Lue keskustelun säännöt.
Raivokohtauksen saanutta lasta "voi esimerkiksi halata niin kauan, että hän rauhoittuu"
25.07.2023 |
"Jos lapsi esimerkiksi saa raivokohtauksen häissä kesken ohjelmanumeron, hänet olisi hyvä viedä pois tilanteesta.
- Niin osoitetaan, että ei ole sopivaa jäädä pilaamaan muiden iltaa ja kerrotaan, miksi ei. Samalla annetaan lapselle rauha ja tila kertoa, mikä hänellä on hätänä.
Lasta voi esimerkiksi halata niin kauan, että hän rauhoittuu. Sen jälkeen voidaan keskustella yhdessä.
Jos lapsi loukkaa muita, siitä on tultava seurauksia. Seuraus voi olla esimerkiksi se, että lapsi joutuu miettimään omaa käytöstään illan kotona eikä pääse pitämään hauskaa.
Rothin mielestä samankaltaiset konstit tepsisivät myös kiukuttelevaan teiniin.
- Eniten kuitenkin uskon esimerkin voimaan. Kun vanhemmat eivät huuda kotona toistensa päälle, lapsi näkee, että niin ei tehdä."
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/444a94c9-b971-443e-8237-8907…
Ja muita viisauksia. Täti on käynyt Skotlannissa ja huomannut, kuinka lapset on siellä niin paljon paremmin kasvatettuja kuin Suomessa. Nyt hän avautuu asiasta, ja kertoo siinä sivussa kuinka lapsia kuuluisi kasvattaa.
Kommentit (84)
Täti kaikki tietävä. Meinas yrjö lentää kun luin nämä itsekehut:
https://luontaisettaipumukset.fi/valmentaja/pia-christina-roth/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan annettiin risuvitsaa, luunappi tai kunnon tukkapölly ja lapsi rauhoittui kuin ihme olisi tapahtunut.
Samoin tuolloin lapsista kasvoi päästään terveitä rehellisiä, moraalisia ja suoraselkäisiä ihmisiä.
Nykyisin lapset kasvaakin juuri päinvastaisiksi edellä mainitusta.
Pia-Christina Roth on kokonaisvaltainen ja vakuuttava puhuja, joka saa kuulijat innostumaan. Hän on rohkaiseva ja lämminhenkinen persoona, joka tuo puheisiinsa paitsi informaatiota, myös iloa, oivalluksia ja tarinallisuutta. Pia-Christina puhuu mm. seuraavista aiheista:
Empatia
Erilaiset persoonat työelämässä
Johtajuustaidot (palveleva & valmentava johtajuus)
Naisten ja tyttöjen asema sekä kestävä kehitys globaalissa kontekstissa
Osaamisen ja työyhteisön kehittäminen
Psykologinen turvallisuus ja luottamuksen rakentuminen
Toimivan tiimin rakentaminen
Tunne- ja vuorovaikutustaidot
Työhyvinvointi, menestys ja tuottavuus
Viestintätaitojen kehittäminen
Pikkunappulalla joka raivoaa jopa tunnin, on adrenaliinipiikin takia yllättävän isot voimat. Siinä on aikuinen hiestä märkänä, jos on joutunut pitämään riehuvaa pilttiä kiinni tunninkin. Siinä on neljä eri ilmansuuntaan sojottavaa raajaa ja kova ääni. En kyllä pitäisi normaalina näitä pitkittyneitä raivokohtauksia jotka toistuvat. Ja mitäs sitten kun ipana on kouluikäinen ja alkaa olla kokoa ja pituutta? Pidäpä siinä huoli ettei mitään hajoa. Nuo ohjeet ovat oletettavasti tarkoitettu sellaiselle normipenskalle sovellettavaksi.
Rauhallinen jutustelu ja kysyä, mitä on tapahtunut. Kaikki reaktiot johtuvat jostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se pitää tietenkin estää. Lapsen voi viedä turvalliseen paikkaan. Aikuinen saa käyttää järkeään.
Onko kellari turvallinen paikka?
Nuo ohjeet oli aika outoja. Liekö ohjeiden antajalla lapsia, ainakaan kovin montaa.
Mutta nykylapsissa on kyllä tosi huonosti käyttäytyviä, kiusataan naapureiden koiria, huudetaan ja kiljutaan pihalla (varsinkin trampassa), tullaan luvatta pihalle. Vanhemmat ei aseta rajoja ja ovat usein itsekin rajattomia.
Koulussa kiusaamisesta ei enää rangaista, vaan pidetään jotain kuraattorin tunteja. Yksilöinä ei enää jouduta vastuuseen teoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan joo, mutta toisinaan taas ei. Usein ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se että ei vain kiinnitä raivoajaan mitään huomiota. Esim olin ruokakaupassa ja siellä oli asiakkaana joku "aikuinen lapsi" (keski-ikäinen mies). Minä laitoin kassajonossa tyhjän korini vahingossa väärään paikkaan lattialle. Mies seisoi takanani ja triggeröityi raivoon oikein kunnolla. Alkoi kovaäänisesti paasata minulle korin oikeasta paikasta ja uhkailla kuin känninen nakkikioskilla ja sanoi minulle mm "älä satuta itteäsi!" Eli sellanen lapsen raivokohtaus: pahoinpitelyuhkailuja.
No, tajusinhan minä että tuo lapsi oli pahoinvoiva. Automaattinen reaktioni olisi ollut halata häntä, pitää lasta halauksessa kunnes hänen pahoinvointinsa laskisi, niinhän minä aina kaikille pahoinvoiville lapsille ihan luonnostaan tekisin. Mutta en voinut halata, koska silloinhan minä olisin turpiin saanut! Joten en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, en katsonut, olin häneen selin, en reagoinut. Hän vain jatkoi uhkailujaan selkäni takana.
Mutta joo, se lapsen pois vieminen tilanteesta. Kunpa se oltaisiin tehty, koska häiriöksihän tuo aikuinen lapsi siinä kassajonossa oli minulle ja kaikille muillekin asiakkaille. Kaikkien piti pelätä saavansa turpiin. Ei semmoista väkivallan uhkaa pitäisi ruokakaupassa olla. Eli vartijan olisi pitänyt viedä tuo lapsi pois kassajonosta, jonnekin sivuun. En tiedä miksi ei vienyt.
Minun täytyi pysyä passiivisena jotta en triggeröinyt raivolasta entistäkin pahemmin. Vartijan olisi pitänyt olla aktiivinen.
Nyt saa alapeukuttaa, mutta totuuden nimissä: mun lapsi (erityistarpeinen, en kerro diagnooseja täällä) ei rauhoittunut kunnes läpsäisin poskelle. Kokeilin ihan kaikkea sylistä rauhaanjättämiseen ja jopa päälleistumiseen (tää siis toteutetaan tietyillä ohjeilla, eikä koko painolla tietenkään). Mutta yhden kerran, katsoessani epätoivoisena sitä kohtauksenomaista sekoilua, refleksimäisesti läpsäisin- ja se tepsi. Lapsi "heräsi", ja lopetti käytöksensä.
Syytä en tiedä, mutta aina kun tuo kohtaus uusi, läpsäisin kevyesti poskelle ja se riitti rauhoittamaan hänet. Suljetussa vertaistukiryhmässä kahdella muullakin äidillä oli sama kokemus, muualla tästä ei tietenkään voinut edes puhua, vaikka olisinkin halunnut lapsen neurologilta kysyä syytä tuohon "heräämiseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi antaa tuollaisia ohjeita, mutta ei ne todellisissa tilanteissa ole juuri käyttökelpoisia.
Mitäs tykkäisitte aikuiset, jos raivonne kohde alkaa halata teitä väkisin?
Varmasti traumatisoi lasta lisäämällä kiukkua, ja tukahduttaa lapsen omat tarpeet päästä ulos raivosta omin keinoin ja rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkunappulalla joka raivoaa jopa tunnin, on adrenaliinipiikin takia yllättävän isot voimat. Siinä on aikuinen hiestä märkänä, jos on joutunut pitämään riehuvaa pilttiä kiinni tunninkin. Siinä on neljä eri ilmansuuntaan sojottavaa raajaa ja kova ääni. En kyllä pitäisi normaalina näitä pitkittyneitä raivokohtauksia jotka toistuvat. Ja mitäs sitten kun ipana on kouluikäinen ja alkaa olla kokoa ja pituutta? Pidäpä siinä huoli ettei mitään hajoa. Nuo ohjeet ovat oletettavasti tarkoitettu sellaiselle normipenskalle sovellettavaksi.
Raivarit jatkuvat koulussa. Opettaja hakee naapuriluokista apua toisilta opettajilta. Oppilas rauhoitetaan ja huoltaja soitetaan hakemaan kotiin loppupäiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi antaa tuollaisia ohjeita, mutta ei ne todellisissa tilanteissa ole juuri käyttökelpoisia.
Kerropa toimintaohjeet, kun paremmin tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tykkäisitte aikuiset, jos raivonne kohde alkaa halata teitä väkisin?
Varmasti traumatisoi lasta lisäämällä kiukkua, ja tukahduttaa lapsen omat tarpeet päästä ulos raivosta omin keinoin ja rauhoittua.
Mitäs luulette lapset, olisko täällä yhtään toimintakykyistä aikuista olemassakaan, jos tuosta traumatisoituu?
Lasta pitää halata ja viedä se turvalliseen paikkaan, no miksei saman tien pakkopaitaan ja tungeta sitten komeroon.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan annettiin risuvitsaa, luunappi tai kunnon tukkapölly ja lapsi rauhoittui kuin ihme olisi tapahtunut.
Samoin tuolloin lapsista kasvoi päästään terveitä rehellisiä, moraalisia ja suoraselkäisiä ihmisiä.
Nykyisin lapset kasvaakin juuri päinvastaisiksi edellä mainitusta.
Rodullistetuissa perheissä nuo keinot ovat yhä voimissaan, mutta kasvattavat lapsista silti yhteiskuntakelvottomia roadmanejä.
Jaa. Minä kun pienenä kenkkuilin, niin äiti ensin tukisti ja sen jälkeen (mikäli tarvetta) isä antoi remmiä pepulle. Hyvin meni oppi perille.
Minun toinen lapseni raivo vain yltyi, kun hänet otti syliin. Ennen kuin tämän tajusin, olin pari tuntia pitänyt häntä sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkisin halaaminen (ja piteleminen kiinni) on väkivaltaista, tukahduttavaa, alistavaa, hädän ohittamista ja hyvin ahdistavaa lapselle. Kuin pidettäisi tyhmänä objektina. Siitä voi muodostua ahdistushäiriö pahimmillaan. Lapsen pitää voida irrottautua ja liikkua. Ilmaista. Aikuinen osaa varmaan toimia ja kuunnella mikä hätänä, sanallisesti lohduttaa. Halaamisen pitäisi olla aina vapaaehtoista, turvallista ja positiivista, lapsen ehdoilla.
Miten toimit kun lapsen ilmaisu rikkoo kotia, tavaroita ja vahingoittaa sisaruksia?
Et edelleenkään ota syliotteeseen, kun yhden raivarin lasku alkaa olla tuhansissa euroissa tai sisarusta pitää kohta kärrätä sairaalaan?
Se pitää tietenkin estää. Lapsen voi viedä turvalliseen paikkaan. Aikuinen saa käyttää järkeään.
Miten estät raivona pitkin seiniä menevää lasta, joka heittelee täpöllä jokaisen kiinni saamansa esineen, lyö ja potkii kaikkia joihin ylettyy?
Ihan konkreettisesti: mitä on tämä estäminen mistä puhut ja joka tapahtuu pitämättä kiinni/sylissä?
En ole tuo aiempi, mutta siirtämällä paikkaan jossa ei ole särkyvää ja jossa saa raivota rauhassa. Ymmärrän että kotioloissa tämä on haastavaa, mutta jos raivareita on paljon, kannattaa tehdä huone/soppi jossa on pehmeitä materiaaleja joita saa heitellä tyynyjä tai potkia vaikkapa säkkituolia rauhassa. Ja vanhempi mukana estämässä siirtymisen toiseen paikkaan. Jos väkivalta kohdistuu sinuun tai lapseen itseensä, on varmaan ainoa vaihtoehto kiinnipito. Mutta omalla kokemuksella raivareita saavien pienten autistilasten kanssa, aika pian he oppivat purkamaan raivon johonkin muuhun kuin ihmisiin, kun jotain muuta vain on tarjolla.
En tiedä muiden kodeista, mutta meillä ei valitettavasti ole neliöitä kalustamattomien pehmustettujen rauhoittumishuoneiden rakentamiseen.
Ja raivarit eivät tosiaan ole mitään pientä jalan polkemista ja huutamista, vaan niissä tulee reikiä kipsilevyseiniin, telkkarit pistetään paskaksi ja hyökätään nyrkein ihmisten päälle. Mahdollisesti ryntäillään myös niin kovilla kierroksilla, että riehujaa itseäkin sattuu pahasti.
-> Pidän edellä kuvattua mielummin jatkossakin sylissä niin kauan kuin rauhoitutaan.
En ole tuo aiempi, mutta siirtämällä paikkaan jossa ei ole särkyvää ja jossa saa raivota rauhassa. Ymmärrän että kotioloissa tämä on haastavaa, mutta jos raivareita on paljon, kannattaa tehdä huone/soppi jossa on pehmeitä materiaaleja joita saa heitellä tyynyjä tai potkia vaikkapa säkkituolia rauhassa. Ja vanhempi mukana estämässä siirtymisen toiseen paikkaan. Jos väkivalta kohdistuu sinuun tai lapseen itseensä, on varmaan ainoa vaihtoehto kiinnipito. Mutta omalla kokemuksella raivareita saavien pienten autistilasten kanssa, aika pian he oppivat purkamaan raivon johonkin muuhun kuin ihmisiin, kun jotain muuta vain on tarjolla.