Mieheni ei halua mitään läheisyyttä ja sanoo syyksi "en tiedä"
Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, on lapsia. Mieheni ei ole halunnut mitään fyysistä kontaktia noin viiteen vuoteen, ei mitään, ei suukkoja, ei halauksia, saati mitään muutakaan. Torjuu vain kohteliaasti ja kun kysyn syytä, vastaus on "en tiedä".
Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma, olen kysynyt haluaako avioeron, ei kuulemma.
Minä näen että tämä on joku väsytystaistelu, että vihdoin luovutan ja otan eron, ja hän pääsee tästä kuin koira veräjästä, ei hän ollut syyllinen eroon, vaimo halusi eron.
Mutta en mä tällaista enää jaksa, olen yrittänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, seksiä ajoittain vaatimalla vaatinut, ja saanutkin joskus, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen, päinvastoin.
Nyt olen asian vasta oikeasti hyväksynyt, hän ei halua minua lähelleen, ja olen aivan järkyttynyt. Se ei ollut väliaikaista, se on pysyvää.
Nyt yritän kasata ajatuksia ja hän taisi saavuttaa voittonsa, alan miettiä elämää ilman häntä, koska sitähän hän haluaa.
Kommentit (267)
Kun mies sanoi, ettei ole toista, ei halua erota, seksi kiinnostaa, mutta kahteen jälkimmäiseen vastaa en tiedä viittaa siihen, että saattaa olla toinen, mutta ei osaa päättää. Ei ole valmis vielä luopumaan nykyisestä elämästään tai toinen nainen ei ole varma tapaus. Ehkä on hänkin varattu. Ehkä ovat päättäneet kumpikin olla eroamatta.
Siksi mies sanoo, että seksi kiinnostaa aloittajan kanssa.
Jos sanoisi suoraan ettei kiinnosta niin se saattaisi olla eron paikka, joka tapauksessa sen sanomisesta tulisi lisäongelmia kotona.
Voi olla ehkä kyse erektio-ongelmasta, mutta pitkässä suhteessa luulisi sen pystyvän sanomaan.
Jotenkin ihmeellisesti se miehen libido kuitenkin herää, jos hän saa viereensä kaksi-kolmekymppisen hehkeän viehkon naisen.
Kunnolliseen ja aitoon parisuhderakkauteen kuuluu särötkin, aito halu ja halukkuus puolisoaan kohtaan - eikä niin että halu ja "se" alkaa nousta vasta jos saa nuorta.
Joskus tuli naurettua Hyacent Buckee ohjelman yhdelle pariskunnalle, jossa nainen kiehnää ja miestä ei huvita, mutta totta se taitaa olla useammassakin parisuhteessa.
Sama homma meillä. Monta vuotta yritin muuttaa tilannetta, nyt olen jo luovuttanut ja hoitelen vaan itse itseni. Eroa mietin toki. Miesten haluttomuus on jotenkin täysin kuoliaaksi vaiettu aihe. Aina tähän saa sen automaattivastauksen että vika on sinussa. N36
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Ihmettelen kyllä suuresti väitettä, että tunnekylmä ja puhumaton mies voisi olla hyvä isä. Ensinnäkin minkä mallin hän käytöksellään vaimoa/äitiä kohtaan lapsille antaa. Osaako mies antaa läheisyyttä lapsilleen ja puhua heidän kanssaan erilaisista asioista? Sekö tekee miehestä hyvän isän, että on valmis tekemään lastensa vuoksi mitä tahansa? Mitä tämä hokema nyt sitten oikeassa elämässä edes tarkoittaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap yhtään helpottaa niin meillä on ollut tuollaista viimeiset 10 vuotta ainakin.
Meillä ei puolison kanssa ole muuta yhteistä kuin osoite.
Ensimmäiset vuodet olin hämmentynyt ja ahdistunut. En saanut mitään vastausta miksi hän jätti minut huomiotta. Saattoi lisäksi olla kuukausia puhumatta.
Meillä on aikuiset lapset, olemme hyvätuloinen pariskunta, eli taloudellisia huolia.
Lopulta en enää välittänyt, olkoot elämä sitten tämmöistä.
Toisaalta en enää edes tahdo toisen koskevan minua, enkä kaipaa häneltä yhtään mitään.Olen itsestäni huolta pitävä nainen, normaali paino. Urheilen, käyn töissä, en tupakoi enkä käytä alkoholia.
Elän omaa elämääni kämppiksen kanssa.
Oho. Teillä on oikea kulissien kulissi.
Voisiko tuota kaupallistaa liikeideana? Kertäisitte ja konsultoisitte hy
Rahan takiahan joillakin on juuri noin. Siinähän säästää. Yhdet vuokrat tai vastikkeet, kaksi maksajaa.
Ap mikä teidän tilanne on?