Lue keskustelun säännöt.
Raivokohtauksen saanutta lasta "voi esimerkiksi halata niin kauan, että hän rauhoittuu"
25.07.2023 |
"Jos lapsi esimerkiksi saa raivokohtauksen häissä kesken ohjelmanumeron, hänet olisi hyvä viedä pois tilanteesta.
- Niin osoitetaan, että ei ole sopivaa jäädä pilaamaan muiden iltaa ja kerrotaan, miksi ei. Samalla annetaan lapselle rauha ja tila kertoa, mikä hänellä on hätänä.
Lasta voi esimerkiksi halata niin kauan, että hän rauhoittuu. Sen jälkeen voidaan keskustella yhdessä.
Jos lapsi loukkaa muita, siitä on tultava seurauksia. Seuraus voi olla esimerkiksi se, että lapsi joutuu miettimään omaa käytöstään illan kotona eikä pääse pitämään hauskaa.
Rothin mielestä samankaltaiset konstit tepsisivät myös kiukuttelevaan teiniin.
- Eniten kuitenkin uskon esimerkin voimaan. Kun vanhemmat eivät huuda kotona toistensa päälle, lapsi näkee, että niin ei tehdä."
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/444a94c9-b971-443e-8237-8907…
Ja muita viisauksia. Täti on käynyt Skotlannissa ja huomannut, kuinka lapset on siellä niin paljon paremmin kasvatettuja kuin Suomessa. Nyt hän avautuu asiasta, ja kertoo siinä sivussa kuinka lapsia kuuluisi kasvattaa.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkisin halaaminen (ja piteleminen kiinni) on väkivaltaista, tukahduttavaa, alistavaa, hädän ohittamista ja hyvin ahdistavaa lapselle. Kuin pidettäisi tyhmänä objektina. Siitä voi muodostua ahdistushäiriö pahimmillaan. Lapsen pitää voida irrottautua ja liikkua. Ilmaista. Aikuinen osaa varmaan toimia ja kuunnella mikä hätänä, sanallisesti lohduttaa. Halaamisen pitäisi olla aina vapaaehtoista, turvallista ja positiivista, lapsen ehdoilla.
Mun vanhemmat harrasti just tätä väkisin halaamista. Se ahdisti vain enemmän. Nykyisin en pidä siitä ollenkaan että minua halataan enkä oikein tykkää kosketuksestakaan.
Ihmiset on erilaisia. Jotkut ei lapsesta asti tykkää halailusta/koskestelusta ihan niinkuin sinä. Mitään martyyrin viittaa on turha sen takia yrittää nostaa harteilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkisin halaaminen (ja piteleminen kiinni) on väkivaltaista, tukahduttavaa, alistavaa, hädän ohittamista ja hyvin ahdistavaa lapselle. Kuin pidettäisi tyhmänä objektina. Siitä voi muodostua ahdistushäiriö pahimmillaan. Lapsen pitää voida irrottautua ja liikkua. Ilmaista. Aikuinen osaa varmaan toimia ja kuunnella mikä hätänä, sanallisesti lohduttaa. Halaamisen pitäisi olla aina vapaaehtoista, turvallista ja positiivista, lapsen ehdoilla.
Mun vanhemmat harrasti just tätä väkisin halaamista. Se ahdisti vain enemmän. Nykyisin en pidä siitä ollenkaan että minua halataan enkä oikein tykkää kosketuksestakaan.
Ihmiset on erilaisia. Jotkut ei lapsesta asti tykkää halailusta/koskestelusta ihan niinkuin sinä. Mitään martyyrin viittaa on turha sen takia yrittää nostaa harteilleen.
En yritä nostaa mitään viittoja, kunhan vain kerroin oman kokemukseni.
P.s: Ne kiinnipito halaamiset on eri asia kuin normaali halaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Väkisin halaaminen (ja piteleminen kiinni) on väkivaltaista, tukahduttavaa, alistavaa, hädän ohittamista ja hyvin ahdistavaa lapselle. Kuin pidettäisi tyhmänä objektina. Siitä voi muodostua ahdistushäiriö pahimmillaan. Lapsen pitää voida irrottautua ja liikkua. Ilmaista. Aikuinen osaa varmaan toimia ja kuunnella mikä hätänä, sanallisesti lohduttaa. Halaamisen pitäisi olla aina vapaaehtoista, turvallista ja positiivista, lapsen ehdoilla.
Mitä jos se ilmaiseminen tarkoittaa väkivaltaisuutta? Pitääkö lapsen antaa silloin ilmaista itseään?
Tämä keskustelu lähtee taas sivuraiteille, ja iloisesti sekoitetaan keskenään halaaminen, kiinnipito ja väkivalta (siis siten, että halaaminen ja kiinnipito on kiellettyä. Ei ole, kun sitä tehdään oikein).
Joillekin lapsille halaaminen toimii. Tässä tilanteessa he monesti jatkavat hetken raivoamista sylissä, mutta eivät yritä lähteä pois, ja raivon laannuttua vastaavat halaukseen ja haluavat olla siinä vielä pitkään. Eli halaaminen ei ole pakottamista, vaan lapsi kokee sen turvalliseksi.
Kiinnipidot ovat halauksesta kaukana. Tässä lasta pidetään väkisin kiinni, ja nämä ovat aina viimeinen vaihtoehto tilanteessa, jossa lapsi itse tai muut osapuolet ovat selkeässä vaarassa, eikä vaaraa voi välttää muuten. Monesti lapsi satuttaa näissä tilanteissa juuri itseään, esim. puremalla tai hakkaamalla päätään johonkin. Nämä ovat traumaattisia tilanteita kaikille osapuolille, mutta näihin on olemassa koulutuksia, esim. AVEKKI tai Mapa. Koulutuksissa opetellaan ennaltaehkäisyä sekä turvallisia otteita, ja näitä voi järjestää myös vanhemmille (kun usein osallistujat ovat erityisopettajia, ohjaajia, sairaanhoitajia jne.).
Kaikille lapsille on yksilöllistä miten raivotilanteissa käyttäytyy, eikä ole aina huonosta kasvatuksesta kiinni jos lapsi on näissä tilanteissa väkivaltainen. Eli joillekin se halaus oikeasti auttaa, ja on hyvä keino. Toisille taas ei. Siksi on typerää tulla kommentoimaan ja mollaamaan vanhempia, joiden on pakko pitää kiinni kun ei muu toimi. Ja tosiaan kotioloissa ymmärrän että vaihtoehdot ovat monesti vähissä, omalla työpaikalla rauhoittumishuone on pelastus ja sitä tarvitsevat lapset oppivat nopeasti lähtemään sinne vapaaehtoisesti, koska he tietävät että se auttaa.