Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei halua mitään läheisyyttä ja sanoo syyksi "en tiedä"
18.07.2023 |
Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, on lapsia. Mieheni ei ole halunnut mitään fyysistä kontaktia noin viiteen vuoteen, ei mitään, ei suukkoja, ei halauksia, saati mitään muutakaan. Torjuu vain kohteliaasti ja kun kysyn syytä, vastaus on "en tiedä".
Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma, olen kysynyt haluaako avioeron, ei kuulemma.
Minä näen että tämä on joku väsytystaistelu, että vihdoin luovutan ja otan eron, ja hän pääsee tästä kuin koira veräjästä, ei hän ollut syyllinen eroon, vaimo halusi eron.
Mutta en mä tällaista enää jaksa, olen yrittänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, seksiä ajoittain vaatimalla vaatinut, ja saanutkin joskus, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen, päinvastoin.
Nyt olen asian vasta oikeasti hyväksynyt, hän ei halua minua lähelleen, ja olen aivan järkyttynyt. Se ei ollut väliaikaista, se on pysyvää.
Nyt yritän kasata ajatuksia ja hän taisi saavuttaa voittonsa, alan miettiä elämää ilman häntä, koska sitähän hän haluaa.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota ap että haet seksisi muualta. Jos siis mies ei halua erota tuossa voisi olla yksi ratkaisu. Mielestäni kohtuullista jos toisella on haluja mutta toisella ei, eikä halutonta kiinnosta ratkaista asiaa. Siihenkin voidaan yhdessä sopia säännöt että mistä ja miten.
Ehdotan koska näin on meillä asia käytännössä ratkaistu. Kumpikaan ei halua erota. Mies saa hankkia seksinsä muualta. En halua tietää miten ja mistä, kunhan ei ole mitään kakkosperhettä tai vakinaista.
Etkö pelkää, että joku kerta miehelläsi kolahtaakin yhden kerran hoito ja se on sitten menoa?
En ja jos niin käy niin sitten käy. Ketä tahansa varmasti joskus mietityttää miltä tuntuisi aloittaa uusi elämä puhtaalta pöydältä. Pääsisi sen sitten kokemaan.
Eikö huvittaisi ihan vapaaehtoisesti aloittaa puhtaalta pöydältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt miehet: Menkää halaamaan ja suukottamaan vaimoa!
Itsellänikin on meneillään kriisi, koska mies joko torjuu mun lähestymiset, tai sitten vastentahtoisesti sietää niitä. Lähes itkisin onnesta, jos hänkin joskus oma-alotteisesi tulisi minun lähelle.
Tutustukaa narsismiin! Niin moni kärsii liitoissa vuosia ja vuosikymmeniä tietämättä, mistä on kyse. MIeti nyt itsekin. Jos miehesi olisi hyvä tyyppi/ rakastaisi sinua/ kunnioittaisi sinua, niin toimisiko hän noin, kun nyt toimii? Ei. Se totuuden katsominen silmiin on vaan välillä ihan sairaan vaikeaa, kun on niin kiinnikasvanut siihen kuvioon, jossa elää. Mutta tekeekö tuo hyvää itsetunnollesi? Omanarvontunnollesi? Onko elämä sellaista kuin toivoit ja pystyisitkö parempaan, jos kumppani toimisi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota ap että haet seksisi muualta. Jos siis mies ei halua erota tuossa voisi olla yksi ratkaisu. Mielestäni kohtuullista jos toisella on haluja mutta toisella ei, eikä halutonta kiinnosta ratkaista asiaa. Siihenkin voidaan yhdessä sopia säännöt että mistä ja miten.
Ehdotan koska näin on meillä asia käytännössä ratkaistu. Kumpikaan ei halua erota. Mies saa hankkia seksinsä muualta. En halua tietää miten ja mistä, kunhan ei ole mitään kakkosperhettä tai vakinaista.
Etkö pelkää, että joku kerta miehelläsi kolahtaakin yhden kerran hoito ja se on sitten menoa?
En ja jos niin käy niin sitten käy. Ketä tahansa varmasti joskus mietityttää miltä tuntuisi aloittaa uusi elämä puhtaalta pöydältä. Pääsisi sen sitten kokemaan.
Eikö huvittaisi ihan vapaaehtoisesti aloittaa puhtaalta pöydältä?
Vähemmän kuin jatkaa nykyistä. Olemme viiskymppisiä.
Voisi naisellekin käydä niin, että toinen tökkii, ällöttää, toisesta on yliannostus, toinen on liian aktiivinen tms. Ei halua suutelua jne. Halaus ehkä. Mutta tässä tapauksessa ei tiedetä mikä syy. Oliko pitkä suhde liikaa ja se meni ohi jo. Ehkä toisen kanssa ei mene ohi. Henkiset kemiat eivät aina toimi ja arvomaailmat.
Kuulkaa ei se seksi nyt ole mikään maailman tärkein asia. Ilman sitä voi kyllä elää ja aika moni elääkin. Voi olla muuten ihan harmoninen ja hyvä parisuhde , jossa yhteiset harrastukset, arvot ja yhteinen elämä sujuu ihan hyvin. Meitä tällaisia ihan elämäänsä tyytyväisiä pitkässä parisuhteissa eläviä on vaikka kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuollainen en tiedä mies. Aikani kattelin ja lopulta lähdin. Jo oli samantien uusi nainen, oli valmiiksi jo. Ei vaan uskaltanut tehdä päätöstä, lapset, kulissit, kotityöt jne. Ei ole päivääkään kaduttanut. Ei se siitä parane.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea se erokin on, eikä tässä iässä (50) enää helpolla uutta suhdetta löydä. Luulin että meillä on asiat hyvin, taloudellisesti ok tilanne, lasten kanssa menee hyvin, molemmilla hyvät työpaikat, on lemmikkejä, eli ainakin kulissit on kunnossa. Ja mun mielestä on ollut oikeastikin kaikki kunnossa. Paitsi nyt olen tajunnut tämän, kun eilisiltana (taas) yritin lähestyä nukkumaan mennessä, niin tuli täystyrmäys. Ei pysty, ei voi, ei tiedä miksi.
Menin sitten vierahuoneeseen nukkumaan. Eikä perään kysellyt. Eikä puhunut aamulla mitään.
Tyhmähän mä olen ollut, itseäni tyrkyttänyt ja kerjännyt hellyyttä. Tyhmä ja sokea, vaan onneksi nyt olen herännyt todellisuuteen, ja voin alkaa ajatella asioita. ap
Aika lailla samat ajatukset, mutta miehenä. Eri mieltä olen, ettei 50 vuotiaana voisi enää löytää suhdetta, mutta tosiasiassa ainakin itselle, niin melkoinen kultakimpale pitäisi vastaan tulla, että viitsisi parisuhdetta ja yhteiselämää alkaa virittelemään. Omissa kuvioissaan on aika helppo olla. Seksiäkin saa enemmän ja parempaa parisuhteen ulkopuolelta kuin huonosta parisuhteesta. Paremmin nukkuu kun ei tartte kuorsausta kuunnella ja saa itselleen sopivan lämpötilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi samoin ekan miehen kanssa, ehdittiin olla yhdessä melkein 8 vuotta. Viimeiset 3 vuotta oli seksiä vain kerran vuodessa, mitään muuta läheisyyttä ei ollut kuin nopeat hyvänyönsuukot ja niissäkin mies töni minut pois heti, jos jäin hetkeksikin halailemaan tai pidemmäksi aikaa hänen lähelleen. Mies ei koskaan itse tullut halaamaan, suukottamaan tai koskettamaan minua millään tavalla, ei halunnut enää minua edes viereensä istumaan vaan jos menin sohvalle viereen niin valitti että "ei mahdu" tai tulee kuuma tms. Siirtyi sitten yleensä itse kauemmas, jos edelleen pysyin vieressä. Jos yritin tulla häntä halaamaan, niin usein oikein vihaisesti työnsi minut pois ja ärähti turhautuneesti jotain "noh!" tms.
Todella tylyltä ja julmalta tuntui tuollainen torjunta, kun itse rakastin miestä edelleen. Yritin häneltä kysyä vuosien ajan, että miksi on kylmennyt minua kohtaan, onko häneltä tunteet loppuneet minua kohtaan, eikö enää näe minua viehättävänä, onko kiinnostuunt jostain toisesta jne... Aina miehen vastaus oli vain tuo sama "en tiedä". Siis kun kysyin, että onko tunteet loppuneet niin sanoi että ei oo, mutta sitten kun kysyin että minkä takia ei sitten enää halua minua lähelleenkään eikä anna minun edes koskea itseensä, niin "en tiedä" oli ainoa, mitä osasi sanoa.
No erohan siitä sitten tuli, en kestänyt enää. Nyt olen uuden miehen kanssa, jolla tuota ongelmaa ei todellakaan ole vaan mies ei voi pitää näppejään erossa minusta, seksiä ja sylittelyä on päivittäin. Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin pitkän horroksen jälkeen, niin ihanaa on saada koskettaa ja suudella miestä, joka itse myös haluaa minun lähelleni eikä torju. Kaikista hulluinta on kuitenkin, että kun ex-mieheni sai tietää tästä uudesta suhteestani, niin hän alkoi yhtäkkiä epätoivoisesti maanitella minua tulemaan takaisin, tunnistamaan rakkauttaan ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli. Monta kertaa pyysi, että eikö voitaisi yrittää uudestaan ja nyt hän ymmärtää miksi läheisyys on tärkeää jne jne. Olin ihan ällikällä lyöty, kun koko suhteen ajan piti mykkäkoulua eikä suostunut keskustelemaan silloin, kun itse olisin vielä halunnut työstää asioita. No nyt on jo liian myöhäistä, tätä uutta suhdetta en enää entiseen kylmyyteen vaihda.
"ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli."
No MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suominaiset paisuu ku pullataikina muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen. Ei sellasta taikinakasaa paljoo kiinnosta panna tai pussata.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen libido on vain kuolla kupsahtanut kun on tullut ikää ... Tai sitten -- jotain?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minusta eron pitäisi olla vihoviimeinen ratkaisu, jos muuten suhde on ihan hyvällä mallilla. Ei se vaihtamalla parane, vaan korjaamalla sitä mitä on jo. Kaikissa suhteissa tulee eteen ongelmia ja jos kyseessä ei ole pettäminen tai väkivalta, niin kaiken eteen voi tehdä töitä.
Mielestäni on parempi olla turvallisessa, seksittömässä suhteessa vanhuuteen asti, kuin erota. Mutta kuten sanoin, epäsuosittu mielipide.
No, itse ajattelen hieman samoin. Ja siinä mielessä sama tilanne kuin ap:lla, ettei vaimo itsekään oikein tiedä miksi ei enää halua. Silloin harvoin kun seksiä on, on se kuulemma ihan hyvää, mutta vaikeahan se on uskoa.
Muuten meillä on mukavaa yhdessä, kun lapset ovat jo käytännössä aikuisia. Omat halutkin ovat toki vuosien saatossa hiipuneet, mutta ihan tälläistä en odottanut. Ei vain jotenkin haluaisi myöntää tälläistä ennenaikaista ikääntymistä, kun viiteen kymppiinkin on vielä matkaa. Toinen asia, mikä hieman kaihertaa, on pelko siitä, että joku toinen herättää ne halut ja tunteet. Vastaavasti vaimon uskottomuus olisi tässä tilanteessa eri tavalla deal-breaker. Kai se on sitten sen ajan murhe...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt miehet: Menkää halaamaan ja suukottamaan vaimoa!
Itsellänikin on meneillään kriisi, koska mies joko torjuu mun lähestymiset, tai sitten vastentahtoisesti sietää niitä. Lähes itkisin onnesta, jos hänkin joskus oma-alotteisesi tulisi minun lähelle.
Tutustukaa narsismiin! Niin moni kärsii liitoissa vuosia ja vuosikymmeniä tietämättä, mistä on kyse. MIeti nyt itsekin. Jos miehesi olisi hyvä tyyppi/ rakastaisi sinua/ kunnioittaisi sinua, niin toimisiko hän noin, kun nyt toimii? Ei. Se totuuden katsominen silmiin on vaan välillä ihan sairaan vaikeaa, kun on niin kiinnikasvanut siihen kuvioon, jossa elää. Mutta tekeekö tuo hyvää itsetunnollesi? Omanarvontunnollesi? Onko elämä sellaista kuin toivoit ja pystyisitkö parempaan, jos kumppani toimisi paremmin?
IHAN aina selitys ei ole narsismi, vaikka joku täällä tuntuu niin ajattelevankin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt miehet: Menkää halaamaan ja suukottamaan vaimoa!
Itsellänikin on meneillään kriisi, koska mies joko torjuu mun lähestymiset, tai sitten vastentahtoisesti sietää niitä. Lähes itkisin onnesta, jos hänkin joskus oma-alotteisesi tulisi minun lähelle.
Meillä kotona juuri käänteinen ongelma. Minä (M) olen se osapuoli joka ottaa fyysistä kontaktia, halailen, tulen lähelle ja teen aloitteet myös makuuhuoneen puolella. Vastakaikua tulee rajatusti, ja ainakin omasta mielestä liian harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt miehet: Menkää halaamaan ja suukottamaan vaimoa!
Itsellänikin on meneillään kriisi, koska mies joko torjuu mun lähestymiset, tai sitten vastentahtoisesti sietää niitä. Lähes itkisin onnesta, jos hänkin joskus oma-alotteisesi tulisi minun lähelle.
Tutustukaa narsismiin! Niin moni kärsii liitoissa vuosia ja vuosikymmeniä tietämättä, mistä on kyse. MIeti nyt itsekin. Jos miehesi olisi hyvä tyyppi/ rakastaisi sinua/ kunnioittaisi sinua, niin toimisiko hän noin, kun nyt toimii? Ei. Se totuuden katsominen silmiin on vaan välillä ihan sairaan vaikeaa, kun on niin kiinnikasvanut siihen kuvioon, jossa elää. Mutta tekeekö tuo hyvää itsetunnollesi? Omanarvontunnollesi? Onko elämä sellaista kuin toivoit ja pystyisitkö parempaan, jos kumppani toimisi paremmin?
IHAN aina selitys ei ole narsismi, vaikka joku täällä tuntuu niin ajattelevankin.
Ei ole, mutta narsistimainen käytös on narsistimaista käytöstä IHAN AINA.
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaa ei se seksi nyt ole mikään maailman tärkein asia. Ilman sitä voi kyllä elää ja aika moni elääkin. Voi olla muuten ihan harmoninen ja hyvä parisuhde , jossa yhteiset harrastukset, arvot ja yhteinen elämä sujuu ihan hyvin. Meitä tällaisia ihan elämäänsä tyytyväisiä pitkässä parisuhteissa eläviä on vaikka kuinka paljon.
No, sittenhän melkein jokaisen ison asian voi typistää "ei se nyt mikään maailman tärkein asia ole". Ja sille, jolle seksi ei ole niin tärkeää, on tietysti helppo sanoa, ettei se ole niin tärkeää. Samoin kuten se, joka viihtyy omissa oloissaan, voi sanoa, ettei se yhteinen aika niin tärkeää ole parisuhteessa. Voidaan ihan hyvin tavata joka toinen viikonloppu ja käydä pari kertaa vuodessa lomilla.
Kyllä se vaan on niin melkein aina. Nainen tai mies on se osapuoli , joka ei halua edes läheisyyttä, puhumattakaan seksistä. Paljon olen lukenut, ja vaikuttaa siltä, että naiselta halut loppuu neljänkympin kieppeillä . Mies taas haluaa ja pystyy lähes kasikymppiseksi.
Erotaan paljon , mutta jos kaikki eroaisi tuon takia, niin vähissä olisivat yli 10vuotta jatkuvat avioliitot. Meillä on ollut just noin , mutta ollaan edelleen naimisissa . Avioliitto muuten hyvä.
Kaikkein yksinkertainen selityshän tälläiselle käyttäytymiselle on se, että se puoliso vaan ei enää kiinnosta. Ei ole enää romanttisia tunteita ja lähellä olo vaan ahdistaa ja ärsyttää.
Pelkkä seksinpuute voisi johtua jostain ettei enää seiso, mutta jos jo sohvalle viereen istumaan tuleminen on miehelle liikaa niin ihan selväähän tuon on, ettei halua olla lähellä. Ei ole rakkautta enää. Ei vaan uskalla tehdä sitä viimeistä peliliikettä eli erota.
Tätä lukiessa sitä jaksaa taas olla iloinen sinkkuudestaan, vaikka se välillä kyllästyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi samoin ekan miehen kanssa, ehdittiin olla yhdessä melkein 8 vuotta. Viimeiset 3 vuotta oli seksiä vain kerran vuodessa, mitään muuta läheisyyttä ei ollut kuin nopeat hyvänyönsuukot ja niissäkin mies töni minut pois heti, jos jäin hetkeksikin halailemaan tai pidemmäksi aikaa hänen lähelleen. Mies ei koskaan itse tullut halaamaan, suukottamaan tai koskettamaan minua millään tavalla, ei halunnut enää minua edes viereensä istumaan vaan jos menin sohvalle viereen niin valitti että "ei mahdu" tai tulee kuuma tms. Siirtyi sitten yleensä itse kauemmas, jos edelleen pysyin vieressä. Jos yritin tulla häntä halaamaan, niin usein oikein vihaisesti työnsi minut pois ja ärähti turhautuneesti jotain "noh!" tms.
Todella tylyltä ja julmalta tuntui tuollainen torjunta, kun itse rakastin miestä edelleen. Yritin häneltä kysyä vuosien ajan, että miksi on kylmennyt minua kohtaan, onko häneltä tunteet loppuneet minua kohtaan, eikö enää näe minua viehättävänä, onko kiinnostuunt jostain toisesta jne... Aina miehen vastaus oli vain tuo sama "en tiedä". Siis kun kysyin, että onko tunteet loppuneet niin sanoi että ei oo, mutta sitten kun kysyin että minkä takia ei sitten enää halua minua lähelleenkään eikä anna minun edes koskea itseensä, niin "en tiedä" oli ainoa, mitä osasi sanoa.
No erohan siitä sitten tuli, en kestänyt enää. Nyt olen uuden miehen kanssa, jolla tuota ongelmaa ei todellakaan ole vaan mies ei voi pitää näppejään erossa minusta, seksiä ja sylittelyä on päivittäin. Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin pitkän horroksen jälkeen, niin ihanaa on saada koskettaa ja suudella miestä, joka itse myös haluaa minun lähelleni eikä torju. Kaikista hulluinta on kuitenkin, että kun ex-mieheni sai tietää tästä uudesta suhteestani, niin hän alkoi yhtäkkiä epätoivoisesti maanitella minua tulemaan takaisin, tunnistamaan rakkauttaan ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli. Monta kertaa pyysi, että eikö voitaisi yrittää uudestaan ja nyt hän ymmärtää miksi läheisyys on tärkeää jne jne. Olin ihan ällikällä lyöty, kun koko suhteen ajan piti mykkäkoulua eikä suostunut keskustelemaan silloin, kun itse olisin vielä halunnut työstää asioita. No nyt on jo liian myöhäistä, tätä uutta suhdetta en enää entiseen kylmyyteen vaihda.
"ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli."
No MIKSI?
Sanoi syyksi, että hänellä oli ollut huono itsetunto omasta kropastaan (oli aiemmin kovasti salilla treenannut, sitten sali jäi ja laihtui takaisin hoikaksi. Omasta mielestään oli siis ilmeisesti ruma ja epämiehekäs, kun ei ollut isoja lihaksia) ja sen takia ei halunnut että kosken häneen, tulen hänen lähelleen tai näen hänet ilman vaatteita. Minusta tuo ei vaan tunnu uskottavalta selitykseltä, miksi moneen vuoteen ei minkäänlainen läheisyys kiinnosta, ei edes vierekkäin istuminen sohvalla. Kädestä ei saanut pitää, halata ei saanut, eikä tulla muutenkaan liian lähelle esim. hississä. Sellainen "turvaväli" piti aina olla. Hän alkoi myös vaihtaa vaatteet piilossa (vessassa lukitun oven takana tai pimeässä peiton alla) ja muutenkin vältellä sitä, että näkisin hänet alasti.
Voihan se olla osatotuus, että hänellä oli itsetunto-ongelmaa, mutta kyllä tuossa minun mielestäni muutakin on. Jokin estynyt tai eristäytyvä persoonallisuus, intiimiyden pelko tms. Kun se vielä yhdistyi siihen, ettei hän kyennyt puhumaan tunneasioista ollenkaan tai käsittelemään tunteita ylipäätään, vaan koitti kieltää ja torjua ne kaikin keinoin. Piti mykkäkoulua ja jätti täysin huomiotta, jos minä yritin niistä puhua. Oli kuin olisin ollut ilmaa. Lopulta suuttui, jos itsepintaisesti vain vaadin, että nyt meidän pitää puhua tästä asiasta.
Alue: Aihe vapaa
Nyt miehet: Menkää halaamaan ja suukottamaan vaimoa!
Itsellänikin on meneillään kriisi, koska mies joko torjuu mun lähestymiset, tai sitten vastentahtoisesti sietää niitä. Lähes itkisin onnesta, jos hänkin joskus oma-alotteisesi tulisi minun lähelle.