Mieheni ei halua mitään läheisyyttä ja sanoo syyksi "en tiedä"
Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, on lapsia. Mieheni ei ole halunnut mitään fyysistä kontaktia noin viiteen vuoteen, ei mitään, ei suukkoja, ei halauksia, saati mitään muutakaan. Torjuu vain kohteliaasti ja kun kysyn syytä, vastaus on "en tiedä".
Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma, olen kysynyt haluaako avioeron, ei kuulemma.
Minä näen että tämä on joku väsytystaistelu, että vihdoin luovutan ja otan eron, ja hän pääsee tästä kuin koira veräjästä, ei hän ollut syyllinen eroon, vaimo halusi eron.
Mutta en mä tällaista enää jaksa, olen yrittänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, seksiä ajoittain vaatimalla vaatinut, ja saanutkin joskus, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen, päinvastoin.
Nyt olen asian vasta oikeasti hyväksynyt, hän ei halua minua lähelleen, ja olen aivan järkyttynyt. Se ei ollut väliaikaista, se on pysyvää.
Nyt yritän kasata ajatuksia ja hän taisi saavuttaa voittonsa, alan miettiä elämää ilman häntä, koska sitähän hän haluaa.
Kommentit (267)
Nainen 43 kirjoitti:
Miksi olet tuhlannut elämääsi 5 vuotta kylmään mieheen. Olisin jo eronnut kuukaudessa.
Samaa voisi moni mies miettiä, miksi olla yhdessä, jos vaimolle läheisyys on "no pane sitten, ettet siinä koko ajan vonkaa"
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Nainen 43 kirjoitti:
Miksi olet tuhlannut elämääsi 5 vuotta kylmään mieheen. Olisin jo eronnut kuukaudessa.
Samaa voisi moni mies miettiä, miksi olla yhdessä, jos vaimolle läheisyys on "no pane sitten, ettet siinä koko ajan vonkaa"
Olin lyhyessä suhteessa ja lähdin. Mutta siis jo lyhyessä ajassa se meni siihen, että aloin yrittää nopeuttaa niitä yhdyntöjä, koska tiesin jo, etten ehtisi itse kuitenkaan saada, miestä ei kiinnosta nautintoni = tuottaa minulle nautintoa ja seksi päättyy hänen laukeamiseensa, oli minun tilanteeni mikä tahansa.
Sillä on toinen nainen ja se tuntisi pettävänsä sitä sun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
No tässä taas huutaa narsismi läsnäolollaan kaikessa, mitä kerrot. Mieti, narsistimiehen sisällä on pikkupoika. Haluaako pikkupoika läheisyyttä aikuiselta naiselta, yäk. Eikä hän osaa edes kunnolla. Tietysti tytöt kiinnostaa, mutta sellaisella maksimissaan teinin taitotasolla. Ja ei pysty keskustelemaan aikuisten vakavista ja välttämättömistä asioista, koska on lapsi. Sulkeutuu ja lähtee pois.
Narsistin uhri on itkuinen, loukattu, omanarvontunto ottaa osumaa ja itsetunto laskee. Monesti on jotain terveysvaivoja (suolisto, allergiat, astma, masennus, hiustenlähtö, lihominen/laihtuminen tms.).
Ja jos miehesi olisi narsisti niin lapset pitäisi saada pois hänen luotaan eikä niin, että pitkitetään asumista saman katon alla. Muuten lapsista tulee myös narsisteja tai läheisriippuvaisia tai alkoholisteja tai umpimasentuneita tai uupuneita miellyttäjiä tms.
Narsisti on aina pihtaaja, ankeuttaja, kostaja, rankaisija, kouluttaja, kontrolloija, alistaja. Koskaan hän ei tule vastaan, jää vapaaehtoisesti häviölle, anna toiselle tunnetta, että olisi joustanut hänen vuokseen.
Toki hän voi myös käyttäytyä avokätisesti, mutta se ei ole siksi, että hän rakastaisi niin vaan siksi, että näyttäytyisi itse avokätisenä tai saa kohteensa koukutettua ja alistettua tahtoonsa.
Outoa käytöstä mieheltäsi. Olen itse ollut parisuhteessa yli 20 vuotta ja jos se minusta olisi kiinni, niin seksiä olisi joka päivä. Mutta koska vaimo ei ole aivan yhtä innokas, niin rakastelemme n. joka toinen päivä. Minusta läheisyys ja seksi ovat parisuhteen kulmakiviä (ei toki ainoita) ja ilman niitä parisuhde ei ole enää parisuhde, vaan jotain muuta.
Onks sillä potenttiongelmia ja testosteronivajaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
No tässä taas huutaa narsismi läsnäolollaan kaikessa, mitä kerrot. Mieti, narsistimiehen sisällä on pikkupoika. Haluaako pikkupoika läheisyyttä aikuiselta naiselta, yäk. Eikä hän osaa edes kunnolla. Tietysti tytöt kiinnostaa, mutta sellaisella maksimissaan teinin taitotasolla. Ja ei pysty keskustelemaan aikuisten vakavista ja välttämättömistä asioista, koska on lapsi. Sulkeutuu ja lähtee pois.
Narsistin uhri on itkuinen, loukattu, omanarvontunto ottaa osumaa ja itsetunto laskee. Monesti on jotain terveysvaivoja (suolisto, allergiat, astma, masennus, hiustenlähtö, lihominen/laihtuminen tms.).
Ja jos miehesi olisi narsisti niin lapset pitäisi saada pois hänen luotaan eikä niin, että pitkitetään asumista saman katon alla. Muuten lapsista tulee myös narsisteja tai läheisriippuvaisia tai alkoholisteja tai umpimasentuneita tai uupuneita miellyttäjiä tms.
No minusta taas ei kyllä huuda narsismia, koska mistä lähtien narsistit on ollu hyviä isiä? Sanotaan että ihminen on seksuaalisesti traumatisoitunut, siitä puhuminen on hyvin vaikeaa jos siksi ettei ihminen välttämättä kykene erittelemään tuntemuksiaan. Ja pelkää että ero tulee heti kun puoliso tajuaa miten toivoton tilanne on. Mitä esimerkiksi sanoisit, jos kumppanisi kertoisi osan psyykeään olevan seksiä harrastaessa kuin nurkkaan ajettu eläin valmiina taistelemaan elämästä ja kuolemasta? Ja tätä pitäisi pidätellä samalla kun koettaa "nauttia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
No tässä taas huutaa narsismi läsnäolollaan kaikessa, mitä kerrot. Mieti, narsistimiehen sisällä on pikkupoika. Haluaako pikkupoika läheisyyttä aikuiselta naiselta, yäk. Eikä hän osaa edes kunnolla. Tietysti tytöt kiinnostaa, mutta sellaisella maksimissaan teinin taitotasolla. Ja ei pysty keskustelemaan aikuisten vakavista ja välttämättömistä asioista, koska on lapsi. Sulkeutuu ja lähtee pois.
Narsistin uhri on itkuinen, loukattu, omanarvontunto ottaa osumaa ja itsetunto laskee. Monesti on jotain terveysvaivoja (suolisto, allergiat, astma, masennus, hiustenlähtö, lihominen/laihtuminen tms.).
Ja jos miehesi olisi narsisti niin lapset pitäisi saada pois hänen luotaan eikä niin, että pitkitetään asumista saman katon alla. Muuten lapsista tulee myös narsisteja tai läheisriippuvaisia tai alkoholisteja tai umpimasentuneita tai uupuneita miellyttäjiä tms.
No minusta taas ei kyllä huuda narsismia, koska mistä lähtien narsistit on ollu hyviä isiä? Sanotaan että ihminen on seksuaalisesti traumatisoitunut, siitä puhuminen on hyvin vaikeaa jos siksi ettei ihminen välttämättä kykene erittelemään tuntemuksiaan. Ja pelkää että ero tulee heti kun puoliso tajuaa miten toivoton tilanne on. Mitä esimerkiksi sanoisit, jos kumppanisi kertoisi osan psyykeään olevan seksiä harrastaessa kuin nurkkaan ajettu eläin valmiina taistelemaan elämästä ja kuolemasta? Ja tätä pitäisi pidätellä samalla kun koettaa "nauttia".
Narsistit ovat yleensä kokeneet seksuaalisten rajojensa rikkomisen lapsena.
Sanoisin, että puolison pitää mennä terapiaan. Yksin ja voin myös sen lisäksi osallistua pariterapiaan tai seksuaaliterapiaan. Kuvaamasi traumaoire on niin vakava, ettei se katoa itsestään. Se voi toki muuttaa muotoa ja siirtyä vaikka alkoholismiksi tai syömishäiriöksi tai masennukseksi.
Eksä oli rais*attu ja traumatisoitunut. Hän ei kyennyt käsittelemään asiaa mitenkään eikä hakeutunut hoitoon, vaikka tapahtuma selvästi pilasi hänen koko elämäänsä ja olemistaan, ei vain seksiä. Hän hoiti asiaa alkoholilla. Ei siinä voinut itse kuin lähteä, jos toinen ei halua hoitaa itseään eikä parisuhdetta.
Kun itse jouduin seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan traumatisoimaksi, hakeuduin kriisiterapeutille ja hoidin traumaa aktiivisesti niin kauan kuin se vaati ja saman tulen tekemään jatkossakin, jos trauma joskus nostaa päätään.
Ihmisellä on vastuu itsestään ja siitä, että pitää itsensä kunnossa lähisuhteessa. Aina ei olla perillä, mutta jo halu hoitaa asiaa ja konkreettiset teot riittänevät monille, jos traumaoireet eivät ole täysin mahdottomia esimerkiksi väkivaltaa.
Sanoisin että miehen pitäisi hakeutua labrakokeisiin. Testot etc pitää tutkia. Vajaus voi tehdä juurikin tuollaisia oireita.
Nainen 43 kirjoitti:
Miksi olet tuhlannut elämääsi 5 vuotta kylmään mieheen. Olisin jo eronnut kuukaudessa.
Sinä olet ainakin täysin sitoutumiskyvytön. Kun menee elämänsä rakkauden kanssa naimisiin, kaikin puolin itselleen lähes täydellisen ihmisen kanssa, sitä huonoina hetkinä odottaa, toivoo, yrittää, että se onnellinen suhde palaa takaisin joka on ollut. Samassa tilanteessa olen. Mies 49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes oppikirjaesimerkki. Miehesi on homoseksuaali. Mulla kaks tuttua oli homon kanssa naimisissa ja eivät kuulemma huomanneet mistään, kunnes ero tuli ja mies tunnusti. Saivat vihdoin selityksen miksei mies ollut ikinä aloitteellinen. Monet homot on naimisissa ja elävät kulissiliitossa. Pahoittelut.
Se että mies ei yhtä tiettyä naista halua tarkoittaa naisten mielestä että mies on homo? Itse miehenö elin pari vuotta suhteessä mistä loppui seksi minun osalta kun en vain yksikertaisesti enää himoinnut häntä seksuaalisesti. Yritin vihjailla, pyydellä ja lähes anella että lähtisi mukaan minkä olin jo järjestänyt mikä olisi saattanut auttaa ongelmaan
Ja mihinkäs yritit häntä saada mukaan mikä ehkä olis auttanut? Johonkin parinvaihtojuttuihin ehkä?
Jos se on jo lukemattomia kertoja sen sinulle sanonut mutta sinä et ole suostunut kuuntelemaan kun se tarkottaisi muutoksia itseen ja eihän nyt naisten tarvi miehen takia muuttua ja eihän naiset muutenkaan miestä kuuntele ja naiset syyttää aina kaikesta miestä niin huomattavasti helpompi vaan sanoa en tiedä
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen libido on vain kuolla kupsahtanut kun on tullut ikää ... Tai sitten -- jotain?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minusta eron pitäisi olla vihoviimeinen ratkaisu, jos muuten suhde on ihan hyvällä mallilla. Ei se vaihtamalla parane, vaan korjaamalla sitä mitä on jo. Kaikissa suhteissa tulee eteen ongelmia ja jos kyseessä ei ole pettäminen tai väkivalta, niin kaiken eteen voi tehdä töitä.
Mielestäni on parempi olla turvallisessa, seksittömässä suhteessa vanhuuteen asti, kuin erota. Mutta kuten sanoin, epäsuosittu mielipide.
Miten "korjaat" jotain, mitä vastapuoli ei halua korjata?
Ja jännää, miten nämä "ei saa erota, ei se vaihtamalla parane" -tyypit aina lähtevät siitä oletuksesta, että suhde pitää "vaihtaa" toiseen: ihmisellä on valinta olla myös yksin. Ei suhteessa (varsinkaan huonossa) ole pakko olla. Elämä yksin on hyvää ja tasapainoista, mutta eiväthän nämä yksinoloa pelkäävät sitä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Nainen 43 kirjoitti:
Miksi olet tuhlannut elämääsi 5 vuotta kylmään mieheen. Olisin jo eronnut kuukaudessa.
Sinä olet ainakin täysin sitoutumiskyvytön. Kun menee elämänsä rakkauden kanssa naimisiin, kaikin puolin itselleen lähes täydellisen ihmisen kanssa, sitä huonoina hetkinä odottaa, toivoo, yrittää, että se onnellinen suhde palaa takaisin joka on ollut. Samassa tilanteessa olen. Mies 49
No eipä se ihminen sinulle mikään täydellinen ole, jos pitää huonoja hetkiä noin paljon sietää. Eikä se onnellinen suhde pelkällä odottelulla takaisin tule, kyllä siihen jotain omaehtoista vuorovaikutustakin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Pahoittelut tilanteestasi. Kuulostaa kauhealta ja kuinka monessa parisuhteessa tämä on arkipäivää. Miksi edes olla yhdessä jos ei toista halua senhän pitäisi olla se koko juttu miksi yhdessä ollaan.
Toisaalta itse eronneena naisena tuntuu jotenkin helpottavalta että jos jonkun löytäisikin niin tuollaistako se sitten olisikin, kauheaa.
Tuhoaako tämä nykymeno eli kaikenlaisen pornon, tiktokin puolipukeiset heruttelukuvat ym. ym. pariskuntien intiimin kanssakäymisen kokonaan??
Eivätkö miehet sen vertaa pysty pitämään itsekuria ja miettimään seurauksia jos se vaimo jättääkin ja lähtee. Löytää uuden ihanan parisuhteen sen kylmän tilalle. Sitten alkaa kaduttamaan ja yksinäisyys iskee todella kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi samoin ekan miehen kanssa, ehdittiin olla yhdessä melkein 8 vuotta. Viimeiset 3 vuotta oli seksiä vain kerran vuodessa, mitään muuta läheisyyttä ei ollut kuin nopeat hyvänyönsuukot ja niissäkin mies töni minut pois heti, jos jäin hetkeksikin halailemaan tai pidemmäksi aikaa hänen lähelleen. Mies ei koskaan itse tullut halaamaan, suukottamaan tai koskettamaan minua millään tavalla, ei halunnut enää minua edes viereensä istumaan vaan jos menin sohvalle viereen niin valitti että "ei mahdu" tai tulee kuuma tms. Siirtyi sitten yleensä itse kauemmas, jos edelleen pysyin vieressä. Jos yritin tulla häntä halaamaan, niin usein oikein vihaisesti työnsi minut pois ja ärähti turhautuneesti jotain "noh!" tms.
Todella tylyltä ja julmalta tuntui tuollainen torjunta, kun itse rakastin miestä edelleen. Yritin häneltä kysyä vuosien ajan, että miksi on kylmennyt minua kohtaan, onko häneltä tunteet loppuneet minua kohtaan, eikö enää näe minua viehättävänä, onko kiinnostuunt jostain toisesta jne... Aina miehen vastaus oli vain tuo sama "en tiedä". Siis kun kysyin, että onko tunteet loppuneet niin sanoi että ei oo, mutta sitten kun kysyin että minkä takia ei sitten enää halua minua lähelleenkään eikä anna minun edes koskea itseensä, niin "en tiedä" oli ainoa, mitä osasi sanoa.
No erohan siitä sitten tuli, en kestänyt enää. Nyt olen uuden miehen kanssa, jolla tuota ongelmaa ei todellakaan ole vaan mies ei voi pitää näppejään erossa minusta, seksiä ja sylittelyä on päivittäin. Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin pitkän horroksen jälkeen, niin ihanaa on saada koskettaa ja suudella miestä, joka itse myös haluaa minun lähelleni eikä torju. Kaikista hulluinta on kuitenkin, että kun ex-mieheni sai tietää tästä uudesta suhteestani, niin hän alkoi yhtäkkiä epätoivoisesti maanitella minua tulemaan takaisin, tunnistamaan rakkauttaan ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli. Monta kertaa pyysi, että eikö voitaisi yrittää uudestaan ja nyt hän ymmärtää miksi läheisyys on tärkeää jne jne. Olin ihan ällikällä lyöty, kun koko suhteen ajan piti mykkäkoulua eikä suostunut keskustelemaan silloin, kun itse olisin vielä halunnut työstää asioita. No nyt on jo liian myöhäistä, tätä uutta suhdetta en enää entiseen kylmyyteen vaihda.
Eronhan se aiheuttaa kun nainen ei saa riittävästi läheisyyttä ja huomiota vaikka kuinka näkisi että se jatkuva miehessä roikkuminen ja kiinni oleminen ahdistaa miestä
Jos rakkaussuhteeseen kuuluva läheisyys ja intiimiys ahdistaa, niin ei pidä parisuhteessa olla kun ei selkeästikään ole mikään parisuhdeihminen. Sitten on parempi pysyä vaan sinkkumiehenä ja etsiä yhden yön huvituksia, jos kerran pelkkä pillu kelpaa mutta muu naisen huomiominen ei.
Ai niin, paitsi että monella miehellä kun ei pelimerkit riitä miksikään naisten sarjasaalistajaksi, niin sitten pitää hankkia vakituinen tyttöystävä johonkin parisuhteen irvikuvaan, jotta olisi se vakireikä silloin kun itseä huvittaa. Muuten voikin kohdella naista huonosti ja jättää huomiotta. Harmi vaan, että kukaan nainen ei halua olla pelkkä vakipano miehelle, joten tuollaiset "suhteet" eivät kestä.
Sehän nykypäivän parisuhteiden ongelma onkin minkä takia miehet niitä karttelevat on juuri tuo että parisuhteissa kaiken pitää toimia naisen huomioimisen ehdoilla ja kaiken kiitokseksi tästä saa jatkuvan valituksen ja nalkutuksen kun mikään miehen tekemä ei koskaan riitä naiselle tai sitten naisella sattui olemaan vain huono päivä niin miehen tehtävä on olla se sylkykuppi jonka päälle puretaan patoutunut viha mitä mies ei ole tehnyt vaikka nainen on hiljaa miellessään sitä halunnut ja hienovaraisilla vihjeillä siittä vinkannut tai muuten vaan sen huonon päivän aiheuttaja. Kaikesta tästä mies saa sanoa vain kiitos kulta saanko lisää? Tulisiko parempi mieli jostain kalliista lahjasta?
Lahjoista en tiedä, mutta välimerkit tekstissä olisivat mahtava juttu.
Vierailija kirjoitti:
Nainen 43 kirjoitti:
Miksi olet tuhlannut elämääsi 5 vuotta kylmään mieheen. Olisin jo eronnut kuukaudessa.
Sinä olet ainakin täysin sitoutumiskyvytön. Kun menee elämänsä rakkauden kanssa naimisiin, kaikin puolin itselleen lähes täydellisen ihmisen kanssa, sitä huonoina hetkinä odottaa, toivoo, yrittää, että se onnellinen suhde palaa takaisin joka on ollut. Samassa tilanteessa olen. Mies 49
Hoh hoijaa, ikään kuin ihminen saavuttaisi jossain kohtaa pisteen, jonka jälkeen hän pysyy muuttumattomana. Se elämän rakkaus ei ole välttämättä enää 15 vuoden päästä sama ihminen kuin naimisiin mentäessä.
Kenellekään ei ole mitään velvollisuutta laittaa omaa ainutkertaista elämäänsä vuosikausiksi tauolle sen takia, että kumppani on syystä tai toisesta täysin reagoimaton toisen pahaan oloon. Onnettomassa suhteessa pysyminen oman hyvinvoinnin kustannuksella ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Varmaan voi narsismiin liittyä pihtaus mutta en lähtisi sitä ensimmäisenä epäilemään. Eiköhän ap olisi 20 vuodessa jo huomannut että mies on narsisti muistakin asioista. Kuvattua kylmyyttä voi hyvin aiheuttaa esim impotenssi josta mies ei pysty puhumaan varsinkaan paineistetussa tilanteessa kun ap on kireänä kysyessään mikä mättää.