Lue keskustelun säännöt.
Täällä Pohjantähden alla osoittaa konkreettisesti kuinka pappis-säädyn suhtautumisen rahvaaseen
20.07.2023 |
Pappis-säädyn ja heidän lähipiirinsä täydellisen yläluokkainen ja elitistinen suhtautuminen ja ymmärtämättömyys köyhemmän kansanosan elämän haasteita ja vaikeuksia kohtaan on kuvottavaa seurattavaa.
Pappilan pitöpöytien antimia nautiskellessa yläluokkaisessa seurassa ei paljon rahvaan murheet kosketa eikä heiltä löydy lainkaan ymmärtämystä ja myötätuntoa köyhien kokemiin vaikeuksiin elämässä.
Näihän on myös nykyään, ei pappeja nykyäänkään kiinnosta köyhien ongelmat oman elitistisen elämän keskeltä tarkasteltuna, kunhan itsellä pyyhkii hyvi. ja rahaa ja valtaa riittää.
Ainahan voi siteerata vaikka raamatunlausetta köyhistä, jotka ovat aina keskellämme ja täten paaduttaa se vähäkin osa omatuntoa mikä mahdollisesti on vielä jäljellä.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Papiksi pääsee nykyään kuka tahansa, joka osaa nimensä oikein kirjoittaa. Inflaation on kokenut sekin satukirjakoulutus ja hyvä niin. Palkat papeilla myös keskitasoa. Itse en kuulu kirkkoon ja naurattaa niiden puolesta, jotka vielä peloissaan aneita maksavat.
Ei pääse. Koulutus tapahtuu yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Niin, todellisuudessa pappien mielivalta oli huomattavasti Linnan kuvausta häikäilemättömämpää.
Torpparit tekivät pappilan mailla töitä lähes orjan asemassa, paksujen pappien ja heidän hienostorouviensa vaatiessa koko ajan kovempaa työpanosta näiltä kurjilta.
Jos ei torppari jaksanut tuli lähtö mierontielle, papeilta oli turha armoa ja inhimillisyyttä odottaa.
Perhe vaan vaikka pikkulapsineen kylmään talviyöhön.
Eikös noita kirkkojakin rakennettu pakkotyövoimalla ilmaiseksi vielä 1920-luvulla mm. Savitaipaleen kirkko? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
"Kirkkoa rakennettaessa pitäjäläiset tekivät talon koon ja muun varallisuutensa perusteella päivätöitä rakennustyömaalla vuosina 1921-1924 kuka hevosen kanssa, kuka ilman. Kirkon kivet on louhittu Kaskeinkylän Viuhonvuoresta ja kuljetettu Lavikanlahden yli rakennuspaikalle, matka on n. 5 km."
No ei se nyt hyvänen aika mitä pakkotyötä ollut 😄 Niinkuin sanoi tako koon yms mukaan jaettiin työt, kirkosta tuli pitäjän yhteinen kirkk8. Venäjällä esim ihmiset oli pakkotyössä, kun työtä teetettiin eikä mitään palkkaa saanut. Maaorjat makso7vat isännilleen vuokratilasta veroja niin paljon, että porukka kuol7 nälkään.
Mitä Suomen sisällissotaan tulee, niin sen aloittamista ei tietenkään voi hyväksyä tai oikeuttaa yhtään sen enempää kuin muitakaan väkivaltaisia kansannousuja.
Se että sorrettu työväki haki apua neuvostostoliitosta, johtui vain ja ainoastaan siitä ettei apua muualta saanut. Neuvostoliitto sitä toki tarjosi osin itsekkäistä ja ideologisista syistään. Pääosin kouluttamaton työväki uskoi sinisilmäisesti kommunismista kerrotun ideologian ilosanomaan vastoin parempaa tietoa. Eivät he mitään Stalinin riistovaltiota tänne tavoitelleet, vaan yhtäläisiä kansalaisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta.
Voi kuitenkin ymmärtää, ettei tällaista kansannousua olisi koskaan tapahtunut jos yhteiskunnalliset olot ja asetelmat olisivat olleet edes lähimainkaan inhimilliset ja oikeudenmukaiset.
Eihän Suomi vielä tänä päivänäkään ole moraalisesti tarkastellen täysin tasa-arvoinen: ei ole päästy vielä kokonaan eroon ahneudesta, itsekkyydestä, katkeruudesta tai vastakkainasettelusta, mutta koska varsinaista riistoa ei juuri enää esiinny, ei myöskään esiinny paineita sisällissotaan tai muuhun yhteiskunnalliseen kuohuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Joku tutkija tutki, ettei Koskelalla ja pappisperhe Salpakarilla ole ollut mitään oikeaa esikuvaa. Toki pappiloilla torppareita oli, mutta TPA on täysin keksitty juttu siltä osin. Linna halusi provosoida,
1918, tutustu historiaan!
Luulen tuntevani Suomen historian keskimääräistä paremmin, koska olen opiskellut sitä. 1918 tapahtumien syynä ei ollut ensisijaisesti torpparien asema. Täytyy nostaa hattua Väinö Linnalle, joka sai vuoden 1918 tapahtumat käännettyä mieleisekseen ja ihmiset uskomaan siihen. Toki köyhälistön olot olivat huonot, mutta poliittiset päätökset olojen parantamisesta oli jo tehty. SDP: n bolsevikkisiipi alkoi rettelöidä ja lopputuloksen tiedämme.
Et ole maamme historiaa lukenut kunnolla.
Kylläpä olen lukenut, mikä kirjoituksessani ei pidä paikkaansa? Perustele oikealla tutkimustiedolla, äläkä luuloillasi, puhumattakaan *Pohjantähdellä*.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orpon märkä päiväuni. Köyhälistö palvelisi rikkaita, ilman mitään sananvaltaa.
Kyllä se varmasti pappien sydäntäkin lämmittäisi, kun vanhat hyvät ajat palaisivat.
Korskean papin kelpaisi kylillä patsastella, kun kansa nöyränä painasi päät alas papin kohdatessaan.
Taas saisi herra olla herra, tai nykyään myös rouva, kuten säädetty on.
Tuskin, elämme eri aikaa. Papilla taitaa olla suhteessa enemmän velvollisuuksia. Tapasin kerran erään nuoren, hieman alle kolmikymppisrn papin, joka työskenteli yksipappisen seurakunnan kirkkoherransa. Hän kertoi, että pappi on aina pappi, siksi hän kulki papin puvussa arkipäivinäkin, jos jollakin on asiaa papille ja jos tulee kutsu vaikka jonnekin syrjäkylille, on papin lähdettävä. Siksi hän vapaapäivänään sulki virkapuhelimensa ja oli yleensä muualla uin seurakuntansa alueella.
No siinäpä vasta oiva paimen.
Hylkää laumansa, että pääsee itse hurvittelemaan.
Sinäkö olet vapaapäivinäkin työnantajan käytettävissä? Kylläpä vapaapäivät kuuluvat papeillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Joku tutkija tutki, ettei Koskelalla ja pappisperhe Salpakarilla ole ollut mitään oikeaa esikuvaa. Toki pappiloilla torppareita oli, mutta TPA on täysin keksitty juttu siltä osin. Linna halusi provosoida,
1918, tutustu historiaan!
Luulen tuntevani Suomen historian keskimääräistä paremmin, koska olen opiskellut sitä. 1918 tapahtumien syynä ei ollut ensisijaisesti torpparien asema. Täytyy nostaa hattua Väinö Linnalle, joka sai vuoden 1918 tapahtumat käännettyä mieleisekseen ja ihmiset uskomaan siihen. Toki köyhälistön olot olivat huonot, mutta poliittiset päätökset olojen parantamisesta oli jo tehty. SDP: n bolsevikkisiipi alkoi rettelöidä ja lopputuloksen tiedämme.
Peesi edelliselle kirjoittajalle.
Punaisista kaatuneista kuusi prosenttia oli torppareita. Valkoisista kaatuneista neljä prosenttia oli torppareita. Pelkällä Pohjantähden lukemisella ei uskoisi.
Ainahan sodissa kaatuu eniten työväestöä, he ovat kautta aikojen olleet sotamiehiä ja tykinruokaa. Erona punaisten ja valkoisten välillä oli se, että punaisten upseerit olivat pääosin työväkeä, siinä missä valkoisten upseerit olivat eliittiä.
Täytyy myös muistaa ettei sisällissota koskenut kuitenkaan vain maatalousväkeä vaan myös ja etenkin kaupunkilaisia. Täällä asetelmat olivat selvemmät, harva rakennustyömies, tehdastyöläinen tai palveluskuntalainen kuului valkoisiin.
Vierailija kirjoitti:
Pappi kuului luokkayhteiskunnan aikoihin harvojen eliittiin ollen paikallista "kermaa". Nykypäivänä papilla ei ole sellaista yhteiskunnallista asemaa, eikä suhteellisesti niin korkeita tuloja. Nykyään papin aseman tuloeliittiin kuuluvana (verovaroista kustannettuna) ovat ottaneet toisten ammattikuntien edustajat.
Kansalaisten riistojärjestelmän osana protestanttinen kirkko nousi todellisen hengellisyyden irvikuvaksi ja allekirjoitti oman kuolintuomionsa.
Pohjimmainen vire luokkayhteiskunnassa on toisten ihmisten ihmisarvon mitätöiminen, ahneus ja itsekkyys, sekä toisaalta katkeruus, viha ja houkutus omankädenoikeuden käyttöön.
Täällä pohjantähden alla on kaiken kaikkiaan erinomainen kuvaus siitä, millaiseksi yhteiskunnallinen asetelma muuttuu kun vallitsee harvainvalta, kun tulojako on liian epätasaista, kun muutamat omistavat kaiken, kun suurin osa kansasta on köyhiä, riistettyjä ja vailla todellisia oikeuksia. Se muistuttaa kuinka vaarallista on päästää syntymään tällaisia yhteiskunnallisia asetelmia.
Se myös muistuttaa, ettei kansalaisten nykyinenkään asema ja yhdenarvoisuus ole kiveen hakattu tosiasia. Se on vaatinut ja vaatii yhä edelleenkin ammattiyhdistyksiä- ja liittoja sekä ihmisarvoja-ja oikeuksia puolustavia ja edistäviä poliitikkoja, toimittajia ja muita yhteiskunnallisia toimijoita. Se muistuttaa, että parhaiten kansalaisten tasa-arvoa edistetään neuvottelemalla ja järjestäytymällä, kouluttamalla sekä esimerkiksi verotuksellisin keinoin, ei holtittomalla väkivallalla ja poliittisella vastakkainasettelulla.
Jokaisen olisi hyvä miettiä, edustaako omalla ajattelu-ja arvomaailmallaan menneiden aikojen muita riistävän ja ahnehtivan luokkayhteiskunnan arvoja vai reilumman ja tasa-arvoistavamman kansalaisyhteiskunnan arvoja.
Kirja on loistava, mutta mitä törkeintä historian vääristelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se itse pappihan oli aika symppis kumminkin. Emäntänsä oli oikea pirulainen.
Sodanjälkeinen todellisuus kirjoitti:
Presidentti Svinhufvudin pojat olivat siellä Lahden Hennalan leirin johdossa. Siellä siis missä se kuuluisa Kalmin johtama porukka teloittti ampumalla ne 200 naista (nuorin heistä 14-vuotias).
Sodan jälkeen Svinhufvud sitten (lähinnä tietysti omat poikansa syytöksiltä pelastaakseen ja säästääkseen ) sääti lain ettei niitä valkoisten puolella olleita ja vankileireillä teloituksia toimittaneita tekijöitä syytetty mistään vaan ne kaikki teot unohdettiin lain silmissä kokonaan.
Tämä ilmenee Marjo Liukkosen tutkimuksista selvästi ( jos kiinnostaa,niin googlatkaa asia tuolla nimellä ja sillä haulla
Kapinallisen kohtalo on yleensä sellainen. Sitä niittää, mitä kylvää. Mitenkähän olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä Suomen sisällissotaan tulee, niin sen aloittamista ei tietenkään voi hyväksyä tai oikeuttaa yhtään sen enempää kuin muitakaan väkivaltaisia kansannousuja.
Se että sorrettu työväki haki apua neuvostostoliitosta, johtui vain ja ainoastaan siitä ettei apua muualta saanut. Neuvostoliitto sitä toki tarjosi osin itsekkäistä ja ideologisista syistään. Pääosin kouluttamaton työväki uskoi sinisilmäisesti kommunismista kerrotun ideologian ilosanomaan vastoin parempaa tietoa. Eivät he mitään Stalinin riistovaltiota tänne tavoitelleet, vaan yhtäläisiä kansalaisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta.
Voi kuitenkin ymmärtää, ettei tällaista kansannousua olisi koskaan tapahtunut jos yhteiskunnalliset olot ja asetelmat olisivat olleet edes lähimainkaan inhimilliset ja oikeudenmukaiset.
Eihän Suomi vielä tänä päivänäkään ole moraalisesti tarkastellen täysin tasa-arvoinen: ei ole päästy vielä kokonaan eroon ahneudesta, itsekkyydestä, katkeruudesta tai vastakkainasettelusta, mutta koska varsinaista riistoa ei juuri enää esiinny, ei myöskään esiinny paineita sisällissotaan tai muuhun yhteiskunnalliseen kuohuntaan.
Mikä maa sitten on?
Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä ketjun aloittajan pappisviha oikein kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linnan Pohjan tähden alla oli kyllä merkittävä kuvaus 1900-luvun oloista. Linna ei kaunistele liikaa - kirjassa tehdään selväksi että torpparin poliittinen aate oli maan nälkä. Ei torppari halunnut oikeutta eikä solidaarisuutta työmiehelle vaan oman tilan.
Toisaalta, yhtä inhimillistä on että patruunat ja paroonit halusivat pitää omansa eivätkä sietäneet torppareilta mitään nokkavuutta.
Maalaisköyhälistö oli todella köyhää ja torppari teki pitkää päivää - niin kauan kunnes kuoli työnsä ääreen. Hyvä oli jos lapsia oli paljon, muuta eläkettä ei silloin ollut. Monelle tuo teos on ollut hyvä yhteiskunnallinek herätys ja ainakin yksi sukulainen kertoi että se teki hänestä sosiaalidemokraatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Joku tutkija tutki, ettei Koskelalla ja pappisperhe Salpakarilla ole ollut mitään oikeaa esikuvaa. Toki pappiloilla torppareita oli, mutta TPA on täysin keksitty juttu siltä osin. Linna halusi provosoida,
1918, tutustu historiaan!
Luulen tuntevani Suomen historian keskimääräistä paremmin, koska olen opiskellut sitä. 1918 tapahtumien syynä ei ollut ensisijaisesti torpparien asema. Täytyy nostaa hattua Väinö Linnalle, joka sai vuoden 1918 tapahtumat käännettyä mieleisekseen ja ihmiset uskomaan siihen. Toki köyhälistön olot olivat huonot, mutta poliittiset päätökset olojen parantamisesta oli jo tehty. SDP: n bolsevikkisiipi alkoi rettelöidä ja lopputuloksen tiedämme.
Peesi edelliselle kirjoittajalle.
Punaisista kaatuneista kuusi prosenttia oli torppareita. Valkoisista kaatuneista neljä prosenttia oli torppareita. Pelkällä Pohjantähden lukemisella ei uskoisi.
Ainahan sodissa kaatuu eniten työväestöä, he ovat kautta aikojen olleet sotamiehiä ja tykinruokaa. Erona punaisten ja valkoisten välillä oli se, että punaisten upseerit olivat pääosin työväkeä, siinä missä valkoisten upseerit olivat eliittiä.
Täytyy myös muistaa ettei sisällissota koskenut kuitenkaan vain maatalousväkeä vaan myös ja etenkin kaupunkilaisia. Täällä asetelmat olivat selvemmät, harva rakennustyömies, tehdastyöläinen tai palveluskuntalainen kuului valkoisiin.
Valtaosa suomalaisista kuului pitkään tuon jälkeenkin maalaisväestöön. Siksi marxismi ei oikein saanut niin suurta jalansijaa kuin Otto Wille Kuusisen ( SDP: n puheenjohtaja aikanaan) ja maalaisväestö asettui paljolti sen puolelle, mikä heidän alueellaan oli vahvempi, onneksi.
Onneksi SDP:ssä oli myös maltillinen jätkimies Väinö Tanner, jonka ansiosta suuri osa vasemmistolaisista jättäytyi koko kapinoinnin ulkopuolelle. Kyllä keskiverto torpparikin eli tuon ajan Suomessa leveämmin kuin kolhoosilainen itänaapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Linnan Pohjan tähden alla oli kyllä merkittävä kuvaus 1900-luvun oloista. Linna ei kaunistele liikaa - kirjassa tehdään selväksi että torpparin poliittinen aate oli maan nälkä. Ei torppari halunnut oikeutta eikä solidaarisuutta työmiehelle vaan oman tilan.
Toisaalta, yhtä inhimillistä on että patruunat ja paroonit halusivat pitää omansa eivätkä sietäneet torppareilta mitään nokkavuutta.
Maalaisköyhälistö oli todella köyhää ja torppari teki pitkää päivää - niin kauan kunnes kuoli työnsä ääreen. Hyvä oli jos lapsia oli paljon, muuta eläkettä ei silloin ollut. Monelle tuo teos on ollut hyvä yhteiskunnallinek herätys ja ainakin yksi sukulainen kertoi että se teki hänestä sosiaalidemokraatin.
Mutta asiat eivät kuitenkaan olleet näin yksinkertaisia. Osa torppareista soti valkoisten puolella.
Pohjantähti on hyvä kuvaus erään maatalousyhteisön radikalisoitumisesta, mutta mitenkään se ei sovi koko ajan tai koko sodan tai edes maaseudun sodan kuvaksi. Se vaatisi rinnalleen monta muuta kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pappi kuului luokkayhteiskunnan aikoihin harvojen eliittiin ollen paikallista "kermaa". Nykypäivänä papilla ei ole sellaista yhteiskunnallista asemaa, eikä suhteellisesti niin korkeita tuloja. Nykyään papin aseman tuloeliittiin kuuluvana (verovaroista kustannettuna) ovat ottaneet toisten ammattikuntien edustajat.
Kansalaisten riistojärjestelmän osana protestanttinen kirkko nousi todellisen hengellisyyden irvikuvaksi ja allekirjoitti oman kuolintuomionsa.
Pohjimmainen vire luokkayhteiskunnassa on toisten ihmisten ihmisarvon mitätöiminen, ahneus ja itsekkyys, sekä toisaalta katkeruus, viha ja houkutus omankädenoikeuden käyttöön.
Täällä pohjantähden alla on kaiken kaikkiaan erinomainen kuvaus siitä, millaiseksi yhteiskunnallinen asetelma muuttuu kun vallitsee harvainvalta, kun tulojako on liian epätasaista, kun muutamat omistavat kaiken, kun suurin osa kansasta on köyhiä, riistettyjä ja vailla todellisia oikeuksia. Se muistuttaa kuinka vaarallista on päästää syntymään tällaisia yhteiskunnallisia asetelmia.
Se myös muistuttaa, ettei kansalaisten nykyinenkään asema ja yhdenarvoisuus ole kiveen hakattu tosiasia. Se on vaatinut ja vaatii yhä edelleenkin ammattiyhdistyksiä- ja liittoja sekä ihmisarvoja-ja oikeuksia puolustavia ja edistäviä poliitikkoja, toimittajia ja muita yhteiskunnallisia toimijoita. Se muistuttaa, että parhaiten kansalaisten tasa-arvoa edistetään neuvottelemalla ja järjestäytymällä, kouluttamalla sekä esimerkiksi verotuksellisin keinoin, ei holtittomalla väkivallalla ja poliittisella vastakkainasettelulla.
Jokaisen olisi hyvä miettiä, edustaako omalla ajattelu-ja arvomaailmallaan menneiden aikojen muita riistävän ja ahnehtivan luokkayhteiskunnan arvoja vai reilumman ja tasa-arvoistavamman kansalaisyhteiskunnan arvoja.
Kirja on loistava, mutta mitä törkeintä historian vääristelyä.
Torpparit eli vuokraviljelijät eivät olleet sisällissodassa merkittävä ryhmä. Torpparikysymys oli ratkeamassa muutenkin, ja torppareita taisteli niin punaisten kuin valkoisten puolella.
Linnan teosta ei kannatakaan lukea edustavana kuvauksena suomalaisesta yhteiskuntahistoriasta vaan aikaansa sidottuna subjektiivisena kaunokirjallisena työnä, se kertoo laveasti aikansa hengestä. Rajoitetusta näkökulmastaan huolimatta se saattaa kuitenkin tavoittaa myös jotakin yleistä suomalaisten syistä lähteä mukaan työväenliikkeeseen ja lopulta jopa sisällissotaan.
Teoksessa kuvataan tarkasti työväenliikkeen mobilisoitumista ja vaatimuksia torpparien vapautuksesta, kahdeksan tunnin työpäivästä sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta.
Linna ei puolustele väkivaltaista vallankumousyritystä, vaikka ymmärtääkin siihen osallistuneita yksilöitä. Hänen päähenkilönsä luovivat parhaansa mukaan suurempien voimien käynnistämissä tapahtumissa. Moni kokee osallistuvansa oikeutettuun kansannousuun, mutta osa vastustaa Janne Kivivuoren ja räätäli Aadolf Halmeen tavoin aktiivisesti aseisiin tarttumista.
Linnan kertomuksessa punaisten ja valkoisten molemminpuolinen epäluulo sekä henkilökohtaiset katkeruudet yhdistettynä Venäjän vallankumouksen aiheuttamaan valtatyhjiöön johtavat lopulta sisällissotaan. Työväkeä kalvavat hitaasti edenneet poliittiset uudistukset, elintarvikepula ja eduskunnan hajottaminen. Isäntiä häiritsevät lakkoilu ja vastarinta. Eliitti on pettynyt kansaan, joka ei kaikilta osin vastannutkaan sen romanttista ihannetta Jussi Koskelan kaltaisesta nöyrästä ja osaansa tyytyvästä puurtajasta.
Vastustajien demonisointi ja suoranainen disinformaatio rehottivat vuosien 1917 ja 1918 vaihteessa niin punaisten kuin valkoistenkin keskuudessa, eikä rivikansalaisen välttämättä ollut mahdollista muodostaa kovin objektiivista kokonaiskuvaa tilanteesta. Lopulta rintamallekin lähdetään, koska käsky käy ja koska ei voida olla varmoja, että vastapuoli antaisi kapinoitsijoille armoa.
Kansakunnan polarisaatio ei suinkaan pääty sisällissotaan, vaan kolmannessa kirjassa Linna kuvaa itsenäisen Suomen vaikeaa alkutaivalta kommunismin ja oikeistoradikalismin välissä.
Suuri kysymys niin Pohjantähdessä kuin nykyajassa on, miten mahdollistetaan rauhanomainen rinnakkaiselo ja kanavoidaan ristiriidat rakentavaksi politiikaksi, kun ihmisten tavoitteet, kyvyt ja mahdollisuudet ovat niin erilaisia. 1900-luvulla tämä edellytti omistavan luokan luopumista joistakin poliittisista ja taloudellisista etuoikeuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Linnan Pohjan tähden alla oli kyllä merkittävä kuvaus 1900-luvun oloista. Linna ei kaunistele liikaa - kirjassa tehdään selväksi että torpparin poliittinen aate oli maan nälkä. Ei torppari halunnut oikeutta eikä solidaarisuutta työmiehelle vaan oman tilan.
Toisaalta, yhtä inhimillistä on että patruunat ja paroonit halusivat pitää omansa eivätkä sietäneet torppareilta mitään nokkavuutta.
Maalaisköyhälistö oli todella köyhää ja torppari teki pitkää päivää - niin kauan kunnes kuoli työnsä ääreen. Hyvä oli jos lapsia oli paljon, muuta eläkettä ei silloin ollut. Monelle tuo teos on ollut hyvä yhteiskunnallinek herätys ja ainakin yksi sukulainen kertoi että se teki hänestä sosiaalidemokraatin.
Torppari oli kuitenkin maalaisköyhälistön eliittiä ( jos heitä tuohon aikaan oikeastaan edes köyhälistöksi saattoi kutsua) verrattuna muihin tilattomiin: mäkitupalaisiin, muonamiehiin tai loisiin.
Vierailija kirjoitti:
Historia toistaa itseään. Työväki taisteli itselleen oikeudet omaan maahan, toimeentuloon, irti määräävän luokan vallasta. Nyt elämme samanlaista aikaa: maassamme on oikeistohallitus, joka haluaa riistää kaikista heikoimmissa asemissa olevilta loputkin. Kun ihmiset työnnetään täysin nurkkaan, siitä voi seurata k apina. Nykypäivänä kapinaan osallistuisivat myös maa hanmuuttajat, joihin ra sistihallituksen kiristykset osuvat kovimmin.
Mietitkö koskaan, miten sata vuotta sitten kävi eli se oikeuksiaan taistellut työväki ei käytännössä osannut pitää huolta siitä, mitä sai. Sama olisi nytkin - kapina ja sen jälkeen ihmettelyä, että pitääkö meidän tehdä töitä, eikö yhteiskunta joka tapauksessa maksa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Niin, todellisuudessa pappien mielivalta oli huomattavasti Linnan kuvausta häikäilemättömämpää.
Torpparit tekivät pappilan mailla töitä lähes orjan asemassa, paksujen pappien ja heidän hienostorouviensa vaatiessa koko ajan kovempaa työpanosta näiltä kurjilta.
Jos ei torppari jaksanut tuli lähtö mierontielle, papeilta oli turha armoa ja inhimillisyyttä odottaa.
Perhe vaan vaikka pikkulapsineen kylmään talviyöhön.
Tiedätkö edes, mitä tuo "lähes orjan asemassa" oikein oli? Vuokra oli keskimäärin peräti 20 päivää töitä vuodessa, lopun ajan sai tehdä omassa torpassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historia toistaa itseään. Työväki taisteli itselleen oikeudet omaan maahan, toimeentuloon, irti määräävän luokan vallasta. Nyt elämme samanlaista aikaa: maassamme on oikeistohallitus, joka haluaa riistää kaikista heikoimmissa asemissa olevilta loputkin. Kun ihmiset työnnetään täysin nurkkaan, siitä voi seurata k apina. Nykypäivänä kapinaan osallistuisivat myös maa hanmuuttajat, joihin ra sistihallituksen kiristykset osuvat kovimmin.
Mietitkö koskaan, miten sata vuotta sitten kävi eli se oikeuksiaan taistellut työväki ei käytännössä osannut pitää huolta siitä, mitä sai. Sama olisi nytkin - kapina ja sen jälkeen ihmettelyä, että pitääkö meidän tehdä töitä, eikö yhteiskunta joka tapauksessa maksa kaiken.
Kyllähän meille on sittemmin vakiintunut mm äänestysoikeus ja monet muut kansalaisoikeudet jotka tuolloin saavutettiin, vaikkakin osin väärin keinoin.
Kansalaisten taloudellinen hyvinvointi on nykyisin jakautunut paljon tasaisemmin, sitä ei olisi tapahtunut jos luokkayhteiskunta yhä eläisi ja voisi hyvin.
Onko tämä nyt väkivaltafantasia?