Jos työyhteisössä on yksi gluteenittomasti syövä henkilö, onko tylyä tuoda töihin tarjottavaksi tavallisia kotitekoisia leivonnaisia?

Mun mielestä olisi todella kiusallista, että mun keliakiani takia työpaikan kahvittelukulttuuri muutetaan. Kuka haluaa olla SE työkaveri? Tiedän myös että moni ei tykkää gluteenittomista herkuista yhtä paljon. Älkää turhaan ankeuttako.

Jos on pieni työporukka ja aina tuodaan sellaisia leivoksia, joita se yksi työkaveri ei voi syödä, on minusta tympeää. En voisi olla huomioimatta sitä yhtä työkaveria.

Gluteeniton leivonta "taviksen" keittiössä on mahdollista toteuttaa. Monilla keliaakikoilla on "normiviljaisia" perheenjäseniä, ja samassa keittiössä käsitellään ongelmitta molempia tuotteita. Tiettyä tarkkuutta se kuitenkin vaatii, ettei kontaminoi mitään - ei rakettitiedettä, mutta asia pitää ottaa vakavasti. Juuri esim. uudet pakkaukset, puhtaat pinnat, muistaa lukea kaikkien valmistuotteiden ainekset, ja vaikkapa puisia välineitä ei voi käyttää ollenkaan samoja kuin vehnätuotteilla, koska niitä ei pysty pesemään riittävän hyvin. Jos ihmistä ei tunne eikä tiedä, kuinka motivoitunut hän on olemaan huolellinen, ei voi tietää, toteutuvatko tällaiset asiat. Siksi hyväntahtoisen kotileipuri-työkaverin gluteenittomat viritelmät eivät välttämättä tunnu riittävän turvallisilta. Jos haluaa tarjota myös keliaakikolle, kannattaa keskustella hänen kanssa siitä, miten gluteenitonta leivontaa keittiössään toteuttaa ja mitä juuri tämä henkilö siitä ajattelee. Keliakialiiton nettisivuilta löytyy myös ohjeet asiaan.

Jokainen tuo sitä pullaa mitä haluaa. Itse en edes syö näitä pullia, mutta ei kukaan ole loukkaantunut siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on pieni työporukka ja aina tuodaan sellaisia leivoksia, joita se yksi työkaveri ei voi syödä, on minusta tympeää. En voisi olla huomioimatta sitä yhtä työkaveria.

Jos tuon juhlista ylijääneet kakut ja pullat, en rupea erikseen yhdelle leipomaan. Eri asia jos olen erikseen kutsunut keliaakikon juhliin.

Voi teitä. Minä kuulun siihen kurjaan joukkoon, joka ei syö leipomuksia töissä tai kotona. En voi sietää makeaa. Monessa työporukassa mulle on nyrpistetty nokkaa, kun ei kelpaa. Lähden silloin pois ja pysyn pois kahvitauoilta. Vietän ne minua miellyttävissä porukoissa.

Juuri tuo vänkääminen kuka toi ja mitä ja kuka sitten toi ja mitä ja kuka sitten toi ja mitä jne. Siinä mukarentouttavan tauon anti.

Kerran minut yllätettiin ja jumitettiin koko osaston mukana neukkarissa, kun kokouksen jälkeen juotiin sen ja sen synttärikahvit. Eräs vakileipuri sanoi tehneensä keliaakikoille sopivan kakun kotonaan. Tämä kys. keliaakikko katsoi minua hädissään, mutta en sanonut mitään.

Tarjolle tuli iso ja laakee suklaalla ja sokerilla päällystetty kakku, josta jokaisen piti ottaa pala tai leipoja sanoi loukkaantuvansa verisesti. Otin sitten keliaakikon kanssa ohuen ohuen palan. Maistoin sitä ja se oli pelkkää vaahdotettua voita, sokeria ja suklaata. Melkein yökkäsin. Me molemmat vaivihkaa piilotettiin pala servietin alle näkymättömiin. Leipuri oli niin tyytyväinen, kun kelpas. Ei näin!!

Voi tuoda vain gluteenittomia tai pitää leipoa erikseen gluteeniton versio.

Jos on joku yhteinen tilaisuus, on ne gluteenittomat vaan hankittava! Muuten on syrjimisestä kyse.

Olis hyvä jos joku pulla pakkasessa näille gluteenittomille, jos joku tuo omia tarjottaviakaan.

Älkää rämpikö gluteenittomien ruokia, mitä se syö ja saa, se on epäkohteliasta esim ruokalassa. Aikuiset ihmiset! Ei sokeritautinen tai allerginenkaan voi ruokaansa valita. Aika usein kuulee näitä: "sä saat jotai paljon parempaa, mitä toi on, epäreilua! "... ja kauhea työntyminen toisen ruokaa vertaileen.