Lapsella ihan hirveä uhmakausi. Miten saada uhma vähenemään?

Onko lapsen kanssa käyty läpi, miten on soveliasta ilmaista turhautumista, suuttumusta, ym. kielteisiä tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Miten aikuiset syövät suklaata siten että se ei ole 6-vuotiaan ulottuvilla? Onko se suklaa jossakin keittiön kaapin päällä?

No vaikka siten, että suklaata syödään vasta kun lapsi on nukkumassa. Tai siten, että suklaata syövä aikuinen on keittiössä ja lapsi toisen aikuisen kanssa olohuoneessa. Tai lasta ihan vain kielletään ottamasta suklaata (normaali lapsi tottelee). Miten avuton aikuisen pitää olla, jos ei itsenäisesti keksi keinoja estää sotkevalta lapselta suklaan saaminen? 

Jos lapsi sotkee sohvan suklaalla uhmatakseen, se uhma tuskin häviää sillä että aikuinen syö suklaat lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Millä tahansa voi sotkea sohvan, vaikka vain hanavedellä.

Ihan mielenkiinnosta: Miten lapsi voi sotkea suklaalla, jos hän on omassa huoneessaan umpi unessa, kun suklaa otetaan esiin? 

t. eri

Ehkäpä hän sotkee sitten sohvan mansikkahillolla. Ratkaisusi varmaan on, että mansikkahilloa ei osteta kotiin.

Ehkäpä pitää sitten toimia niin, jos ei muita keinoja löydy 6-vuotiaan kurissa pitämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt jo aikaisemmin pieleen, mutta kokeile seuraavaa. Lapsen itsenäistymiseen kuuluu turvallinen olo, ole samassa tilassa ja älä kiinnitä huomiota hänen uhmaan, tee jotain omaa samassa tilassa. Sinä olet turva huoneessa hänelle mutta keskityt omaan tekemiseen, lapsi tiedostaa sinut ja tuntee olevansa turvassa. Ilman huomiota mutta turvan tunteessa lapsi keskittyy nopeasti omiin touhuihin ja leikkiin. Tämän kyllä pitäisi tapahtua jo kaksi vuotiaan kanssa.

Nykylasten sukupolvi on elänyt suurimman osan elämästään niin, että aikuinen on samassa huoneessa turvana mutta keskittyneenä omaan tekemiseen eli kännykkään.

Yleensä tämä nimenomaan triggeröi lasta hakemaan huomiota ei-toivotulla tavalla, koska ihmislapselle ei ole luonnollista olla tulematta huomioiduksi.

Ei todellakaan ole näin. Jokaisen lapsen pitää itsenäistyä omaksi persoonaksi ja sen pitää tapahtua turvallisessa ympäristössä. "ei ole luonnollista olla tulematta huomioiduksi." se juuri on luonnollista, ihminen on yksin ja ihmisen tulee kyetä olemaan yksin. Terve narsisti ei tarvitse muiden hyväksyntää tai huomiota, hän tietää kuka on ja osaa valita ystävänsä? Niin perus psykologiaa kuin voi olla ja täällä sitä ei ymmärretä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

TURPA TUKKOON SAATANAN KAKARA! Menee hermo tuollaiseen aivottomaan jankkaamiseen!

Miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa tai muiden ihmisten kanssa? 

Ja anteeksi, mutta tuo ketjun valloittanut kakara-sanasta jankkaaminen tuntuu vähän hölmöltä.

Tietenkin lapsella on oltava rajat ja järjestys elämässä. Selkeä päivärytmi. Vanhemmilta ennakoitava ja johdonmukainen reagointi tilanteissa.

Kaikkeen vääränlaiseen käytökseen pitää puuttua, mutta lempeydellä ja rakkaudella. Tunteiden pitää olla sallittuja ja tunteiden ilmaisua voi harjoitella. Olisiko mahdollista yhdessä miettiä lapsen kanssa, miten voisi ns päästää höyryjä turvallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

TURPA TUKKOON SAATANAN KAKARA! Menee hermo tuollaiseen aivottomaan jankkaamiseen!

Täällä puhutaan uhmaikäisestä lapsesta. Sinun ei tarvitse demonstroida, kuinka kasvattamattomat aikuiset puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Tässä on alueellisia kulttuurieroja.

Mielestäni kakara on negatiivissävytteinen sana, muttei mikään haukkumasana.

Vähän sama kuin muija, meillä päin on ihan yleistä kutsua esim naispuolista kumppaniaan "mun muija".

Jossain päin tuokin sana on haukkumasana.

Ihan normaali kuningasvuosi. Lue täältä: https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…

Lapsella on eri kehitysvaiheita, joihin kuuluu sääntöjen testaaminen. Ei normaaleita kehitysvaiheita lueta käytöshäiriöiksi. Tuntuu että nykyään heti leimataan lapsi ongelmaiseksi ja käytöshäiriöiseksi. Toisilla temperamentti ja kehitysvaiheet ilmenevät voimakkaammin kuin toisilla lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Kurittomat kakarat on kurittomia kakaroita, vaikka miten jankkaisit ja lässyttäisit. Jos et sitä kestä, mene vaikka Kevätpörriäiseen kirjoittelemaan ja anna aikusten jutella rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

TURPA TUKKOON SAATANAN KAKARA! Menee hermo tuollaiseen aivottomaan jankkaamiseen!

Täällä puhutaan uhmaikäisestä lapsesta. Sinun ei tarvitse demonstroida, kuinka kasvattamattomat aikuiset puhuvat.

PAINU V¨TtTTUUN LÄNKYTTMÄSTÄ SAATANAN KAKARA!

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ensin, että puhutaan kaksivuotiaasta. Mutta jos lapsi on kuusi, ei kyse ole mistään uhmaiästä vaan tuohan on käytöshäiriö. Onko jotain nepsyä? Ei kuulosta koulukypsältä todellakaan, vaikka iän puolesta pitäisi kohta olla. Viekää tutkimuksiin.

6-vuotiaalle tulee myös tahtoikä, joka muistuttaa hyvin paljon 2-3-vuotiaan tahtoikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

TURPA TUKKOON SAATANAN KAKARA! Menee hermo tuollaiseen aivottomaan jankkaamiseen!

Täällä puhutaan uhmaikäisestä lapsesta. Sinun ei tarvitse demonstroida, kuinka kasvattamattomat aikuiset puhuvat.

PAINU V¨TtTTUUN LÄNKYTTMÄSTÄ SAATANAN KAKARA!

Sinun vanhempiesi olisi pitänyt olla jämäköitä mutta rakastavia.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

TURPA TUKKOON SAATANAN KAKARA! Menee hermo tuollaiseen aivottomaan jankkaamiseen!

Täällä puhutaan uhmaikäisestä lapsesta. Sinun ei tarvitse demonstroida, kuinka kasvattamattomat aikuiset puhuvat.

PAINU V¨TtTTUUN LÄNKYTTMÄSTÄ SAATANAN KAKARA!

Sinun vanhempiesi olisi pitänyt olla jämäköitä mutta rakastavia.

Sinun vanhempiesi olisi pitänyt opettaa sinulle käytöstapoja. Jankkaaminen ei kuulu hyviin tapoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvin käyttäytyvä lapset ja kurittomat kakarat. Näin luokitteli ukkini erilaiset pikkuihmiset. Ap:n kuvauksen perusteella on varsin perusteltua kutsua ap:n jälkikasvua kakaraksi. 

t.eri

Joo, minunkin 1930-luvulla syntynyt äitini tapasi sanoa sarkastisesti, että ne meidän lapset ja muiden kakarat, nimenomaan viitatessaan ihmisiin, jotka olivat kovia arvostelemaan toisten kasvatustyylejä eivätkä nähneet mitään vikaa omassaan.

Mutta edellä oleva keskustelija väitti, että kakara on neutraali sana monin paikoin Suomea. Ja nyt kysymys kuului, että mikä olisi tällainen paikkakunta.

Jankkamisen sijaan voisit vaikka käyttää googlea. Ketjun aiheena ei ole nyt sanan kakata käyttö. 

Ei tässä nyt kakkaamisesta ollut kysymys. Sinä esitit väitteen, ei Google. Joten Googlella ei myöskään ole todistustaakkaa.

Eipä ole kenelläkään täälläkään mitään tosdistustaakkaa. Jos et osaa itsenäisesti etsiä tietoa, sille emme voi mitään. Tee vaikka oma ketju sanasta kakara ja lopeta tuo turha jankuttaminen, joka ei liity mitenkään ketjun aiheeseen. 

Ehkä sinä puolestasi voit ensi kerralla ottaa opiksesi ja puhua lapsesta.

Kurittomat kakarat on kurittomia kakaroita, vaikka miten jankkaisit ja lässyttäisit. Jos et sitä kestä, mene vaikka Kevätpörriäiseen kirjoittelemaan ja anna aikusten jutella rauhassa. 

Ei se ole mitään rauhassa juttelemista, että huudetaan pää punaisena miten nykyään kurittomat kakarat hyppivät silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen perus uhmakohtaus on aika kevyt hallita, vaikka onkin ikävää. Jos toinen huutaa tai riehuukin, niin ei tarvitse kuin kannatella ja rajata.

Meidän 5v:llä uhma on ollut ihan 1 vuotiaasta asti juuri tuollaista "ärsyttämistä". Tekee asioita, joista tietää ettei saa tehdä ja samalla katsoo silmiin tietyllä ilmeellä, että ähäkutti. Ei lopeta sanomisella, vaan pitää aina siirtää pois teosta, jolloin siirtyy seuraavaan ja seuraavaan kielletyksi tietämäänsä toimintoon. Aivan todella raskasta ja väsyttävää. Erityisesti kummallista. En ole muiden lapsissa törmännyt vastaavaan käytökseen.

Juuri tuollaista meillä on. Ei mitään itkupotkuraivareita kaupassa. Vaan ärsyttämistä tekemällä kiellettyjä asioita yksi toisensa perään. Ja sitten minä olen sidottu siihen että vien häntä niistä tauotta pois.

Ap

Tsemppiä. Se on raskasta.

Meillä on pienempiä sisaria, niin en ole aina vauvan kanssa päässyt edes fyysisesti rajoittamaan ja sitten olen vaan huutanut raivona kun omat hermot ei enää kanna.