Lapsella ihan hirveä uhmakausi. Miten saada uhma vähenemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Huhuu. Kestääkö näiden ketjun aloittajien kekittymiskyky tyyliin max. kolme sivua.

Voisi tuoda lisätietoa ja -arvoa käsiteltävään aiheeseen reaaliajassa. Muuten joku jankkaaja valtaa tilan ja fokus katoaa.

6-vuotiaalla on meneillään murrosikään verrattavissa oleva ikävaihe

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Kurittomat kakarat on kurittomia kakaroita, vaikka miten jankkaisit ja lässyttäisit. Jos et sitä kestä, mene vaikka Kevätpörriäiseen kirjoittelemaan ja anna aikusten jutella rauhassa. 

Ei se ole mitään rauhassa juttelemista, että huudetaan pää punaisena miten nykyään kurittomat kakarat hyppivät silmille.

No mitäs hypit?! Ihan itse aiheutit jankutuksellasi sen, että täällä osalla meni hermo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

TURPA TUKKOON SAATANAN KAKARA! Menee hermo tuollaiseen aivottomaan jankkaamiseen!

Täällä puhutaan uhmaikäisestä lapsesta. Sinun ei tarvitse demonstroida, kuinka kasvattamattomat aikuiset puhuvat.

Uhmaikäinen lapsi on 2-3 -vuotias. Ap:n lapsi on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Höpö höpö. Ap:lla on liian tunnistettava tyyli, jotta hänen juttunsa menisivät vähänkään enemmän palstalla oleville enää läpi. Oikeat vanhemmat olisivat olleet iltatoimia puuhailemassa jo klo 19, kun tämä ketju tehtiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Tahtoikä? Kaikki me tahdomme jotain läpi elämämme.

Onko koko elämä siis tahtoikää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Entäs kun lapsi saa mitä tahtoo mutta uhmaa silti? Ja kiusaa ja härnää vanhempaansa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali kuningasvuosi. Lue täältä: https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…

Lapsella on eri kehitysvaiheita, joihin kuuluu sääntöjen testaaminen. Ei normaaleita kehitysvaiheita lueta käytöshäiriöiksi. Tuntuu että nykyään heti leimataan lapsi ongelmaiseksi ja käytöshäiriöiseksi. Toisilla temperamentti ja kehitysvaiheet ilmenevät voimakkaammin kuin toisilla lapsilla.

Aha, aina vaan uusia nimityksiä, nyt sitten "kuningasvuosi". Oli nimitys mikä hyvänsä, eipä linkin takana kyllä lukenut, että ilkeily ja ilkivalta on ihan ok. Linkin takana puhuttiin nukahtamispeloista ja epävarmuuksista ja alemmuudentunnosta ja sen sellaisista. Ne ovat aivan erilaisia ongelmia, kuin vandalismi tai tahallinen häiriökäytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Kurittomat kakarat on kurittomia kakaroita, vaikka miten jankkaisit ja lässyttäisit. Jos et sitä kestä, mene vaikka Kevätpörriäiseen kirjoittelemaan ja anna aikusten jutella rauhassa. 

Ei se ole mitään rauhassa juttelemista, että huudetaan pää punaisena miten nykyään kurittomat kakarat hyppivät silmille.

No mitäs hypit?! Ihan itse aiheutit jankutuksellasi sen, että täällä osalla meni hermo. 

Kieltämättä jollakulla tuli jo sellainen meltdown, että huolestuttamaan kävi. Täytyy varmaan jatkossa olla varovaisempi ettei romuta jonkun haurasta mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Kasvatustieteissä puhutaan paljon muutakin soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huomaa kyllä, että nykyisistä vanhemmista moni on lukenut vähän liikaa kasvatustieteitä ja lapset ovat siksi pieniä huligaaneja, joilla ei ole mitään rajaa minkään suhteen. Juuri tuollainen lässyttäminen tukee sitä, että lapsi hyppii nenille eikä usko puhetta. 

Erittäin tärkeää on opettaa lasta tunnistamaan omia tunteita ja vanhemman on validoitava tunne, niin että lapsen tunne tulee kuulluksi.

Esim. jos lasta harmittaa jokin ettei äiti voi osallistua barbileikkiin, niin se että sanoo "en voi nyt tulla, kun ripustan pyykkejä" tehoaa joskus. Paremmin toimisi sellainen, että pysähtyisi lapsen harmitukseen, keskeyttäisi työnsä ja ottaisi kainaloon ja sanoisi " Tiedän, että susta tuntuu harmittavalta, etten nyt pysty tulemaan leikkiin, kun sulla olis ollut niin hienot leikit. Äidin täytyy ripustaa pyykit, mutta tulen sen jälkeen."

Luepa tuosta tunteiden validoinnista, niin uskon siitä olevan hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella pikkusisarusta, jolle mustasukkainen salaa?

Ei ole, on ainoa lapsi.

Ainoa mistä on vähän mustasukkainen niin se jos isänsä eli aviomieheni huomioi minua.

Ap

Selvästi ongelma ei ole huomion puute lapsella, vaan hän haluaisi KAIKEN huomion.

Nyt tarkkana vanhemmat, riskit on olemassa kasvattaa itsekeskeinen despootti.

Onko miehesi ns. nössö-isä? Sellainen, joita Supernannyssa esiintyy.

Minunkin mielestä ongelma on ehkä tuo, että haluaisi kaiken huomion. Eikä tietenkään voi sitä saada. Mieheni ei ole nössöisä vaan etäinen isä, vähän sellainen kuin joskus 50-luvulla monet isät oli että keskittyivät lukemaan lehteä ja jättivät kasvattamisen äidin tehtävänsi. Ja ei, en ole tästä asiasta tyytyväinen ja se tuli minulle yllätyksenä, koska ihan muuta ennakkoon oli puhuttu.

Ap

Erilliset kodit tai isä mukaan kasvattamaan lasta? Lapsi on nyt sekaisin, kun isä sallii, mutta ei anna huomiota ennen kuin lapsi sitten sylkee ja heittelee kiviä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Tahtoikä? Kaikki me tahdomme jotain läpi elämämme.

Onko koko elämä siis tahtoikää?

Niin, puhutaan myös esimerkiksi vaihdevuosista, vaikka kaikenlaista vaihtuu halki elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Kurittomat kakarat on kurittomia kakaroita, vaikka miten jankkaisit ja lässyttäisit. Jos et sitä kestä, mene vaikka Kevätpörriäiseen kirjoittelemaan ja anna aikusten jutella rauhassa. 

Ei se ole mitään rauhassa juttelemista, että huudetaan pää punaisena miten nykyään kurittomat kakarat hyppivät silmille.

No mitäs hypit?! Ihan itse aiheutit jankutuksellasi sen, että täällä osalla meni hermo. 

Kieltämättä jollakulla tuli jo sellainen meltdown, että huolestuttamaan kävi. Täytyy varmaan jatkossa olla varovaisempi ettei romuta jonkun haurasta mieltä.

Ihan se riittää, että keskittyy ketjun aiheeseen eikä rupea jankuttamaan jostain yksittäisestä sanasta sivutolkulla. Meillä on kaikilla internet käytössä ja jos esim. jonkun sanan käyttö ihmetyttää siitä voi ihan omin neuvoin etsiä tietoa ilman 3-vuotiaan tasoista "miksi miksi miksi miksi todista tämä asia minulle tässä ja nyt" tyylistä ulvontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

Jos lapsi ei halua makeaa, niin miksi annoit suklaata sotkettavaksi?

Neuvo 1: kaikki suuhun pantava syödään keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali kuningasvuosi. Lue täältä: https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…

Lapsella on eri kehitysvaiheita, joihin kuuluu sääntöjen testaaminen. Ei normaaleita kehitysvaiheita lueta käytöshäiriöiksi. Tuntuu että nykyään heti leimataan lapsi ongelmaiseksi ja käytöshäiriöiseksi. Toisilla temperamentti ja kehitysvaiheet ilmenevät voimakkaammin kuin toisilla lapsilla.

Aha, aina vaan uusia nimityksiä, nyt sitten "kuningasvuosi". Oli nimitys mikä hyvänsä, eipä linkin takana kyllä lukenut, että ilkeily ja ilkivalta on ihan ok. Linkin takana puhuttiin nukahtamispeloista ja epävarmuuksista ja alemmuudentunnosta ja sen sellaisista. Ne ovat aivan erilaisia ongelmia, kuin vandalismi tai tahallinen häiriökäytös.

6-vuotias ei vandalismista kyllä ymmärrä yhtään mitään. Tuon ikäinen lapsi tekee juuri sen, minkä tietää aiheuttavan ärtymystä vanhemmissa. Se on myös luottamusta siihen, etteivät vanhemmat hylkää vaikka hän tekisi kiellettyä. Lapsi haluaa hieman irtautua vanhemmista, mutta toisaalta on myös vielä hyvin pieni ja kaipaa läheistyyttä. Tunnekasvatus on tärkeää, tunteiden sanoittaminen. Ap voisi kokeilla kieltämisen sijaan ilmaista lapselle miltä hänestä itsestään tuntuu, kun lapsi käyttäytyy noin. Se voi poikia hyvän keskustelun. Usein lapsi itsekin alkaa kertoa omia tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Höpö höpö. Ap:lla on liian tunnistettava tyyli, jotta hänen juttunsa menisivät vähänkään enemmän palstalla oleville enää läpi. Oikeat vanhemmat olisivat olleet iltatoimia puuhailemassa jo klo 19, kun tämä ketju tehtiin. 

Kyllä! Kaikki oikeat vanhemmat tekevät iltatoimia tasan klo 19. Myös kesälomalla. Jos iltatoimet alkavat klo 20 tai 21, kyseessä täytyy olla trolli.