Mieheni ei halua mitään läheisyyttä ja sanoo syyksi "en tiedä"
Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, on lapsia. Mieheni ei ole halunnut mitään fyysistä kontaktia noin viiteen vuoteen, ei mitään, ei suukkoja, ei halauksia, saati mitään muutakaan. Torjuu vain kohteliaasti ja kun kysyn syytä, vastaus on "en tiedä".
Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma, olen kysynyt haluaako avioeron, ei kuulemma.
Minä näen että tämä on joku väsytystaistelu, että vihdoin luovutan ja otan eron, ja hän pääsee tästä kuin koira veräjästä, ei hän ollut syyllinen eroon, vaimo halusi eron.
Mutta en mä tällaista enää jaksa, olen yrittänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, seksiä ajoittain vaatimalla vaatinut, ja saanutkin joskus, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen, päinvastoin.
Nyt olen asian vasta oikeasti hyväksynyt, hän ei halua minua lähelleen, ja olen aivan järkyttynyt. Se ei ollut väliaikaista, se on pysyvää.
Nyt yritän kasata ajatuksia ja hän taisi saavuttaa voittonsa, alan miettiä elämää ilman häntä, koska sitähän hän haluaa.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen 43 kirjoitti:
Miksi olet tuhlannut elämääsi 5 vuotta kylmään mieheen. Olisin jo eronnut kuukaudessa.
Sinä olet ainakin täysin sitoutumiskyvytön. Kun menee elämänsä rakkauden kanssa naimisiin, kaikin puolin itselleen lähes täydellisen ihmisen kanssa, sitä huonoina hetkinä odottaa, toivoo, yrittää, että se onnellinen suhde palaa takaisin joka on ollut. Samassa tilanteessa olen. Mies 49
Hoh hoijaa, ikään kuin ihminen saavuttaisi jossain kohtaa pisteen, jonka jälkeen hän pysyy muuttumattomana. Se elämän rakkaus ei ole välttämättä enää 15 vuoden päästä sama ihminen kuin naimisiin mentäessä.
Kenellekään ei ole mitään velvollisuutta laittaa omaa ainutkertaista elämäänsä vuosikausiksi tauolle sen takia, että kumppani on syystä tai toisesta täysin reagoimaton toisen pahaan oloon. Onnettomassa suhteessa pysyminen oman hyvinvoinnin kustannuksella ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Tekee masentuneen, läheisriippuvainen (kun usko omiin voimiin selvitä yksin vähenee vuosi vuodelta), ahdistuneen jne.
Huonoa ja mitätöivää käytöstä ei tule jäädä sietämään eikä odottelemaan muutosta. Jos sitä muutosta ei ole tapahtunut viiden vuoden aikana, mikä saa sinut kuvittelemaan, että se tapahtuisi kuudennen tai seitsemännen. Ei tapahdu. Tuo on suora lainaus narsistilta, joka youtubessa opastaa ihmisiä suojautumaan henkiseltä väkivallalta. Hänen ainoa ohjeensa on: lähde. Hän myös sanoo, että on iha sama onko se vastapuoli narsisti vai ei, jos toiminta kuitenkin on kuin narsistin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
No tässä taas huutaa narsismi läsnäolollaan kaikessa, mitä kerrot. Mieti, narsistimiehen sisällä on pikkupoika. Haluaako pikkupoika läheisyyttä aikuiselta naiselta, yäk. Eikä hän osaa edes kunnolla. Tietysti tytöt kiinnostaa, mutta sellaisella maksimissaan teinin taitotasolla. Ja ei pysty keskustelemaan aikuisten vakavista ja välttämättömistä asioista, koska on lapsi. Sulkeutuu ja lähtee pois.
Narsistin uhri on itkuinen, loukattu, omanarvontunto ottaa osumaa ja itsetunto laskee. Monesti on jotain terveysvaivoja (suolisto, allergiat, astma, masennus, hiustenlähtö, lihominen/laihtuminen tms.).
Ja jos miehesi olisi narsisti niin lapset pitäisi saada pois hänen luotaan eikä niin, että pitkitetään asumista saman katon alla. Muuten lapsista tulee myös narsisteja tai läheisriippuvaisia tai alkoholisteja tai umpimasentuneita tai uupuneita miellyttäjiä tms.
No minusta taas ei kyllä huuda narsismia, koska mistä lähtien narsistit on ollu hyviä isiä? Sanotaan että ihminen on seksuaalisesti traumatisoitunut, siitä puhuminen on hyvin vaikeaa jos siksi ettei ihminen välttämättä kykene erittelemään tuntemuksiaan. Ja pelkää että ero tulee heti kun puoliso tajuaa miten toivoton tilanne on. Mitä esimerkiksi sanoisit, jos kumppanisi kertoisi osan psyykeään olevan seksiä harrastaessa kuin nurkkaan ajettu eläin valmiina taistelemaan elämästä ja kuolemasta? Ja tätä pitäisi pidätellä samalla kun koettaa "nauttia".
Jäin miettimään vielä tätä itse seksuaalitrauman vuoksi terapiaa tarvinneena.
Mielestäni tämä henkilö ei saisi tai siis hänen ei pitäisi harrastaa seksiä kertaakaan niin, että kokee tuon mielentilan, koska jokainen kerta rikkoo häntä lisää ja jättää kehoon muistijälkiä.
Suosittelisin ensin hoitoon hakeutumista ja vain sellaista seksiä, jonka parissa hänellä on turvallinen olo ja jos se on selibaatti niin sitten se on.
Toki suurin osa rimpuilee traumojensa kanssa läpi elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Tämä on näköjään yllättävän yleistä!
Tulisipa joku näin toimiva mies tänne selittämään, että mitä ihmettä varten toimii noin. En ymmärrä sitä, että mitä järkeä. Ja miksei voi avata suutaan ja sanoa syytä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Tämä on näköjään yllättävän yleistä!
Tulisipa joku näin toimiva mies tänne selittämään, että mitä ihmettä varten toimii noin. En ymmärrä sitä, että mitä järkeä. Ja miksei voi avata suutaan ja sanoa syytä siihen.
Nyt pitää opetella näkemään kaava. Se nyt vaan on osa tuota kuviota, ettei voida sanoa syytä. Jos kaava ja toimintamallit kiinnostaa, tutustu narsismiin.
Kuuntelin pari pv sitten terapeutti Ritva Huuskon videon. Siinä hän sanoi, että tahtotila erottaa narsistin normaalista. Ja onko vaikenevalla tahtotilaa? Ei ole. Tietysti kuvioon kuuluu sekin, että annetaan leivänmuruja juuri sen verran kuin tarvitsee, että saa toisen pidettyä.
On hyvä muistaa, että hyvä olo ja hyvä elämä ei ole näiden tavoite vaan kurjistaa naisen mieliala yhtä pahaksi kuin narsistin sisäinen tyhjyys ja paha olo.
Kun toinen ei halua kommunkoida, lähtekää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Tämä on näköjään yllättävän yleistä!
Tulisipa joku näin toimiva mies tänne selittämään, että mitä ihmettä varten toimii noin. En ymmärrä sitä, että mitä järkeä. Ja miksei voi avata suutaan ja sanoa syytä siihen.
Ja jos hän joku päivä väläyttää vähän jotain hyvää, siitä saatava dopamiinivyöry ja sen tuoma huojennus on valtava. Traumasuhde vahvistuu. Se ei ole tervettä. Terve suhde on turvallinen ja tasapainoinen.
Olen noin toimiva nainen. Rehellinen vastaus on että seksi ei vain kiinnosta, läheisyydestä en pidä. Mies on kiltti ja hyvä, mutta lihonut, ja on muutenkin ulkoisesti epäviehättävä. Mutta olisi liian loukkaavaa sanoa se suoraan puolisolle ja ollaan molemmat jo vanhoja. Ei tarvitse enää kun ei kertakaikkiaan kiinnosta. Ei siinä sen isompia filosofioita tarvita. Osa ihmisistä tykkää olla rauhassa.
Valitettavasti osa ihmisistä kyllästyy harrastamaan seksiä saman ihmisen kanssa vuodesta toiseen. Itsellänikin loppui intohimo viiden vuoden suhteessa, vaikka mies oli paras ystäväni ja hyvässä kunnossa jne. Päätimme, että parasta jatkaa ystävinä, mutta olihan suhteessa toki muitakin ongelmia. Ehkä tauko toisesta voisi auttaa näkemään kuinka paljon toinen todella merkitsee. Toinen vaihtoehto voisi olla piristää suhdetta ulkopuolisilla ihmisillä (avoimesti ja rehellisesti).
Suosittelen, että sanot miehellesi, että on luonnollista, että osa ihmisistä kyllästyy seksiin saman ihmisen kanssa ja kysyt onko hänelle käynyt näin. Vai eikö seksi kiinnosta enää yhtään kenenkään kanssa? Teidän tulisi keskustella rauhallisesti ja tuomitsematta. Viesteillä keskustelu voisi auttaa, jos mies ei muuten pysty avautumaan. Kaikkea hyvää toivon teille!
Jos homma ei toimi niin homma ei toimi.
En ymmärrä näitä suhdeviritelmiä, avoimet suhteet jne, kun ei haluta ottaa sitä riskiä, ettei löydä uutta, menettää saavutetut edut ja, että toisella käy flaksi näissä asioissa. Oikeesti nyt aikuiset ihmiset, uskaltakaa elää!
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
kyllä hoikatkin rupsahtaa 25 ikävuoden jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tähän vielä, että olen hoikka ja ihan hyvännäköinen, saan huomiota miespuolisilta henkilöiltä, ei siis kyse ole siitä että olisin muuttunut jotenkin ikävän näköiseksi. ap
Tottakai olet ja teet varmasti vaativaa asiantuntijatyötäkin? Ja vain lasillinen viiniä jouluaterialla, jouluisin?
etkä tietenkään nalkuta yhtään
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
En usko, että lapsille tekee hyvää pitkällä tähtäimellä vanhempien parisuhde, jossa toista "siedetään" ja olostellaan kuin kämppikset. Lapset lähtevät toteuttamaan tätä samaa kaavaa aikuisina omissa parisuhteissaan, koska eivät muusta tiedä.
Kaikki loppuu joskus. On tietysti ihmisiä, jotka harrastavat seksiä 8-kymppisinä, mutta he ovat poikkeus. - Jos toinen vielä haluaa seksiä, kyllä sitä aina jostakin saa, mutta ei siltä puolisolta, jonka seksuaalisuus on jo sammunut. Hyväksykää fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Tämä on näköjään yllättävän yleistä!
Tulisipa joku näin toimiva mies tänne selittämään, että mitä ihmettä varten toimii noin. En ymmärrä sitä, että mitä järkeä. Ja miksei voi avata suutaan ja sanoa syytä siihen.
Mä oon nainen 40+ ja maailmaa nähnyt. Mä voin selittää, miksi mies toimii noin: sillä on toinen nainen.
Ei tää mitään rakettitiedettä sentäs oo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siellä vielä notkut. Yrität pakottaa toista johonkin mitä ei halua ja sinulla on jo vastaus että olet henkisesti jo jätetty
Asioista keskustellaan, kun ollaan vakavassa suhteessa tai avioliitossa. Jos asunto on vaikka molempien nimissä, niin kotonaan asuminen ei todellakaan ole mitään notkumista.
Jos kysymykseen tulee vain "En tiedä", ei siinä paljon kunnioitusta ole toista kohtaan enää. Silloin pitää lähteä eri suuntiin, jos ei muutosta toinen halua, mutta ensin kuitenkin selvittää se totuus siellä taustalla, jotta ap saa ansaitsemansa vastauksen.
Hän on kuitenkin odottanut, antanut aikaa ja tilaa, vaikka onkin pyytänyt läheisyyttä.
Täällä ainakin ollaan sitä mieltä, että miehellä on aviolliset oikeudet, joten eiköhän naisella siten ole ainakin oikeus saada jonkinlainen selventävä selitys, mikä voi olla. Kumppani ole haluttava? tai vaikka että on oma ongelma, tai vaikka että ei voi puhua. Silloin otetaan asiantuntija avuksi ja selvitetään se tilanne.
Aika outo tyyppi, vastaakohan se mihinkään yleensä muuta kuin "En tiedä"...
Nepsykirjoilla oleville lapsille on tyypillistä vastata, että "en tiedä", kun kysytään, että miksi he tekevät mitä tekevät. Kun he eivät ihan oikeasti tiedä.
Aikuiselta odottaisin kyllä enemmän kuin mystistä "en tiedä". Ainakin halua lähteä selvittämään sitä, että miksi ei tiedä, mikä sen tiedon muka estää?
Tää on aika radikaali, joskin ajan henkeen sopiva teoria: se on muuttanut salaa sukupuolensa naiseksi ja homma ei enää pelitä sun kanssa.
Syitä ei tietenkään ulkopuolinen voi kuin arvailla. Hormoneissa tapahtuu muutoksia, testosterontaso kannattaisi mittauttaa. Kun kerran vastaa ettei tiedä, niin saattaa se olla ainakin osittain totta. Pyydä käymään lääkärissä, jospa sieltä saisi apua. Miehesi käytös tuntuu sua kohtaan tosi kurjalta. Kyllähän sitä pitkäänkin yhteistä elämää eläneenä pitäisi kumppanin olla vähintään paras ystävä, joka halaa ja suukkojakin jakaa, vaikkei seksiin kykenisi.
Kun ihminen vaikuttaa lähes täydelliseltä, tunne ei ole totta. Se voi olla rakastuneen idealisoitu haavekuva tai sitten rakkauspommitusta suorittava manipuloija.