Lue keskustelun säännöt.
Lapsella ihan hirveä uhmakausi. Miten saada uhma vähenemään?
On paljon yhteistä aikaa ja kivaa yhdessä tekemistä. Saa paljon huomiota ja kehuja. Ja saa tehdä itsenpäätöksiäkin monesta asiasta. Mutta uhma on todella kova ja uhmaa suunnilleen joka pikkuasiassakin. Jos ei saa uhmaamalla huomiota tai tahtoaan läpi niin menee vaikka sylkemään sohvaan tai ulkona heittelemään kiviä kukkaistutuksiin. Ikää kuusi. Millä tätä uhmaamisen tarvetta saisi jo vähemmäksi? Mitä teen väärin kun lapsi uhmaa aivan koko ajan?
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vain vahva temperamentti, jota ei vielä osaa kanavoida oikein, pieni kun on vielä.
Kohta kouluikäinen. Ei se nyt niin pieni ole. Moni osaa nuorempanakin käyttäytyä kypsemmin.
Mutta voi olla, että juuri tästä lapsesta kasvaa se aikuinen, joka tekee suuria ja hienoja tekoja. Sen sijaan monet jo varhain nätisti käyttäytyneet ehkä elävät elämänsä toisten ihmisten vaatimuksia täyttäen tai masentuen.
Emme voi tietää.
-eri.
Eli annetaan lasten riekkua miten tahansa koska VOI OLLA että hän 40 vuoden päästä on tehnyt jotain suurta. Jos ei sitä ennen ole päätynyt nuorisovankilaan, kun riekkui vähän enemmän kuin sohvaa sotkemalla. Mahtavaa älyn riemukulkua sinulta!
Aloittaja ei ole antanut lapsen riekkua, päinvastoin hän on täällä kysellyt neuvoja ja saanut enimmäkseen lyttäystä.
Kuten sanottu, emme voi tietää, mitä tästä kyseisestä lapsesta tulee. Mutta eipä tule mieleen yhtään suurmiestä tai -naista, joka olisi ollut elämäkertansa perusteella lapsena erityisen kiltti tai mukautuvainen. Kyllä enemmänkin he ovat olleet vilkkaita, hitaasti lämpiäviä tai jopa uhmakkaita.
Kyllä on antanut. 6-vuotias ei sottaa suklaalla, jos hänen ei ole annettu tehdä mitä sattuu. 6-vuotias ei enää ole pikkuvauva, joka ei ymmärrä yhtään mitä saa tehdä ja mitä ei. Se ymmärrys vain edellyttää sitä, että pienestä saakka on opetetettu ja pidetty kuria. Kuri on eri asia kuin kurittaminen.
Kyllähän se lapsi todennäköisesti tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta silti tekee tahallaan juuri sitä mitä ei saa.
Vain, jos kädettömät vanhemmat sen sallivat. Riitävän tiukat seuraukset niin ei taatusti enää sotke.
Aika vaikea on laittaa riittävän tiukkoja seurauksia, jos telkkarikielto, pädikielto, lelut varastoon, suklaakielto ja jäähy ei toimi. Nykyään ei saa tehdä mitä vain rangaistuksia,
Jos lapsella on suklaakielto, miten hän saa käsiinsä suklaata jolla sotkea? Niinpä. Eli lepsuilusta on kyse, ei mistään muusta.
Ei saakaan. Mutta saa käsiinsä jugurttia, voita, maitoa, liituja, vesivärit, äidin huulipunan tms. Jos haluaa ärsyttää sotkemalla niin vaikka nuokin kiellettäisiin niin sotkua saa tehtyä vaikka ottamalla pöntöstä kupilla vettä ja sotkemalla sillä.
Melkoinen terroristi teillä kasvamassa, jos meno on tuollaista. Meillä ei ruokatuotteita ole mitään asiaa viedä olohuoneen puolelle, liiduilla piirretään pöydän ääressä paperille ja äidin huulipuna on paikassa, jonne lapsella ei ole pääsyä. Vessassaan mennään pissalle tai kakalle, ei sotkemaan.
Mitä teet, jos kuitenkin vie liidun sohvalle? Ja vie uudelleenkin, vaikka jo tiukasti kielsit?
Miten voi viedä sellaisen, jonka kanssa ei anneta poistua pöydän äärestä? Ei lasten kasvatus ole pelkää puhetta, vaan monesti tarvitaan myös tekoja rajaamisella halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämä on monelle nykyvanhemmalle näköjään ihan uusi asia, kun tosissaan taivastellaan, mitä tehdään kun kielto ei tepsi.
Kyllä meillä vaan saa jo neljävuotiaskin piirtää omassa huoneessaan liuduilla kun teen keittiössä ruokaa. En kyttää metrin päässä että viekö liidun pois pöytänsä luota. Annan opetella itsenäisempää olemista kuin minun kyttäyksen alla joka hetki. Ja fakta on, että pystyy viemään liidun olohuoneeseen, jos haluaa, koska olen keittiössä. Onneksi tosin ei ole halunnut. Mutta pystyisi kyllä, koska en todella vahdi koko ajan kaikkea.
Kerrotko, missä joku sanoi kyttäävänsä METRIN PÄÄSSÄ lastaan?
Ei missään. Mutta sitähän se tarkoittaa, jos sanoo, ettei päästä koskaan lasta poustumaan liidun kanssa pöydän äärestä. Tämä onnistuu vain jos metrin päässä vahtii kuin haukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa trolli taitaa olla ihmiset jotka eivät kestä mitään arvostelua ja kasvattavat aikuisen lapsen maailmaan joka on sekaisin.
Tiedoksi vammaisille jankkaajille: Vahtinen ei tarkoita sitä, että ollaan jatkuvasti metrin etäisyydellä lapsesta. Vahtiminen on ihan vain yleisellä tasolla kartalla olemsta siitä, mitä lapsi tekee. Mahdollistaa välittömän puuttumisen, kun ei ole nenä kiinni somessa, vaan tietää mitä lapsi tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vain vahva temperamentti, jota ei vielä osaa kanavoida oikein, pieni kun on vielä.
Kohta kouluikäinen. Ei se nyt niin pieni ole. Moni osaa nuorempanakin käyttäytyä kypsemmin.
Mutta voi olla, että juuri tästä lapsesta kasvaa se aikuinen, joka tekee suuria ja hienoja tekoja. Sen sijaan monet jo varhain nätisti käyttäytyneet ehkä elävät elämänsä toisten ihmisten vaatimuksia täyttäen tai masentuen.
Emme voi tietää.
-eri.
Eli annetaan lasten riekkua miten tahansa koska VOI OLLA että hän 40 vuoden päästä on tehnyt jotain suurta. Jos ei sitä ennen ole päätynyt nuorisovankilaan, kun riekkui vähän enemmän kuin sohvaa sotkemalla. Mahtavaa älyn riemukulkua sinulta!
Aloittaja ei ole antanut lapsen riekkua, päinvastoin hän on täällä kysellyt neuvoja ja saanut enimmäkseen lyttäystä.
Kuten sanottu, emme voi tietää, mitä tästä kyseisestä lapsesta tulee. Mutta eipä tule mieleen yhtään suurmiestä tai -naista, joka olisi ollut elämäkertansa perusteella lapsena erityisen kiltti tai mukautuvainen. Kyllä enemmänkin he ovat olleet vilkkaita, hitaasti lämpiäviä tai jopa uhmakkaita.
Kyllä on antanut. 6-vuotias ei sottaa suklaalla, jos hänen ei ole annettu tehdä mitä sattuu. 6-vuotias ei enää ole pikkuvauva, joka ei ymmärrä yhtään mitä saa tehdä ja mitä ei. Se ymmärrys vain edellyttää sitä, että pienestä saakka on opetetettu ja pidetty kuria. Kuri on eri asia kuin kurittaminen.
Kyllähän se lapsi todennäköisesti tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta silti tekee tahallaan juuri sitä mitä ei saa.
Vain, jos kädettömät vanhemmat sen sallivat. Riitävän tiukat seuraukset niin ei taatusti enää sotke.
Aika vaikea on laittaa riittävän tiukkoja seurauksia, jos telkkarikielto, pädikielto, lelut varastoon, suklaakielto ja jäähy ei toimi. Nykyään ei saa tehdä mitä vain rangaistuksia,
Jos lapsella on suklaakielto, miten hän saa käsiinsä suklaata jolla sotkea? Niinpä. Eli lepsuilusta on kyse, ei mistään muusta.
Ei saakaan. Mutta saa käsiinsä jugurttia, voita, maitoa, liituja, vesivärit, äidin huulipunan tms. Jos haluaa ärsyttää sotkemalla niin vaikka nuokin kiellettäisiin niin sotkua saa tehtyä vaikka ottamalla pöntöstä kupilla vettä ja sotkemalla sillä.
Melkoinen terroristi teillä kasvamassa, jos meno on tuollaista. Meillä ei ruokatuotteita ole mitään asiaa viedä olohuoneen puolelle, liiduilla piirretään pöydän ääressä paperille ja äidin huulipuna on paikassa, jonne lapsella ei ole pääsyä. Vessassaan mennään pissalle tai kakalle, ei sotkemaan.
Mitä teet, jos kuitenkin vie liidun sohvalle? Ja vie uudelleenkin, vaikka jo tiukasti kielsit?
Miten voi viedä sellaisen, jonka kanssa ei anneta poistua pöydän äärestä? Ei lasten kasvatus ole pelkää puhetta, vaan monesti tarvitaan myös tekoja rajaamisella halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämä on monelle nykyvanhemmalle näköjään ihan uusi asia, kun tosissaan taivastellaan, mitä tehdään kun kielto ei tepsi.
Kyllä meillä vaan saa jo neljävuotiaskin piirtää omassa huoneessaan liuduilla kun teen keittiössä ruokaa. En kyttää metrin päässä että viekö liidun pois pöytänsä luota. Annan opetella itsenäisempää olemista kuin minun kyttäyksen alla joka hetki. Ja fakta on, että pystyy viemään liidun olohuoneeseen, jos haluaa, koska olen keittiössä. Onneksi tosin ei ole halunnut. Mutta pystyisi kyllä, koska en todella vahdi koko ajan kaikkea.
Kerrotko, missä joku sanoi kyttäävänsä METRIN PÄÄSSÄ lastaan?
Ei missään. Mutta sitähän se tarkoittaa, jos sanoo, ettei päästä koskaan lasta poustumaan liidun kanssa pöydän äärestä. Tämä onnistuu vain jos metrin päässä vahtii kuin haukka.
No ei kyllä tarkoita :D Kaikkea te trollijonnet keksittekin, kun haluatte tahallanne vängätä kaikesta :D
Jos omat keinot ja voimat on vähissä voi pyytää apua ja neuvoja ammattilaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos omat keinot ja voimat on vähissä voi pyytää apua ja neuvoja ammattilaisilta.
Mistä? Neuvolasta ei saa spua tällaisiin asioihin ja perheneuvola on ainakin meillä päin niin ruuhkautunut, ettei sinne pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omat keinot ja voimat on vähissä voi pyytää apua ja neuvoja ammattilaisilta.
Mistä? Neuvolasta ei saa spua tällaisiin asioihin ja perheneuvola on ainakin meillä päin niin ruuhkautunut, ettei sinne pääse.
Ei tällaisiin ns. lieviin ongelmiin saakaan mistään apua. Perheen tilanne pitää olla pahasti kriisiytynyt, jotta apua saa. Aina ei silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjun. Aika ikävästi ap lytätty. Mielestäni täysin aiheetta.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun. Aika ikävästi ap lytätty. Mielestäni täysin aiheetta.
Eli ap on tehnyt kaiken oikein, lapsi vain käyttäytyy kuin hirviö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun. Aika ikävästi ap lytätty. Mielestäni täysin aiheetta.
Eli ap on tehnyt kaiken oikein, lapsi vain käyttäytyy kuin hirviö?
Enhän minä nyt niin sanonut. Miksi vääristelet sanojani?
Seuraavalla kerralla kun lapsesi tekee jotakin väärin ja sinä tai miehesi lasta kiellätte ja lapsi menee sylkemään sohvalle tai heittää kiviä kukkia päin, koska tietää sen olevan kiellettyä ja te annatte heti sen huomion jonka hän haluaa, niin antakaa olla ette reagoi siihen heti. Lapsi huomaa että en saa "typerällä tavalla" huomiota joten minun pitää muuttaa käytöstäni ja vasta kun tilanne on mennyt ohi juttelette siitä, kun lapsi oli tuhma (lapsi joutuu pyytämään anteeksi ja yrittää noukkia kivet pois kukkien joukosta tai siivota sohvaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella pikkusisarusta, jolle mustasukkainen salaa?
Ei ole, on ainoa lapsi.
Ainoa mistä on vähän mustasukkainen niin se jos isänsä eli aviomieheni huomioi minua.
ApSelvästi ongelma ei ole huomion puute lapsella, vaan hän haluaisi KAIKEN huomion.
Nyt tarkkana vanhemmat, riskit on olemassa kasvattaa itsekeskeinen despootti.
Onko miehesi ns. nössö-isä? Sellainen, joita Supernannyssa esiintyy.
Minunkin mielestä ongelma on ehkä tuo, että haluaisi kaiken huomion. Eikä tietenkään voi sitä saada. Mieheni ei ole nössöisä vaan etäinen isä, vähän sellainen kuin joskus 50-luvulla monet isät oli että keskittyivät lukemaan lehteä ja jättivät kasvattamisen äidin tehtävänsi. Ja ei, en ole tästä asiasta tyytyväinen ja se tuli minulle yllätyksenä, koska ihan muuta ennakkoon oli puhuttu.
Ap
En ole ensimmäisenä diagnooseja tarjoamassa. Lapseni (ei ainoa) käyttäytyi samaan tapaan pikkulapsena, nyt fiksu teini(ksi). Joudut ehkä valitsemaan vielä noista kahdesta esimerkistäkin sen, joka on ehdoton ei (sohvalle sylkeminen). Jos diagnooseja jonkun toimesta asetetaan/tarjoillaan jossain vaiheessa, etsi itse tietoa myös pda-piirteisyydestä autismin kirjolla. Luota aina itseesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan
Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan
Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta
Siinä nyt pari käytännön neuvoa.
Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.
ApHöpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla.
Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap
No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D
En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.
Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä.
Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?
No vaikka siten, että suklaata syödään vasta kun lapsi on nukkumassa. Tai siten, että suklaata syövä aikuinen on keittiössä ja lapsi toisen aikuisen kanssa olohuoneessa. Tai lasta ihan vain kielletään ottamasta suklaata (normaali lapsi tottelee). Miten avuton aikuisen pitää olla, jos ei itsenäisesti keksi keinoja estää sotkevalta lapselta suklaan saaminen?
Jos lapsi sotkee sohvan suklaalla uhmatakseen, se uhma tuskin häviää sillä että aikuinen syö suklaat lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Millä tahansa voi sotkea sohvan, vaikka vain hanavedellä.
Tämä viimeinen on hyvä kommentti! Tuo kirkosta pois vieminen on kyllä todella tehokas konsti, etenkin jos arjen ympäristössä ei ole kirkkoja.
Suuri tieteellinen epäonnistuminen.