Lapsella ihan hirveä uhmakausi. Miten saada uhma vähenemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

Jotain on mennyt jo aikaisemmin pieleen, mutta kokeile seuraavaa. Lapsen itsenäistymiseen kuuluu turvallinen olo, ole samassa tilassa ja älä kiinnitä huomiota hänen uhmaan, tee jotain omaa samassa tilassa. Sinä olet turva huoneessa hänelle mutta keskityt omaan tekemiseen, lapsi tiedostaa sinut ja tuntee olevansa turvassa. Ilman huomiota mutta turvan tunteessa lapsi keskittyy nopeasti omiin touhuihin ja leikkiin. Tämän kyllä pitäisi tapahtua jo kaksi vuotiaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Normaaleissa perheissä esim. suklaan levittämistä sohvalle kutsutaan perseilyksi, ei uhmaksi. 6-vuotiaan pitää jo ymmärtää noin perutason asian olen kiellettyä. Uhmaa voisi olla esim. se, että lapsi kiukuttelee kun käsketään hammaspesulle tai lopettamaan pelaaminen tms. Älyvapaat perseilyt eivät selity millään "eskariuhmalla". 

Haloo! Nimenomaan älyvapaa perseily on sitä uhmaa. Uhma on sitä, että tehdään kiellettyjä asioita tietäen, että ne ovat kiellettyjä.

Haloo! Huono käytös on huonoa käytöstä ja sitä ihan turha selitellä kauniimmaksi jollain "eskariuhmalla". 

Eskariuhma tarkoittaa eskari-ikäisen rumaa, suorastaan raivostuttavaa käytöstä. Se sana ei millään tavalla selittele käytöstä kauniimmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on oppinut, että tuollaisella käytöksellään saa haluamansa. Oliko se sitten huomiota?

Lapsella on tarve kokeilla sosiaalisten normien rajoja, teidän tulee kasvattajina näyttää missä ne rajat menee.

Lapsi ei välttämättä usko sanoja, varsinkaan jos niitä uhkauksia ei koskaan toteuteta. Teidän tulee olla aikuisia

Jos jotain seurauksia uhataan niin ne uhkaukset toteutuu kyllä joka kerta, ja lapsi kyllä tietää tämä. Eli jos sanotaan että jos vielä teen tuon kielletyn asian niin siitä seuraa sejase niin lapsi kyllä tietää että se seuraa heti. Ja silti uhmatakseen tekee uudelleen. Ja seuraus tulee. Välillä lällättää että ei mua haittaa vaikka en saa telkkaria viikkoon tai en pääsekään sinnejasinne kivaan paikkaan.

Ap

Seuraukset pitää olla sellaisia että ne haittaavat. Miksi ei vaikka useampi seuraus. Esimerkiksi jos lapsi lällättää että televisiokielto ei haittaa, ja jatkaa huonoa käytöstä voi lapselle sanoa, että tuolla tavalla hänelle tulee television lisäksi välitön rangaistus, esimerkiksi huoneeseen 5 min jäähylle kunnes on valmis pyytämään anteeksi. Sitten sitä jäähyä tulee valvoa systemaattisesti ja jatkaa siihen asti kunnes lapsi nöyrtyy ja tottelee. Koko jäähyn ajan lasta tulee muistuttaa että pääsee pois heti kun vain rauhottuu/ suostuu tekemän käsketyn asian. Se ei ole eristämistä jos vanhempi on kuitenkin koko ajan läsnä ja lapsen tavoitettavissa, keskusteluyhteyden päässä. Tämä on toiminut meidän lasten kohdalla ja he oppivat muutaman jäähykerran jälkeen tottelemaan jo ennen kuin kolme varoitusta oli annettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Kuulostaa tosiaan kyllä pienemmän lapsen käytökseltä eikä 6-vuotiaan. Mulla on nuorempi lapsi nyt samanikäinen enkä voisi kuvitella että alkaisi heitellä kiviä tai sylkeä sohvalle. Ehkä joskus 2-3-vuotiaana sellainen olisi ollut lapsiltani mahdollista. Vaikka eivät omanikaan mitään pyhimyksiä ole,vaan tavallisia lapsia oikkuineen.

 

Mitä teette, jos lapsenne käyttäytyy noin? Yleensähän avain lapsen käytöksen muuttamiseen on vanhemmissa, ellei kyse ole jostain vakavammasta ongelmasta tai diagnoosista. Huonosta käytöksestä pitää tulla välittömiä seurauksia, tiukka puhuttelu ja vaikka herkut pois tai ruutuaika siltä päivältä nollaan. 

Itselläni on yksi ystävä, joka aina päivittelee lapsensa vahvaa tahtoa ja uhmaa. Lapsi on 5-vuotias eikä tietääkseni uhmaiässä. Tosiasiassa ystäväni aina vaan uhkailee että nyt lähdetään kotiin jos et käyttäydy tai et saa herkkuja, mutta kuitenkin sitten antaa myöhemmin periksi. Eikä lapsen tarvitse ikinä pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on oppinut, että tuollaisella käytöksellään saa haluamansa. Oliko se sitten huomiota?

Lapsella on tarve kokeilla sosiaalisten normien rajoja, teidän tulee kasvattajina näyttää missä ne rajat menee.

Lapsi ei välttämättä usko sanoja, varsinkaan jos niitä uhkauksia ei koskaan toteuteta. Teidän tulee olla aikuisia

Jos jotain seurauksia uhataan niin ne uhkaukset toteutuu kyllä joka kerta, ja lapsi kyllä tietää tämä. Eli jos sanotaan että jos vielä teen tuon kielletyn asian niin siitä seuraa sejase niin lapsi kyllä tietää että se seuraa heti. Ja silti uhmatakseen tekee uudelleen. Ja seuraus tulee. Välillä lällättää että ei mua haittaa vaikka en saa telkkaria viikkoon tai en pääsekään sinnejasinne kivaan paikkaan.

Ap

Toi kertoo siitä, että ne seuraukset ovat lapselle pieniä ja harmittomia.

Hän testaa teitä ja oman valtansa rajoja, ja tällä hetkellä näyttäisi olevan niskan päällä tässä taistelussa.

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt jo aikaisemmin pieleen, mutta kokeile seuraavaa. Lapsen itsenäistymiseen kuuluu turvallinen olo, ole samassa tilassa ja älä kiinnitä huomiota hänen uhmaan, tee jotain omaa samassa tilassa. Sinä olet turva huoneessa hänelle mutta keskityt omaan tekemiseen, lapsi tiedostaa sinut ja tuntee olevansa turvassa. Ilman huomiota mutta turvan tunteessa lapsi keskittyy nopeasti omiin touhuihin ja leikkiin. Tämän kyllä pitäisi tapahtua jo kaksi vuotiaan kanssa.

Nykylasten sukupolvi on elänyt suurimman osan elämästään niin, että aikuinen on samassa huoneessa turvana mutta keskittyneenä omaan tekemiseen eli kännykkään.

Yleensä tämä nimenomaan triggeröi lasta hakemaan huomiota ei-toivotulla tavalla, koska ihmislapselle ei ole luonnollista olla tulematta huomioiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Normaaleissa perheissä esim. suklaan levittämistä sohvalle kutsutaan perseilyksi, ei uhmaksi. 6-vuotiaan pitää jo ymmärtää noin perutason asian olen kiellettyä. Uhmaa voisi olla esim. se, että lapsi kiukuttelee kun käsketään hammaspesulle tai lopettamaan pelaaminen tms. Älyvapaat perseilyt eivät selity millään "eskariuhmalla". 

Haloo! Nimenomaan älyvapaa perseily on sitä uhmaa. Uhma on sitä, että tehdään kiellettyjä asioita tietäen, että ne ovat kiellettyjä.

Haloo! Huono käytös on huonoa käytöstä ja sitä ihan turha selitellä kauniimmaksi jollain "eskariuhmalla". 

Eskariuhma tarkoittaa eskari-ikäisen rumaa, suorastaan raivostuttavaa käytöstä. Se sana ei millään tavalla selittele käytöstä kauniimmaksi.

Asia selvä. Hyvä tietää, että kädettömillä vanhemmilla on tuollainen koodisana, jolla peitellä sitä, etteivät osaa kasvattaa lastaan. Eipä ole "eskariuhmaa" näkynyt omilla lapsillani, kun heidät on pienestä pitäen opetettu käyttäytymään. Ruma käytös on kitketty pois jo kauan ennen eskari-ikää. Luulin  sitä ihan normaaliksi tavaksi toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Ei tuo ole mitään uhmaa, vaan yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Huono kasvatus ja rajoja ei ole laitettu. Ei nuo tilanteet muuten edes pääsisi tuohon asti. Luulin otsikon perusteella, että kyse on jostain parivuotiaan uhmakaudesta, joka on normaalia. Nuo kuvaillut asiat ovat kaikkea muuta kuin normaaleja, ja noin iso lapsi vielä kyseessä. Koulussa tulee takuuvarmasti ongelmia. Joku nepsydiagnoosi napsahtanee myös.

Mitä palautetta päiväkodista ja eskarista on tullut lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvinkin monella alueella erityisesti vanhemman ikäluokan keskuudessa. Samoin kuin naisia voidaan sanoa akoiksi ilman, että siinä on mitään kummallista tai asenteellista. Ei kaikesta tarvitse hakemalla hakea jotain loukkaavaa, vaikka se nykyään onkin muodikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvinkin monella alueella erityisesti vanhemman ikäluokan keskuudessa. Samoin kuin naisia voidaan sanoa akoiksi ilman, että siinä on mitään kummallista tai asenteellista. Ei kaikesta tarvitse hakemalla hakea jotain loukkaavaa, vaikka se nykyään onkin muodikasta. 

Kerro nyt edes yksi alue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Ainakin meillä Hämessä oli vielä isäni (s. 1950) ikäluokalle ihan normaalia sanoa kakara, kun puhuttiin lapsista. Esim. "kakarat lähtivät muijan kanssa kauppaan". Täysin neutraali ja asiallinen kommentti.  

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvinkin monella alueella erityisesti vanhemman ikäluokan keskuudessa. Samoin kuin naisia voidaan sanoa akoiksi ilman, että siinä on mitään kummallista tai asenteellista. Ei kaikesta tarvitse hakemalla hakea jotain loukkaavaa, vaikka se nykyään onkin muodikasta. 

Kerro nyt edes yksi alue.

KVG

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

No miksi hänellä sitten on suklaata, jos hän ei edes halua sitä :D

En ole ap, mutta yleensä jos perheessä syödään suklaata, se on asetettu perheenjäsenien ulottuville esimerkiksi pöydälle.

Eli ap on itse aiheuttanut sotkemisen. Ei pidä laittaa suklaata lapsen saataville, jos lapsella on taipumus mennä sen kanssa sotkemaan. Meillä on tuosta syystä kiellettyä syödä yhtään mitään muualla kuin keittiössä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mitään uhmaa, vaan yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Huono kasvatus ja rajoja ei ole laitettu. Ei nuo tilanteet muuten edes pääsisi tuohon asti. Luulin otsikon perusteella, että kyse on jostain parivuotiaan uhmakaudesta, joka on normaalia. Nuo kuvaillut asiat ovat kaikkea muuta kuin normaaleja, ja noin iso lapsi vielä kyseessä. Koulussa tulee takuuvarmasti ongelmia. Joku nepsydiagnoosi napsahtanee myös.

Mitä palautetta päiväkodista ja eskarista on tullut lapsesta?

Ei todellakaan nepsydiagnoosia tule tuollaisesta käytöksestä kotona. Diagnoosi vaatii, että käytöksen on toistuttava eri ympäristöissä.

Omat lapseni ovat olleet eskariuhmassa itse pirulaisia kotona ja hyvin kilttejä päiväkodissa. Päiväkotikaverien hölmöilyyn ei ole lähdetty mukaan, mutta sitten on testattu samoja asioita kotona vanhempiin.

Ja arvaas mitä: sekin on mennyt ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Hyvinkin monella alueella erityisesti vanhemman ikäluokan keskuudessa. Samoin kuin naisia voidaan sanoa akoiksi ilman, että siinä on mitään kummallista tai asenteellista. Ei kaikesta tarvitse hakemalla hakea jotain loukkaavaa, vaikka se nykyään onkin muodikasta. 

Kerro nyt edes yksi alue.

KVG

Eli satuilemassa olet täällä. Kiitoksia tiedosta.