Poikani 19v on jättänyt vuokrat maksamatta 7 kuukaudelta

Ota hänet vakavaan puhutteluun. Kerro vakavasti, että jos aikoo jatkaa sanaan malliin, niin sitten on pian rahaongelmissa, joista ei eläessään pääse eroon ja että nyt on viimeisiä tilaisuuksia muuttaa suuntaa.

Jos olisi minun lapsi, niin lainaisin rahat, vaatisin muuttamaan takaisin kotiin vähintään vuodeksi, missä opettaisin paremmin elämisen ja itsenäistymisen taidot. Lainan ehtona olisi oikeudet pankkitilille ja sieltä seuraisin miten taloudellinen aikuistuminen sujuu. Vaatisin lainalle myös korkoa ja sen sijoittaisin indeksirahastoihin. Jos aikuistuminen onnistuu, niin luovuttaisin palkintona rahastot lapselle. Itsestään selvää on, että töissä ja koulussa on käytävä. 

Vierailija kirjoitti:

Poika ei siis maksanut edes sitä ekaa vuokraa? Voi Jeesus mikä idiootti, sori vaan

Jättää nyt alle 20v ikäisenä kaikki maksut maksamatta niin silti 35v ikäisenä on velaton mies koska kaikki velat vanhenee 15 vuodessa. Eli ei hätiä mitiä työttömyyskortistoon vaan odottelemaan velkojen vanhenemista ja sitten 35v ikäisenä työelämään velattomana :)

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä häpeäisi kertoa moisesta lapsesta, mutta ei ap. Ap on ylpeä kupeittensa hedelmästä.

Miten se anonyymillä keskustelufoorumilla voisi hävettää.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Mitähän hänen päässään on pyörinyt rahaa käyttäessään. Ei ihan normi ihmiseltä vaikuta.

No et kyllä sinäkään vaikuta kovin normaalilta täällä muita syytellessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nyt reilu nelitonninen löydy perhepiiristä, millä maksaa vuokrarästit pois ja poika kotiin asumaan ja opettelemaan tavoille?

Kysehän on vasta 19-vuotiaasta teinistä ei kolmekymppisestä.

Kotiin tottakai, mutta ehdottomasti annettava velkojen mennä ulosottoon ja poika töihin. Sitten vanhemmat tarkkaan katsovat, että palkka menee suoraan velan lyhentämiseen. Se on sitä opettelua.

Miksi 19-vuotias aikuinen mies muuttaisi vanhempiensa valvottavaksi?

Jos haluaa apua, muuttaa. Jos koti on ollut hyvä ja välit vanhempiin kunnossa, miksi ei muuttaisi. Harva kadulle haluaa.

Kyllä suomessa jonkin kämpän aina saa.

Vierailija kirjoitti:

Miten meni pojan kasvatus ap?

Noin omasta mielestä?

Mites sun omat käytöstavat on opittu, noin omasta mielestä, kun pitää täällä muita nolata?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiseen elukkaan ei kannata pitää yhteyttä.

Taidat puhua itsestäsi, kun noin inhottavasti kommentoit. Kukaan ei halua pitää yhteyttä sinuun.

Ap:n poika on kirjolla, ei tollasta muuten voi selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuokranantaja enkä koskaan vuokraa pojille. Eka vuokralainen oli poika ja rikkoi paikkoja.

Vuokraan yliopistotytöille ja asunto pysyy siistinä

Kyseessä on tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain kieltämä syrjintä, ja periaatteessa voit joutua maksamaan 5000 euron hyvityksen jokaiselle, jonka kanssa olet kieltäytynyt sopimuksesta sukupuolensa takia.

Höpön pöpöt. Asunnon omistaja saa aivan vapaasti vuokrata asuntonsa sille, jolle haluaa.

Juu, aivan varmasti vuokranantaja heräsi seitsemännen kuukauden kohdalta että jaaha, Jooseppi ei ole maksanut vuokria.

Tulee aika hankala tilanne kun pitäisi saada uusi kämppä ja maksaa myös entisen vuokria, eli kahden asunnon vuokrat yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Semmosen oot kasvattanut.

Kukaan ei kasvata nuoria miehiä tai naisia, jotka eivät hoitaisi asioitaan. Mitä sinä kuvittelet äitien ja isien päässä liikkuvan? Että opetanpa nyt pojalleni hyviä tapoja, joilla jättää vuokra maksamatta??? Että varmasti on loppuelämä pilalla.

Äidit ja isät pyrkivät kasvattamaan kunnollisia ja asiansa hoitavia aikuisia, mutta tietyssä iässä nuori ihminen tekee omat valintansa. Toisen puolesta ei voi elää.

Minä tiedän ihan tarkkaan, millainen on vanhempien huoli. Meillä lapsuudenkodissa minä olin se tunnollinen lapsi ja nuori ja veljeni taas, no, 15 ikävuodesta eteenpäin aika raskas ihminen. Hänen elämäänsä kuului juhliminen, varastelu ja muu pikkurikollinen toiminta. Me saimme kotoa täsmälleen saman kasvatuksen, mutta hän valitsi elää toisin. Sitten kun ne päihteet veivät katkolle 21-vuotiaana, selvisi, ettei hänellä ollut enää edes kotia. Entinen tyttöystävä oli heittänyt pihalle. Äidille se oli ihan kauhean suuri häpeä: koditon vasta 21-vuotias poika katkolla. Sieltä hän palaili vanhempieni luo ja jatkoi varastelua ja päihteidenkäyttöä. Minä kävin vanhempana siskonsa puhumassa järkeä eikä se mitään auttanut. Ei kenenkään muun sanomiset tehoa, jos ihminen luulee hallitsevansa omaa elämäänsä. Veljeni kuoli nuorena, eikä mene päivää, etten häntä jollain tavalla ajattelisi.

Minulla on ollut vaikeuksia myös oman lapseni kanssa, joka minun mielestäni juhlii liikaa. Rahat on koko ajan loppu. Hänellä kuitenkin on opiskelupaikka ja asunto. Olen itseäni rauhoitellut, että lapseni ei ole sama ihminen kuin veljeni, enkä voi puuttua liikaa täysi-ikäisen ihmisen elämään.

Lähetä se inttiin

Vuokran maksaminen säännöllisesti, joka kk, on niin oldschool meininkiä, että ei kiitos.

Lisäksi kyllä joku ns sapattivuosi vuokran maksamisessa olisi ihan paikallaan. 1v ilmaiseksi.

Miksi asumistuki edes tulee yleensä kenelläkään omalle tilille. Täysin turha rahan siirto suoraan vuokranantajalle tässäkin olis paljon pienempi lasku nyt jäljellä

On vasta nuori. Inhimillistä. Oppiipahan eikä ole maailmanloppu, vaikka ymmärränkin, että ituttava tilanne kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Kakkis kirjoitti:

Minulle, ysärin lamassa teinivuoteni eläneelle, on aina ollut itsestäänselvyys, että ensin maksetaan vuokra / muut asumiskulut sekä kaikki laskut ja jäljelle jäävä on käyttörahaa. Siitäkin kannattaa mahdollisuuksien mukaan laittaa edes pieni summa sivuun pahan päivän varalle. Velkaa kannattaa välttää.

Aloitusta lukiessani olen ihan tyytyväinen, että kasvoin lamavuosina aikuiseksi. Eipä ole ollut rahaongelmia.

Minäkin kasvoin, mutta en välttynyt rahaongelmilta. Ehkä sinulle opetettiin jotain toisin kotona, tai ehkä sinä et kärsinyt pitkään tietämättäsi ADHDsta kuten minä. Ei se elämä niin yksinkertaista ole. 

Oliko sinun isäsi rakennusalan yrittäjä, joka oli aivan liian lähellä tehdä kaksinkertaisen konkurssin: yrityksen ja henkilökohtaisen? Niin arvasinkin, ei ollut. Tuo kokemus on opettanut äärimmäisen varovaiseksi rahan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo velat hoituu enemmin tai myöhemmin pois. Älä huoli.

Seuraava kämppä sitten pojalle jostain tuetusta asumisyksiköstä. Tarvitsee selvästi jatkuvaa tukea arjessa. Sielläkin saa kyllä elää itsenäisesti ja käyttää omia rahojaan, mutta joku katsoo perään, että se on järkevää eikä aiheuta hankaluuksia.

Pääseekö tuettuun asumisyksikköön vaan sillä ettei osaa hoitaa laskuja? T: tietämätön kyselee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosen oot kasvattanut.

Kukaan ei kasvata nuoria miehiä tai naisia, jotka eivät hoitaisi asioitaan. Mitä sinä kuvittelet äitien ja isien päässä liikkuvan? Että opetanpa nyt pojalleni hyviä tapoja, joilla jättää vuokra maksamatta??? Että varmasti on loppuelämä pilalla.

Äidit ja isät pyrkivät kasvattamaan kunnollisia ja asiansa hoitavia aikuisia, mutta tietyssä iässä nuori ihminen tekee omat valintansa. Toisen puolesta ei voi elää.

Minä tiedän ihan tarkkaan, millainen on vanhempien huoli. Meillä lapsuudenkodissa minä olin se tunnollinen lapsi ja nuori ja veljeni taas, no, 15 ikävuodesta eteenpäin aika raskas ihminen. Hänen elämäänsä kuului juhliminen, varastelu ja muu pikkurikollinen toiminta. Me saimme kotoa täsmälleen saman kasvatuksen, mutta hän valitsi elää toisin. Sitten kun ne päihteet veivät katkolle 21-vuotiaana, selvisi, ettei hänellä ollut enää edes kotia. Entinen tyttöystävä oli heittänyt pihalle. Äidille se oli ihan kauhean suuri häpeä: koditon vasta 21-vuotias poika katkolla. Sieltä hän palaili vanhempieni luo ja jatkoi varastelua ja päihteidenkäyttöä. Minä kävin vanhempana siskonsa puhumassa järkeä eikä se mitään auttanut. Ei kenenkään muun sanomiset tehoa, jos ihminen luulee hallitsevansa omaa elämäänsä. Veljeni kuoli nuorena, eikä mene päivää, etten häntä jollain tavalla ajattelisi.

Minulla on ollut vaikeuksia myös oman lapseni kanssa, joka minun mielestäni juhlii liikaa. Rahat on koko ajan loppu. Hänellä kuitenkin on opiskelupaikka ja asunto. Olen itseäni rauhoitellut, että lapseni ei ole sama ihminen kuin veljeni, enkä voi puuttua liikaa täysi-ikäisen ihmisen elämään.

 Minä äitinä olen pyrkinyt siihen, että parhaani yritän ettei tarvitse sitten katua että olisi pitänyt. Jos se ei riitä, ei voi mitään.