"Minun lapsi ei mahdu minnekään" - Katja Särkkää surettaa muiden käytös pientä tytärtä kohtaan julkisilla paikoilla

Tämä juttu nyt on tämän äidin julkisuushakua. Itse en ole omien lasteni kanssa törmännyt lapsivihamielisyyteen. Kiljuviin lapsiin joita vanhemmat eivät yritä saada käyttäytymään olen kyllä tavannut. Kumma jos yhdelle ihmiselle aina käy että kohtaa "lapsivihaajan". Olisiko jollakin muulla peiliin katsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on 3v.

Mistä itse huomaan lapsivihan hänen kanssaan ollessani esim. kaupungilla:

- lähinnä mummot ja toiset, itsekin äidit hymyilevät lapselleni

- julkisiin kiilataan lapsen ohi

- lapselle ei puhuta eikä häntä välttämättä edes katsota (myyjät, tarjoilijat)

- turhaudutaan, jos lapsella kestää (LUONNOLLISESTIKIN) pidemmän aikaa päästä esimerkiksi istumaan julkisissa

- lapsen pitää monesti väistellä ihmismassassa sen sijaan, että aikuiset huomioivat hänet

Olin itsekin yhtä lapsivihamielinen ollessani lapseton. Äärettömän itsekäs ja ymmärtämätön.

Jossain asiakaspalvelutilanteessa on aivan turha sille lapselle alkaa puhumaan, kun tuloksena on vaan jotain kummallista vääntelehtimistä ja piiloutumista ja hiljaisuutta ja vanhemman suojiin sukeltamista, pahimmassa tapauksessa itkua ja huutoa. Ehkä vanhempien kannattaisi opettaa ne herranterttunsa tavoille ennen julkisiin paikkoihin hakeutumista.

Luulen että Särkkä pelkällä ulkonäöllään saa ihmiset kiehumaan. Ois kiva kuulla onko hänen miehellä samat kokemukset.

Sääli lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pitäis opetella vähän jämäkkyyttä. Jos istuu penkillä, jolla saa istua ja joku tulee valittamaan ja vaatimaan poistumista niin pitää vaan sanoa, että kuulehan minulla on tässä oikeus istua ja sinulla ei ole oikeutta päättää ketä tässä saa istua.

Tai sitten pitäisi hoksata, että eväspaperien levittäminen huonojalkaisille mummoille tarkoitetulle penkille estää niitä mummoja istumasta siihen. Ne penkit ei ole vain lapsia varten.

En nyt ihan jaksa uskoa, että tästä oli kyse. Eiköhän tuo ollut joku pirjoleena, joka halusi vaan purkaa pahaa mieltään. Sitä paitsi niitä penkkejä on yleensä käytävät täynnä.

Oikeasti? Oodin lähellä olevissa kauppakeskuksissa niitä on 1-2 kpl käytävää kohti. Eli ei täynnä lainkaan.

Ilkeitä ihmisiä on ollut aina ja ilkeilyn kohteen iällä, sukupuolella, vaatteilla jne ei ole merkitystä.

Junamatkailijaäkkiäpoismullaonkiiremiehellä tuskin oli aikomusta jyrätä lasta jota tuskin edes näki.

Käytöstä en sinänsä puolustele. Matkustan busseilla paljon. Yksin ja lasteni kanssa. Näitä kiireilijöitä on kyllä nähty jopa päiväkotien nurkilla. On niin kiire päästä töihin tai milloin mihinkin.

Joillekin iskee paniikki ja se on menoa. Toiset kulkee puoliautomaatilla, noh toki jotkut ilkeyttään.

"Sanon tytölle, että aikuiset eivät halua kuulla sinun laulua."

Äiti näkee kaikkialla lapsivihamielisyyttä ja osallistuu itsekin nakertamaan lapsensa itsetuntoa.

Äiti kuitenkin puhukoot omasta puolestaan. Hän ei halua kuunnella lapsensa laulua.

Jos ei ole sopiva tilanne laulamiselle, niin lapsen voi ohjata tekemään jotain muuta ilman henkistä väkivaltaa. Ennakointi kuuluu myös lapsen kasvatukseen, sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.

Hakis nyt ainakin ammattiapua mielentetveys ja itsetuntoongelmiinsa.

Jutussa jo kertoo että lapsensa joutuu niistä kärsimään vaikka kätevästi kääntää peiliä kohti muita ihmisiä.

Lapsien ja koirien kohdalla on aivan sama juttu, että käytös on kasvatuksen tulosta. Olipa koiranpentu/pieni lapsi tai jo vanhempi koira/lapsi sieltä tulee ihan sitä, mitä kotona on opetettu tai eri tilanteissa neuvottu. Asiallinenkin ja rakentava palaute syljetään takaisin silmille, niin pikku hiljaa ei enää huvita sietää mitään.

On väärin kostaa lapselle hänen vanhempiensa/kasvattajien typeryyttä ja miksi palaute on vaan edelleenkin  osoitettava lapsen vanhemmalle, vaikka se sylkivana lentääkin taas omille silmille.  Tosin tuotta jutussa haastateltu äiti tuntuu takertuvan aivan kaikkeen ja viettää todennäköisesti kurjaa elämää olipa kyse lapsesta tai hänestä itsestään

Vierailija kirjoitti:

No olipa outoa. Minulla on 10-vuotias lapsi ja mekin asumme Helsingissä ja liikumme usein metrolla, käymme Oodissa jne. Muistan ehkä kolme aivan yksittäistä tilannetta tältä koko 10 vuoden ajalta, kun joku tuntematon on reagoinut lapseeni jotenkin ikävästi (kaikissa tilanteissa oli muuten kyse vanhemmasta naisesta, joka selvästi purki omaa pahaa oloaan meihin). Erikoista, että jutun henkilön mukaan tällaista tapahtuu viikoittain.

Taisi jäädä jotain kertomatta? "Eloisa" lapsi?

Tuo nainen ei nyt takuulla kertonut koko totuutta miksi lasta kohdellaan noin. En äitinä tunnista tuollaista ollenkaan, lapseni osaavat tosin käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkän mielestä yhteiskunta vihaa lapsia, koska kaikki eivät halua kuunnella hänen lapsensa laulua.

Ja vielä erikseen toitottaa lapselleen, että AIKUISET EIVÄT HALUA KUUNNELLA LAULUASI! - sen sijaan, että kertoisi, että julkisissa liikennevälineissä ym. on KOHTELIASTA OTTAA HUOMIOON MUUT ihmiset ja välttää turhaa meteliä.

Pisti kyllä pahasti silmään tämä asenne. Tällainen itsekäs ja jopa narsistinen asenne aiheuttaa väistämättä närää tiiviillä asuinseudulla, jossa asuu yli miljoona muutakin ihmistä. Kaupungissa on itsestäänselvyys huomioida muut ihmiset, muuten yhteiselosta ei tule yhtään mitään.

Ehkä kyseinen äiti on junantuoma ja asunut oman lapsuutensa jossain peltojen keskellä? Omassa autossa voi mekastaa vaikka vanhempien tärykalvot rikki, mutta julkisen liikenteen kulkuneuvossa täytyy huomioida muut ihmiset. Ehkä Helsinkiin muuttaville pitäisi järjestää jokin käyttäytymistesti?

Joillakin ihmisillä on aivan hirveä tarve päästä julkisuuteen. Paisutellaan joitakin satunnaisia tapahtumia tolkuttomasti ja pannaan oma lapsi mukaan hetkeksi saatuun julkkisstatukseen. Tällaiseen mukaan lähtevien toimittajien ammattitaito on myös surkeaa, vai sattuuko kyseessä olemaan joku kavereista.

Mulla on alle kouluikäinen kummilapsi, jonka kanssa liikun miltei päivittäin mitä erilaisimmissä paikoissa. Hän ei ole ikinä saanut osakseen ensimmäistäkään negatiivista kommenttia, vaan ainoastaan ihastelua reippaudestaan. Mun mielestä linkin naisen kertoman perusteella ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ennemminkin nuo ovat ikäviä yksittäisiä sattumia.

Minä kyllä luulen, että suurin osa aikuisista ei ole mitenkään lapsivihamielisiä, vaan suhtautuvat lapsiin neutraalisti tai positiivisesti. Kaikki terveet ja normaalilla järjellä varustetut aikuiset ymmärtävät että lapset joskus kiukuttelevat, riehuvat ja käyttäytyvät huonosti julkisillakin paikoilla. Kyse ei ole siitä, etteikö siedettäisi keskenkasvuisuutta ja ymmärrettäisi sitä että lapset vasta opettelevat käytöstapoja. Kyse on enemmänkin siitä, että lasten kasvatusta on laiminlyöty, ja se valitettavan usein kyllä kuuluu ja näkyy. Lasten kasvattaminen ei varmasti useimmiten ole edes kivaa, vaan se vaatii kovaa työtä, läsnäoloa ja johdonmukaisuutta. Näitä ei moni nykyvanhempi ole jostain syystä halukas tai kyvykäs lapselle antamaan.

Itse olen lapseton ihminen, mutta käsittääkseni asia on hyvin pitkälti näin kuten kirjoitin. En ole lapsivihamielinen. Lapset ovat pieniä ihmisiä, suurin osa ihan mukavia ja olen hyvin mielissäni siitä, että osa ihmisistä haluaa lisääntyä :)

Särähtää aina korvaan toi sanonta, että "lapset ovat viattomia" mikään lapsi ei todellakaan ole viaton. Julmuuksia, kiusaamisia ja pahoja tekoja nekin tekevät. Ja itse olen lapsivihamielinen, koska en ole koskaan tykännyt lapsista, ja kyllästyttää aina tulla maalta kaupunkiin ostoksille, kun näkee ja kuulee vain riehuvia kakaroita, joilla ei ole mitään kuria.

N.21

Erikoista. Itselläni on kaksi lasta, eikä tule näin äkkiseltään mieleen yhtäkään kertaa, jolloin lapsiini olisi suhtauduttu ikävästi. Pääkaupunkiseudulla asutaan ja julkisillakin paljon liikutaan. Avuliaita ihmisiä on osunut tielle paljonkin.

Kirkuvat ja riehuvat kakarat tulisi pitää kotona neljän seinän sisällä kunnes oppivat käyttäytmään siivosti. Joka päivä saa kuunnella kaupoissa ja kaduilla jatkuvaa elämöintiä ja mölyämistä jota ei missään muussa maassa sallittaisi. Ennen sentään sai vitsalla ropsia kauhukakarat hiljaisiksi, nyt vain hyssytellään ja voivotellaan. Omasta lapsuudesta muistan sen, ettei saanut näkyä tai kuulua ja oli pysyttävä pois aikuisten tieltä. Ei luulisi nykyään olla liian vaikeaa!

Minä olen kyllä Helsingissäkin yllättynyt monet kerran ihmisten ystävällisyydestä. On pidetty ovea auki että pääsee rattaiden kanssa ja autettu nostamaan junaan. Ehkä odotus on ollut toisenlainen niin nämä pienet positiiviset kokemukset on jäänyt mieleen! Ei siis asuta Helsingissä, mutta käydään siellä usein sukulaisten luona. En muista kohdanneeni varsinaista lapsivihaa, vaikka varsinkin kuopus osaa olla välillä haastava ja äänekäskin. Erilaisia "hyväntahtoisia" neuvojia sen sijaan riittää, jotka tulee valittamaan miten lapsella on liikaa tai liian vähän päällä tai jotain vastaavaa. Tosin nyt kun lapset on vähän isompia niin sekin on vähentynyt.

Mikä näitä nykyvanhempia oikein vaivaa? Ei lapsen voi antaa riekkua ja riehua miten sattuu.

Eniten häiritsee suomenkielen pahoinpitely otsikossa.

Itse en ole törmännyt vastaavaan lapsivihaan, että siis olisi tultu törkeyksiä tiuskimaan lapselle. Tosin oma lapseni on jo yli 10-vuotias, joten ennen ehkä oli toisin. Mutta kyllä kuulostaa kamalalta että 4-vuotiaalle on tultu äyskimään. Nelivuotias on vielä tosi pieni. Nuo tilanteet kuulostaa myös ihan mt-ongelmaisten purkauksilta, kuka normaali ihminen käyttäytyy noin?

Mä luulen tämän äidin kohtaavan näitä tilanteita siksi, että hän ei ulkoisesti mahdu äitimuottiin. Meikki ja tatuoinnit herättää epäluulot. Surullista kyllä.

Ehkä ihmiset reagoivat äidin järkyttävään sotamaalaukseen.