Täällä Pohjantähden alla osoittaa konkreettisesti kuinka pappis-säädyn suhtautumisen rahvaaseen

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nykyäänkin on, yhä enenevässä määrin suojeluskuntahenkisiä, persuja, kokoomuslaisia ja muuta äärioikeistoa jotka eivät hyväksy ko. fiktiivisen teoksen todellisuuspohjaista ideaa.

Todellisuuspohjasta kertoo hyvin  sekin kun papin puoliso, Ellen, haluaa ryöstää Koskelan maat, mutta pappi ei ensin suostu. Vaan lihalliset himot voittavat ja suostumalla vaimonsa vaatimuksiin alkaa pappi taas saada vaimoltaan pillua, jota pihtaamalla tämä on miestään kiristänyt. Ja seurakuntansa syyksi, ei oman pillunpuutteensa vuoksi, pappi tuon maidenryöstön torpparilleen selittää.

Kyseessä on edelleenkin fiktiivinen romaanihahmo, jolla ei ole ollut vastinetta todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nykyäänkin on, yhä enenevässä määrin suojeluskuntahenkisiä, persuja, kokoomuslaisia ja muuta äärioikeistoa jotka eivät hyväksy ko. fiktiivisen teoksen todellisuuspohjaista ideaa.

Todellisuuspohjasta kertoo hyvin  sekin kun papin puoliso, Ellen, haluaa ryöstää Koskelan maat, mutta pappi ei ensin suostu. Vaan lihalliset himot voittavat ja suostumalla vaimonsa vaatimuksiin alkaa pappi taas saada vaimoltaan pillua, jota pihtaamalla tämä on miestään kiristänyt. Ja seurakuntansa syyksi, ei oman pillunpuutteensa vuoksi, pappi tuon maidenryöstön torpparilleen selittää.

Kyseessä on edelleenkin fiktiivinen romaanihahmo, jolla ei ole ollut vastinetta todellisuudessa.

Olihan tuo muinainen Lysistrate. Vaikka hänkin oli fiktiivinen hahmo.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lysistrate

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodanjälkeinen todellisuus kirjoitti:

Presidentti Svinhufvudin pojat olivat siellä Lahden Hennalan leirin johdossa. Siellä siis  missä se kuuluisa Kalmin johtama porukka teloittti ampumalla ne 200 naista (nuorin heistä 14-vuotias).

Sodan jälkeen  Svinhufvud sitten (lähinnä tietysti omat poikansa syytöksiltä pelastaakseen ja säästääkseen ) sääti lain ettei niitä valkoisten puolella olleita ja vankileireillä teloituksia toimittaneita tekijöitä syytetty mistään vaan ne kaikki  teot unohdettiin lain silmissä kokonaan.

Tämä ilmenee Marjo Liukkosen tutkimuksista selvästi ( jos kiinnostaa,niin googlatkaa asia tuolla nimellä ja sillä  haulla 

Kapinallisen kohtalo on yleensä sellainen. Sitä niittää, mitä kylvää. Mitenkähän olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet?

 

Entä mitenköhän olisi käynyt jos (edes) ne , mihinkään varsinaisiin sotatoimiin itse kuitenkaan  osallistumatttomat ihmiset olisivat saaneet edes jonkunlaisen oikeudenkäynnin ennen vankileirituomionsa julistamista , tai  jos edes lapset ja raskaana olevat naiset olisi vapautettu sieltä leireiltä ja jos siellä ei sentään olisi näännytetty ihmisiä nälkään ja janoon , tai jos niitä punakaartin keittäjätyttöjä ja muonittajia ,sanitäärejä ja sairaanhoitajia yms. huoltohenkilöstöä ei sentään olisi ammuttu jne. (huom. sitä ns. kapinaa edelsi nälänhätä ja koska juuri minkäänlaisia sosiaalisia turvaverkkoja ei siihen aikaan yhteiskunnassa ollut liittyi moni punakaartin palvelukseen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä sai sentään  ruuan itselleen .)

Tilanne oli yksinkertaisesti niin epätoivoinen silloin, että sitä on nykyihmisen vaikea oikeasti käsittääkään. 

Punaisten voittaessako olisi oltu armeliaampia häviäjiä kohtaan, epäilen.

Ei "valkoisten" toiminnassa ole puolusteltavaa. Sodassa tapahtui mitä tapahtui. Sen jälkeen vallitsi rauha, laki ja järjestys, mutta silti tappaminen jatkui. Kuinka demokraattisena ja sivitysvaltion merkkinä sen näet?

Tuo aika oli pelkkää silmitöntä sattumanvaraista ja oikeudetonta tappamista. Voittaja kirjoitti historian tässäkin tapauksessa....

Ei olekaan valkoistenkaan toiminnassa mitään puolusteltavaa. Suurin osa vangituista kuitenkin vapautettiin leireiltä jo vuoden 1918 aikana. Suomi oli tuolloin Euroopan köyhimpiä maita, joten tuskin kapinoitsijoiden ruokkiminen oli prioriteeteissa ensimmäisenä. Heitä kuoli nälkään, mutta teloitettiin sodan jälkeen melko vähän. Leirit lakkautettiin jo syksyllä 1918. Sen jälkeen punaisia siirrettiin vankiloihin/ pakkotyölaitoksiin ja vähitellen vapautettiin pitkistä tuomioista huolimatta.

Punaisten maltillinen siipi sai osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan eli vaaleihin jo 1919. Kommunistejakin osallistui 1920-luvun vaaleihin peitepuolueoden riveissä, mutta toiminta kiellettiin aina, kun huomattiin kommunistien olevan puolueen taustalla. Maassa oli SDP: n vähemmistöhallitus jo vuonna 1927. Kyllä pyrkimystä demokratiaan ja sivistysvaltioon ainakin oli. Lisäksi 1920-luvun alkupuolella säädettiin mm. oppivelvollisuus- ja uskonnonvapauslait, jotka koskivat myös köyhälistön.

Mutta sitten alkoikin jo  maassa Italian  Mussolinin ihailu ja  'Lapuan laki'. talonpoikaismarsseineen ja kyydityksineen ..

Lapualainen syntyneen mellastelua kesti pari vuotta, kunnes toiminta kiellettiin, Toiminnan jatkaja

I KL oli kokoaan suurempi puolue, mutta senkin kannatus jäi vain 8 prosenttiin kansanedustajien määrä max. 14:aan. Varsinaiset nasistit olivat marginaalissa.

Malli ääriliikkeisiin tuli Euroopasta. Itse asiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneistä valtioista vain Suomi ja Tsekkoslovakia säilyivät demokraattisina.

Kallion presidenttikaudella sosi alidemokraatit pääsivät taas hallitukseen, säädettiin kansaneläkelait, jotka koskivat kaikkia. Suomesta oli tulossa hyvinvointivaltio, mutta viiveen siihen aiheutti talvisota ja sitä seuranneet jatko- ja Lapin sodat.

( siis piti katkoa sanoja, että kommentti yleensä hyväksytään?)

Epäilemättä, ensimmäisen maailmansodan , tuon sodan jonka piti 'lopettaa kaikki sodat' jälkeisessä ja raaistamassa Euroopassa demokratian saarekkeet olivat vähissä.

Demokratia,(tai se mitä sillä nykyisin ymmärretään) on itse asiassa tietenkin asteittainen prosessi ja kehityskulku. mutta oikeastaan sen voi kuitenkin sanoa lähteneen toden teolla  liikkeelle vasta toisen maailmansodan raunioilta. 

Tsekkoslovakiankin ns. demokraattinen kehitysvaihe päättyi jo vuonna 1938 jolloin Saksan johto liitti sen 'protektoraattina'  siihen ns.'kolmanteen valtakuntaansa'.

Suomen ja Tsekkoslovakian silloisten  'demokratioiden' tiet kulkivat siis melko vastakkaisiin suuntiin ja toisensa poissulkeviin suuntiin.

Toiselle Saksa oli julma miehityshallinto ja toiselle (silloiselle Suomelle) taas 'auttava käsi'. 

Toisen maailmansodan jälkeen taas tilanne ,kuten tiedetään, muuttui toiseksi.

Oikeastaan päinvastaiseksi,voitaisiin sanoa.

Tosin niin,että Saksa 'suurvaltana' oli silloin jo  kokonaan poissa kuviosta.

Toinen maailmansota hirvittävine seurauksineen oli päättynyt, W. Churchillin käsitteenä lanseeraama 'rautaesirippu' oli Euroopassa laskeutunut ja 'kylmän sodan' kylmä suurvaltapeli, silloin jo politiittisesti globalisoituneessa mutta entistä tiukemmin jakautuneessa maailmassa alkanut. 

Demokratia on ihanne jota on aina tavoiteltu, mutta milloinkohan opittaisiin, (vai jääköhän ihmiskunnalta oppimatta kokonaan) se,että aseiden avulla ja muita alistamalla sitä ei koskaan synny, vaan tuloksena on aina vain kriisejä jotka päättyvät ihmisyhteisöjen ja luonnon kannalta katastrofeihin.

Jää vain kysymys :kuinkakohan moneen ,sillä tavalla hankittuun ja saatuun 'opetukseen' meillä ihmiskuntana on vielä varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä ketjun aloittajan pappisviha oikein kumpuaa? 

Miksi?

- Ap-

Arvelen (voin olla väärässäkin!), että olet kommentoinut moniin kirkkoa/pappeja käsitteleviin ketjuihin, ja huomaan, että papit ovat sinulle punainen vaate. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen kokemus papista/papeista tuon suhtautumisen taustalla on. Mitä on tapahtunut, että noinkin syvä inho/viha on syttynyt?

Lapuan liikkeetkin tuli väistämättä kun kuitenkin Neuvostoliitosta isolla rahalla tuettiin sitten kumouksellista toimintaa.

Historiasta pitäisi sitten oppia jotain, mutta miksi ei opita?

Vanhojen vääryyksien kaiveleminen siinä mielessä, että syytellään nyky-yhteiskuntaa ja nykyisiä ihmisiä, ei tuo mitään rakentavaa tähän yhteiskuntaan.

Aika pitkällehän meillä tässä demokratiassa päästiinkin.

Eikö lukijat nykyisin enää kirjallisuudessa erota faktaa fiktiosta?

Monet nuoret kun eivät nykyisin erota mainostekstiä asiatekstistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Historia toistaa itseään. Työväki taisteli itselleen oikeudet omaan maahan, toimeentuloon, irti määräävän luokan vallasta. Nyt elämme samanlaista aikaa: maassamme on oikeistohallitus, joka haluaa riistää kaikista heikoimmissa asemissa olevilta loputkin. Kun ihmiset työnnetään täysin nurkkaan, siitä voi seurata k apina. Nykypäivänä kapinaan osallistuisivat myös maa hanmuuttajat, joihin ra sistihallituksen kiristykset osuvat kovimmin.

Mietitkö koskaan, miten sata vuotta sitten kävi eli se oikeuksiaan taistellut työväki ei käytännössä osannut pitää huolta siitä, mitä sai. Sama olisi nytkin - kapina ja sen jälkeen ihmettelyä, että pitääkö meidän tehdä töitä, eikö yhteiskunta joka tapauksessa maksa kaiken.

Kyllähän meille on sittemmin vakiintunut mm äänestysoikeus ja monet muut kansalaisoikeudet jotka tuolloin saavutettiin, vaikkakin osin väärin keinoin.

Kansalaisten taloudellinen hyvinvointi on nykyisin jakautunut paljon tasaisemmin, sitä ei olisi tapahtunut jos luokkayhteiskunta yhä eläisi ja voisi hyvin.

No ennen piika sai palkan talosta, oli ruokaa ja lämmin huone. Nyt piika saa mitään tekemättä elantonsa yhteiskunnalta, maksajana on pappi, opettaja tai kartanonherra. Hyvinvointi on jakautunut ihan samoin kuin ennen, enää vain maksaja ei suoraa tiedä, että elättää Liinan, Veikon ja Paavon.

Hyvinvointivaltio on (ainakin on ollut) yhteiskunnallisen rauhan tae. Huono-osaisilla ei ole ollut syytä rettelöidä, kun heille on taattu niukka, mutta riittävä, toimeentulo.

Se todella on rauhan tae.

Riittävä sosiaaliturva on rikkaiden, mutta etenkin keskiluokan paras ystävä jos asiaa miettii hieman syvällisemmin. Se tarjoaa hyvää elämänlaatua, turvallisuutta ja vakautta parhaalla mahdollisella hyötysuhteella. Suomessa saadaan tänä päivänä hyvin kokonaisedullisesti taattua kaikille yhtäläisen turvallinen yhteiskunta.

Jos sosiaaliturva lakkautettaisiin romahtaisi väistämättä yhteiskunnallinen vakaus. Keskiluokalla ei olisi varaa mittaviin turvajärjestelyihin, joten heidän turvallisuutensa kärsisi eniten. Kaikkein rikkaimmat toki voisivat palkata kourallisen turvamiehiä suojakseen. Keskiluokan edustajista suurin osa on myös itse aina vaarassa tipahtaa sosiaaliturvan varaan (sairaus, työttömyys, lapsiperheen tuet jne), joten siksikin heillä on kaikki syyt puolustaa hyvinvointivaltiota ja sen sosiaalitukia.

Millä puolella pappis-sääty tulee seisomaan seuraavassa sisällisodassa?

Kirja on ihan punaprobagandaa, torpparit olivat suurin osa valkoisia.

Vierailija kirjoitti:

Millä puolella pappis-sääty tulee seisomaan seuraavassa sisällisodassa?

Pappien äänestämiskäyttäytymistä tutkittiin muistaakseni muutava vuosi sitten ja suurin osa papeista äänesti tämän mukaan punavihreitä puolueita eli punakaartin riveissä sitten varmasti

Osat siis vaihtuvat, viime kerralla valkoisten puolella ja seuraavalla punavihreiden?.

p.s valitettavasti en nyt tähän hätään löydä linkkiä tuohon tutkimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä ketjun aloittajan pappisviha oikein kumpuaa? 

Miksi?

- Ap-

Arvelen (voin olla väärässäkin!), että olet kommentoinut moniin kirkkoa/pappeja käsitteleviin ketjuihin, ja huomaan, että papit ovat sinulle punainen vaate. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen kokemus papista/papeista tuon suhtautumisen taustalla on. Mitä on tapahtunut, että noinkin syvä inho/viha on syttynyt?[/quote]

En halua keskustella itsestäni vaan asioista, mutta koska tiedustelet motiivejani vastaan sinulle lyhyesti vaikka  en voi olla täysin vakuuttunut sinun tarkoitusperistäsi. Toivon niiden kuitenkin olevan puhtaat.

Koen tämän vastaamisen olevan kohteliasta.

Ohessa vastaukset hyvin lyhyesti pappisvihani, joka siis on todellinen ja pohjaton, juurisyihin:

1. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet historiallisessa ja nykyisessä kontekstissa yleismaailmallisesti.

2. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet Suomen historiassa ja nykyisyydessä.

3. Kokemukset pappis-säädystä ja sen viheliäisestä toiminnasta omassa elämässäni henkilökohtaisella tasolla. Nämä kokemukset ovat hyvin kielteiset ja vastenmieliset vailla ainoatakaan poikkeusta. Ei yhtään valopilkkua, pelkkää saastaa ja moraalittomuutta.

Otanta perustuu ajallisesti useiden vuosikymmenien ajanjaksolle ja eriasteiseen kanssakäymiseen noin sadan papin kanssa, arkkipiispasta rivipappiin.

Vierailija kirjoitti:

Millä puolella pappis-sääty tulee seisomaan seuraavassa sisällisodassa?

Mitään 'seuraavaa' sisällissotaa  ei Suomessa tule, koska se edellyttää ns. valtatyhjiötä (jota ne sodan osapuolet sitten kumpikin taholtaan pyrkisivät täyttämään.)

Pelkkä suurikaan kurjuus ei sellaisen syttymiseen yksinään riitä, sillä sitähän näet oli jo aiemminkin, nälkävuosina 1864-8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä puolella pappis-sääty tulee seisomaan seuraavassa sisällisodassa?

Mitään 'seuraavaa' sisällissotaa  ei Suomessa tule, koska se edellyttää ns. valtatyhjiötä (jota ne sodan osapuolet sitten kumpikin taholtaan pyrkisivät täyttämään.)

Pelkkä suurikaan kurjuus ei sellaisen syttymiseen yksinään riitä, sillä sitähän näet oli jo aiemminkin, nälkävuosina 1864-8

Toivottavasti ei tule, mutta kyllä kansa on harvinaisen kahtiajakautunutta tällä hetkellä Suomessa.

Ei edes haluta ymmärtää tai kuunnella toista osapuolta.

"Kyllä kansa on harvinaisen kahtiajakautunutta tällä hetkellä Suomessa."

Esimerkkiä tässäkin otettu USA:sta täällä.

Kirkkoherroillakin oma lompsa lähimpänä. Näin on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan.

Jesse pyörisi haudassaan, jos tietäisi, mitä kaikkea pahaa hänen nimissään tänäkin päivänä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä kansa on harvinaisen kahtiajakautunutta tällä hetkellä Suomessa."

Esimerkkiä tässäkin otettu USA:sta täällä.

Ilmiö todellakin on yleismaailmallinen, demokraatit ja rebublikaanit lähes toistensa kurkuissa kiinni.

Eikö sitä voisi elellä ihmisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä ketjun aloittajan pappisviha oikein kumpuaa? 

Miksi?

- Ap-

Arvelen (voin olla väärässäkin!), että olet kommentoinut moniin kirkkoa/pappeja käsitteleviin ketjuihin, ja huomaan, että papit ovat sinulle punainen vaate. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen kokemus papista/papeista tuon suhtautumisen taustalla on. Mitä on tapahtunut, että noinkin syvä inho/viha on syttynyt?[/quote]

En halua keskustella itsestäni vaan asioista, mutta koska tiedustelet motiivejani vastaan sinulle lyhyesti vaikka  en voi olla täysin vakuuttunut sinun tarkoitusperistäsi. Toivon niiden kuitenkin olevan puhtaat.

Koen tämän vastaamisen olevan kohteliasta.

Ohessa vastaukset hyvin lyhyesti pappisvihani, joka siis on todellinen ja pohjaton, juurisyihin:

1. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet historiallisessa ja nykyisessä kontekstissa yleismaailmallisesti.

2. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet Suomen historiassa ja nykyisyydessä.

3. Kokemukset pappis-säädystä ja sen viheliäisestä toiminnasta omassa elämässäni henkilökohtaisella tasolla. Nämä kokemukset ovat hyvin kielteiset ja vastenmieliset vailla ainoatakaan poikkeusta. Ei yhtään valopilkkua, pelkkää saastaa ja moraalittomuutta.

Otanta perustuu ajallisesti useiden vuosikymmenien ajanjaksolle ja eriasteiseen kanssakäymiseen noin sadan papin kanssa, arkkipiispasta rivipappiin.

Kiitos kohteliaasta vastauksesta! Minun ainoa tarkoitusperäni on vilpitön kiinnostus siihen, mistä noin voimakas negatiivinen suhtautuminen tulee. Kiitos, että valaisit asiaa.

Ymmärrän hyvin, että et halua keskustella itsestäsi vaan asiasta, mutta kysyn silti vielä yhden jatkokysymyksen. Ymmärrän toki, jos et halua vastata. Ajattelisin, että tavallisen suomalaisen kokemus papistosta rajoittuu perhejuhliin muutaman vuoden välein ja ehkä vuosittaiseen joulukirkkoon. Sinulla on selvästi tätä laajempi kosketuspinta pappien ammattikuntaan. Oletko (ollut) ns. "kirkollista sisäpiiriä" (tarkoitan: aktiivinen seurakuntalainen, kirkon työntekijä tms.)? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä ketjun aloittajan pappisviha oikein kumpuaa? 

Miksi?

- Ap-

Arvelen (voin olla väärässäkin!), että olet kommentoinut moniin kirkkoa/pappeja käsitteleviin ketjuihin, ja huomaan, että papit ovat sinulle punainen vaate. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen kokemus papista/papeista tuon suhtautumisen taustalla on. Mitä on tapahtunut, että noinkin syvä inho/viha on syttynyt?[/quote]

En halua keskustella itsestäni vaan asioista, mutta koska tiedustelet motiivejani vastaan sinulle lyhyesti vaikka  en voi olla täysin vakuuttunut sinun tarkoitusperistäsi. Toivon niiden kuitenkin olevan puhtaat.

Koen tämän vastaamisen olevan kohteliasta.

Ohessa vastaukset hyvin lyhyesti pappisvihani, joka siis on todellinen ja pohjaton, juurisyihin:

1. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet historiallisessa ja nykyisessä kontekstissa yleismaailmallisesti.

2. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet Suomen historiassa ja nykyisyydessä.

3. Kokemukset pappis-säädystä ja sen viheliäisestä toiminnasta omassa elämässäni henkilökohtaisella tasolla. Nämä kokemukset ovat hyvin kielteiset ja vastenmieliset vailla ainoatakaan poikkeusta. Ei yhtään valopilkkua, pelkkää saastaa ja moraalittomuutta.

Otanta perustuu ajallisesti useiden vuosikymmenien ajanjaksolle ja eriasteiseen kanssakäymiseen noin sadan papin kanssa, arkkipiispasta rivipappiin.

Kiitos kohteliaasta vastauksesta! Minun ainoa tarkoitusperäni on vilpitön kiinnostus siihen, mistä noin voimakas negatiivinen suhtautuminen tulee. Kiitos, että valaisit asiaa.

Ymmärrän hyvin, että et halua keskustella itsestäsi vaan asiasta, mutta kysyn silti vielä yhden jatkokysymyksen. Ymmärrän toki, jos et halua vastata. Ajattelisin, että tavallisen suomalaisen kokemus papistosta rajoittuu perhejuhliin muutaman vuoden välein ja ehkä vuosittaiseen joulukirkkoon. Sinulla on selvästi tätä laajempi kosketuspinta pappien ammattikuntaan. Oletko (ollut) ns. "kirkollista sisäpiiriä" (tarkoitan: aktiivinen seurakuntalainen, kirkon työntekijä tms.)? 

Vain ihmisiähän ne ovat papitkin ja kuten ihmisissä yleensä on heissäkin niin ns. hyviä (=tehtäväänsä hyvin sopivia ) ja sitten niitä pelkkiä seremoniamestareita(=ns. 'leipäpappeja') .

Kannattaa kuitenkin muistaa, että esim. jatkuva hautajaissaatto ja siunaustilaisuuuksissa olo olisi monellekin melkoinen psyykkinen rasite.

Eli että kyllähän se jotain ihmiseltä vaatii sekin, että sitä jaksaa.

Vastapainoksi on sitten tietysti häitä ja ristiäisiä,jotka kai käsittääkseni ovat (ainakin varmaan useimpien mielestä) iloisia tilaisuuksia. 

Ei muuten nykyisin kyllä oikeastaan voida puhua sen enempää pappissäädystä, kuin esim. porvarissäädystäkään.

Papit ovat nykyisin lähinnä kirkon ja seurakunnan palveluksessa olevia virkamiehiä (tai naisiakin yhä enenevässä määrin) ja palkka- ja virkasopimuksella kiinnitettyinä työssään seurakuntansa palvelijoina . 

'Täällä  Pohjantähden alla '-romaanin kuvaamana aikana Suomessa kyllä tosin elettiin vielä niitä viimeisiä  säätyläisyhteiskunnan aikoja, mutta: 'se oli silloin ja sihin aikaan se', kuten Hämeessä silloin  sanottiin kun vielä murteet olivat Suomessa voimissaan.

Tietyltä 'kantilta otettuna' tämän romaanitrilogian voi siis mainiosti lukea myös rikkaana ja hyvin sen seudun ihmisten puhetapaan ja ihmistyyppeihin  eläytyvänä  hämäläismurteiden kuvauksena .

Siinä Väinö Linna oli kyllä kirjailijana mestari ja se tehtävä häneltä kyllä onnistui vallan  hienosti . joten :

R.I.P , Väinö L. , ja Sinun aikakautesi myös. 

Pohjantähden lukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä ketjun aloittajan pappisviha oikein kumpuaa? 

Miksi?

- Ap-

Arvelen (voin olla väärässäkin!), että olet kommentoinut moniin kirkkoa/pappeja käsitteleviin ketjuihin, ja huomaan, että papit ovat sinulle punainen vaate. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen kokemus papista/papeista tuon suhtautumisen taustalla on. Mitä on tapahtunut, että noinkin syvä inho/viha on syttynyt?[/quote]

En halua keskustella itsestäni vaan asioista, mutta koska tiedustelet motiivejani vastaan sinulle lyhyesti vaikka  en voi olla täysin vakuuttunut sinun tarkoitusperistäsi. Toivon niiden kuitenkin olevan puhtaat.

Koen tämän vastaamisen olevan kohteliasta.

Ohessa vastaukset hyvin lyhyesti pappisvihani, joka siis on todellinen ja pohjaton, juurisyihin:

1. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet historiallisessa ja nykyisessä kontekstissa yleismaailmallisesti.

2. Pappis-säädyn kollektiiviset toimet Suomen historiassa ja nykyisyydessä.

3. Kokemukset pappis-säädystä ja sen viheliäisestä toiminnasta omassa elämässäni henkilökohtaisella tasolla. Nämä kokemukset ovat hyvin kielteiset ja vastenmieliset vailla ainoatakaan poikkeusta. Ei yhtään valopilkkua, pelkkää saastaa ja moraalittomuutta.

Otanta perustuu ajallisesti useiden vuosikymmenien ajanjaksolle ja eriasteiseen kanssakäymiseen noin sadan papin kanssa, arkkipiispasta rivipappiin.

Kiitos kohteliaasta vastauksesta! Minun ainoa tarkoitusperäni on vilpitön kiinnostus siihen, mistä noin voimakas negatiivinen suhtautuminen tulee. Kiitos, että valaisit asiaa.

Ymmärrän hyvin, että et halua keskustella itsestäsi vaan asiasta, mutta kysyn silti vielä yhden jatkokysymyksen. Ymmärrän toki, jos et halua vastata. Ajattelisin, että tavallisen suomalaisen kokemus papistosta rajoittuu perhejuhliin muutaman vuoden välein ja ehkä vuosittaiseen joulukirkkoon. Sinulla on selvästi tätä laajempi kosketuspinta pappien ammattikuntaan. Oletko (ollut) ns. "kirkollista sisäpiiriä" (tarkoitan: aktiivinen seurakuntalainen, kirkon työntekijä tms.)? 

Vain ihmisiähän ne ovat papitkin ja kuten ihmisissä yleensä on heissäkin niin ns. hyviä (=tehtäväänsä hyvin sopivia ) ja sitten niitä pelkkiä seremoniamestareita(=ns. 'leipäpappeja') .

Kannattaa kuitenkin muistaa, että esim. jatkuva hautajaissaatto ja siunaustilaisuuuksissa olo olisi monellekin melkoinen psyykkinen rasite.

Eli että kyllähän se jotain ihmiseltä vaatii sekin, että sitä jaksaa.

 

Eivät he omasta mielestään mitään tavallisia ihmisiä ole vaan jotain aivan muuta, yli-ihmisiä ja Jumalan valittuja, huomattavasti normaalin rahvaan yläpuolelle itsensä asettaneita elitistejä.

Totean vielä papin tehtävän vetävän psykopaatteja puoleensa kuin paskan kärpäsiä eikä heillä ole mitään ongelmia kestää toisten ihmisten surua, tuskaa, murhetta ja ahdinkoa.

Hehän elävät ja hengittävät toisen ihmisen kärsimyksestä.

Tämä saa heidät lähes hurmiomaiseen tilaan, mitä valtaa ja voimaa he tuntevatkaan seuratessaan ihmisten kärsimyksiä niistä sadistisesti nauttien.

Tämä kaikki toki kätkettynä ulkokultaisen ja tekopyhän naamion taakse.