Täällä Pohjantähden alla osoittaa konkreettisesti kuinka pappis-säädyn suhtautumisen rahvaaseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tätä vuoden 1918 sotaa tulisi käsitellä nimenomaan kansallisena traumana, joka saatiin umpeen talvisodassa. Nämä jotka larppaavat sitä sotaa vielä tänä päivänä, ei ole oikeassa. Eri aika, eri ongelmat. 

Tämä. Meidän ajassamme on ongelmamme, jotka on selvitettävä, mutta tuo aika on historiaa eikä sitä pidä käyttää esimerkkinä.

Juu n a t s e j a vaan saa muistella. Niistä saa muistuttaa ettei koskaan enää.

114: Kirkkoherra oli suhteellisen hyvä tyyppi kyllä, joskin omat pahat piirteensä hänessäkin. Kenessäpä ei? Harva pappikaan on ns. synnitön pyhä.

Vierailija kirjoitti:

Joo on ne papit melko porhoja 2800 euron kuukausipalkalla. Hävyttömät.

Tuleehan tämä tosin kaksi kertaa kuukaudessa.

Ja erityisesti suhteutettuna papin tehtävän lähes olemattomaan "työn" määrään ja vastuuseen on palkka tähtitieteellinen.

Ja ne muut edut lomineen ja muine herkkuineen.

Tiedättehän, että papeilla viikossa kuluu vain viisi lomapäivää kun tavallisella työläisellä kuusi lomapäivää.

Eliitillä on eri säännöt-

Vierailija kirjoitti:

Kansalla on aina ollut vain yksi tehtävä pappien silmissä, nimittäin papiston elättäminen ja palveleminen.

Niin, mitäs kuulutte kirkkoon ja maksatte prosentin pappien elättämiseksi. Vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Historia toistaa itseään. Työväki taisteli itselleen oikeudet omaan maahan, toimeentuloon, irti määräävän luokan vallasta. Nyt elämme samanlaista aikaa: maassamme on oikeistohallitus, joka haluaa riistää kaikista heikoimmissa asemissa olevilta loputkin. Kun ihmiset työnnetään täysin nurkkaan, siitä voi seurata k apina. Nykypäivänä kapinaan osallistuisivat myös maa hanmuuttajat, joihin ra sistihallituksen kiristykset osuvat kovimmin.

Mietitkö koskaan, miten sata vuotta sitten kävi eli se oikeuksiaan taistellut työväki ei käytännössä osannut pitää huolta siitä, mitä sai. Sama olisi nytkin - kapina ja sen jälkeen ihmettelyä, että pitääkö meidän tehdä töitä, eikö yhteiskunta joka tapauksessa maksa kaiken.

Kyllähän meille on sittemmin vakiintunut mm äänestysoikeus ja monet muut kansalaisoikeudet jotka tuolloin saavutettiin, vaikkakin osin väärin keinoin.

Kansalaisten taloudellinen hyvinvointi on nykyisin jakautunut paljon tasaisemmin, sitä ei olisi tapahtunut jos luokkayhteiskunta yhä eläisi ja voisi hyvin.

No ennen piika sai palkan talosta, oli ruokaa ja lämmin huone. Nyt piika saa mitään tekemättä elantonsa yhteiskunnalta, maksajana on pappi, opettaja tai kartanonherra. Hyvinvointi on jakautunut ihan samoin kuin ennen, enää vain maksaja ei suoraa tiedä, että elättää Liinan, Veikon ja Paavon.

Hyvinvointivaltio on (ainakin on ollut) yhteiskunnallisen rauhan tae. Huono-osaisilla ei ole ollut syytä rettelöidä, kun heille on taattu niukka, mutta riittävä, toimeentulo.

Mutta nyt ollaan tilanteessa, että työttömätkin vaativat keskiluokan elintasoa tekemättä mitään. Onko tähän varaa?

Vierailija kirjoitti:

Sodanjälkeinen todellisuus kirjoitti:

Presidentti Svinhufvudin pojat olivat siellä Lahden Hennalan leirin johdossa. Siellä siis  missä se kuuluisa Kalmin johtama porukka teloittti ampumalla ne 200 naista (nuorin heistä 14-vuotias).

Sodan jälkeen  Svinhufvud sitten (lähinnä tietysti omat poikansa syytöksiltä pelastaakseen ja säästääkseen ) sääti lain ettei niitä valkoisten puolella olleita ja vankileireillä teloituksia toimittaneita tekijöitä syytetty mistään vaan ne kaikki  teot unohdettiin lain silmissä kokonaan.

Tämä ilmenee Marjo Liukkosen tutkimuksista selvästi ( jos kiinnostaa,niin googlatkaa asia tuolla nimellä ja sillä  haulla 

Kapinallisen kohtalo on yleensä sellainen. Sitä niittää, mitä kylvää. Mitenkähän olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet?

Entä mitenköhän olisi käynyt jos (edes) ne , mihinkään varsinaisiin sotatoimiin itse kuitenkaan  osallistumatttomat ihmiset olisivat saaneet edes jonkunlaisen oikeudenkäynnin ennen vankileirituomionsa julistamista , tai  jos edes lapset ja raskaana olevat naiset olisi vapautettu sieltä leireiltä ja jos siellä ei sentään olisi näännytetty ihmisiä nälkään ja janoon , tai jos niitä punakaartin keittäjätyttöjä ja muonittajia ,sanitäärejä ja sairaanhoitajia yms. huoltohenkilöstöä ei sentään olisi ammuttu jne. (huom. sitä ns. kapinaa edelsi nälänhätä ja koska juuri minkäänlaisia sosiaalisia turvaverkkoja ei siihen aikaan yhteiskunnassa ollut liittyi moni punakaartin palvelukseen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä sai sentään  ruuan itselleen .)

Tilanne oli yksinkertaisesti niin epätoivoinen silloin, että sitä on nykyihmisen vaikea oikeasti käsittääkään. 

Ihan ajatuksia herättävä kolumni Hakkaraisella. Eri näkökulmasta tehty kuin esim. vihervasemmistolaisten kolumnistien sepustukset, joita julkaistaan harva se päivä.

Vierailija kirjoitti:

Laurilan Uuno oli helevetin kova jätkä. Kun lähtivät viemään sitä tapettavaksi, se ei alkanut tärisemään vaan sanoi siskolleen että älä pahalla muistele ja sitten käveli teloittajiensa edellä hartiat ylimielisesti heiluen. Kun teloittajat sitoi jätkän puuhun ja alkoivat ampua raajoihin ja kysellä että "vieläkös olet punainen", niin Uuno vastasi joka laakin jälkeen että "niin kauan kun vereni kiertää". Ja kesti tämän niin kauan että verenhukka vei tajun, sitten vasta teloittajat ampuivat rintaan.

Uuno oli kova jäbä. Harmi kun oli kriminaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodanjälkeinen todellisuus kirjoitti:

Presidentti Svinhufvudin pojat olivat siellä Lahden Hennalan leirin johdossa. Siellä siis  missä se kuuluisa Kalmin johtama porukka teloittti ampumalla ne 200 naista (nuorin heistä 14-vuotias).

Sodan jälkeen  Svinhufvud sitten (lähinnä tietysti omat poikansa syytöksiltä pelastaakseen ja säästääkseen ) sääti lain ettei niitä valkoisten puolella olleita ja vankileireillä teloituksia toimittaneita tekijöitä syytetty mistään vaan ne kaikki  teot unohdettiin lain silmissä kokonaan.

Tämä ilmenee Marjo Liukkosen tutkimuksista selvästi ( jos kiinnostaa,niin googlatkaa asia tuolla nimellä ja sillä  haulla 

Kapinallisen kohtalo on yleensä sellainen. Sitä niittää, mitä kylvää. Mitenkähän olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet?

 

Entä mitenköhän olisi käynyt jos (edes) ne , mihinkään varsinaisiin sotatoimiin itse kuitenkaan  osallistumatttomat ihmiset olisivat saaneet edes jonkunlaisen oikeudenkäynnin ennen vankileirituomionsa julistamista , tai  jos edes lapset ja raskaana olevat naiset olisi vapautettu sieltä leireiltä ja jos siellä ei sentään olisi näännytetty ihmisiä nälkään ja janoon , tai jos niitä punakaartin keittäjätyttöjä ja muonittajia ,sanitäärejä ja sairaanhoitajia yms. huoltohenkilöstöä ei sentään olisi ammuttu jne. (huom. sitä ns. kapinaa edelsi nälänhätä ja koska juuri minkäänlaisia sosiaalisia turvaverkkoja ei siihen aikaan yhteiskunnassa ollut liittyi moni punakaartin palvelukseen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä sai sentään  ruuan itselleen .)

Tilanne oli yksinkertaisesti niin epätoivoinen silloin, että sitä on nykyihmisen vaikea oikeasti käsittääkään. 

Tätähän se oli. Silkkaa mieli(puolista)valtaa ja kansanmurhaa kotokonnuillamme - veli veljeä vastaan! Luin hiljattain paikallislehdestä, että täälläkin ammuttiin punaisina työmaalta palanneet työmiehet joilla ei ollut mitään tekemistä sodan tai minkään kapinan kanssa. Ensin vangittiin kesken työmatkan, kestitysleirille ja sen jälkeen kaikki ammuttiin!! Isät eivät palanneet koskaan töistä kotia. Kuinka sairas maailma tuolloin oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Historia toistaa itseään. Työväki taisteli itselleen oikeudet omaan maahan, toimeentuloon, irti määräävän luokan vallasta. Nyt elämme samanlaista aikaa: maassamme on oikeistohallitus, joka haluaa riistää kaikista heikoimmissa asemissa olevilta loputkin. Kun ihmiset työnnetään täysin nurkkaan, siitä voi seurata k apina. Nykypäivänä kapinaan osallistuisivat myös maa hanmuuttajat, joihin ra sistihallituksen kiristykset osuvat kovimmin.

Mietitkö koskaan, miten sata vuotta sitten kävi eli se oikeuksiaan taistellut työväki ei käytännössä osannut pitää huolta siitä, mitä sai. Sama olisi nytkin - kapina ja sen jälkeen ihmettelyä, että pitääkö meidän tehdä töitä, eikö yhteiskunta joka tapauksessa maksa kaiken.

Kyllähän meille on sittemmin vakiintunut mm äänestysoikeus ja monet muut kansalaisoikeudet jotka tuolloin saavutettiin, vaikkakin osin väärin keinoin.

Kansalaisten taloudellinen hyvinvointi on nykyisin jakautunut paljon tasaisemmin, sitä ei olisi tapahtunut jos luokkayhteiskunta yhä eläisi ja voisi hyvin.

No ennen piika sai palkan talosta, oli ruokaa ja lämmin huone. Nyt piika saa mitään tekemättä elantonsa yhteiskunnalta, maksajana on pappi, opettaja tai kartanonherra. Hyvinvointi on jakautunut ihan samoin kuin ennen, enää vain maksaja ei suoraa tiedä, että elättää Liinan, Veikon ja Paavon.

Hyvinvointivaltio on (ainakin on ollut) yhteiskunnallisen rauhan tae. Huono-osaisilla ei ole ollut syytä rettelöidä, kun heille on taattu niukka, mutta riittävä, toimeentulo.

Mutta nyt ollaan tilanteessa, että työttömätkin vaativat keskiluokan elintasoa tekemättä mitään. Onko tähän varaa?

Siltä näyttää. Toisaalta elinkustannusten nousu on vähentänyt tuilla elävien ostovoimaa entisestään. Nyt hallitus on vielä leikkaamassa tukia. Piikayhteiskuntaan ei kuitenkaan ole paluuta.

Vierailija kirjoitti:

Laurilan Uuno oli helevetin kova jätkä. Kun lähtivät viemään sitä tapettavaksi, se ei alkanut tärisemään vaan sanoi siskolleen että älä pahalla muistele ja sitten käveli teloittajiensa edellä hartiat ylimielisesti heiluen. Kun teloittajat sitoi jätkän puuhun ja alkoivat ampua raajoihin ja kysellä että "vieläkös olet punainen", niin Uuno vastasi joka laakin jälkeen että "niin kauan kun vereni kiertää". Ja kesti tämän niin kauan että verenhukka vei tajun, sitten vasta teloittajat ampuivat rintaan.

Pelkkä romaanihahmo hänkin, joka hänkin sai ansaitsemansa kohtalon. Töyryhän sanoi, ettei siitä perheestä saa jäädä henkiin ketään. Suvun viimeiseksi jäi kehitysvammainen poika, joka ilmeisesti aikanaan kuoli sinne kunnalliskotiin ( en muista tarkkaan).

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodanjälkeinen todellisuus kirjoitti:

Presidentti Svinhufvudin pojat olivat siellä Lahden Hennalan leirin johdossa. Siellä siis  missä se kuuluisa Kalmin johtama porukka teloittti ampumalla ne 200 naista (nuorin heistä 14-vuotias).

Sodan jälkeen  Svinhufvud sitten (lähinnä tietysti omat poikansa syytöksiltä pelastaakseen ja säästääkseen ) sääti lain ettei niitä valkoisten puolella olleita ja vankileireillä teloituksia toimittaneita tekijöitä syytetty mistään vaan ne kaikki  teot unohdettiin lain silmissä kokonaan.

Tämä ilmenee Marjo Liukkosen tutkimuksista selvästi ( jos kiinnostaa,niin googlatkaa asia tuolla nimellä ja sillä  haulla 

Kapinallisen kohtalo on yleensä sellainen. Sitä niittää, mitä kylvää. Mitenkähän olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet?

 

Entä mitenköhän olisi käynyt jos (edes) ne , mihinkään varsinaisiin sotatoimiin itse kuitenkaan  osallistumatttomat ihmiset olisivat saaneet edes jonkunlaisen oikeudenkäynnin ennen vankileirituomionsa julistamista , tai  jos edes lapset ja raskaana olevat naiset olisi vapautettu sieltä leireiltä ja jos siellä ei sentään olisi näännytetty ihmisiä nälkään ja janoon , tai jos niitä punakaartin keittäjätyttöjä ja muonittajia ,sanitäärejä ja sairaanhoitajia yms. huoltohenkilöstöä ei sentään olisi ammuttu jne. (huom. sitä ns. kapinaa edelsi nälänhätä ja koska juuri minkäänlaisia sosiaalisia turvaverkkoja ei siihen aikaan yhteiskunnassa ollut liittyi moni punakaartin palvelukseen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä sai sentään  ruuan itselleen .)

Tilanne oli yksinkertaisesti niin epätoivoinen silloin, että sitä on nykyihmisen vaikea oikeasti käsittääkään. 

Punaisten voittaessako olisi oltu armeliaampia häviäjiä kohtaan, epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodanjälkeinen todellisuus kirjoitti:

Presidentti Svinhufvudin pojat olivat siellä Lahden Hennalan leirin johdossa. Siellä siis  missä se kuuluisa Kalmin johtama porukka teloittti ampumalla ne 200 naista (nuorin heistä 14-vuotias).

Sodan jälkeen  Svinhufvud sitten (lähinnä tietysti omat poikansa syytöksiltä pelastaakseen ja säästääkseen ) sääti lain ettei niitä valkoisten puolella olleita ja vankileireillä teloituksia toimittaneita tekijöitä syytetty mistään vaan ne kaikki  teot unohdettiin lain silmissä kokonaan.

Tämä ilmenee Marjo Liukkosen tutkimuksista selvästi ( jos kiinnostaa,niin googlatkaa asia tuolla nimellä ja sillä  haulla 

Kapinallisen kohtalo on yleensä sellainen. Sitä niittää, mitä kylvää. Mitenkähän olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet?

 

Entä mitenköhän olisi käynyt jos (edes) ne , mihinkään varsinaisiin sotatoimiin itse kuitenkaan  osallistumatttomat ihmiset olisivat saaneet edes jonkunlaisen oikeudenkäynnin ennen vankileirituomionsa julistamista , tai  jos edes lapset ja raskaana olevat naiset olisi vapautettu sieltä leireiltä ja jos siellä ei sentään olisi näännytetty ihmisiä nälkään ja janoon , tai jos niitä punakaartin keittäjätyttöjä ja muonittajia ,sanitäärejä ja sairaanhoitajia yms. huoltohenkilöstöä ei sentään olisi ammuttu jne. (huom. sitä ns. kapinaa edelsi nälänhätä ja koska juuri minkäänlaisia sosiaalisia turvaverkkoja ei siihen aikaan yhteiskunnassa ollut liittyi moni punakaartin palvelukseen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä sai sentään  ruuan itselleen .)

Tilanne oli yksinkertaisesti niin epätoivoinen silloin, että sitä on nykyihmisen vaikea oikeasti käsittääkään. 

Punaisten voittaessako olisi oltu armeliaampia häviäjiä kohtaan, epäilen.

Ei "valkoisten" toiminnassa ole puolusteltavaa. Sodassa tapahtui mitä tapahtui. Sen jälkeen vallitsi rauha, laki ja järjestys, mutta silti tappaminen jatkui. Kuinka demokraattisena ja sivitysvaltion merkkinä sen näet?

Tuo aika oli pelkkää silmitöntä sattumanvaraista ja oikeudetonta tappamista. Voittaja kirjoitti historian tässäkin tapauksessa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus, tästä on hyvä jatkaa punaista taistelua vielä nykypäivänäkin. Kiitos aloituksen laatijalle, harvoin palstalla on oikeaa ASIAA, nyt oli.

Tein aloituksen, sillä samat vääryydet jatkuvat nykyäänkin.

Papisto rahoittaa ökyelämänsä kansan selkänahasta revityistä verotuloista, panematta itse tikkua ristiin viettäen leppoista ja yläluokkaista elämää muiden raayessa heidän elintasonsa eteen.

Kuvottaa tuollainen toiminta, todella kuvottaa. Vääryys kuvottaa minua aina.

- Ap-

Nyt et kyllä tiedä mistä puhut. Aivan uskomatonta soopaa.

Tuntemani papit ovat burn outin partaalla, palkka ei todellakaan vastaa työn raskautta. Viikonloput töissä, seurakuntalaisten murheet niskassa, rippileirit ovat raskaita, aina olla jokaisen käytettävissä.

Mä luulen että sä länkyttäjä et pystyisi kantamaan sitä vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus, tästä on hyvä jatkaa punaista taistelua vielä nykypäivänäkin. Kiitos aloituksen laatijalle, harvoin palstalla on oikeaa ASIAA, nyt oli.

Tein aloituksen, sillä samat vääryydet jatkuvat nykyäänkin.

Papisto rahoittaa ökyelämänsä kansan selkänahasta revityistä verotuloista, panematta itse tikkua ristiin viettäen leppoista ja yläluokkaista elämää muiden raayessa heidän elintasonsa eteen.

Kuvottaa tuollainen toiminta, todella kuvottaa. Vääryys kuvottaa minua aina.

- Ap-

Nyt et kyllä tiedä mistä puhut. Aivan uskomatonta soopaa.

Tuntemani papit ovat burn outin partaalla, palkka ei todellakaan vastaa työn raskautta. Viikonloput töissä, seurakuntalaisten murheet niskassa, rippileirit ovat raskaita, aina olla jokaisen käytettävissä.

Mä luulen että sä länkyttäjä et pystyisi kantamaan sitä vastuuta.

Eivät työt, jos nyt pappien kohdalla voidaan edes työstä puhua, ole lainkaan raskaita.

Itseasiassa pappi saa todennäköisesti palkkansa parhaimalla hyötysuhteella palkan suuruuden ja työn helppouden välistä suhdetta tarkastetltaessa.

Pappien ongelmiensietokyky ja resilienssi ovat ilmeisemmin niin huonosti rakennettuja, että pieninkin vastoinkäyminen suistaa hauraan psyyken pois tolaltaan.

Helppoon ja yltäkylläiseen elitistiseen elämään tottunut mieli murtuu vähäisenkin ongelman ilmeentyessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodanjälkeinen todellisuus kirjoitti:

Presidentti Svinhufvudin pojat olivat siellä Lahden Hennalan leirin johdossa. Siellä siis  missä se kuuluisa Kalmin johtama porukka teloittti ampumalla ne 200 naista (nuorin heistä 14-vuotias).

Sodan jälkeen  Svinhufvud sitten (lähinnä tietysti omat poikansa syytöksiltä pelastaakseen ja säästääkseen ) sääti lain ettei niitä valkoisten puolella olleita ja vankileireillä teloituksia toimittaneita tekijöitä syytetty mistään vaan ne kaikki  teot unohdettiin lain silmissä kokonaan.

Tämä ilmenee Marjo Liukkosen tutkimuksista selvästi ( jos kiinnostaa,niin googlatkaa asia tuolla nimellä ja sillä  haulla 

Kapinallisen kohtalo on yleensä sellainen. Sitä niittää, mitä kylvää. Mitenkähän olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet?

 

Entä mitenköhän olisi käynyt jos (edes) ne , mihinkään varsinaisiin sotatoimiin itse kuitenkaan  osallistumatttomat ihmiset olisivat saaneet edes jonkunlaisen oikeudenkäynnin ennen vankileirituomionsa julistamista , tai  jos edes lapset ja raskaana olevat naiset olisi vapautettu sieltä leireiltä ja jos siellä ei sentään olisi näännytetty ihmisiä nälkään ja janoon , tai jos niitä punakaartin keittäjätyttöjä ja muonittajia ,sanitäärejä ja sairaanhoitajia yms. huoltohenkilöstöä ei sentään olisi ammuttu jne. (huom. sitä ns. kapinaa edelsi nälänhätä ja koska juuri minkäänlaisia sosiaalisia turvaverkkoja ei siihen aikaan yhteiskunnassa ollut liittyi moni punakaartin palvelukseen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä sai sentään  ruuan itselleen .)

Tilanne oli yksinkertaisesti niin epätoivoinen silloin, että sitä on nykyihmisen vaikea oikeasti käsittääkään. 

Punaisten voittaessako olisi oltu armeliaampia häviäjiä kohtaan, epäilen.

Ei "valkoisten" toiminnassa ole puolusteltavaa. Sodassa tapahtui mitä tapahtui. Sen jälkeen vallitsi rauha, laki ja järjestys, mutta silti tappaminen jatkui. Kuinka demokraattisena ja sivitysvaltion merkkinä sen näet?

Tuo aika oli pelkkää silmitöntä sattumanvaraista ja oikeudetonta tappamista. Voittaja kirjoitti historian tässäkin tapauksessa....

Ei olekaan valkoistenkaan toiminnassa mitään puolusteltavaa. Suurin osa vangituista kuitenkin vapautettiin leireiltä jo vuoden 1918 aikana. Suomi oli tuolloin Euroopan köyhimpiä maita, joten tuskin kapinoitsijoiden ruokkiminen oli prioriteeteissa ensimmäisenä. Heitä kuoli nälkään, mutta teloitettiin sodan jälkeen melko vähän. Leirit lakkautettiin jo syksyllä 1918. Sen jälkeen punaisia siirrettiin vankiloihin/ pakkotyölaitoksiin ja vähitellen vapautettiin pitkistä tuomioista huolimatta.

Punaisten maltillinen siipi sai osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan eli vaaleihin jo 1919. Kommunistejakin osallistui 1920-luvun vaaleihin peitepuolueoden riveissä, mutta toiminta kiellettiin aina, kun huomattiin kommunistien olevan puolueen taustalla. Maassa oli SDP: n vähemmistöhallitus jo vuonna 1927. Kyllä pyrkimystä demokratiaan ja sivistysvaltioon ainakin oli. Lisäksi 1920-luvun alkupuolella säädettiin mm. oppivelvollisuus- ja uskonnonvapauslait, jotka koskivat myös köyhälistön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus, tästä on hyvä jatkaa punaista taistelua vielä nykypäivänäkin. Kiitos aloituksen laatijalle, harvoin palstalla on oikeaa ASIAA, nyt oli.

Tein aloituksen, sillä samat vääryydet jatkuvat nykyäänkin.

Papisto rahoittaa ökyelämänsä kansan selkänahasta revityistä verotuloista, panematta itse tikkua ristiin viettäen leppoista ja yläluokkaista elämää muiden raayessa heidän elintasonsa eteen.

Kuvottaa tuollainen toiminta, todella kuvottaa. Vääryys kuvottaa minua aina.

- Ap-

Nyt et kyllä tiedä mistä puhut. Aivan uskomatonta soopaa.

Tuntemani papit ovat burn outin partaalla, palkka ei todellakaan vastaa työn raskautta. Viikonloput töissä, seurakuntalaisten murheet niskassa, rippileirit ovat raskaita, aina olla jokaisen käytettävissä.

Mä luulen että sä länkyttäjä et pystyisi kantamaan sitä vastuuta.

Eivät työt, jos nyt pappien kohdalla voidaan edes työstä puhua, ole lainkaan raskaita.

Itseasiassa pappi saa todennäköisesti palkkansa parhaimalla hyötysuhteella palkan suuruuden ja työn helppouden välistä suhdetta tarkastetltaessa.

Pappien ongelmiensietokyky ja resilienssi ovat ilmeisemmin niin huonosti rakennettuja, että pieninkin vastoinkäyminen suistaa hauraan psyyken pois tolaltaan.

Helppoon ja yltäkylläiseen elitistiseen elämään tottunut mieli murtuu vähäisenkin ongelman ilmeentyessä.

Olet ilmaisesti tehnyt papinkin töitä, koska tunnut tietävän niistä ja niiden kuormittavuudesta kaiken. Papit eivät liene mielenterveystilastoissakaan kärjessä, joten väitteesi perustuvat vain kuvitteluun työn elitistisyydestä ja helppoudesta. Olet ehkä lukenut jonkun uskonnonvastaisen pamfletin vai mihin kuvitelmasi papin työstä perustuvat. Ojanksivuuta ja pöllintekoa riittää nykyään harvoille ja nekin hommat ovat koneellistettuja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papiksi pääsee nykyään kuka tahansa, joka osaa nimensä oikein kirjoittaa. Inflaation on kokenut sekin satukirjakoulutus ja hyvä niin. Palkat papeilla myös keskitasoa. Itse en kuulu kirkkoon ja naurattaa niiden puolesta, jotka vielä peloissaan aneita maksavat.

Ei pääse. Koulutus tapahtuu yliopistossa.

Niin, kun pääsykokeissa osaa kirjoittaa nimensä oikein, pääsee opiskelemaan papiksi. Sinä lienet jo siellä.

Ainahan voit yrittää. Paikkaa ei ole pakko ottaa vastaan, mutta kokeilepa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä ketjun aloittajan pappisviha oikein kumpuaa? 

Miksi?

- Ap-

Koska esität aivan älyttömiä, paikkansa pitämättömiä väitteitä, joita ei voi perustella edes uskonnonvastaisuudella tai mielipiteillä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta asiat eivät kuitenkaan olleet näin yksinkertaisia. Osa torppareista soti valkoisten puolella.

Tämä on totta. Esimerkiksi minun isosetäni oli torpparin poika, mutta lähti Saksaan jääkäriksi ja soti valkoisten puolella. Hän kaatui Vilppulassa.

Jääkäreiden yleisimmät ammatit olivat työmies, merimies, ylioppilas/opiskelija ja maanviljelijä tai maanviljelijän poika. Eli ei välttämättä mitään herroja läheskään kaikki.