Lapsella ihan hirveä uhmakausi. Miten saada uhma vähenemään?

Seurausten tulee olla aika välittömiä, että lapsi kokee sen ikäväksi heti. Lapsi ei mieti huomista, joten jollain yli viikon tai kuukauden pituisella rangaistuksella ei yleensä ole toivottua vaikutusta. Varsinkin jos sen näkee toteutuvan vasta seuraavana päivänä (esim että ei saa nähdä kavereita). Kannattaa suosia nopeita seurauksia tai niinkuin eräs edellinen kirjoitti "pika-rangaistuksia" joita voi keksiä tilanteen mukaan. Esimerkiksi jos on saanut juuri uuden lelun joka on tärkeä, ottaa sen pois. Sen lisäksi aresti on aika olennaisen tärkeä, koska lapsi saattaa riehua kaikesta huolimatta, mutta välitön aresti on välitön seuraus, josta hän haluaa eroon mahdollisimman pian ja siten varmasti suostuu jossain vaiheessa yhteistyöhön. Silti pitää olla joustava ja laskiessa esimerkiksi kolmeen, voi olla ovela ja laskea hitaammin ja muistuttaa väleissä, että tulee ikävä seuraamus, jonka vielä voisi välttää muuttamalla tapoja ennen kuin kolmonen tulee. Sitten kannattaa kolmosen jälkeenkin joskus tapauksen mukaan olla valmis sovitteluun ja antaa lapselle mahdollisuus sovittaa väärintekonsa esim jollain extra työllä, mikäli hän haluaa välttää sen ikävimmän rangaistuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?

No vaikka siten, että suklaata syödään vasta kun lapsi on nukkumassa. Tai siten, että suklaata syövä aikuinen on keittiössä ja lapsi toisen aikuisen kanssa olohuoneessa. Tai lasta ihan vain kielletään ottamasta suklaata (normaali lapsi tottelee). Miten avuton aikuisen pitää olla, jos ei itsenäisesti keksi keinoja estää sotkevalta lapselta suklaan saaminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Ainakin meillä Hämessä oli vielä isäni (s. 1950) ikäluokalle ihan normaalia sanoa kakara, kun puhuttiin lapsista. Esim. "kakarat lähtivät muijan kanssa kauppaan". Täysin neutraali ja asiallinen kommentti.  

t. eri

Ja varmaan tummaihoisillekin ihmisille löytyi sopiva neutraali sana silloin 70 vuotta sitten. Mutta haluaisin kuuloa, missä päin Suomea kakara on nykyään neutraali tapa puhua lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?

No vaikka siten, että suklaata syödään vasta kun lapsi on nukkumassa. Tai siten, että suklaata syövä aikuinen on keittiössä ja lapsi toisen aikuisen kanssa olohuoneessa. Tai lasta ihan vain kielletään ottamasta suklaata (normaali lapsi tottelee). Miten avuton aikuisen pitää olla, jos ei itsenäisesti keksi keinoja estää sotkevalta lapselta suklaan saaminen? 

Jos lapsi sotkee sohvan suklaalla uhmatakseen, se uhma tuskin häviää sillä että aikuinen syö suklaat lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Millä tahansa voi sotkea sohvan, vaikka vain hanavedellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvinkin monella alueella erityisesti vanhemman ikäluokan keskuudessa. Samoin kuin naisia voidaan sanoa akoiksi ilman, että siinä on mitään kummallista tai asenteellista. Ei kaikesta tarvitse hakemalla hakea jotain loukkaavaa, vaikka se nykyään onkin muodikasta. 

Kerro nyt edes yksi alue.

KVG

Eli satuilemassa olet täällä. Kiitoksia tiedosta.

Voi sen oman tietämättömyytensä noinkin selittää :)

P.s. Sait jo vastauksen kysymykseesi, mutta taisi olla liian kiire trollaamaan ja meni vastaus ohi :D

Vierailija kirjoitti:

Seurausten tulee olla aika välittömiä, että lapsi kokee sen ikäväksi heti. Lapsi ei mieti huomista, joten jollain yli viikon tai kuukauden pituisella rangaistuksella ei yleensä ole toivottua vaikutusta. Varsinkin jos sen näkee toteutuvan vasta seuraavana päivänä (esim että ei saa nähdä kavereita). Kannattaa suosia nopeita seurauksia tai niinkuin eräs edellinen kirjoitti "pika-rangaistuksia" joita voi keksiä tilanteen mukaan. Esimerkiksi jos on saanut juuri uuden lelun joka on tärkeä, ottaa sen pois. Sen lisäksi aresti on aika olennaisen tärkeä, koska lapsi saattaa riehua kaikesta huolimatta, mutta välitön aresti on välitön seuraus, josta hän haluaa eroon mahdollisimman pian ja siten varmasti suostuu jossain vaiheessa yhteistyöhön. Silti pitää olla joustava ja laskiessa esimerkiksi kolmeen, voi olla ovela ja laskea hitaammin ja muistuttaa väleissä, että tulee ikävä seuraamus, jonka vielä voisi välttää muuttamalla tapoja ennen kuin kolmonen tulee. Sitten kannattaa kolmosen jälkeenkin joskus tapauksen mukaan olla valmis sovitteluun ja antaa lapselle mahdollisuus sovittaa väärintekonsa esim jollain extra työllä, mikäli hän haluaa välttää sen ikävimmän rangaistuksen

Näin se on. Sekä kehumisten ja seuraamusten tulee olla välittömiä ja tarkasti määriteltyjä.

Ylimalkainen kehuminen ei vahvista mitään tiettyä käytösmallia eikä sanktiot tulevaisuudessa vähennä epätoivottua käytöstä. Lapset elävät tässä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?

No vaikka siten, että suklaata syödään vasta kun lapsi on nukkumassa. Tai siten, että suklaata syövä aikuinen on keittiössä ja lapsi toisen aikuisen kanssa olohuoneessa. Tai lasta ihan vain kielletään ottamasta suklaata (normaali lapsi tottelee). Miten avuton aikuisen pitää olla, jos ei itsenäisesti keksi keinoja estää sotkevalta lapselta suklaan saaminen? 

Jos lapsi sotkee sohvan suklaalla uhmatakseen, se uhma tuskin häviää sillä että aikuinen syö suklaat lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Millä tahansa voi sotkea sohvan, vaikka vain hanavedellä.

Teillä varmasti onkin noin, kun lapsen annettaan hillua miten sattuu. Normaaleissa perheissä sotkeminen loppuu kun se kielletään systemaattisesti ja tehokkaakkaasti. Pikkaisen vaikea on suklaallla mitään sotkea jos ei ikinä saa suklaata käsiinsä ilman aikuisten valvontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Ainakin meillä Hämessä oli vielä isäni (s. 1950) ikäluokalle ihan normaalia sanoa kakara, kun puhuttiin lapsista. Esim. "kakarat lähtivät muijan kanssa kauppaan". Täysin neutraali ja asiallinen kommentti.  

t. eri

Ja varmaan tummaihoisillekin ihmisille löytyi sopiva neutraali sana silloin 70 vuotta sitten. Mutta haluaisin kuuloa, missä päin Suomea kakara on nykyään neutraali tapa puhua lapsista.

Eihän nyt puhuttu ajasta 70 vuotta sitten, vaan tietystä ikäluokasta. Tarkkuutta lukutaidon kanssa, pikkuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?

No vaikka siten, että suklaata syödään vasta kun lapsi on nukkumassa. Tai siten, että suklaata syövä aikuinen on keittiössä ja lapsi toisen aikuisen kanssa olohuoneessa. Tai lasta ihan vain kielletään ottamasta suklaata (normaali lapsi tottelee). Miten avuton aikuisen pitää olla, jos ei itsenäisesti keksi keinoja estää sotkevalta lapselta suklaan saaminen? 

Jos lapsi sotkee sohvan suklaalla uhmatakseen, se uhma tuskin häviää sillä että aikuinen syö suklaat lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Millä tahansa voi sotkea sohvan, vaikka vain hanavedellä.

Ihan mielenkiinnosta: Miten lapsi voi sotkea suklaalla, jos hän on omassa huoneessaan umpi unessa, kun suklaa otetaan esiin? 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Ainakin meillä Hämessä oli vielä isäni (s. 1950) ikäluokalle ihan normaalia sanoa kakara, kun puhuttiin lapsista. Esim. "kakarat lähtivät muijan kanssa kauppaan". Täysin neutraali ja asiallinen kommentti.  

t. eri

Ja varmaan tummaihoisillekin ihmisille löytyi sopiva neutraali sana silloin 70 vuotta sitten. Mutta haluaisin kuuloa, missä päin Suomea kakara on nykyään neutraali tapa puhua lapsista.

Eihän nyt puhuttu ajasta 70 vuotta sitten, vaan tietystä ikäluokasta. Tarkkuutta lukutaidon kanssa, pikkuinen. 

Nyt sinulta taisi mennä esitetty kysymys ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Ainakin meillä Hämessä oli vielä isäni (s. 1950) ikäluokalle ihan normaalia sanoa kakara, kun puhuttiin lapsista. Esim. "kakarat lähtivät muijan kanssa kauppaan". Täysin neutraali ja asiallinen kommentti.  

t. eri

Ja varmaan tummaihoisillekin ihmisille löytyi sopiva neutraali sana silloin 70 vuotta sitten. Mutta haluaisin kuuloa, missä päin Suomea kakara on nykyään neutraali tapa puhua lapsista.

Jäit jumiin yhteen sanaan. Kakara sanaan liittyy nykyäänkin kuriton käytös, ja sitähän aloituksessa oli tarjolla yllin kyllin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?

No vaikka siten, että suklaata syödään vasta kun lapsi on nukkumassa. Tai siten, että suklaata syövä aikuinen on keittiössä ja lapsi toisen aikuisen kanssa olohuoneessa. Tai lasta ihan vain kielletään ottamasta suklaata (normaali lapsi tottelee). Miten avuton aikuisen pitää olla, jos ei itsenäisesti keksi keinoja estää sotkevalta lapselta suklaan saaminen? 

Jos lapsi sotkee sohvan suklaalla uhmatakseen, se uhma tuskin häviää sillä että aikuinen syö suklaat lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Millä tahansa voi sotkea sohvan, vaikka vain hanavedellä.

Ihan mielenkiinnosta: Miten lapsi voi sotkea suklaalla, jos hän on omassa huoneessaan umpi unessa, kun suklaa otetaan esiin? 

t. eri

Ehkäpä hän sotkee sitten sohvan mansikkahillolla. Ratkaisusi varmaan on, että mansikkahilloa ei osteta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mitään uhmaa, vaan yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Huono kasvatus ja rajoja ei ole laitettu. Ei nuo tilanteet muuten edes pääsisi tuohon asti. Luulin otsikon perusteella, että kyse on jostain parivuotiaan uhmakaudesta, joka on normaalia. Nuo kuvaillut asiat ovat kaikkea muuta kuin normaaleja, ja noin iso lapsi vielä kyseessä. Koulussa tulee takuuvarmasti ongelmia. Joku nepsydiagnoosi napsahtanee myös.

Mitä palautetta päiväkodista ja eskarista on tullut lapsesta?

Ei todellakaan nepsydiagnoosia tule tuollaisesta käytöksestä kotona. Diagnoosi vaatii, että käytöksen on toistuttava eri ympäristöissä.

Omat lapseni ovat olleet eskariuhmassa itse pirulaisia kotona ja hyvin kilttejä päiväkodissa. Päiväkotikaverien hölmöilyyn ei ole lähdetty mukaan, mutta sitten on testattu samoja asioita kotona vanhempiin.

Ja arvaas mitä: sekin on mennyt ohi.

Ap ei ole vielä kertonut lapsen käytöksestä eskarissa, joten äläpä sinä tule hänen puolestaan tänne puhumaan ja sanoja suuhun laittamaan. Kirkossa lapsi ainakin juoksentelee häiritsevästi, joten käytös ei rajoitu pelkästään kotiin.

Meinaat, että kivien heittely, sylkeminen sohvaan, suklaan sulattaminen sohvaan yms. ilkeä käytös ja ilkivalta, joka ap:n mukaan vain jatkuu ja johon hän pyytää apua, vain menee ohi ja siihen ei pidä puuttua. Aikuiselta riittää, kun käytös nimetään "uhmaksi" tai joksikin "eskariuhmaksi" :D 

Ottaisin yhteyttä perheneuvolaan. Sieltä voi saada tukea lapsen haastavan käyttäytymisen käsittelyssä.

Sieltä voi myös saada lähetteen esim. nepsy-tutkimuksiin, mikäli tilanne ei helpotu vaan vaikeutuu.

Lapsella tuntuu olevan vaikeuksia käsitellä kielteisiä tunteita. Osaako hän sanoittaa tunteita? Oletteko te vanhemmat sanoittaneet niitä hänelle? Keskusteletteko ristiriitatilanteiden jälkeen, mikä aiheutti suuttumusta ja miten sitä voisi ilmaista paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Ainakin meillä Hämessä oli vielä isäni (s. 1950) ikäluokalle ihan normaalia sanoa kakara, kun puhuttiin lapsista. Esim. "kakarat lähtivät muijan kanssa kauppaan". Täysin neutraali ja asiallinen kommentti.  

t. eri

Ja varmaan tummaihoisillekin ihmisille löytyi sopiva neutraali sana silloin 70 vuotta sitten. Mutta haluaisin kuuloa, missä päin Suomea kakara on nykyään neutraali tapa puhua lapsista.

Eihän nyt puhuttu ajasta 70 vuotta sitten, vaan tietystä ikäluokasta. Tarkkuutta lukutaidon kanssa, pikkuinen. 

Nyt sinulta taisi mennä esitetty kysymys ohi.

Eipä tainnut mennä. Huomaat sen, kun luet ihan ajatuksen kanssa, mitä pyydettiin/kysyttiin ja mitä vastattiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.