Lue keskustelun säännöt.
Voinko lähteä miehen kanssa kahdestaan etelään?
21.07.2023 |
Mies haluaisi lähteä viikoksi etelään ja tarjoutui maksamaan koko matkan. Mulla on kotona 2 teiniä, jotka ovat monta krt kyselleet koska lähdetään lomareissulle. Mulla ei valitettavasti ole mahdollista maksaa koko perheen (mä ja lapset)matkaa kun teinitkin menevät aikuisen hinnalla.
Mitä mieltä ootte, onko törkeää jos itse kuitenkin lähden ja lapset eivät pääse?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää tähän maailmanaikaan lähtee a) lisäämään ilmastonmuutosta lentämällä ja b) kärsimään mm. tuon lentelyn aiheuttamasta pätsistä etelässä!?
Samalla logiikalla voisi kysyä, että miksi ihmiset käyttävät tietotekniikkaa? Sehän lisää moninkertaisesti enemmän ilmastonmuutosta kuin lentäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystäväsi ostaa siis sinulta aikaasi ja "palveluja"...
Sinuna en lähtisi. Teinien kans on kiva matkustaa ne samalla oppii kieltä ja kulttuuria. Kun he ovat 18 v. eivät enää ehkä halua kanssasi reissata. Sitten sul on aikaa toteuttaa itseäsi parisuhteissa.
Omat vanhemmat reissasivat paljonkin kahdestaan ulkomailla kun olin kouluikäinen ja myöhemmin kun olin teini. Muutamalle ulkomaanmatkalle päästiin me kaksi lastakin mukaan, mutta suurimman osan matkoista vanhemmat teki keskenään. Vanhemmat ovat kiertäneet varmaan kaikki mantereet ja eksoottiset kohteet. Eivät koskaan kyselleet miltä tuntui jäädä kotiin. Muutenkin ovat aina olleet tietyllä tapaa itsekkäitä, esim. autokyytejä ei harrastuksiin saanut vaan aina piti mennä itse pyörällä ja harrastusten piti olla edullisia. Valittaa ei saanut.
Minusta kasvoikin henkilö, joka ei koskaan valita mistään. Huomaan vaan, että itse elän nyt täysin eri tyylillä kun on omia lapsia. Hemmottelen varmaan liikaakin enkä raaski jättää kotiin ja lähteä itse matkoille. Saavat myös harrastaa kalliisti ja aina viedään autolla harrastuksiin. Heistä todennäköisesti kasvaa taas itsekkäämpiä kun ovat tottuneet niin hyvään. Puolensa siis asioissa.
Omat vanhemmat ovat vanhempien omaa itsekkyyttä ja etua korostavan kasvatustyylinsa ansioista ääneet etäisiksi. En tukeudu heihin enkä kerro murheistani. Kai sitä jotenkin kasvoi ajatukseen, että yksin pitää pärjätä ja omilla tunteilla ei ole niin väliä. Hyvin vahva yksin selviytymisen ajatus aina itsellä. Erittäin hankala pyytää apua heiltä tai keneltäkään muultakaan. Tämmöisiä seurauksia voi siis olla lapsille, jos siis teinien isäkin elää itselleen ja lapset kasvaa vaan siinä ohessa.. En tiedä onko tämä toisaalta huonokaan juttu, että on kasvatettu ns. alistumaan ja pärjäämään yksin. Teineille voi kuitenkin syntyä voimakas tunnekokemus, jos olisivat kovasti toivoneet ja unelmoineet matkasta.
On ihan normaalia, että aikuiset käyvät välillä keskenään matkalla. Ei teinien tarvitse päästä mukaan joka paikkaan vaikka olisi varaakin. Kunhan teineillä on vahti, kaikki on hyvin. Perhematka sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaisi vain mun matkan joten teinit ei pääsis mukaan. Mies ehdotti reissua, sanoin ettei mulla oo mahiksia lähteä ja sitten tarjoutui maksamaan mun matkan.. Tuntuu aika kiusalliselta ottaa vastaan ilmainen matka, jota en pysty koskaan maksamaan takaisin
ap
Et tietenkään lähde! Joku mies sulle ei voi olla omia lapsia tärkeämpi! Lapset jopa avioerolapsia, eli jo sen takia vaikeampi tilanne! Matkustat sitten kun lapset muuttaneet muualle. Miten voi vanhemmuus olla noin hukassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat reissasivat paljonkin kahdestaan ulkomailla kun olin kouluikäinen ja myöhemmin kun olin teini. Muutamalle ulkomaanmatkalle päästiin me kaksi lastakin mukaan, mutta suurimman osan matkoista vanhemmat teki keskenään. Vanhemmat ovat kiertäneet varmaan kaikki mantereet ja eksoottiset kohteet. Eivät koskaan kyselleet miltä tuntui jäädä kotiin. Muutenkin ovat aina olleet tietyllä tapaa itsekkäitä, esim. autokyytejä ei harrastuksiin saanut vaan aina piti mennä itse pyörällä ja harrastusten piti olla edullisia. Valittaa ei saanut.
Minusta kasvoikin henkilö, joka ei koskaan valita mistään. Huomaan vaan, että itse elän nyt täysin eri tyylillä kun on omia lapsia. Hemmottelen varmaan liikaakin enkä raaski jättää kotiin ja lähteä itse matkoille. Saavat myös harrastaa kalliisti ja aina viedään autolla harrastuksiin. Heistä todennäköisesti kasvaa taas itsekkäämpiä kun ovat tottuneet niin hyvään. Puolensa siis asioissa.
Omat vanhemmat ovat vanhempien omaa itsekkyyttä ja etua korostavan kasvatustyylinsa ansioista ääneet etäisiksi. En tukeudu heihin enkä kerro murheistani. Kai sitä jotenkin kasvoi ajatukseen, että yksin pitää pärjätä ja omilla tunteilla ei ole niin väliä. Hyvin vahva yksin selviytymisen ajatus aina itsellä. Erittäin hankala pyytää apua heiltä tai keneltäkään muultakaan. Tämmöisiä seurauksia voi siis olla lapsille, jos siis teinien isäkin elää itselleen ja lapset kasvaa vaan siinä ohessa.. En tiedä onko tämä toisaalta huonokaan juttu, että on kasvatettu ns. alistumaan ja pärjäämään yksin. Teineille voi kuitenkin syntyä voimakas tunnekokemus, jos olisivat kovasti toivoneet ja unelmoineet matkasta.
Te pääsitte sentään joskus matkalle vanhempienne mukana. Aloittaja on haaveillut matkasta lasten kanssa, jolle ei ole koskaan päässyt. Nyt äiti lähtisi yksin, joten aika isku olisi teineille. Haaveillulle matkalle lähtisi lasten sijasta mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit tulevat vihaamaan miestä tuollaisen jälkeen. En lähtisi.
Miksi teinit miestä vihaisi? Sika kun lasten äidin kanssa tekee asioita.
Mutta kun tekee sellaisia asioita, mitä hekin haluaisivat, ja heillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ja jos miehen ja lasten välit eivät ennestäänkään ole kovin lämpimät. Kyllä minusta ainakin olisi teininä tuollainen tuntunut kurjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat reissasivat paljonkin kahdestaan ulkomailla kun olin kouluikäinen ja myöhemmin kun olin teini. Muutamalle ulkomaanmatkalle päästiin me kaksi lastakin mukaan, mutta suurimman osan matkoista vanhemmat teki keskenään. Vanhemmat ovat kiertäneet varmaan kaikki mantereet ja eksoottiset kohteet. Eivät koskaan kyselleet miltä tuntui jäädä kotiin. Muutenkin ovat aina olleet tietyllä tapaa itsekkäitä, esim. autokyytejä ei harrastuksiin saanut vaan aina piti mennä itse pyörällä ja harrastusten piti olla edullisia. Valittaa ei saanut.
Minusta kasvoikin henkilö, joka ei koskaan valita mistään. Huomaan vaan, että itse elän nyt täysin eri tyylillä kun on omia lapsia. Hemmottelen varmaan liikaakin enkä raaski jättää kotiin ja lähteä itse matkoille. Saavat myös harrastaa kalliisti ja aina viedään autolla harrastuksiin. Heistä todennäköisesti kasvaa taas itsekkäämpiä kun ovat tottuneet niin hyvään. Puolensa siis asioissa.
Omat vanhemmat ovat vanhempien omaa itsekkyyttä ja etua korostavan kasvatustyylinsa ansioista ääneet etäisiksi. En tukeudu heihin enkä kerro murheistani. Kai sitä jotenkin kasvoi ajatukseen, että yksin pitää pärjätä ja omilla tunteilla ei ole niin väliä. Hyvin vahva yksin selviytymisen ajatus aina itsellä. Erittäin hankala pyytää apua heiltä tai keneltäkään muultakaan. Tämmöisiä seurauksia voi siis olla lapsille, jos siis teinien isäkin elää itselleen ja lapset kasvaa vaan siinä ohessa.. En tiedä onko tämä toisaalta huonokaan juttu, että on kasvatettu ns. alistumaan ja pärjäämään yksin. Teineille voi kuitenkin syntyä voimakas tunnekokemus, jos olisivat kovasti toivoneet ja unelmoineet matkasta.
Te pääsitte sentään joskus matkalle vanhempienne mukana. Aloittaja on haaveillut matkasta lasten kanssa, jolle ei ole koskaan päässyt. Nyt äiti lähtisi yksin, joten aika isku olisi teineille. Haaveillulle matkalle lähtisi lasten sijasta mies.
Ei missään ole sanottu että lapset haaveilee tai unelmoi matkasta. Ap menee nyt vaan kun kerrankin pääsee. Teinit menee sitten kun siihen on mahdollisuus, ja se mahdollisuus ei ole nyt vaikka ap jättäisi matkan väliin. Ja edelleen: onhan lapsilla isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit tulevat vihaamaan miestä tuollaisen jälkeen. En lähtisi.
Miksi teinit miestä vihaisi? Sika kun lasten äidin kanssa tekee asioita.
Mutta kun tekee sellaisia asioita, mitä hekin haluaisivat, ja heillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ja jos miehen ja lasten välit eivät ennestäänkään ole kovin lämpimät. Kyllä minusta ainakin olisi teininä tuollainen tuntunut kurjalta.
Mutta sitten kukaan ei saa mitään ja mies rupeaa katselemaan sellaista naista jolle hän merkitsee edes sen verran että välillä pääsee jopa kaksin viettämään aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne teinit oppii siitä että "äiti ei nyt lähde matkalle vaikka pääsisi ettei teille vain tule paha mieli"? En haluaisi ainakaan omista lapsista kateellisia oman navan ympärillä pyöriviä.
Ollaan matkustettu välillä ihan kahdestaan miehen kanssa ydinperheessämme, eikä lapsia ole harmittanut. Joskus ollaan matkustettu sitten perheenä, mutta aina ei ole varaa, teinimme tietävät elämän realiteetit.
En osaa ihan suoraan vastata, riippuu varmaan teineistä. Kysy niiltä?
Me jäätiin välillä teini-ikäisenä siskon kanssa kotiin kun vanhemmat lähti reissuun ja mun mielestä se oli ihan parasta. Isä antoi avokätisesti rahaa kouraan ja kaverit ramppas tietty kylässä.
Meillä ainakin meni aina hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat reissasivat paljonkin kahdestaan ulkomailla kun olin kouluikäinen ja myöhemmin kun olin teini. Muutamalle ulkomaanmatkalle päästiin me kaksi lastakin mukaan, mutta suurimman osan matkoista vanhemmat teki keskenään. Vanhemmat ovat kiertäneet varmaan kaikki mantereet ja eksoottiset kohteet. Eivät koskaan kyselleet miltä tuntui jäädä kotiin. Muutenkin ovat aina olleet tietyllä tapaa itsekkäitä, esim. autokyytejä ei harrastuksiin saanut vaan aina piti mennä itse pyörällä ja harrastusten piti olla edullisia. Valittaa ei saanut.
Minusta kasvoikin henkilö, joka ei koskaan valita mistään. Huomaan vaan, että itse elän nyt täysin eri tyylillä kun on omia lapsia. Hemmottelen varmaan liikaakin enkä raaski jättää kotiin ja lähteä itse matkoille. Saavat myös harrastaa kalliisti ja aina viedään autolla harrastuksiin. Heistä todennäköisesti kasvaa taas itsekkäämpiä kun ovat tottuneet niin hyvään. Puolensa siis asioissa.
Omat vanhemmat ovat vanhempien omaa itsekkyyttä ja etua korostavan kasvatustyylinsa ansioista ääneet etäisiksi. En tukeudu heihin enkä kerro murheistani. Kai sitä jotenkin kasvoi ajatukseen, että yksin pitää pärjätä ja omilla tunteilla ei ole niin väliä. Hyvin vahva yksin selviytymisen ajatus aina itsellä. Erittäin hankala pyytää apua heiltä tai keneltäkään muultakaan. Tämmöisiä seurauksia voi siis olla lapsille, jos siis teinien isäkin elää itselleen ja lapset kasvaa vaan siinä ohessa.. En tiedä onko tämä toisaalta huonokaan juttu, että on kasvatettu ns. alistumaan ja pärjäämään yksin. Teineille voi kuitenkin syntyä voimakas tunnekokemus, jos olisivat kovasti toivoneet ja unelmoineet matkasta.
Te pääsitte sentään joskus matkalle vanhempienne mukana. Aloittaja on haaveillut matkasta lasten kanssa, jolle ei ole koskaan päässyt. Nyt äiti lähtisi yksin, joten aika isku olisi teineille. Haaveillulle matkalle lähtisi lasten sijasta mies.
Ei missään ole sanottu että lapset haaveilee tai unelmoi matkasta. Ap menee nyt vaan kun kerrankin pääsee. Teinit menee sitten kun siihen on mahdollisuus, ja se mahdollisuus ei ole nyt vaikka ap jättäisi matkan väliin. Ja edelleen: onhan lapsilla isä.
"Jotka ovat monta kertaa sanoneet, että milloin lähdetään lomalle". Eikö tuo sitten ole haaveilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat reissasivat paljonkin kahdestaan ulkomailla kun olin kouluikäinen ja myöhemmin kun olin teini. Muutamalle ulkomaanmatkalle päästiin me kaksi lastakin mukaan, mutta suurimman osan matkoista vanhemmat teki keskenään. Vanhemmat ovat kiertäneet varmaan kaikki mantereet ja eksoottiset kohteet. Eivät koskaan kyselleet miltä tuntui jäädä kotiin. Muutenkin ovat aina olleet tietyllä tapaa itsekkäitä, esim. autokyytejä ei harrastuksiin saanut vaan aina piti mennä itse pyörällä ja harrastusten piti olla edullisia. Valittaa ei saanut.
Minusta kasvoikin henkilö, joka ei koskaan valita mistään. Huomaan vaan, että itse elän nyt täysin eri tyylillä kun on omia lapsia. Hemmottelen varmaan liikaakin enkä raaski jättää kotiin ja lähteä itse matkoille. Saavat myös harrastaa kalliisti ja aina viedään autolla harrastuksiin. Heistä todennäköisesti kasvaa taas itsekkäämpiä kun ovat tottuneet niin hyvään. Puolensa siis asioissa.
Omat vanhemmat ovat vanhempien omaa itsekkyyttä ja etua korostavan kasvatustyylinsa ansioista ääneet etäisiksi. En tukeudu heihin enkä kerro murheistani. Kai sitä jotenkin kasvoi ajatukseen, että yksin pitää pärjätä ja omilla tunteilla ei ole niin väliä. Hyvin vahva yksin selviytymisen ajatus aina itsellä. Erittäin hankala pyytää apua heiltä tai keneltäkään muultakaan. Tämmöisiä seurauksia voi siis olla lapsille, jos siis teinien isäkin elää itselleen ja lapset kasvaa vaan siinä ohessa.. En tiedä onko tämä toisaalta huonokaan juttu, että on kasvatettu ns. alistumaan ja pärjäämään yksin. Teineille voi kuitenkin syntyä voimakas tunnekokemus, jos olisivat kovasti toivoneet ja unelmoineet matkasta.
Te pääsitte sentään joskus matkalle vanhempienne mukana. Aloittaja on haaveillut matkasta lasten kanssa, jolle ei ole koskaan päässyt. Nyt äiti lähtisi yksin, joten aika isku olisi teineille. Haaveillulle matkalle lähtisi lasten sijasta mies.
Kummassakaan tapauksessa lapset eivät kuitenkaan pääse matkalle, joten se ei ole lapsilta mitenkään pois, että äiti pääsee matkalle. Ei lapsia pidä opettaa semmoisille tavoille, että aina ollaan kateellisia ja surullisia jos muille sattuu hyvää. Ostat kivat matkamuistot lapsille matkalta (vaikka jotain paikallisia herkkuja) ja sitten teette vaikka jonkun kivan päiväretken yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aikuisten keskenään reissaaminen on eri asia ydinperheessä kuin uusioperheessä, jolloin tilanne on muutenkin usein aika herkkä.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsille turvallinen ja luotettava hoitopaikka? Se nyt on ensimmäinen vaatimus. Ja voisiko teineille luvata jonkun edullisemman loman jonnekin? Vähän vaikea juttu minusta.
Ota velkaa, eikö lapset ole kuitenkin tärkeintä elämässäsi.
Mitä jos toisen teinin ystäväperhe tarjoutuisi ottamaan teinin mukaan matkalle ja maksamaan sen, päästäisitkö vai sanoisitko että ei pääse koska sisarukselle tulee paha mieli? Todennäköisesti moni päästäisi, mikä tässä on eri asia? Onko äiti jotenkin vähäpätöisempi ihminen kuin teini?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat reissasivat paljonkin kahdestaan ulkomailla kun olin kouluikäinen ja myöhemmin kun olin teini. Muutamalle ulkomaanmatkalle päästiin me kaksi lastakin mukaan, mutta suurimman osan matkoista vanhemmat teki keskenään. Vanhemmat ovat kiertäneet varmaan kaikki mantereet ja eksoottiset kohteet. Eivät koskaan kyselleet miltä tuntui jäädä kotiin. Muutenkin ovat aina olleet tietyllä tapaa itsekkäitä, esim. autokyytejä ei harrastuksiin saanut vaan aina piti mennä itse pyörällä ja harrastusten piti olla edullisia. Valittaa ei saanut.
Minusta kasvoikin henkilö, joka ei koskaan valita mistään. Huomaan vaan, että itse elän nyt täysin eri tyylillä kun on omia lapsia. Hemmottelen varmaan liikaakin enkä raaski jättää kotiin ja lähteä itse matkoille. Saavat myös harrastaa kalliisti ja aina viedään autolla harrastuksiin. Heistä todennäköisesti kasvaa taas itsekkäämpiä kun ovat tottuneet niin hyvään. Puolensa siis asioissa.
Omat vanhemmat ovat vanhempien omaa itsekkyyttä ja etua korostavan kasvatustyylinsa ansioista ääneet etäisiksi. En tukeudu heihin enkä kerro murheistani. Kai sitä jotenkin kasvoi ajatukseen, että yksin pitää pärjätä ja omilla tunteilla ei ole niin väliä. Hyvin vahva yksin selviytymisen ajatus aina itsellä. Erittäin hankala pyytää apua heiltä tai keneltäkään muultakaan. Tämmöisiä seurauksia voi siis olla lapsille, jos siis teinien isäkin elää itselleen ja lapset kasvaa vaan siinä ohessa.. En tiedä onko tämä toisaalta huonokaan juttu, että on kasvatettu ns. alistumaan ja pärjäämään yksin. Teineille voi kuitenkin syntyä voimakas tunnekokemus, jos olisivat kovasti toivoneet ja unelmoineet matkasta.
Te pääsitte sentään joskus matkalle vanhempienne mukana. Aloittaja on haaveillut matkasta lasten kanssa, jolle ei ole koskaan päässyt. Nyt äiti lähtisi yksin, joten aika isku olisi teineille. Haaveillulle matkalle lähtisi lasten sijasta mies.
Kummassakaan tapauksessa lapset eivät kuitenkaan pääse matkalle, joten se ei ole lapsilta mitenkään pois, että äiti pääsee matkalle. Ei lapsia pidä opettaa semmoisille tavoille, että aina ollaan kateellisia ja surullisia jos muille sattuu hyvää. Ostat kivat matkamuistot lapsille matkalta (vaikka jotain paikallisia herkkuja) ja sitten teette vaikka jonkun kivan päiväretken yhdessä.
Sillä äidin törsäämällå rahalla he voisivat käydä edes risteilyllä, vuokrata mökin tai keksiä muuta kivaa:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat reissasivat paljonkin kahdestaan ulkomailla kun olin kouluikäinen ja myöhemmin kun olin teini. Muutamalle ulkomaanmatkalle päästiin me kaksi lastakin mukaan, mutta suurimman osan matkoista vanhemmat teki keskenään. Vanhemmat ovat kiertäneet varmaan kaikki mantereet ja eksoottiset kohteet. Eivät koskaan kyselleet miltä tuntui jäädä kotiin. Muutenkin ovat aina olleet tietyllä tapaa itsekkäitä, esim. autokyytejä ei harrastuksiin saanut vaan aina piti mennä itse pyörällä ja harrastusten piti olla edullisia. Valittaa ei saanut.
Minusta kasvoikin henkilö, joka ei koskaan valita mistään. Huomaan vaan, että itse elän nyt täysin eri tyylillä kun on omia lapsia. Hemmottelen varmaan liikaakin enkä raaski jättää kotiin ja lähteä itse matkoille. Saavat myös harrastaa kalliisti ja aina viedään autolla harrastuksiin. Heistä todennäköisesti kasvaa taas itsekkäämpiä kun ovat tottuneet niin hyvään. Puolensa siis asioissa.
Omat vanhemmat ovat vanhempien omaa itsekkyyttä ja etua korostavan kasvatustyylinsa ansioista ääneet etäisiksi. En tukeudu heihin enkä kerro murheistani. Kai sitä jotenkin kasvoi ajatukseen, että yksin pitää pärjätä ja omilla tunteilla ei ole niin väliä. Hyvin vahva yksin selviytymisen ajatus aina itsellä. Erittäin hankala pyytää apua heiltä tai keneltäkään muultakaan. Tämmöisiä seurauksia voi siis olla lapsille, jos siis teinien isäkin elää itselleen ja lapset kasvaa vaan siinä ohessa.. En tiedä onko tämä toisaalta huonokaan juttu, että on kasvatettu ns. alistumaan ja pärjäämään yksin. Teineille voi kuitenkin syntyä voimakas tunnekokemus, jos olisivat kovasti toivoneet ja unelmoineet matkasta.
Te pääsitte sentään joskus matkalle vanhempienne mukana. Aloittaja on haaveillut matkasta lasten kanssa, jolle ei ole koskaan päässyt. Nyt äiti lähtisi yksin, joten aika isku olisi teineille. Haaveillulle matkalle lähtisi lasten sijasta mies.
Ei missään ole sanottu että lapset haaveilee tai unelmoi matkasta. Ap menee nyt vaan kun kerrankin pääsee. Teinit menee sitten kun siihen on mahdollisuus, ja se mahdollisuus ei ole nyt vaikka ap jättäisi matkan väliin. Ja edelleen: onhan lapsilla isä.
"Jotka ovat monta kertaa sanoneet, että milloin lähdetään lomalle". Eikö tuo sitten ole haaveilua?
Ovatko tehneet kesätöitä tai jotain haaveidensa eteen? Ei näillä suomen hinnoilla ja palkoilla kaikki vanhemmat pysty kustantamaan kaikkia lastensa haaveita, eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia, että aikuiset käyvät välillä keskenään matkalla. Ei teinien tarvitse päästä mukaan joka paikkaan vaikka olisi varaakin. Kunhan teineillä on vahti, kaikki on hyvin. Perhematka sitten erikseen.
Eroperheissä on se vaara, että lapset hylätään useaan kertaan, kun vanhemmat muodostavat uuden suhteen uuden kumppanin kanssa ja lapset jätetään tästä ulos, kun ei kiinnosta hei.
Ap on varmaan mennyt möläyttämään heille samoin kuin tämän ketjun mies oli tehnyt.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5172985/kesalomareissu-pilalla