotuksesta käytössä Splitwise sovellus, eli sinne pistetään kaikki kustannukset ja sovellus laskee kulut tasan. Tämä on minulle ok, mutta jotenkin minua häiritsee ja vähän loukkaakin se, että poikaystävä pistää sinne ihan kaikki kulut, auton polttoaineen ja kondomitkin. Olen usein ostanut omasta rahapussista hänen luokseen vessapaperia, tai leiponut herkkuja vietäväksi, ym eikä tulisi mieleenkään pistää niitä kuluja tuonne sovellukseen. Tykkään myös silloin tällöin tarjota vaikka juoman tai jäätelön hänelle ulkona, mutta vastaavaa anteliaisuutta en ikinä saa häneltä takaisin tai sitten huomaan, että jälkikäteen ostos on merkitty sovellukseen ja maksan oman osuuteni.
Ja sitten se, että kun ostamme yhteisiä ruokia, niin poikaystävä tuntuu oikein vauhdilla syövän kaksin käsin, etten vain ehdi syödä yhtäkään palasta enemmän kuin hän. Esim. jäätelöpurkki tai pakastekakku, mies syö niistä 2/3 osaa ja minä 1/3. Meillä oli kerran oliiveja kupissa, joita söimme kun katsoimme elokuvaa. Mies veti kauhealla vauhdilla niitä oliiveita ja viimeisenkin oliivin veti naamaansa. Ei siis edes tarjoa viimeistä muruakaan minulle.
Huomautin, että olipas hieman töykeää ottaa se viimeinenkin oliivi, eikä tarjota kohteliaisuutta naiselle. Hänen puolustuksekseen muka söimme oliiveja vuorotellen niin, että ne oliivit menivät täysin tasan. Eivät menneet, kun katsoin vieressä ihmetellen sitä sen paniikissa suuhun lappamista, ettei vaan jää jostain paitsi.
Miten joku voi olla noin nuuka? Johtuuko siitä, että on vanhempiensa ainoa lapsi, kun taas minä olen tottunut jakamaan asioita sisarusteni kanssa.
Mulla on todella epänaisellinen olo, kun kaikki pistetään noin tarkkaan puoliksi, kaiken huippuna ne kondomitkin.
Ellei mies olisi muuten ihana ja rakastava, en varmaan jaksaisi katsoa tämmöistä nuukailua :/ Mutta alkaahan tässä hieman katkeroitumaan, kieltämättä. Nykyaikaahan se on, että kulut jaetaan, mutta mun luonteeseen kuuluu anteliaisuus rakkauden eleenä. Ei ole siitäkään kyse, että mies olisi köyhä. Tienaa minua enemmän ja on vieläpä hyväpalkkaisella alalla ja yliopistokoulutus.
Kommentit (1406)
Aika surullista lukea, että parisuhteissa tärkeimmäksi asiaksi aina nousee raha. Ehkä se korostuu niissä suhteissa, joissa sitä rahaa ei ole edes tarpeeksi. Siitä vähästä käydään sitten itsekästä taistelua. Minun, sinun, minun, sinun. Eikun minun. Minä olen ansainnut enemmän ruokaa, enemmän sitä, enemmän tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskustelusta tulee mieleeni kun sain miehen ja lasten kanssa kykäilykutsun äidiltäni joka oli tehnyt uunilohta. Mies kirmaa pää kolmantena jalkana ruokapöytään ja kahmaisee koko häntäpalan.
Äidit tietää, pienille lapsille annetaan kalasta aina ruodottomin osa että pääsisi joskus itsekin syömään ilman lanssikeikkoja ja ruotoja pienissä kurkuissa.
Noh, siinä sit perkasin lapsille kalaa kun äijä oli jo ahtanut ruodottoman osan kitusiinsa ja nousi jo pöydästä. Siis vielä kylässä! Kysyin vielä ihmeissäni että miksi otit häntäpalan? Hän yksoikoon totesi hölmistyneenä kuin tyhmälle, että tietenkin siksi kun siinä ei ole ruotoja. Yeah.
Sanomattakin selvää että kyseessä ei ollut edes jäävuoren huippu äijän käytöksessä. Mutta kuvaa yksinkertaisuutta ja itsekkyyttä oikein mainiosti. Viis muista, minä syön nyt. Kyllä hävetti.
Sama mies pyysi äitiäni maksamaan hänen ruokansa ravintolassa 🤣
Sanomattakin selvää että entinen on ja lujaa.
Tämä kertoo myös AP miehestä paljon, että kyselemättä mennyt kavereilleen tarjoamaan AP.n ostamat eväät--> näyttää kivalta ja reilulta kavereilleen, eikä kappas kekkulia itse tuhlannut senttiäkään! On kuule hyvä jätkä, antaa herkkuja omistaan, mahtava kaveri, vau!!
Ja huom! Ei korvaa/noteeraa kun AP kyseenalaistaa, pitikö hänen eväänsä tarjota kyselemättä. Viisaampi olisi pahoittelut ja korvannut tämän tai merkinnyt edes siihen sovellukseen omaksi menokseen, mutta kun oli mahdollisuus esittää huippu jätkää ilmaiseksi, niin onhan se hyödynnettävä. Ja loukkaannutaan, eikö kavereille tarjotakkaan koskaan mitään häh, ihme asioista Hänelle mainitaan kun, hän on niin hyvä ja reilu tyyppi!
Minusta on sinällään ihan luonnollista ja hyväkin juttu jakaa kustannukset ainakin suurin piirtein tasan, mutta kohtuus siinäkin. Kyllä molemmat voivat joskus tarjotakin toiselle jotakin. Nuukuus on luonteenpiirre ja ainakin minun tuttavapiirini ja kokemukseni perusteella pysyvä sellainen, valitettavasti. Jos menette naimisiin ja saatte lapsia, tuosta voi tulla asia, josta joudutte vääntämään jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vietätte enemmän aikaa poikaystävän luona. Muistathan laittaa sovellukseen bussiliput/bensan/polkupyörän kulumisen.
Polkupyörän voisi viedä merkkihuoltoon ja sen maksut laitat sovellukseen. Tietenkin myös gynekologi, hieroja, kampaamo, kosmeologi ja hammashoitokulut. Toki laitat sovellukseen myös kalliit alusvaateostoksesi, vartalorasvat ja muut kosmetiikkatuotteet. Tamppoonit nyt tietysti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kiinnostavaa tietää miten mies reagoi, jos hänen piheilyn ottaa puheeksi muiden ihmisten edessä miehen läsnäollessa. Eli sanoisi vaikka kun syö jotain ruokaa, että "kirjaanpa äkkiä Splitwiseen ettei unohdu" tms. tai "täytyy muistaa ottaa tuo käsisaippua ja wc-paperit Pekan luo" vieraat ihmettelis varmaan ääneen, että mistä on kyse ja voisi avata asiaa, että "Pekka toivoo, että kaikki kulut jaetaan tarkkaan puoliksi." Osaisiko se hävetä nuukuuttaan ja tulisiko sanomista vieraiden lähdettyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on apn päässä se vika, jos on noin naiivi,vaikka toinen selkeästi ei tajua että myös ne vessapaperit ja leipomukset maksavat. Voin kertoa, että tuo muuttuu ajan myötä vain pahemmaksi ja silloin eivät olekaan kyseessä enää parit oliivit ja kortsut, vaan asuntolainat, lasten kulut, terveysmenot jne. Aivan törkeää, että laittaa jopa bensakulut puoliksi, jos hänen taloudellinen tilanteensa asuntoa myöten on parempi kuin sinulla. Mitäpä jos vain sanot miten asia on ja kieltäydyt enää jatkamasta tuolla linjalla? Pitkän ja onnellisen parisuhteen salaisuus on se, että kummallakin on oma omaisuutensa ja se joka tienaa enemmän, myös kustantaa enemmän. Kukin kykyjensä mukaan ja jo alkaa maistua nuukailijallekin se satunnainen toisen ilahduttaminen vaikka kahvilla ja pullalla. Tämä touhu on mennyt aivan naurettavaksi.
Jos ap ei suostu miehen kommervenkkeihin jatkossa niin tuo suhde varmasti loppuu. Koska ei tuollaisella miehella ole aikomustakaan muuttua, ei tuohon kaunis ja kiltti puhe auta tippaakaan. Joten miksei ap edes saisi kokea sen verran iloa etta dumppaa yksin tein tuon idiootin. Suhteen jatkaminen ja kauniisti puhuminen vaan kertoo miehelle selvemmin ja selvemmin etta ap on lapanen jonka yli voi kavella mennen tullen ja ainoa seuraus on vahan heikkoa piipitysta epareiluudesta. Mies saa siita aiheen suuttua ja kohta ap pyytelee anteeksi etta kuis mie tollai, ei ollut tarkoitus sanoa pahasti...
Tuolla suhteella ei ole mitaan tulevaisuutta. Heivaa ap nyt hemmettiin tuo sekundaurpo. Usko minua, se EI muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuukuus on vanhojen ukkojen pahe. Ei se mihinkään katoa, vaan pahenee iän myötä.
On totta. Työkaveri on nuuka. Ei voi ikinä tuoda töihin kahviherkkuja, mutta syö mielellään kaiken mitä muut tuo. Silloin jos kysellään onko tuomassa nimipäiväpullaa tuo pitkin hampain jonkin halvimman mahdollisen jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Tämä aikuinen mies oli täysorpo yhdeksänvuotiaana, siitä tuo lohen hamstraus perimmiltään johtuu. Jostakin syystä tämä orpous tulee pinnalle juuri tuossa lohikeitto keississä. Aina nämä asiat ei ole niin yksiselitteisiä kuin päälle näyttää.
Jos ongelma tulee esiin vain lohikeiton kanssa, mitä jos tekisi kaksi keittoa. Miehelle oma mitä saa rohmuta ja muulle perheelle oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Tämä aikuinen mies oli täysorpo yhdeksänvuotiaana, siitä tuo lohen hamstraus perimmiltään johtuu. Jostakin syystä tämä orpous tulee pinnalle juuri tuossa lohikeitto keississä. Aina nämä asiat ei ole niin yksiselitteisiä kuin päälle näyttää.
Jos ongelma tulee esiin vain lohikeiton kanssa, mitä jos tekisi kaksi keittoa. Miehelle oma mitä saa rohmuta ja muulle perheelle oma.
Niin kuinka paljon vaivaa sitä voi olla valmis näkemään, ettei tarvitsisi turvautua vanhaan kunnon raivariin?
Tämä kamala syy oli kokemuksen kautta se, miksen alkanut uudelleen seurustella hienon miehen kanssa köyhänä ollessani, vielä toisen kanssa seurustellessani oli jo taloudellisesti hankalaa (enkä ole hyväksikäytetty kuten täällä yhdessä ketjussa nainen oli, olin vain liian köyhä itse kaikkeen). Varmasti monesta naurettavaa miettiä jo ennen seurustelua, onko varaa ruokkia isoa miestä edes silloin tällöin, mutta itsellä jo kokemus järkäleestä miesystävänä ruokahaluineen söi kaiken halun antaa mahdollisuus edes hienolle isolle miehelle uudelleen, kun pelkäsin, joudunko kitsastelemaan omasta ruoasta taloudellisista syistä. Pinnallista ja naurettavaa, ja köyhyys vielä tätä sääteli. Ei tarvitse uskoa jos ei halua, mutta todella köyhänä ei ole rahaa kuin kerran ruokkia miestä, joka tarvitsee kunnon proteiinipitoista ruokaa päivittäin. Samaa ongelmaa ei minulla taloudellisesti enää ole, tuosta kuopasta on jo noustu, mutta edelleen harmittaa se, että noin olen joutunut "kieltäytymään" hyvästä seurasta heidän edes tietämättään, miksi sanoin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kamala syy oli kokemuksen kautta se, miksen alkanut uudelleen seurustella hienon miehen kanssa köyhänä ollessani, vielä toisen kanssa seurustellessani oli jo taloudellisesti hankalaa (enkä ole hyväksikäytetty kuten täällä yhdessä ketjussa nainen oli, olin vain liian köyhä itse kaikkeen). Varmasti monesta naurettavaa miettiä jo ennen seurustelua, onko varaa ruokkia isoa miestä edes silloin tällöin, mutta itsellä jo kokemus järkäleestä miesystävänä ruokahaluineen söi kaiken halun antaa mahdollisuus edes hienolle isolle miehelle uudelleen, kun pelkäsin, joudunko kitsastelemaan omasta ruoasta taloudellisista syistä. Pinnallista ja naurettavaa, ja köyhyys vielä tätä sääteli. Ei tarvitse uskoa jos ei halua, mutta todella köyhänä ei ole rahaa kuin kerran ruokkia miestä, joka tarvitsee kunnon proteiinipitoista ruokaa päivittäin. Samaa ongelmaa ei minulla taloudellisesti enää ole, tuosta kuopasta on jo noustu, mutta edelleen harmittaa se, että noin olen joutunut "kieltäytymään" hyvästä seurasta heidän edes tietämättään, miksi sanoin ei.
No miksi se ei olisi vaihtoehto ettet edes ehdota ruokkivasi tuota miesta? Jos tulee kotiisi niin sanot vaan ettei valitettavasti ole nyt mitaan ruokaa tarjota. Tai et edes mainitse ruokaa tai muuta tarjottavaa. Lasin vetta saa kraanasta jos janottaa. Jos karjulla on nalka ja omaa rahaa reilusti niin ostaa omat ruokansa sitten. En tajua miksi naiset kuvittelee etta niilla on joku velvollisuus ruokkia vahistakin varoistaan suursyomari seurustelumiehia. Voiko joku avata tuota logiikkaa mulle?
Kyllä on ukko alkanut ap:tä pomputtaa, ei seuraa hyvää tuosta menosta. Eli eikun ero, jos ap yhtään itseään arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan mahtava vertaistukiketju!
Olen sittemmin eronnut mutta yli 20 vuotta katselin mm tuota hotkimista. Exäni myös ajoi aina auton tankin tyhjäksi. Jos olis pitäny tankata, menikin itse pyörällä. Viinit piti piilottaa aina. Kerran oli juhlista jäänyt useampi pullo niin seuraavana päivänä kun olin lenkillä, oli juonut KOLME pulloa skumppaa. Pakkomielteisesti toimi siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Itse asiassa se oli toisinpäin, isä siirtyi matkatyöhön jossa tienasi enemmän, jotta äiti sai olla kotona hoitamassa lapsia. Muuten äiti olisi joutunut aiemmin takaisin työhön ja lapset tarhaan. Isän rahoilla tarkoitin että isän tienaamalla rahalla, muita tuloja ei ollut. En tiedä oliko silloin 60-luvun lopulla ja 70-luvullakaan vielä lapsilisiä.
Ja tämä liikku söi äitisi eläkettä, toivottavasti he ovat vielä yhdessä eikä äiti ole yksin köyhänä eläkeläisenä.
Jos mies ei tarjoa ensitreffeillä -> ei jatkoon.
Oma exäni tosin teki niin että petti minua ja tarjosi tapailemilleen naisille ravintolaillallisia mutta pisti sitten minut maksamaan perheen kaikki kulut rahapulaansa vedoten.
Jos ongelma tulee esiin vain lohikeiton kanssa, mitä jos tekisi kaksi keittoa. Miehelle oma mitä saa rohmuta ja muulle perheelle oma. [/quote]
Tottakai pitää huomioida ja tehdä kaksi keittoa tai mitä tahansa ruokaa, nähdä vaivaa jotta mies saa syödäkseen. Kaksi lasagnea uuniin, lohenpyrstöt tuplana, miehelle oma kakku. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Itse asiassa se oli toisinpäin, isä siirtyi matkatyöhön jossa tienasi enemmän, jotta äiti sai olla kotona hoitamassa lapsia. Muuten äiti olisi joutunut aiemmin takaisin työhön ja lapset tarhaan. Isän rahoilla tarkoitin että isän tienaamalla rahalla, muita tuloja ei ollut. En tiedä oliko silloin 60-luvun lopulla ja 70-luvullakaan vielä lapsilisiä.
Oli lapsilisät, mutta tuli vain 4 kertaa vuodessa. Siihen aikaan kulutuskin oli vähäisempää eikä rahaa tarvittu niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Itse asiassa se oli toisinpäin, isä siirtyi matkatyöhön jossa tienasi enemmän, jotta äiti sai olla kotona hoitamassa lapsia. Muuten äiti olisi joutunut aiemmin takaisin työhön ja lapset tarhaan. Isän rahoilla tarkoitin että isän tienaamalla rahalla, muita tuloja ei ollut. En tiedä oliko silloin 60-luvun lopulla ja 70-luvullakaan vielä lapsilisiä.
Ja tämä liikku söi äitisi eläkettä, toivottavasti he ovat vielä yhdessä eikä äiti ole yksin köyhänä eläkeläisenä.
Jos paremmin ansaitseva puoliso (yleensä mies) kuolee ensin, leski saa leskeneläkettä. Kauas olemme eksyneet alkuperäisestä aiheesta, sillä ap tule saamaan leskeneläkettä nykyisen poikaystävänsä jälkeen.
Itse asiassa se oli toisinpäin, isä siirtyi matkatyöhön jossa tienasi enemmän, jotta äiti sai olla kotona hoitamassa lapsia. Muuten äiti olisi joutunut aiemmin takaisin työhön ja lapset tarhaan. Isän rahoilla tarkoitin että isän tienaamalla rahalla, muita tuloja ei ollut. En tiedä oliko silloin 60-luvun lopulla ja 70-luvullakaan vielä lapsilisiä.