Lapsella ihan hirveä uhmakausi. Miten saada uhma vähenemään?

Vierailija kirjoitti:

Erittäin tärkeää on opettaa lasta tunnistamaan omia tunteita ja vanhemman on validoitava tunne, niin että lapsen tunne tulee kuulluksi.

Esim. jos lasta harmittaa jokin ettei äiti voi osallistua barbileikkiin, niin se että sanoo "en voi nyt tulla, kun ripustan pyykkejä" tehoaa joskus. Paremmin toimisi sellainen, että pysähtyisi lapsen harmitukseen, keskeyttäisi työnsä ja ottaisi kainaloon ja sanoisi " Tiedän, että susta tuntuu harmittavalta, etten nyt pysty tulemaan leikkiin, kun sulla olis ollut niin hienot leikit. Äidin täytyy ripustaa pyykit, mutta tulen sen jälkeen."

Luepa tuosta tunteiden validoinnista, niin uskon siitä olevan hyötyä.

Miksi pitää puhua kolmannessa persoonassa? Miksei se lapsi voi leikkiä itsekseen niitä barbileikkejä? Eihän äiti ole sen lapsen kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Satakunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Kasvatustieteissä puhutaan paljon muutakin soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huomaa kyllä, että nykyisistä vanhemmista moni on lukenut vähän liikaa kasvatustieteitä ja lapset ovat siksi pieniä huligaaneja, joilla ei ole mitään rajaa minkään suhteen. Juuri tuollainen lässyttäminen tukee sitä, että lapsi hyppii nenille eikä usko puhetta. 

Sitä kasvatustiedettä on täytynyt lukea että voi toimia varhaiskasvatuksessa työssä. Olet aika vanhoillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Kasvatustieteissä puhutaan paljon muutakin soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huomaa kyllä, että nykyisistä vanhemmista moni on lukenut vähän liikaa kasvatustieteitä ja lapset ovat siksi pieniä huligaaneja, joilla ei ole mitään rajaa minkään suhteen. Juuri tuollainen lässyttäminen tukee sitä, että lapsi hyppii nenille eikä usko puhetta. 

Sitä kasvatustiedettä on täytynyt lukea että voi toimia varhaiskasvatuksessa työssä. Olet aika vanhoillinen.

Valitettavasti kyllä. Ja siksi päiväkodit ovat mitä ovat. Vanhoillisuushan on vain hyvä asia, jos se tarkoittaa sitä, että lapset pidetään kurissa eikä anneta tehdä mitä lystää, koska kasvatustieteet kieltävät rangaistukset jne. jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Kasvatustieteissä puhutaan paljon muutakin soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huomaa kyllä, että nykyisistä vanhemmista moni on lukenut vähän liikaa kasvatustieteitä ja lapset ovat siksi pieniä huligaaneja, joilla ei ole mitään rajaa minkään suhteen. Juuri tuollainen lässyttäminen tukee sitä, että lapsi hyppii nenille eikä usko puhetta. 

Sitä kasvatustiedettä on täytynyt lukea että voi toimia varhaiskasvatuksessa työssä. Olet aika vanhoillinen.

Valitettavasti kyllä. Ja siksi päiväkodit ovat mitä ovat. Vanhoillisuushan on vain hyvä asia, jos se tarkoittaa sitä, että lapset pidetään kurissa eikä anneta tehdä mitä lystää, koska kasvatustieteet kieltävät rangaistukset jne. jne. 

No ei kiellä. Et ole lukenut siis kasvatustieteitä itse. Otapa kirja käteen ja tutustu aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Höpö höpö. Ap:lla on liian tunnistettava tyyli, jotta hänen juttunsa menisivät vähänkään enemmän palstalla oleville enää läpi. Oikeat vanhemmat olisivat olleet iltatoimia puuhailemassa jo klo 19, kun tämä ketju tehtiin. 

Kyllä! Kaikki oikeat vanhemmat tekevät iltatoimia tasan klo 19. Myös kesälomalla. Jos iltatoimet alkavat klo 20 tai 21, kyseessä täytyy olla trolli.

Muuten hyvä, mutta aloitusta ei ole tehty tasan klo 19, vaan 19.08. Haluatko vielä jatkaa näsäviisastelua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6-vuotias on ottanut niin sanotusti ohjat teidän perheessä. Mitäkö teet väärin? Olet antanut sen tapahtua.

Mitä tarkoitat? Meillä on selkeät meidän vanhempien päättämät säännöt ja niistä pidetään kiinni. Aina on ollut.

Ap

Aika tehottomat säännöt, jos lapsen käytösrepertuaarissa on sohvalle sylkeminen ja kivien heittely, jos ei saa tahtoaan läpi.

Hyi hele räkivä lapsi. AP "kasvattaa" kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Kurittomat kakarat on kurittomia kakaroita, vaikka miten jankkaisit ja lässyttäisit. Jos et sitä kestä, mene vaikka Kevätpörriäiseen kirjoittelemaan ja anna aikusten jutella rauhassa. 

Veikkaus että sinulla ei ole lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Höpö höpö. Ap:lla on liian tunnistettava tyyli, jotta hänen juttunsa menisivät vähänkään enemmän palstalla oleville enää läpi. Oikeat vanhemmat olisivat olleet iltatoimia puuhailemassa jo klo 19, kun tämä ketju tehtiin. 

Kyllä! Kaikki oikeat vanhemmat tekevät iltatoimia tasan klo 19. Myös kesälomalla. Jos iltatoimet alkavat klo 20 tai 21, kyseessä täytyy olla trolli.

Muuten hyvä, mutta aloitusta ei ole tehty tasan klo 19, vaan 19.08. Haluatko vielä jatkaa näsäviisastelua? 

Olen eri, mutta meillä on neljävuotias lapsi ja iltatoimet aloitetaan näin kesällä vasta 20:15, talvisin kun on aikaisempi herätys niin jo klo 19:15. Ei kukaan tutuistakaan keskellä kesää ala laittamaan lapsi nukkumaan pian seiskan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Kasvatustieteissä puhutaan paljon muutakin soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huomaa kyllä, että nykyisistä vanhemmista moni on lukenut vähän liikaa kasvatustieteitä ja lapset ovat siksi pieniä huligaaneja, joilla ei ole mitään rajaa minkään suhteen. Juuri tuollainen lässyttäminen tukee sitä, että lapsi hyppii nenille eikä usko puhetta. 

Sitä kasvatustiedettä on täytynyt lukea että voi toimia varhaiskasvatuksessa työssä. Olet aika vanhoillinen.

Valitettavasti kyllä. Ja siksi päiväkodit ovat mitä ovat. Vanhoillisuushan on vain hyvä asia, jos se tarkoittaa sitä, että lapset pidetään kurissa eikä anneta tehdä mitä lystää, koska kasvatustieteet kieltävät rangaistukset jne. jne. 

No ei kiellä. Et ole lukenut siis kasvatustieteitä itse. Otapa kirja käteen ja tutustu aiheeseen.

Olen lukenut sen verran, että pystyn sanomaan sen olevan kovin hyödytöntä arjessa. Otapa sinä välilllä järki käteen niin oppii sinunkin lapsesi vähän käytöstapoja. Niitä ei kirjasta lukemalla opi, vaan pitää näyttää käytännössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Höpö höpö. Ap:lla on liian tunnistettava tyyli, jotta hänen juttunsa menisivät vähänkään enemmän palstalla oleville enää läpi. Oikeat vanhemmat olisivat olleet iltatoimia puuhailemassa jo klo 19, kun tämä ketju tehtiin. 

Kyllä! Kaikki oikeat vanhemmat tekevät iltatoimia tasan klo 19. Myös kesälomalla. Jos iltatoimet alkavat klo 20 tai 21, kyseessä täytyy olla trolli.

Muuten hyvä, mutta aloitusta ei ole tehty tasan klo 19, vaan 19.08. Haluatko vielä jatkaa näsäviisastelua? 

Olen eri, mutta meillä on neljävuotias lapsi ja iltatoimet aloitetaan näin kesällä vasta 20:15, talvisin kun on aikaisempi herätys niin jo klo 19:15. Ei kukaan tutuistakaan keskellä kesää ala laittamaan lapsi nukkumaan pian seiskan jälkeen.

Olen eri, mutta ihan kaikkea ei kannatta ottaa noin kirjaimellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali kuningasvuosi. Lue täältä: https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…

Lapsella on eri kehitysvaiheita, joihin kuuluu sääntöjen testaaminen. Ei normaaleita kehitysvaiheita lueta käytöshäiriöiksi. Tuntuu että nykyään heti leimataan lapsi ongelmaiseksi ja käytöshäiriöiseksi. Toisilla temperamentti ja kehitysvaiheet ilmenevät voimakkaammin kuin toisilla lapsilla.

Aha, aina vaan uusia nimityksiä, nyt sitten "kuningasvuosi". Oli nimitys mikä hyvänsä, eipä linkin takana kyllä lukenut, että ilkeily ja ilkivalta on ihan ok. Linkin takana puhuttiin nukahtamispeloista ja epävarmuuksista ja alemmuudentunnosta ja sen sellaisista. Ne ovat aivan erilaisia ongelmia, kuin vandalismi tai tahallinen häiriökäytös.

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Kurittomat kakarat on kurittomia kakaroita, vaikka miten jankkaisit ja lässyttäisit. Jos et sitä kestä, mene vaikka Kevätpörriäiseen kirjoittelemaan ja anna aikusten jutella rauhassa. 

Veikkaus että sinulla ei ole lapsia?

Veikkaus että olet alle 16-vuotias.

Meillä tuo alkoi 5-6-vuotiaana ja jatkuu yhä pahenevana nyt 8-vuotiaana. Hakee huomiota jatkuvasti tekemällä kiellettyjä asioita. Eivät ole vaarallisia, mutta kuitenkin. Huomiota saa paljon; sekä positiivista että väistämättä negatiivista. Mikään määrä huomiota ei riitä. Sanottakoon vielä, että hakee huomiota loputtomasti kaikilta ympäriltä olevilta aikuisilta; opettajilta, isovanhemmilta, meillä kylässä käyviltä jne.

Meillä tämä on kytköksissä jotenkin meidän vanhempien eroon, kahteen kotiin, isän uuteen suhteeseen (tai on se suhde ollut jo 4 vuotta, mutta bonusäiti ei niin kovin taida lapsista perustaa) ja minun uupumukseen (jaksan nippanappa huolehtia heistä sen joka toisen viikon, usein tuottaa vaikeuksia sekin ja lapset oireilee eniten minun luona).

Voisko teillä olla kodin dynamiikassa jotain, mikä vaikuttaa lapseen?

Me väännettiin uhmahirviön kanssa koko kesä. Lempeästi ja johdonmukaisesti yhtenä rintamana, ja silti paiskoi ovia, potki seiniä, rikko astioita, karjui, löi jne. Yhtenä aamuna pyysin tyyppiä viemään astiat paikalleen kuten joka aamu, valmistuen raivokohtaukseen ja vääntöön.

Keittiöstä kuului: "Selvä äiti!" Se uhma meni ohi ihan yhtä yllättäen kuin alkoikin, saatiin meiän iloinen ja reipas lapsi takaisin.

Se on vaihe, se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Kasvatustieteissä puhutaan paljon muutakin soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huomaa kyllä, että nykyisistä vanhemmista moni on lukenut vähän liikaa kasvatustieteitä ja lapset ovat siksi pieniä huligaaneja, joilla ei ole mitään rajaa minkään suhteen. Juuri tuollainen lässyttäminen tukee sitä, että lapsi hyppii nenille eikä usko puhetta. 

Sitä kasvatustiedettä on täytynyt lukea että voi toimia varhaiskasvatuksessa työssä. Olet aika vanhoillinen.

Valitettavasti kyllä. Ja siksi päiväkodit ovat mitä ovat. Vanhoillisuushan on vain hyvä asia, jos se tarkoittaa sitä, että lapset pidetään kurissa eikä anneta tehdä mitä lystää, koska kasvatustieteet kieltävät rangaistukset jne. jne. 

No ei kiellä. Et ole lukenut siis kasvatustieteitä itse. Otapa kirja käteen ja tutustu aiheeseen.

Sori nyt vaan, vakaope, mutta kukaan normaali ihminen ei kasvata lapsiaan kirjojen avulla. Varsinkaan kasvatustieteen oppikirjojen, jotka ovat kovin teoreettisia. Tekeisi vakaopejen koulutuksellekin hyvää, jos tiellä olisi vähemmän teoriaa ja enemmän käytäntöä. Ehkä päiväkodeistakin tulisi  taas lasten hoitopaikkoja varhaiskasvatuslaitosten sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vai oikein tahtoikä 🤣🤣 Tuota sanaa en vielä olekaan kuullut perusteluna huonolle käytökselle, joka johtuu rajojen puutteesta. 

Kasvatustieteissä puhutaan tahtoiästä. Pieni Lapsi ei tahallaan uhmaa, vaan oman tahdon kehittyminen on luontainen osa ihmisen biologista ja kognitiivista kehitystä.

Kasvatustieteissä puhutaan paljon muutakin soopaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huomaa kyllä, että nykyisistä vanhemmista moni on lukenut vähän liikaa kasvatustieteitä ja lapset ovat siksi pieniä huligaaneja, joilla ei ole mitään rajaa minkään suhteen. Juuri tuollainen lässyttäminen tukee sitä, että lapsi hyppii nenille eikä usko puhetta. 

Sitä kasvatustiedettä on täytynyt lukea että voi toimia varhaiskasvatuksessa työssä. Olet aika vanhoillinen.

Olet oikeassa. Ei  tarvitse mennä kuin ruokakauppaan niin huomaa, että terve järki on ajat sitten mennyt pois muodista ja sellainen vanhoillinen tapa kuin käyttäytyminen ihmismäisesti alkaa olla harvinaista. 

Eiköhän se siitä. Kohta alkaa koulun ja sitten näette jos tottelee opettajaa paremmin kuin teitä. Vaikka ei se mitään sano, muistan että itse ekaluokalla olin oikea vastarannan kiiski, niin koulussa kuin kotona ja vähän samaa mallia meni koko kouluaika. Hyvä minusta kuitenkin kai loppujen lopuksi tuli. Kaksi lasta ja kolme lapsenlasta ja kaikki ihan normaaleja. Ymmärrän kyllä että on hankalaa kun tuntuu ettei saa lasta tottelemaan. Minun vanhin tytär lapsena levitti kaikki tavaransa lattialle ja ei suostunut niitä sitten laittamaan paikoilleen niin kerran suutuin niin että otin suuren jätesäkin ja harjan ja harjasin kaikki tavarat lattialta jätesäkkiin, tyttö sai katsoa vierestä, ja sanoin että näitä ei enää sitten tule näkymään huoneessa. Piilotin säkin yhteen komeroon jonkin aikaa ja sitten tyttö sai taas kokeilla joska huvitti leikin jälkeen kerätä tavarat sinne mihin pitikin. Mutta muuten voin muistuttaa että 'Pienet lapset, pienet ongelmat.' Isot lapset, isommat ongelmat.' Ei välttämttä aina näin mutta monesti kyllä.

Onko teillä käytössä jäähypenkki?

Meillä tosi uhmakas 2v ja jäähy on auttanut kun tilanne eskaloituu eikä enää hallitse itseään. Alkaa siis lyödä ja töniä, silloin varoitetaan ja kun ei usko menee hetkeksi jäähylle eteiseen.

Pääsee sitten hetken päästä pois. Tämä neuvottiin meille kun poika alkoi olla väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Meillä lähipiirissä tälläinen lapsi. Tosi sama dynamiikka kuin teillä, lisäksi lapsi on kaksikielinen ja puhuu äidin kieltä noin kolme kertaa paremmin kuin isän ja meidän muiden kieltä. Vuosia vierestä katsottuani, ikävä kyllä pakko antaa diagnoosiksi että syy äidin sallivuudessa. Äiti ei halua tuottaa yhtäkään pettymystä lapselle, vaan antaa kaikessa periksi. Lapsi saa huutaa vaikka äidin ystävälle tai kesken puhelinkeskustelun, että muut aikuiset menevät pois. Lapsi ei kuulemma anna äidin harrastaa. Ei anna tehdä kotitöitä. Ruokailu on yhtä showta. Mikään ei kelpaa. Aina tarjotaan eri ruokia ja kun eivät miellytä, pussillinen karkkia. Lapsi on täysin pysäyttämätön ollut, siis äidin mukaan. Lapsi komentelee ja kiukuttelee, kunnes saa tahtonsa läpi. Missään aikuisten kanssa yhdessä, esim museossa tai kahvilassa ei voida olla, koska lapsi ei siellä halua olla.

Nyt ala-aste alkaa olla ohi, niin helpottaa. Varmaan siirtynyt äiti-symbioosista pompottamaan kavereitaan kun on tekniikka hallussa. Ikävä että lapsen isä vetäytyy taka-alalle. Perheen ystävät ja suku myös aikansa välttelivät koko lasta.