Lue keskustelun säännöt.
Jotkut saavat kivan työn, perheen, mukavan miehen, terveyden ja jotkut saavat vain kärsimystä täynnä olevan elämän
Kommentit (124)
Jotkut voivat saada voimaa vastoinkäymisistä. Tiedän parikin erittäin uutteraa ja määrätietoista ihmistä, jotka ovat menettäneet äitinsä pienenä lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan nainen kuvittelee saavansa nuo asiat ilman panostamista kun onhan naiset päättäneet ettå naisen on aina saatava mitä nainen haluaa ilman että naisen itse pitää panostaa ja tämä korostetaan huutamalla minulla on pillu minun pitää saada (lisää naisen haluama asia.) Miehet kyllä tietää että jos jotain haluaa niin sen eteen pitää työskennellä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oikeasti on 50/50. Vaikuttaa sekä omat valinnat että tuuri. Ainakaan itse en vähättele tuurin merkitystä. Myös suhteilla on joskus paljonkin vaikutusta. Osa sanoo esim. hommanneensa työpaikkansa aina itse, mutta ei itsekään myönnä, että sillä on iso merkitys, mistä suvusta sattuu tulemaan. Jos kunnallispoliitikon muksu hakee kunnan kesätyöpaikkaa, saan hän sen paljon todennäköisemmin kuin työttömän yh:n tai vaikka edes tavan duunarin muksu, vaikka kumpikin hakee sitä ihan itsenäisesti. Varakkaan perheen muksu saa enemmän lähtökohtia. Monelle vanhemmat maksaa ajokortin. Minä en olisi sitä saanut jos en olisi onnistunut saamaan hyvin kesätöitä ja töitä lukion oheen. Voinhan minä sanoa että hommasin hommat itse, mutta siihen kyllä vaikutti isäni hyvä maine yrittäjänä. Vaikka isä oli hyvämaineinen, tulot olivat pienet kun hän veloitti töistään ihan liian vähän eli ei osannut hinnoitella ja lisäksi meillä oli äiti osa-aikainen omassa työssään ja täysin onneton rahankäyttäjä.
Veli on menestynyt hyvin ja hyvin pitkälle tuurilla, vaikka hän on jo sen unohtanut miten pääsi alkuun. Sattumalta ja suhteilla sai määräaikaisen työn, joka toi hänelle sitten lisää ja lisää duunia kunnes oli tarpeeksi kokemusta. Totta kai se on vaatinut kovaa työtä, mutta alkuaikojen tuurilla oli iso merkitys. Omalla kohdallani nykyinen työ on kyllä hyvän hakemuksen ja aiemman kokemuksen ansiota, mutta lisäksi tuuria kun olin vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin minua kysyttiin tähän. Se oli hyvin pienistä asioista kiinni, että näin kävi.
Yksi sukulainen taas ei ole valinnut itse sitä, että hän vammautui synnytyksessä lääkärin virheen takia. Tämä on selvitetty myöhemmin asiakirjoista tutkimustyön yhteydessä.
Tämähän se. Nämä "kaikki on omista valinnoista kiinni" -tyypit "unohtavat" kaiken sen tuen ja onnekkaat sattumat jotka ovat heidän elämänsä korkeuksiin nostaneet. Jotenkin onnistuvat vakuuttamaan itselleen, että ovat itse onnensa ansainneet. Olisi kiva tietää, kuinka monen ihmisen päältä ovat itse kävelleet, kun eivät ole näitä ihmisiä edes huomanneet - edes silloin kun päälle ovat astuneet.
Vierailija kirjoitti:
Usein asiat ovat omista päätöksistä kiinni. Viisaat tekevät hyviä päätöksiä ja tulokset kertyvät elämän aikana. Hölmömmät tekevät jatkuvasti huonoja päätöksiä ja surkeus kasaantuu.
kokoomusta ollaan kai?
Vierailija kirjoitti:
Usein asiat ovat omista päätöksistä kiinni. Viisaat tekevät hyviä päätöksiä ja tulokset kertyvät elämän aikana. Hölmömmät tekevät jatkuvasti huonoja päätöksiä ja surkeus kasaantuu.
Kokoomuksen Suskiko se siellä kirjoittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota vastuu elämästäsi ja äänestä Kokoomusta. Siitä se lähtee.
Ja sit ihmettelet, mitä tapahtui, kun kokkarit on myyneet sut kiinalaiselle sijoittajalle...
Missä lukee, että elämä on reilua? Ei se ole. Syytä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin asia on noin yksioikoinen. Klisee, mutta oma asenne myös vaikuttaa. Minulla on kiva työ, hyvä parisuhde, ystäviä ja perhe. Asiat siis sillä tavalla mainiosti. Kolikon toinen puoli on se, että sain elämääni monin tavoin huonot kortit ja elin todella traumaattisen lapsuuden. Lisäksi minulla on synnynnäinen "häiriö". Lapseni on sairas ja hänen kanssaan on ollut todella raskasta. Olen uinut todella syvissä vesissä, mutta olen pyrkinyt tietoisesti parempaan. Osa tuurinkin ansiota, osa sinnikkyyden, osa luonteen.
Sama täällä, todella traumaattinen lapsuus ja olen joutunut tekemään ihan älyttömästi töitä sen eteen, että minulla on mies, lapsi, koti ja työpaikka. Työpaikka ei ole sitä mitä oikeasti haluaisin, mutta on riittävän hyvä. Olen ollut todella onnellinen nyt, lapsi on tuonut valtavasti iloa ja rakkautta elämään. Mutta työskentelen edelleen joka päivä oman pääni kanssa. Liian helposti se meinaisi lipsua huonon puolelle jolloin sillä olisi negatiivisia vaikutuksia kaikkeen lähellä. Itsensä kanssa työskentely vie paljon voimavaroja päivittäin. Se on silti kannattanut.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni vain valittaa siksi kun nämä asiat eivät vain ilmesty tyhjästä eteen? Lisäksi syytellään muita ja yhteiskuntaa vaikka vika löytyy peilistä.
Kuinkahan moni on elänyt pumpulissa ja kuvittelee ansainneensa itse kaiken saamansa hyvän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset onnistuu elämässään ja luuserit epäonnistuu elämässä.
Aina ei nallekarkit mene tasan.
Ei niitä karkkeja silti tarvi varastaa muilta.
Olen yli viiskymppinen. Elämääni on mahtunut kausia, kun isälläni oli syöpä, veljenvaimo ja veljentyttö kuoli auto-onnettomuudessa, sain fudut töistä, lapsellani todettiin ADHD ja erosin.
Nyt olen onnellisesti naimisissa, asun isossa omakotitalossa, lapsia on kolme ja kaikki on ihan mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä monella suomalaisella on se asenne ettei olla valmiita tekemään mitään minkään eteen. Luulen että tähän vaikuttaa liian helppo lapsuus. Itsellä kun on ollut vaikeuksia mm.vanhempien ero,kiusaamista,sairautta jne niin olen erilailla sinnikäs ja valmis tekemään töitä kuin nämä sohvalla makaajat. Jonkin verran kuitenkin omaan elämään voi vaikuttaa.
Kaikki eivät saa kaikkea.
Minua pännii ystäväni valitus yksinäisyydestä kun ei ole tullut kenenkään miehen kanssa toimeen. Teki suhteissa aina mitä lystää eikä ottanut toista millään lailla huomioon eikä tehnyt kompromisseja. Lopulta nuoruuden hehkeyden kadottua ei saanut enää ketään yrittäjiä edes eikä miehet ole enää kiinnostunut ja jos joku 20v vanhempi papparainen olisi vielä kiinnostunut niin ei sellainen kelpaa.
Teki lapsia jollain äijän reppanalla eroten siitä ja rehvastelee niillä sitten kun muutakaan ei ole mutta eivät ne aikuista puolisoa korvaa kuitenkaan niin että ne lapset tekisivät kaiken kaikkiaan autuaaksi eikä muuta kaipaa. Lapsia on helppo ohjata mielensä mukaan ja manipuloida mutta ei onnistu välttämättä aikuiseen ihmiseen. Lasten kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja vaan sinä olet auktoriteetti ja määräät. Lapset eivät kyseenalaista, ei pitkään aikaan ainakaan ennen kuin ehkä murrosiässä vasta.
Meillä ei ole pitkässä elinikäisessä suhteessa muuta tehtykään kuin kompromisseja, sopimuksia jotka sopivat kummallekkin eikä yksimielisiä omia päätöksiä. Itsekäs ei voi olla tai ei tämä yhteistyö parisuhteessa toimisi.
Yksinelävä vailla aikuista kumppania on vaikein ihminen koska sen ei tarvitse ottaa missään huomioon muita kuin vain itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä monella suomalaisella on se asenne ettei olla valmiita tekemään mitään minkään eteen. Luulen että tähän vaikuttaa liian helppo lapsuus. Itsellä kun on ollut vaikeuksia mm.vanhempien ero,kiusaamista,sairautta jne niin olen erilailla sinnikäs ja valmis tekemään töitä kuin nämä sohvalla makaajat. Jonkin verran kuitenkin omaan elämään voi vaikuttaa.
Kokemukseni mukaan eniten valitusta (juurikin mainitsemistasi syistä) tulee niiltä, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa ja yhtäkkiä pitäisi itsekin tehdä jotain elantonsa eteen.
Niillä huonoista lähtökohdista nousseilla kun ei ole ollut mahdollisuutta valittaa. Kaikki energia mennyt selviytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä monella suomalaisella on se asenne ettei olla valmiita tekemään mitään minkään eteen. Luulen että tähän vaikuttaa liian helppo lapsuus. Itsellä kun on ollut vaikeuksia mm.vanhempien ero,kiusaamista,sairautta jne niin olen erilailla sinnikäs ja valmis tekemään töitä kuin nämä sohvalla makaajat. Jonkin verran kuitenkin omaan elämään voi vaikuttaa.
Henkiset voimavarat ovat ihmisillä myös erilaiset. Kun kupoli pettää, ei jaksa enää yrittää. Jollekin riittää yksi kunnon vastoinkäyminen, toinen ei jääräpäisesti luovuta kymmenenkään jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni vain valittaa siksi kun nämä asiat eivät vain ilmesty tyhjästä eteen? Lisäksi syytellään muita ja yhteiskuntaa vaikka vika löytyy peilistä.
Kuinkahan moni on elänyt pumpulissa ja kuvittelee ansainneensa itse kaiken saamansa hyvän?
Kuinkahan moni elää katkeruuden kierteessä? Syyttäen muita ja/tai yhteiskuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni vain valittaa siksi kun nämä asiat eivät vain ilmesty tyhjästä eteen? Lisäksi syytellään muita ja yhteiskuntaa vaikka vika löytyy peilistä.
Kuinkahan moni on elänyt pumpulissa ja kuvittelee ansainneensa itse kaiken saamansa hyvän?
Kuinkahan moni elää katkeruuden kierteessä? Syyttäen muita ja/tai yhteiskuntaa?
Taisi osua arkaan paikkaan...
Itsellä elämää määrittänyt eniten lapsuuden turvaton kiintymyssuhde molempiin vanhempiin. Perusturvallisuuden tunne ei siis ole koskaan kehittynyt. Siihen päälle sekä mielen että kehon sairauksia, niin vaikeata on ollut. En ole saanut turvallisuuden tunnetta rakennettua myöhemmin, vaikka olen käynyt terapiassa pitkään ja aktiivisesti omatoimisesti pyrkinyt siihen.
Elämä on rankkaa ja vaikeaa, kun aina pelkää kaikkea ja kaikkia.
Turhaan vaivaudut. Ei toi mistään mitään tiedä.