Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei halua mitään läheisyyttä ja sanoo syyksi "en tiedä"
18.07.2023 |
Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, on lapsia. Mieheni ei ole halunnut mitään fyysistä kontaktia noin viiteen vuoteen, ei mitään, ei suukkoja, ei halauksia, saati mitään muutakaan. Torjuu vain kohteliaasti ja kun kysyn syytä, vastaus on "en tiedä".
Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma, olen kysynyt haluaako avioeron, ei kuulemma.
Minä näen että tämä on joku väsytystaistelu, että vihdoin luovutan ja otan eron, ja hän pääsee tästä kuin koira veräjästä, ei hän ollut syyllinen eroon, vaimo halusi eron.
Mutta en mä tällaista enää jaksa, olen yrittänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, seksiä ajoittain vaatimalla vaatinut, ja saanutkin joskus, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen, päinvastoin.
Nyt olen asian vasta oikeasti hyväksynyt, hän ei halua minua lähelleen, ja olen aivan järkyttynyt. Se ei ollut väliaikaista, se on pysyvää.
Nyt yritän kasata ajatuksia ja hän taisi saavuttaa voittonsa, alan miettiä elämää ilman häntä, koska sitähän hän haluaa.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Ei sillä ole mitään väliä, vaikka olisi missi. Kun katselee sitä toista vuodet ja vuosikymmenet, niin alkaa tuntumaan kuin kaverin kanssa asuisi.
Uskon, että aika harvassa on ne parit, joilla intohimo pysyy yllä. Etenkin jos on lapset kuvioissa.
Ei se pysy yllä pitämättä sitä ihan tietoisesti yllä. Ihan sama kuin suhde ei rakennu kovin ihmeelliseksi, jos sitä ei tietoisesti rakenna.
Joo tämä, ei se hyvä parisuhde vaan tupsahda taivaista, jos sen eteen ei ole valmis mitään tekemään. Ihan vähintään kunnioittamaan toista ja osoittamaan kiintymystä sekä arvostusta. Rakkauden ja intohimonkin pystyy tuhoamaan täysin kohtelemalla toista kylmästi ja piittaamattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nyt kuitenkin selvästi haluaa miestään vaikka on ollut 20 vuotta sen kanssa. Eli kyllä se mahdollista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Ei sillä ole mitään väliä, vaikka olisi missi. Kun katselee sitä toista vuodet ja vuosikymmenet, niin alkaa tuntumaan kuin kaverin kanssa asuisi.
Uskon, että aika harvassa on ne parit, joilla intohimo pysyy yllä. Etenkin jos on lapset kuvioissa.
Ei se pysy yllä pitämättä sitä ihan tietoisesti yllä. Ihan sama kuin suhde ei rakennu kovin ihmeelliseksi, jos sitä ei tietoisesti rakenna.
Kerro minulle konkreettisia vinkkejä, kuinka pitää intohimo suhteessa. Se kun ei ole biologisestikaan hirveän todennäköistä. Rakkaus saattaa pysyä, mutta se muuttaa muotoaan, eikä se siinä vaiheessa ole enää sitä "hihhih, onpa tuo toinen komea/söpö/ihana/seksikäs".
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kysyin mieheltä tänään nämä:
- onko sinulla toinen? Ei- haluatko erota? En
- enkö kiinnosta sinua enää seksuaalisesti? Kyllä kiinnostat
- miksi et sitten halua että kosken sinuun? En tiedä
- miksi käyttäydyt minua kohtaan niin kylmästi ja ylimalkaisesti? En tiedä
Sanoin että mun pitää miettiä asioita, kun en ollut vuosikausiin tajunnut, kuinka paljon hän karttaa mun kosketusta. Kerroin, että hän ei tunnu enää aviomieheltä ja kumppanilta, vaan lasten isältä ja kämppäkaverilta.
Sanoi "pitää korjata asia". Miten voi korjata kenenkään tunteita? Hän ei tiennyt, katsoi vain kylmästi ja lähti töihin.
Aivan paska ja hylätty olo. Tuo mies on kiltti, tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, huolehtii lapsista ja eläimistä, mutta minä olen ainoastaan se koriste-esine, jonka voi ottaa mukaan juhliin ja esitellä vaimona. Näyttää minulle puhelimesta kissavideoita ym. mutta kontaktia ei ota.Ja kun joku taas kyseli, niin olen ok näköinen, yhdeksi missiksikin kruunattu (jos se tähän nyt mitenkään liittyy). Ulkoisesti en käsittääkseni ole siis vastenmielinen, en ole ylipainoinen. Henkisesti arvostan miestäni, en nalkuta, en jankuta, en kitise, kohtelen häntä tasavertaisena kumppanina. ap
Tuo mieshän oli tahallisen ilkeä ap:ta kohtaan, tuossa keskustelun lopussa varsinkin. Hän tietää aivan tasan tarkkaan, että ap kärsii, kun hän käyttäytyy noin. Ihan kuin hän oikein haluaisikin ap:n kärsivän.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Ei se ulkonäkö ole se asian kärki. Se on se käytös ja fiilis arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Ei se ulkonäkö ole se asian kärki. Se on se käytös ja fiilis arjessa.
Käytös ja fiilis arjessa, kamoon. :D Luulen, ettette edes itse usko tuohon, mutta pakko vain yrittää pitää kiinnikynsin ja hampain prinsessakuvitelmista, ettei putoa korkealta pilvilinnasta.
"Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että läheisyys ja intohimo ovat joissain määrin yhteensopimattomia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Ei sillä ole mitään väliä, vaikka olisi missi. Kun katselee sitä toista vuodet ja vuosikymmenet, niin alkaa tuntumaan kuin kaverin kanssa asuisi.
Uskon, että aika harvassa on ne parit, joilla intohimo pysyy yllä. Etenkin jos on lapset kuvioissa.
Ei se pysy yllä pitämättä sitä ihan tietoisesti yllä. Ihan sama kuin suhde ei rakennu kovin ihmeelliseksi, jos sitä ei tietoisesti rakenna.
Kerro minulle konkreettisia vinkkejä, kuinka pitää intohimo suhteessa. Se kun ei ole biologisestikaan hirveän todennäköistä. Rakkaus saattaa pysyä, mutta se muuttaa muotoaan, eikä se siinä vaiheessa ole enää sitä "hihhih, onpa tuo toinen komea/söpö/ihana/seksikäs".
En ole kehdannut kysyä lestadiolaisilta pareilta, joille syntyy lapsia vielä 20 vuoden jälkeen ja jotka vaikuttavat aidosti viihtyvän toistensa seurasta. Oisko ainakin se, että on ihan tosissaan sitouduttu, kunnioitus, rakkaus, ystävyys, hoidetaan sitä suhdetta jatkuvasti ja nähdään seksi avioliiton liimana. Tuon syvällisemmin en sitä sivusta voi tietää. En todellakaan usko, että niissä makkareissa harrastetaan seksiä, vaikkei aidosti huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että seuraavaa ei vielä ehdotetty;
Saattaa olla pornoriippuvainen. Runkkaa itsekseen ja sitten ei enää jaksa/kiinnosta sun kanssa. Tilannetta jatkunut jo noin kauan joten sen johdosta tullut entistä isompi henkinen muuri? Kyse ei tavallaan ole susta mutta tollanen tilanne saa turhautumaan ja pettymään itseensä, vaikka muuten olis kaikki hyvin. Eikä tollasesta asiasta hirmu helpolla uskalla kertoa, helpompi tehdä kuten miehesi sanoo.
Joku varmaan sanoo höpöhöpöksi mutta kokemusta on, samanlaista tilannetta kohti oon ollut itsekkin lipsumassa, luojan kiitos ei ajautunut noin pitkälle.
Voitko avata tuota vähän tarkemmin? Sitä on niin vaikea ymmärtää naisena.
Miksei se mies voi sen lisäksi harrastaa seksiä vaimon kanssa, eikö hän enää oikeasti siis halua vaimoa? Tajuaako se mies itse, että aiheuttaa ongelman parisuhteelle, vai luuleeko hän, että tilanne on vaimolle ok? Vaikka se vaimo olisi monta kertaa ottanut tilanteen puheeksi ja sanonut, että tilanteen pitäisi muuttua?Voin miehenä avata ja kertoa naisille, että pornon katselu koukuttaa meitä miehiä TODELLA paljon. Tiedän esim. itse, että se ei varmastikaan ole hyväksi parisuhteelle, mutta pornon vetovoima on teini-iästä vuosia katsoneelle vaikea vastustaa.
Esim. omassa nuoruudessa 90-luvulla masturbointiin kannustettiin ja pornoa suositeltiin katsomaan tai ainakaan sitä ei koskaan ajateltu kriittisesti. Omalla kohdalla tilanne on huono, ja porno tuhoaa omat parisuhteet ja sen katsominen on vaikea lopettaa.
Ihmettelen miksi asiasta ei puhuta enempää - ehkä seksi myy niin hyvin, että paljasta pintaa ja muuta halutaan pitää esillä ja miehet koukussa instagrameihin/tiktokkeihin yms. loputtomine bikini-kuvineen.
Mutta en ymmärrä naisena, että miksi se mies ei pornon katselun LISÄKSI halua seksiä vaimonkin kanssa ja voi huomioida myös vaimoa? Miksi se on joko tai?
Ei riitä paukkuja. Ei kai mieskään mikään kone ole. Katso pornoa ja masturboi itse ensin perusteellisesti ja mieti paljonko kiinnostaa ottaa heti uudelleen. Toki niitäkin voi olla.
No käykö edes mielessä, että ne paukut pitäisi säästää sille vaimolle. Miten itsekäs voi olla mies ja munansa. Pyydystää jonkun naisen nalkkiin uhraamaan elämänsä tälle miehelle, joka sitten ei kykene antamaan edes fyysistä läheisyyttä, kun mielummin runkuttelee jossain ruudun ääressä. Itsekkyyden ja kuvottavuuden huippu.
Mut tässä on usein takana se naisen pitkä haluttomuus yleensä neljän vuoden seurustelun jälkeen tai ensimmäisen lapsen jälkeen.
Nainen torjuu kaikki aloitteet eijaksamisellanytväsyttääjavaikkateetkotityötjakaikkee,ninyteioooikeehetki.
Tätä mies jaksaa vuosia lapsen takia ja koska ajattelee että asia muuttuu, muteimuutu.
Sitten mies tottuu ja tyytyy nettipornoon, koska sitähän se oli ennen naistakin.
Mies huomaa että olisi pitänyt unohtaa naiset kokonaan ja hoitaa itsensä nettipornolla.
Naiset vain pitää mykkäkoulua ja osoittaa haluttomuuttaan tylysti.
Eräänä päivänä SE sitten haluaisikin, mutta minä pidän sitä jo outona ja etäisenä, koska piti minua vuosia etäällä syyttä. Vain koska SITÄ "väsytti", tosiasiassa se ei varmasti vain halunut minua, mutta ei haluntu erotakaan, koska lapsi ja taloustilanne.
Nyt jostain syystä minä taas kelpaisin SILLE.
Minä tunnen oloni edelleen hyvin loukatuksi ja hän on minulle enemmänkin kaveri nainen. Sisko tai sellainen, josta olen oppinut pitämään ja pitämään näppini erossa, koska SE ei tykännyt että pussaan tai otan syliin.
Nyt SE haluaisi ja minä en todellakaan enää halua, koska HÄN loukkaa minua.
T: M49 ja toivottavasti voitaisiin jatkaa platonisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kysyin mieheltä tänään nämä:
- onko sinulla toinen? Ei- haluatko erota? En
- enkö kiinnosta sinua enää seksuaalisesti? Kyllä kiinnostat
- miksi et sitten halua että kosken sinuun? En tiedä
- miksi käyttäydyt minua kohtaan niin kylmästi ja ylimalkaisesti? En tiedä
Sanoin että mun pitää miettiä asioita, kun en ollut vuosikausiin tajunnut, kuinka paljon hän karttaa mun kosketusta. Kerroin, että hän ei tunnu enää aviomieheltä ja kumppanilta, vaan lasten isältä ja kämppäkaverilta.
Sanoi "pitää korjata asia". Miten voi korjata kenenkään tunteita? Hän ei tiennyt, katsoi vain kylmästi ja lähti töihin.
Aivan paska ja hylätty olo. Tuo mies on kiltti, tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, huolehtii lapsista ja eläimistä, mutta minä olen ainoastaan se koriste-esine, jonka voi ottaa mukaan juhliin ja esitellä vaimona. Näyttää minulle puhelimesta kissavideoita ym. mutta kontaktia ei ota.Ja kun joku taas kyseli, niin olen ok näköinen, yhdeksi missiksikin kruunattu (jos se tähän nyt mitenkään liittyy). Ulkoisesti en käsittääkseni ole siis vastenmielinen, en ole ylipainoinen. Henkisesti arvostan miestäni, en nalkuta, en jankuta, en kitise, kohtelen häntä tasavertaisena kumppanina. ap
Tuo mieshän oli tahallisen ilkeä ap:ta kohtaan, tuossa keskustelun lopussa varsinkin. Hän tietää aivan tasan tarkkaan, että ap kärsii, kun hän käyttäytyy noin. Ihan kuin hän oikein haluaisikin ap:n kärsivän.
Niinpä. Itsellä narsistitutka huutaa punaisena tätä casea, muutaman sellaisen kokemuksella. Tuo kaikki on kuin käsikirjasta ja ne kaikki toimivat sen saman käsikirjan mukaan. Ei tuo mies kohtaa ap:ta tunnetasolla ja tahallaan vaan satuttaa ja pitää toisen kärsimyksessä.
Täällä jossain toisessa keskustelussa oli, miten mies oli myöntänyt joskus kauan eron jälkeen, että oli nauttinut siitä, miten toinen oli menettänyt mielenterveytensä, lihonut, syönyt mielialalääkkeitä jne. Sitä tuntee itsensä vahvaksi, kun näkee konkreettisesti toisen kärsivän oman toiminnan seurauksena. Kuka sitten tuollaista vahvuutta haluaa tuntea, tuskin normaali ihminen ainakaan.
Lähipiirissä on kolme pariskuntaa eronnut viime aikoina, kaikki noin viisikymppisiä. Luulen. että itselläkin se on vielä edessä. Oikein odotan aikaa, että saisi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Ei sillä ole mitään väliä, vaikka olisi missi. Kun katselee sitä toista vuodet ja vuosikymmenet, niin alkaa tuntumaan kuin kaverin kanssa asuisi.
Uskon, että aika harvassa on ne parit, joilla intohimo pysyy yllä. Etenkin jos on lapset kuvioissa.
Ei se pysy yllä pitämättä sitä ihan tietoisesti yllä. Ihan sama kuin suhde ei rakennu kovin ihmeelliseksi, jos sitä ei tietoisesti rakenna.
Kerro minulle konkreettisia vinkkejä, kuinka pitää intohimo suhteessa. Se kun ei ole biologisestikaan hirveän todennäköistä. Rakkaus saattaa pysyä, mutta se muuttaa muotoaan, eikä se siinä vaiheessa ole enää sitä "hihhih, onpa tuo toinen komea/söpö/ihana/seksikäs".
En ole kehdannut kysyä lestadiolaisilta pareilta, joille syntyy lapsia vielä 20 vuoden jälkeen ja jotka vaikuttavat aidosti viihtyvän toistensa seurasta. Oisko ainakin se, että on ihan tosissaan sitouduttu, kunnioitus, rakkaus, ystävyys, hoidetaan sitä suhdetta jatkuvasti ja nähdään seksi avioliiton liimana. Tuon syvällisemmin en sitä sivusta voi tietää. En todellakaan usko, että niissä makkareissa harrastetaan seksiä, vaikkei aidosti huvittaisi.
Niin, yleensä näitä pitkiä parisuhteita pitää yllä esimerkiksi juuri jokin joustamaton uskonto ja jumalan pelko tms.
Biologian näkökulmastahan ihmisiä ei sinänsä ole luoti koko elämän kestäviin parisuhteisiin (jos siis haluaa, että intohimo pysyy), lue vaikka mitä tutkimuksia aiheesta.
Miksei se riitä, että genitaaleilla leikkiminen tuntuu hyvältä ja siksi kivaa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Ei sillä ole mitään väliä, vaikka olisi missi. Kun katselee sitä toista vuodet ja vuosikymmenet, niin alkaa tuntumaan kuin kaverin kanssa asuisi.
Uskon, että aika harvassa on ne parit, joilla intohimo pysyy yllä. Etenkin jos on lapset kuvioissa.
Ei se pysy yllä pitämättä sitä ihan tietoisesti yllä. Ihan sama kuin suhde ei rakennu kovin ihmeelliseksi, jos sitä ei tietoisesti rakenna.
Kerro minulle konkreettisia vinkkejä, kuinka pitää intohimo suhteessa. Se kun ei ole biologisestikaan hirveän todennäköistä. Rakkaus saattaa pysyä, mutta se muuttaa muotoaan, eikä se siinä vaiheessa ole enää sitä "hihhih, onpa tuo toinen komea/söpö/ihana/seksikäs".
En ole kehdannut kysyä lestadiolaisilta pareilta, joille syntyy lapsia vielä 20 vuoden jälkeen ja jotka vaikuttavat aidosti viihtyvän toistensa seurasta. Oisko ainakin se, että on ihan tosissaan sitouduttu, kunnioitus, rakkaus, ystävyys, hoidetaan sitä suhdetta jatkuvasti ja nähdään seksi avioliiton liimana. Tuon syvällisemmin en sitä sivusta voi tietää. En todellakaan usko, että niissä makkareissa harrastetaan seksiä, vaikkei aidosti huvittaisi.
Niin, yleensä näitä pitkiä parisuhteita pitää yllä esimerkiksi juuri jokin joustamaton uskonto ja jumalan pelko tms.
Biologian näkökulmastahan ihmisiä ei sinänsä ole luoti koko elämän kestäviin parisuhteisiin (jos siis haluaa, että intohimo pysyy), lue vaikka mitä tutkimuksia aiheesta.
Silti omassa elinpiirissäni onnellisimmilta ja tasapainoisimmilta vaikuttavat ne, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä.
13 kuivaa vuotta 13vrunkkarina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että seuraavaa ei vielä ehdotetty;
Saattaa olla pornoriippuvainen. Runkkaa itsekseen ja sitten ei enää jaksa/kiinnosta sun kanssa. Tilannetta jatkunut jo noin kauan joten sen johdosta tullut entistä isompi henkinen muuri? Kyse ei tavallaan ole susta mutta tollanen tilanne saa turhautumaan ja pettymään itseensä, vaikka muuten olis kaikki hyvin. Eikä tollasesta asiasta hirmu helpolla uskalla kertoa, helpompi tehdä kuten miehesi sanoo.
Joku varmaan sanoo höpöhöpöksi mutta kokemusta on, samanlaista tilannetta kohti oon ollut itsekkin lipsumassa, luojan kiitos ei ajautunut noin pitkälle.
Voitko avata tuota vähän tarkemmin? Sitä on niin vaikea ymmärtää naisena.
Miksei se mies voi sen lisäksi harrastaa seksiä vaimon kanssa, eikö hän enää oikeasti siis halua vaimoa? Tajuaako se mies itse, että aiheuttaa ongelman parisuhteelle, vai luuleeko hän, että tilanne on vaimolle ok? Vaikka se vaimo olisi monta kertaa ottanut tilanteen puheeksi ja sanonut, että tilanteen pitäisi muuttua?Voin miehenä avata ja kertoa naisille, että pornon katselu koukuttaa meitä miehiä TODELLA paljon. Tiedän esim. itse, että se ei varmastikaan ole hyväksi parisuhteelle, mutta pornon vetovoima on teini-iästä vuosia katsoneelle vaikea vastustaa.
Esim. omassa nuoruudessa 90-luvulla masturbointiin kannustettiin ja pornoa suositeltiin katsomaan tai ainakaan sitä ei koskaan ajateltu kriittisesti. Omalla kohdalla tilanne on huono, ja porno tuhoaa omat parisuhteet ja sen katsominen on vaikea lopettaa.
Ihmettelen miksi asiasta ei puhuta enempää - ehkä seksi myy niin hyvin, että paljasta pintaa ja muuta halutaan pitää esillä ja miehet koukussa instagrameihin/tiktokkeihin yms. loputtomine bikini-kuvineen.
Mutta en ymmärrä naisena, että miksi se mies ei pornon katselun LISÄKSI halua seksiä vaimonkin kanssa ja voi huomioida myös vaimoa? Miksi se on joko tai?
Ei riitä paukkuja. Ei kai mieskään mikään kone ole. Katso pornoa ja masturboi itse ensin perusteellisesti ja mieti paljonko kiinnostaa ottaa heti uudelleen. Toki niitäkin voi olla.
No käykö edes mielessä, että ne paukut pitäisi säästää sille vaimolle. Miten itsekäs voi olla mies ja munansa. Pyydystää jonkun naisen nalkkiin uhraamaan elämänsä tälle miehelle, joka sitten ei kykene antamaan edes fyysistä läheisyyttä, kun mielummin runkuttelee jossain ruudun ääressä. Itsekkyyden ja kuvottavuuden huippu.
Mut tässä on usein takana se naisen pitkä haluttomuus yleensä neljän vuoden seurustelun jälkeen tai ensimmäisen lapsen jälkeen.
Nainen torjuu kaikki aloitteet eijaksamisellanytväsyttääjavaikkateetkotityötjakaikkee,ninyteioooikeehetki.
Tätä mies jaksaa vuosia lapsen takia ja koska ajattelee että asia muuttuu, muteimuutu.
Sitten mies tottuu ja tyytyy nettipornoon, koska sitähän se oli ennen naistakin.
Mies huomaa että olisi pitänyt unohtaa naiset kokonaan ja hoitaa itsensä nettipornolla.
Naiset vain pitää mykkäkoulua ja osoittaa haluttomuuttaan tylysti.
Eräänä päivänä SE sitten haluaisikin, mutta minä pidän sitä jo outona ja etäisenä, koska piti minua vuosia etäällä syyttä. Vain koska SITÄ "väsytti", tosiasiassa se ei varmasti vain halunut minua, mutta ei haluntu erotakaan, koska lapsi ja taloustilanne.
Nyt jostain syystä minä taas kelpaisin SILLE.
Minä tunnen oloni edelleen hyvin loukatuksi ja hän on minulle enemmänkin kaveri nainen. Sisko tai sellainen, josta olen oppinut pitämään ja pitämään näppini erossa, koska SE ei tykännyt että pussaan tai otan syliin.
Nyt SE haluaisi ja minä en todellakaan enää halua, koska HÄN loukkaa minua.
T: M49 ja toivottavasti voitaisiin jatkaa platonisesti
No entä jos hän oikeasti oli väsynyt, hormonit heitteli ja pikkulapsiarjen uuvuttama? Kuitenkin kantoi, synnytti ja hoivasi lapsesi. Jos et asiasta pysty keskustelemaan, yrittämään antaa anteeksi ja antaa toisen nyt hyvittää niitä kuivia kausia, niin miksi roikkua suhteessa ?
Vierailija kirjoitti:
Miksei se riitä, että genitaaleilla leikkiminen tuntuu hyvältä ja siksi kivaa tehdä?
Se ei ole niin yksikertaista jos on traumoja taustalla. Ihmiset ei myöskään aina miellä tietyntyyppisiä traumoja traumoiksi. Esim lapsuusiän sairaudet ja niistä johtuneet kokemukset terveydenhuollossa.
Tämä on ilmeisesti aika yleinen ongelma. Minä olen 37 v. hoikka ja kaunis nainen, mulle riittäisi tässä vaiheessa jo ihan sellainen intohimoinen suudelmakin. Tai mikä tahansa suudelma, ihan sama. Ja kyllä, aion vaihtaa 42v. mieheni nuorempaan (siis minuakin nuorempaan!), mieheen tai naiseen.
Joo ei kyllä kiinnostele parisuhde. T. Sinkku N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itsestään selvää että viiskymppinen mies edes pystyy panemaan. Onko ylipainoa, diabetesta, verenpainetta? Oletteko keskustelleet aiheesta, onko hänellä viagra?
Ehkäpä tässä on aloittajan miehen ongelma. Hänellä ei seiso enää, eikä hän kehtaa puhua asiasta, mutta ei myöskään ymmärrä että läheisyys on paljon muutakin kuin seksiä. Hänen ajatuksensa voivat olla sillä linjalla, että mitä järkeä halailla jos ei voi panna?
Myös minä luulen, että ap:n mies on impotentti, joka ei pysty käsittelemään ongelmaansa. Asia on miehelle liian häpeällinen, mies kieltää ongelman ja vetäytyy. Impotentin vaimona ap:n kuvaama tilanne on itselleni valitettavasti erittäin tuttu.
Ei se pysy yllä pitämättä sitä ihan tietoisesti yllä. Ihan sama kuin suhde ei rakennu kovin ihmeelliseksi, jos sitä ei tietoisesti rakenna.