Jotkut saavat kivan työn, perheen, mukavan miehen, terveyden ja jotkut saavat vain kärsimystä täynnä olevan elämän

Mun kaveri on hyvä esimerkki hyvästä tuurista. Hänellä on ollut oppimisvaikeuksia, mutta kehun nyt vähän itseäni, kun autoin häntä amiksen matikassa, hän sai sen läpi. Sitten tiesin hänen alansa työpaikan ja sanoin että käypä kysymässä. Hän pääsi sinne. No hän oli siellä monta vuotta, kunnes tuli ammattitauti, mitä voi sanoa huonoksi tuuriksi. No kela koulutti hänet uudelleen alalle, missä on hyvin töitä ts. sai kuntoutusrahalla uuden ammatin. No olipa tuuria, sillä koulutuksen aikana se hänen entinen työpaikkansa meni konkursiin. Nyt hän on ollut uuden alan töissä. Onnistui saamaan asunnon läheltä työpaikkaa, kun ei ole ajokorttia. Hän ei oppimisvaikeuksien takia oikein hahmota liikennesääntöjä ja totesi, ettei hänestä ole ajamaan. Työssä kuitenkin pärjää hyvin, hieman räätälöidyin tehtävin. Ko. alalla on töitä toistaikseksi hyvin. 

En kertonut kaikkea ihan tarkkaan just niin kuin meni, että ei tunnisteta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein asiat ovat omista päätöksistä kiinni. Viisaat tekevät hyviä päätöksiä ja tulokset kertyvät elämän aikana. Hölmömmät tekevät jatkuvasti huonoja päätöksiä ja surkeus kasaantuu.

Jos on sairas, eikä saa kunnollista miestä, miten siihen voi "viisailla päätöksillä" vaikuttaa?

Tarviiko sitä huonoa miestä edes ottaa? Ootko ottanut ensimmäisen joka vaan huolii? Et sinä kohtaloa voi ainakaan tosta asiasta syyttää. 

Tämä taitaa olla teidän suurin syy. Istutaan käsien päällä ja odotetaan mitä päähän putoaa ja kun sieltä ei mitään suklaakokkareita tulekaan, niin sitten kauhea uhriutuminen 

Vierailija kirjoitti:

Rajusti kärjistäen, olen huomannut että toista näistä yhdistää ajatusmalli "en pysty, en voi, minun ei tarvitse" ja toiset ajattelee ehkä toisella tapaa.

Ja ajatusmallithan pääsääntöisesti syntyvät elämänkokemuksen ja persoonallisuuden vaikutuksesta. Vanhemmilla esimerkiksi on valtava vaikutus siihen, mitä lapsi ajattelee itsestään ja mahdollisuuksistaan elämässä. Näitä asioita on myöhemmin hirvittävän vaikea muuttaa, koska ne ovat tiedostamattomia malleja ja sitoutuneet omaan identiteettiin.

Olen itse joutunut rakentamaan uusiksi käsitykseni siitä kuka ja millainen olen. Vaati 20 vuotta, verta, hikeä ja kyyneleitä. Jos voisin nyt siirtyä saman tiedon kanssa takaisin kaksikymppiseksi, uskoisin itselläni olevan aivan hyvät mahdollisuudet saavuttaa ap:n mainitsemat asiat. Valitettavasti kelloa tai hedelmällistä ikää ei voi kääntää taaksepäin.

Rakkaat terveiset narsistisille alkoholistivanhemmille, joiden mielestä heidän juomisensa ei "enää vahingoita ketään".

Jonkun mainitsema takamatka on varsin todellinen asia.

Olen mies ja olen saannut ihan ok työpaikan mutta palkka saisi olla parempi, omaa perhettä ei ole tulossa koska omia lapsia en halua, naista ei ole koska olen ikisinkku ja aikalailla terve olen vaikka selässä ja olkapäässä on vähän vammaa.

Elämäni on hyvällä mallilla ja sitten kun saan parempaa palkkaa niin elän unelmaani.

Väitän että ihmiset pystyvät aika paljon vaikuttamaan omaan elämäänsä, toki terveyteen ei aina voi itse vaikuttaa mutta sairauksien kanssa voi elää.

M32

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri on hyvä esimerkki hyvästä tuurista. Hänellä on ollut oppimisvaikeuksia, mutta kehun nyt vähän itseäni, kun autoin häntä amiksen matikassa, hän sai sen läpi. Sitten tiesin hänen alansa työpaikan ja sanoin että käypä kysymässä. Hän pääsi sinne. No hän oli siellä monta vuotta, kunnes tuli ammattitauti, mitä voi sanoa huonoksi tuuriksi. No kela koulutti hänet uudelleen alalle, missä on hyvin töitä ts. sai kuntoutusrahalla uuden ammatin. No olipa tuuria, sillä koulutuksen aikana se hänen entinen työpaikkansa meni konkursiin. Nyt hän on ollut uuden alan töissä. Onnistui saamaan asunnon läheltä työpaikkaa, kun ei ole ajokorttia. Hän ei oppimisvaikeuksien takia oikein hahmota liikennesääntöjä ja totesi, ettei hänestä ole ajamaan. Työssä kuitenkin pärjää hyvin, hieman räätälöidyin tehtävin. Ko. alalla on töitä toistaikseksi hyvin. 

En kertonut kaikkea ihan tarkkaan just niin kuin meni, että ei tunnisteta. 

No tällä periaatteella, mitä täällä inistään, niin ei olis pitänyt käydä tuuri, koska oli niin epäonninen jo lähtiessään, että oppimisvaikeudet jo määritti loppuelämän sujuvan huonojen hampaiden, huonon puolison, käyhyyden ja kipujen kanssa. 

Kaverisi on hyvä esiimerkki siitä miten ihminen voi itse omaan elämäänsä vaikuttaa vaikeuksista huolimatta 

Kuinkahan moni vain valittaa siksi kun nämä asiat eivät vain ilmesty tyhjästä eteen? Lisäksi syytellään muita ja yhteiskuntaa vaikka vika löytyy peilistä.

Toiset onnistuu elämässään ja luuserit epäonnistuu elämässä.

Aina ei nallekarkit mene tasan.

Kannattaa syntyä hyvillä ulkonäkögeeneillä, ja pitää huolta ulkonäöstään. Helpottaa kummasti hyvän miehen ja ystävien saamista.

Samoin. Mutta elämästä voi nauttia, vaikka olis vaikeuksiakin, jos osaa nähdä pieniä iloja ja aivot on sellaisessa kunnossa, että jotain nautintoa pystyy kokemaan.

Sitten taas moni, jolla voi näyttää että päältä päin on kaikki hyvin, ei elämä oikeasti ole niin kummoista. Vaikeuksitta selviää oikeasti harva, vaikeudet vaan on erilaisia. Ei ole niin mustavalkoista. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettet valitse sitä paskaa? Jos esim.kaveripiiriin kuuluu selkäänpuukottajia ja seläntakanapuhujia, tai itse juoruaa ja sitten ihmettelee miksi on niin paljon draamaa niin no, sitä saa mitä tilaa ja makaa kuten petaa. Jos kohtelee muita huonosti, on aina naama norsunv*tulla, tuijottaa vain omaa napaansa eikä koskaan tarjoa apuaan muille niin miten voi odottaa että toiset kohtelisivat sinua kuin kukkaa kämmenellä?

Terveysongelmista toki suurin osa ei ole omaa syytä, mutta esim.jos harmittaa matalapalkka paskaduunissa oleminen, niin ei kannata äänestää kokoomusta, persuja tai muuta oikeistoa sillä he takaavat orjatöiden jatkumisen. Perhettään ei voi valita, siis sitä mihin syntyi, mutta niillekin voi sanoa heipat jos ovat kovin v-mäistä porukkaa. Omasta lähipiiristään pitää kantaa vastuu, oli kyse ystävistä tai verisukulaisista, ja viettää aikaa vain niiden kanssa kenestä pitää ja keiden kanssa tulee toimeen. Muussa tapauksessa turha valittaa että se täti tai tuo eno tai vaikka omat vanhemmat tai sisarukset on ihan persiistä, jos kerta valitsee viettää niiden kanssa aikaa. Jos hankkii lapsia, niistä on vastuussa 18vuotta, eli sillon pitää olla valmis myös rakastamaan niitä nassikoita vaikka ne olisivatkin ärsyttäviä pikku ihmishirviöitä, mutta tuossakin se on riski joka tulisi tiedostaa ennen kuin niitä hommaa.

Ja kumppanin saa valita ihan itse! Jos se mies ei ole mukava niin laita vaihtoon. Ja jos harmittaa että mukavaa on vaikea löytää, niin alota kattomalla peiliin. Keskity itsesi rakastamiseen, ei itserakkauteen, kasva ja kehity niin kyllä tulee sopiva kumppani vastaan varmasti. Mutta itseltä kannattaa myös kysyä, että kerta olet kateellisuuteen taipuvainen kun noin vertaat elämääsi muiden elämään, että miksi edes haluat miehen tai perheen? Sitäpaitsi, et voi tietää millaisen helvetin se henkilö on elämässään läpikäynyt ketä kateellisena parjaat.

Kanna vastuu siitä millaista elämää luot itsellesi ja muille. Turhaan mammapalstalla valitat.

Entä sitten, kun sairastut ja mies lähtee ja perhekin hylkää. Ja sinulle jää maksettavaksi yrityksen velat. Js työkyky mennyt. Ei eläkkeellä velkoja makseta. Velkajärjestelyä en saanut. Onko vaan parempi lähteä pois kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri on hyvä esimerkki hyvästä tuurista. Hänellä on ollut oppimisvaikeuksia, mutta kehun nyt vähän itseäni, kun autoin häntä amiksen matikassa, hän sai sen läpi. Sitten tiesin hänen alansa työpaikan ja sanoin että käypä kysymässä. Hän pääsi sinne. No hän oli siellä monta vuotta, kunnes tuli ammattitauti, mitä voi sanoa huonoksi tuuriksi. No kela koulutti hänet uudelleen alalle, missä on hyvin töitä ts. sai kuntoutusrahalla uuden ammatin. No olipa tuuria, sillä koulutuksen aikana se hänen entinen työpaikkansa meni konkursiin. Nyt hän on ollut uuden alan töissä. Onnistui saamaan asunnon läheltä työpaikkaa, kun ei ole ajokorttia. Hän ei oppimisvaikeuksien takia oikein hahmota liikennesääntöjä ja totesi, ettei hänestä ole ajamaan. Työssä kuitenkin pärjää hyvin, hieman räätälöidyin tehtävin. Ko. alalla on töitä toistaikseksi hyvin. 

En kertonut kaikkea ihan tarkkaan just niin kuin meni, että ei tunnisteta. 

No tällä periaatteella, mitä täällä inistään, niin ei olis pitänyt käydä tuuri, koska oli niin epäonninen jo lähtiessään, että oppimisvaikeudet jo määritti loppuelämän sujuvan huonojen hampaiden, huonon puolison, käyhyyden ja kipujen kanssa. 

Kaverisi on hyvä esiimerkki siitä miten ihminen voi itse omaan elämäänsä vaikuttaa vaikeuksista huolimatta 

Pari asiaa, mitkä ovat vaikuttaneet. Hänellä on ollut rakastava ja kannustava koti, lisäksi hän on saanut synnyinlahjana kädentaidot. Sitten toinen asia, mistä hänen äitinsä oli sanonut minun äidilleni, kun olimme teini-ikäisiä. "Onpa hyvä että Minna on Sannan (nimet muutettu) paras kaveri niin Sanna ei ole joutunut huonoille teille." Oli maininnut paikkakunnalta pois muuttaneet tyypit, sisarukset, jotka oli aika villejä ja kaveerasi Sannan kanssa - silloin minä olin vähemmän kun nämä ottivat Sannan mukaansa juttuihin -  ja myöhempien tietojen mukaan tullut mukaan aika rajuja juttuja, eivät kovin kauaksi sitten muuttaneet.  "Sanna" oli aika kiltti ja  helposti vietävissä myös. Mun kanssa lähti mukaan "parempiin" harrastuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Toiset onnistuu elämässään ja luuserit epäonnistuu elämässä.

Aina ei nallekarkit mene tasan.

Yleensä ne, jotka menee tällä asenteella, omaavat samanmieliset tyypit ympärillään. Jos sairastut vakavasti, yksikään niistä tyypeistä ei pysy mukanasi. Vittuimaiset ihmiset kerääntyy porukoihin, koska niitä on paljon. Mutta siihen ei oteta niitä, joiden elämä lähtee alamäkeen, oli syy mikä tahansa, vaan sellainen hylätään kylmästi. Niin uskon sinunkin tehneen. 

Vierailija kirjoitti:

Ota vastuu elämästäsi ja äänestä Kokoomusta. Siitä se lähtee.

Äänestä Kokoomusta, jos haaveenasi on kurjuuden maksimoiminen.

Lähtökohdat ja sattuma vaikuttavat monien elämään todella paljon, mutta kyllä omilla teoilla ja varsinkin asenteella on paljon merkitystä.

Yksi työkaverini on tälläinen "elämä on niin epäreilua minua kohtaan"-tyyppi. Tekee lähes samaa työtä kuin minäkin, mutta hänen työnsä on "ihan perseestä" ja palkkansa huono (ehkä satasen pienempi kuin minulla). Jatkuvasti hänellä on myös huono tuuri pettävien miesten kanssa, mutta ei näytä edes harkitsevan, että siirtyisi "karismaattisista" miehistä "nynnyihin" tai edes yrittäisi tutustua kaveripohjalta erilaisiin miehiin. Oma lievä ylipaino ja huono kunto johtuvat tietysti geeneistä. Isovanhemman kuolema oli myös ainutlaatuinen vain häneen kohdistuva epäonninen tapahtuma

Sama täällä. Lapsuudesta lähtien on tullut paskaa niskaan. Terveys on mennyttä ja jouduin sen takia takia opiskelemaan opiskelemaan toisen ammatin.

Aika harva kaiken saa kotiin kärrättynä.

Meidän koulun suosittujen kohtaloita: Puoliso meni autokolarissa, rintasyöpään kuoleminen, vakava onnettomuus itsellä niin että työkyky meni eliniäksi, yksi oli julkisuudessa takavuosina eikä missään hyvässä asiassa vaan sanotaan nätisti että jäi kiinni jostain...osa ei oikein ole saanut ikinä kiinni mistään, syytä on vaikea sanoa. Pieni kunta ja siellä vielä asuvat vanhemmat juoruilevat aina kun käy. 

Osa vastauksista on niin lapsellisia, että oletan vastaajien olevan vielä aika nuoria ja paljon ehtii sattua elämässä. Itse kovetin itseni ja minulla menee paremmin kuin yhdelläkään noista, jotka kouluiässä kuuluivat siihen itseään suosittuina pitäneisiin. Itse en ollut kiinnostunut heidän seurastaan, nörtteilin mieluummin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein asiat ovat omista päätöksistä kiinni. Viisaat tekevät hyviä päätöksiä ja tulokset kertyvät elämän aikana. Hölmömmät tekevät jatkuvasti huonoja päätöksiä ja surkeus kasaantuu.

Ei kuitenkaan aina. Olen tavannut paljon ihmisiä, joille on tullut ero, itse sairastunut vakavasti , menettänyt työpaikan, asuntoon tullut joku iso vahinko, ehkä palanut. Ei siinä omilla valinnoilla olisi voinut mitään pelastaa.

Asunnon varmaan korvasi vakuutus? Eli sekin asia korjaantui ennemmin tai myöhemmin.

Erosta toipuu ja voi löytää paremman tai viihtyä yksin.

Useimmat meistä menettävät työpaikan jossain elämänvaiheessa, silloin etsitään uutta tai tehdään hetki hanttihommiaa että saadaan leivän päälle muutakin kuin ylähuuli.

Huomaatko jo tästä miten eritavoin näemme asiat?

Sairastelleena mutta nyttemmin terveenä ei tulisi mieleen ämpyttää että kyllä meidän terveidenkin elämä on vaikeaa. Suurin osa omista vaikeuksista nytkin johtuu menneisyydestä kun on mennyt vuosia hukkaan. Silti on valinnanvaraa melkein kaiken suhteen mitä kipeänä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Terveyttä tai koulutustasoa ja urakehitystä ei aina voi valita.

Mutta ihmissuhteet on sellaisia missä itsellä on myös paljon vaikutuksen paikkoja. Muillakin kuin kauniilla ja rikkailla ja terveillä on ystäviä ja parisuhteita ja perheitä.

Se on täysin normaalia, että olosuhteisiin joutuu mukautumaan. Olen itse unelmatyöpaikassa, mutta en todellakaan sellaisessa työssä tai organisaatiossa, mihin halusin tai mitä tavoittelin. Tiedostan myös hyvin, ettei tämä välttämättä jatku elämäni loppuun saakka. Silloin pitää keksiä jotain muuta tilalle. Olisin ollut myös epäuskoinen, jos joku olisi kertonut millaisen kumppanin kanssa lopulta päädyn yhteen. Nautin siitä, että nyt menee hyvin, mutta en ole koko elämäni ajan ollut tyytyväinen.