Jotkut saavat kivan työn, perheen, mukavan miehen, terveyden ja jotkut saavat vain kärsimystä täynnä olevan elämän

Kuten eräs viisas poliitikko taannoin totesi: meillä kaikilla on rajoitteita. Hyvä esimerkki siitä, että voi olla suuria vastoinkäymisiä, mutta silti mennä eteenpäin elämässä, on Nemo Pajula. On ihan oma valinta, jääkö vastoinkäymisiin vellomaan vai meneekö eteenpäin. Jos et tiedä ko. nuorta miestä niin googleta.

Ei ajatukset vaikuta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettet valitse sitä paskaa? Jos esim.kaveripiiriin kuuluu selkäänpuukottajia ja seläntakanapuhujia, tai itse juoruaa ja sitten ihmettelee miksi on niin paljon draamaa niin no, sitä saa mitä tilaa ja makaa kuten petaa. Jos kohtelee muita huonosti, on aina naama norsunv*tulla, tuijottaa vain omaa napaansa eikä koskaan tarjoa apuaan muille niin miten voi odottaa että toiset kohtelisivat sinua kuin kukkaa kämmenellä?

Terveysongelmista toki suurin osa ei ole omaa syytä, mutta esim.jos harmittaa matalapalkka paskaduunissa oleminen, niin ei kannata äänestää kokoomusta, persuja tai muuta oikeistoa sillä he takaavat orjatöiden jatkumisen. Perhettään ei voi valita, siis sitä mihin syntyi, mutta niillekin voi sanoa heipat jos ovat kovin v-mäistä porukkaa. Omasta lähipiiristään pitää kantaa vastuu, oli kyse ystävistä tai verisukulaisista, ja viettää aikaa vain niiden kanssa kenestä pitää ja keiden kanssa tulee toimeen. Muussa tapauksessa turha valittaa että se täti tai tuo eno tai vaikka omat vanhemmat tai sisarukset on ihan persiistä, jos kerta valitsee viettää niiden kanssa aikaa. Jos hankkii lapsia, niistä on vastuussa 18vuotta, eli sillon pitää olla valmis myös rakastamaan niitä nassikoita vaikka ne olisivatkin ärsyttäviä pikku ihmishirviöitä, mutta tuossakin se on riski joka tulisi tiedostaa ennen kuin niitä hommaa.

Ja kumppanin saa valita ihan itse! Jos se mies ei ole mukava niin laita vaihtoon. Ja jos harmittaa että mukavaa on vaikea löytää, niin alota kattomalla peiliin. Keskity itsesi rakastamiseen, ei itserakkauteen, kasva ja kehity niin kyllä tulee sopiva kumppani vastaan varmasti. Mutta itseltä kannattaa myös kysyä, että kerta olet kateellisuuteen taipuvainen kun noin vertaat elämääsi muiden elämään, että miksi edes haluat miehen tai perheen? Sitäpaitsi, et voi tietää millaisen helvetin se henkilö on elämässään läpikäynyt ketä kateellisena parjaat.

Kanna vastuu siitä millaista elämää luot itsellesi ja muille. Turhaan mammapalstalla valitat.

Entä sitten, kun sairastut ja mies lähtee ja perhekin hylkää. Ja sinulle jää maksettavaksi yrityksen velat. Js työkyky mennyt. Ei eläkkeellä velkoja makseta. Velkajärjestelyä en saanut. Onko vaan parempi lähteä pois kokonaan.

Jos tossa tilanteessa mies jättää ja perhekin hylkää, niin et ole rehellinen ollut itsellesi. Joko olet itse inhottavaa seuraa (ja siksi ongelmien edessä sut hylätään) tai vaihtoehtoisesti et ole suostunut hyväksymään että lähipiirisi on täynnä narsisteja tai muita itsekkäitä mulkvisteja. Edelleen, oma valinta. Jos rakentaa elämänsä muiden varaan, ja ei valitse siihen henkilöitä joihin oikeasti voi luottaa ja jossa suhteessa tuetaan puolin ja toisin tasapuolisesti, niin minkäs teet? Yrittäjäksi lähteminen on aina riski, jos ei halua ottaa valtavaa riskiä, pitää mennä muille töihin. Jälleen siis valinta kysymys. Sairastumiseen ei välttämättä voi vaikuttaa, elintavoilla toki sairaudesta riippuen, mutta sairaus voi olla myös vähän kuin junaonnettomuus. Ei kukaan ajattele että omalle kohdalle sattuu, mutta jonkun kohdalle se onnettomuus bingo kortti osuu. Ei kukaan ole luvannut että nallekarkit menee elämässä tasan, niihin voi vaikuttaa jonkin verran omalla asenteella. Kun annat muille saat enemmän itse on täysin totta, mutta jos paapot narsisteja etkä siis pidä itsestäsi huolta, niin silloin viedään ns.tuhkatkin pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin asia on noin yksioikoinen. Klisee, mutta oma asenne myös vaikuttaa. Minulla on kiva työ, hyvä parisuhde, ystäviä ja perhe. Asiat siis sillä tavalla mainiosti. Kolikon toinen puoli on se, että sain elämääni monin tavoin huonot kortit ja elin todella traumaattisen lapsuuden. Lisäksi minulla on synnynnäinen "häiriö". Lapseni on sairas ja hänen kanssaan on ollut todella raskasta. Olen uinut todella syvissä vesissä, mutta olen pyrkinyt tietoisesti parempaan. Osa tuurinkin ansiota, osa sinnikkyyden, osa luonteen.

Sama täällä, todella traumaattinen lapsuus ja olen joutunut tekemään ihan älyttömästi töitä sen eteen, että minulla on mies, lapsi, koti ja työpaikka. Työpaikka ei ole sitä mitä oikeasti haluaisin, mutta on riittävän hyvä. Olen ollut todella onnellinen nyt, lapsi on tuonut valtavasti iloa ja rakkautta elämään. Mutta työskentelen edelleen joka päivä oman pääni kanssa. Liian helposti se meinaisi lipsua huonon puolelle jolloin sillä olisi negatiivisia vaikutuksia kaikkeen lähellä. Itsensä kanssa työskentely vie paljon voimavaroja päivittäin. Se on silti kannattanut.

Minulla sama. Olen tehnyt aivan halvatun paljon töitä itseni kanssa, olen joutunut kasvattamaan itseni. Silti, 40-vuotiaana, olen edelleen ikisinkku, lapseton nainen. Töissä 0h sopimuksella, kun parempaakaan ei irtoa, vaikka miten opiskelisi, muuttaisi paikkakuntia, tekisi töitä ja olisi hyvä siinä, mitä tekee. Ylennykset ja työpaikat menevät aina ohi jollekulle toiselle.

Olen viimeisen 20 vuoden ajan opiskellut, reissannut, vaihtanut työpaikkaa, muuttanut paikkakunnilta toisille, viipynyt ulkomailla kuukausia kerralla, harrastanut sitä ja tätä, lähtenut ulos, keskittynyt kehittämään itseäni jne. ja ei vaan irtoa. Ei sitä puolisoa eikä parempaa työtä, ei parempaa kotia, ei parempaa toimeentuloa. En keksi enää mitään, mitä voisin tehdä toisin ja miten voisin enää yrittää yhtään kovemmin.

Varmaan tähdet oli väärässä asennossa, en keksi enää muuta :'D

Tätäkin voisi katsoa toisin päin; sulla on vapaus ja mahdollisuus muuttaa paikkakunnalta toiselle, vapaus matkustellakin ja sen lisäksi vielä mahdollisuuksia harrastaa koko ajan jotain uutta. Ja vielä opiskellakin useampaa ammattia! Elämäsihän kuulostaa varsin rikkaalta, enkä meinaa nyt varallisuus mielessä, vaikka toki tommoseen elämään tarttetaan pätäkkää, enemmän kuin esim.itsellä on koskaan ollut. Harrastaminen ja lomailu on kallista puuhaa, samoin muutto toiselle paikkakunnalle.

Mitä siis sitten haluat? Miehen, lapset, koirat, autot ja perunamaan? Vai kenties reissata vapaana ikuisena elämänoppijana? Elämänsä voi rakentaa juuri sellaiseksi kuin haluaa, enemmän ehkä kuulostaa siltä ettet ihan tiedä mitä haluat, eli mihin haluat sitoutua. Tietynlaiseen rutiininomaiseen turvalliseen elämään vaaditaan sinnikästä työtä jolla on yksi tavoite, mutta jos haluaa elää vapaata seikkailijan elämää niin siihen tarttetaan vaan kanttia ja rohkeutta (joita sulla taitaa jo olla), uskallusta siis hypätä ja luottaa että elämä kantaa. Yritän siis tässä kannustaa ja varovasti ehdottaa, että ehkä luulet että sun kuuluis elää erilaista elämää kuin jo elät? Sullahan on kaikkea hienoa ja kiinnostavaa meneillään jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Usein asiat ovat omista päätöksistä kiinni. Viisaat tekevät hyviä päätöksiä ja tulokset kertyvät elämän aikana. Hölmömmät tekevät jatkuvasti huonoja päätöksiä ja surkeus kasaantuu.

Jos on kasvanut väkivaltaisessa perheessä, jossa etenkin äiti on kohdistanut vihansa ym. väkivaltansa lapseen, joka kehitystraumatisoituu vaikeasti, niin on äärimmäisen vaikeaa rakentaa hyvä elämä, kun hyvän elämisen edellytykset on tuhottu, ja vuosien ja vuosien ammattitaitoista psyko-, keho- ym. terapiaa on meidän vaikeasti kehitystraumoitettujen äärimmäisen vaikeaa saada...