Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei halua mitään läheisyyttä ja sanoo syyksi "en tiedä"
18.07.2023 |
Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, on lapsia. Mieheni ei ole halunnut mitään fyysistä kontaktia noin viiteen vuoteen, ei mitään, ei suukkoja, ei halauksia, saati mitään muutakaan. Torjuu vain kohteliaasti ja kun kysyn syytä, vastaus on "en tiedä".
Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma, olen kysynyt haluaako avioeron, ei kuulemma.
Minä näen että tämä on joku väsytystaistelu, että vihdoin luovutan ja otan eron, ja hän pääsee tästä kuin koira veräjästä, ei hän ollut syyllinen eroon, vaimo halusi eron.
Mutta en mä tällaista enää jaksa, olen yrittänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, seksiä ajoittain vaatimalla vaatinut, ja saanutkin joskus, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen, päinvastoin.
Nyt olen asian vasta oikeasti hyväksynyt, hän ei halua minua lähelleen, ja olen aivan järkyttynyt. Se ei ollut väliaikaista, se on pysyvää.
Nyt yritän kasata ajatuksia ja hän taisi saavuttaa voittonsa, alan miettiä elämää ilman häntä, koska sitähän hän haluaa.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Älytön ajatys, että eron ottaja olisi pahis. Kuka ihme nyt tulisi mieluummin jätetyksi? Kyllä minä mieluummin olisin se jättäjä.
Mies ehkä ei haluta erota, jos hänellä on kulissit kunnossa, kiva asunto, ei tarvitse elatusmaksuja eikä omaisuuden jakoa ja sinä teet kotityöt. Ja tottakai hänellä on muita naisia.
moni mies ottaa mieluummin sen uhrin roolin kun jätettiin ilman syytä..saa sympatiaa, vaikka olisi vuosia ollut ongelmia kuten ap tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
No tässä taas huutaa narsismi läsnäolollaan kaikessa, mitä kerrot. Mieti, narsistimiehen sisällä on pikkupoika. Haluaako pikkupoika läheisyyttä aikuiselta naiselta, yäk. Eikä hän osaa edes kunnolla. Tietysti tytöt kiinnostaa, mutta sellaisella maksimissaan teinin taitotasolla. Ja ei pysty keskustelemaan aikuisten vakavista ja välttämättömistä asioista, koska on lapsi. Sulkeutuu ja lähtee pois.
Narsistin uhri on itkuinen, loukattu, omanarvontunto ottaa osumaa ja itsetunto laskee. Monesti on jotain terveysvaivoja (suolisto, allergiat, astma, masennus, hiustenlähtö, lihominen/laihtuminen tms.).
Ja jos miehesi olisi narsisti niin lapset pitäisi saada pois hänen luotaan eikä niin, että pitkitetään asumista saman katon alla. Muuten lapsista tulee myös narsisteja tai läheisriippuvaisia tai alkoholisteja tai umpimasentuneita tai uupuneita miellyttäjiä tms.
No minusta taas ei kyllä huuda narsismia, koska mistä lähtien narsistit on ollu hyviä isiä? Sanotaan että ihminen on seksuaalisesti traumatisoitunut, siitä puhuminen on hyvin vaikeaa jos siksi ettei ihminen välttämättä kykene erittelemään tuntemuksiaan. Ja pelkää että ero tulee heti kun puoliso tajuaa miten toivoton tilanne on. Mitä esimerkiksi sanoisit, jos kumppanisi kertoisi osan psyykeään olevan seksiä harrastaessa kuin nurkkaan ajettu eläin valmiina taistelemaan elämästä ja kuolemasta? Ja tätä pitäisi pidätellä samalla kun koettaa "nauttia".
Jäin miettimään vielä tätä itse seksuaalitrauman vuoksi terapiaa tarvinneena.
Mielestäni tämä henkilö ei saisi tai siis hänen ei pitäisi harrastaa seksiä kertaakaan niin, että kokee tuon mielentilan, koska jokainen kerta rikkoo häntä lisää ja jättää kehoon muistijälkiä.
Suosittelisin ensin hoitoon hakeutumista ja vain sellaista seksiä, jonka parissa hänellä on turvallinen olo ja jos se on selibaatti niin sitten se on.
Toki suurin osa rimpuilee traumojensa kanssa läpi elämänsä.
Minkälaista se oli se seksuaaliterapia?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kysyin mieheltä tänään nämä:
- onko sinulla toinen? Ei- haluatko erota? En
- enkö kiinnosta sinua enää seksuaalisesti? Kyllä kiinnostat
- miksi et sitten halua että kosken sinuun? En tiedä
- miksi käyttäydyt minua kohtaan niin kylmästi ja ylimalkaisesti? En tiedä
Sanoin että mun pitää miettiä asioita, kun en ollut vuosikausiin tajunnut, kuinka paljon hän karttaa mun kosketusta. Kerroin, että hän ei tunnu enää aviomieheltä ja kumppanilta, vaan lasten isältä ja kämppäkaverilta.
Sanoi "pitää korjata asia". Miten voi korjata kenenkään tunteita? Hän ei tiennyt, katsoi vain kylmästi ja lähti töihin.
Aivan paska ja hylätty olo. Tuo mies on kiltti, tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, huolehtii lapsista ja eläimistä, mutta minä olen ainoastaan se koriste-esine, jonka voi ottaa mukaan juhliin ja esitellä vaimona. Näyttää minulle puhelimesta kissavideoita ym. mutta kontaktia ei ota.Ja kun joku taas kyseli, niin olen ok näköinen, yhdeksi missiksikin kruunattu (jos se tähän nyt mitenkään liittyy). Ulkoisesti en käsittääkseni ole siis vastenmielinen, en ole ylipainoinen. Henkisesti arvostan miestäni, en nalkuta, en jankuta, en kitise, kohtelen häntä tasavertaisena kumppanina. ap
Miten te yleensä aloitte seurustella ja minkälainen mies oli seurustelun ja avioliiton alkuaikoina siis osoittiko hellyyttä, halusiko seksiä?
Milloin tämä sitten muuttui?
Vai oliko välttelevä alusta saakka joten miten edes päädyitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kysyin mieheltä tänään nämä:
- onko sinulla toinen? Ei- haluatko erota? En
- enkö kiinnosta sinua enää seksuaalisesti? Kyllä kiinnostat
- miksi et sitten halua että kosken sinuun? En tiedä
- miksi käyttäydyt minua kohtaan niin kylmästi ja ylimalkaisesti? En tiedä
Sanoin että mun pitää miettiä asioita, kun en ollut vuosikausiin tajunnut, kuinka paljon hän karttaa mun kosketusta. Kerroin, että hän ei tunnu enää aviomieheltä ja kumppanilta, vaan lasten isältä ja kämppäkaverilta.
Sanoi "pitää korjata asia". Miten voi korjata kenenkään tunteita? Hän ei tiennyt, katsoi vain kylmästi ja lähti töihin.
Aivan paska ja hylätty olo. Tuo mies on kiltti, tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, huolehtii lapsista ja eläimistä, mutta minä olen ainoastaan se koriste-esine, jonka voi ottaa mukaan juhliin ja esitellä vaimona. Näyttää minulle puhelimesta kissavideoita ym. mutta kontaktia ei ota.Ja kun joku taas kyseli, niin olen ok näköinen, yhdeksi missiksikin kruunattu (jos se tähän nyt mitenkään liittyy). Ulkoisesti en käsittääkseni ole siis vastenmielinen, en ole ylipainoinen. Henkisesti arvostan miestäni, en nalkuta, en jankuta, en kitise, kohtelen häntä tasavertaisena kumppanina. ap
Mun isä on sanonut (ei minulle, mutta tämä on kerrottu minulle), että hän kadehtii henkilöä, joka on osannut hoitaa hyvin perheensä, että hän vaan ei osaa rakastaa. Kivestä ei pysty pusertamaan vettä. Selvitä, onko teillä toivoa vai ei.
Kysy mieheltä, kiinnostaisiko pariterapia. Ja kyllä pitäisi selvittää masennuksen ja testovajeen ja muu terveydentila.
Minä kyllä en ole pystynyt olemaan kenenkään seurassa noiden kylmien katseiden jälkeen, mutta jos sinä pystyt ja haluat yrittää. Luovuta kuitenkin ajoissa, älä jää hakkaamaan päätä seinään.
Erektio-ongelmat voivat olla myös asia, josta mies ei halua keskustella.
13 kuivaa vuotta 13vrunkkarina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että seuraavaa ei vielä ehdotetty;
Saattaa olla pornoriippuvainen. Runkkaa itsekseen ja sitten ei enää jaksa/kiinnosta sun kanssa. Tilannetta jatkunut jo noin kauan joten sen johdosta tullut entistä isompi henkinen muuri? Kyse ei tavallaan ole susta mutta tollanen tilanne saa turhautumaan ja pettymään itseensä, vaikka muuten olis kaikki hyvin. Eikä tollasesta asiasta hirmu helpolla uskalla kertoa, helpompi tehdä kuten miehesi sanoo.
Joku varmaan sanoo höpöhöpöksi mutta kokemusta on, samanlaista tilannetta kohti oon ollut itsekkin lipsumassa, luojan kiitos ei ajautunut noin pitkälle.
Voitko avata tuota vähän tarkemmin? Sitä on niin vaikea ymmärtää naisena.
Miksei se mies voi sen lisäksi harrastaa seksiä vaimon kanssa, eikö hän enää oikeasti siis halua vaimoa? Tajuaako se mies itse, että aiheuttaa ongelman parisuhteelle, vai luuleeko hän, että tilanne on vaimolle ok? Vaikka se vaimo olisi monta kertaa ottanut tilanteen puheeksi ja sanonut, että tilanteen pitäisi muuttua?Voin miehenä avata ja kertoa naisille, että pornon katselu koukuttaa meitä miehiä TODELLA paljon. Tiedän esim. itse, että se ei varmastikaan ole hyväksi parisuhteelle, mutta pornon vetovoima on teini-iästä vuosia katsoneelle vaikea vastustaa.
Esim. omassa nuoruudessa 90-luvulla masturbointiin kannustettiin ja pornoa suositeltiin katsomaan tai ainakaan sitä ei koskaan ajateltu kriittisesti. Omalla kohdalla tilanne on huono, ja porno tuhoaa omat parisuhteet ja sen katsominen on vaikea lopettaa.
Ihmettelen miksi asiasta ei puhuta enempää - ehkä seksi myy niin hyvin, että paljasta pintaa ja muuta halutaan pitää esillä ja miehet koukussa instagrameihin/tiktokkeihin yms. loputtomine bikini-kuvineen.
Mutta en ymmärrä naisena, että miksi se mies ei pornon katselun LISÄKSI halua seksiä vaimonkin kanssa ja voi huomioida myös vaimoa? Miksi se on joko tai?
Ei riitä paukkuja. Ei kai mieskään mikään kone ole. Katso pornoa ja masturboi itse ensin perusteellisesti ja mieti paljonko kiinnostaa ottaa heti uudelleen. Toki niitäkin voi olla.
No käykö edes mielessä, että ne paukut pitäisi säästää sille vaimolle. Miten itsekäs voi olla mies ja munansa. Pyydystää jonkun naisen nalkkiin uhraamaan elämänsä tälle miehelle, joka sitten ei kykene antamaan edes fyysistä läheisyyttä, kun mielummin runkuttelee jossain ruudun ääressä. Itsekkyyden ja kuvottavuuden huippu.
Mut tässä on usein takana se naisen pitkä haluttomuus yleensä neljän vuoden seurustelun jälkeen tai ensimmäisen lapsen jälkeen.
Nainen torjuu kaikki aloitteet eijaksamisellanytväsyttääjavaikkateetkotityötjakaikkee,ninyteioooikeehetki.
Tätä mies jaksaa vuosia lapsen takia ja koska ajattelee että asia muuttuu, muteimuutu.
Sitten mies tottuu ja tyytyy nettipornoon, koska sitähän se oli ennen naistakin.
Mies huomaa että olisi pitänyt unohtaa naiset kokonaan ja hoitaa itsensä nettipornolla.
Naiset vain pitää mykkäkoulua ja osoittaa haluttomuuttaan tylysti.
Eräänä päivänä SE sitten haluaisikin, mutta minä pidän sitä jo outona ja etäisenä, koska piti minua vuosia etäällä syyttä. Vain koska SITÄ "väsytti", tosiasiassa se ei varmasti vain halunut minua, mutta ei haluntu erotakaan, koska lapsi ja taloustilanne.
Nyt jostain syystä minä taas kelpaisin SILLE.
Minä tunnen oloni edelleen hyvin loukatuksi ja hän on minulle enemmänkin kaveri nainen. Sisko tai sellainen, josta olen oppinut pitämään ja pitämään näppini erossa, koska SE ei tykännyt että pussaan tai otan syliin.
Nyt SE haluaisi ja minä en todellakaan enää halua, koska HÄN loukkaa minua.
T: M49 ja toivottavasti voitaisiin jatkaa platonisesti
Epäilen että ym. tapauksessa mies ei ole kypsynyt aikuiseksi vaan on loukkaantunut kun lapsia on tullut ja vaimo on huomioinut lapsia -- mies tuskin on auttanut lastenhoidossa ja kotitöissä lainkaan.
Hän on selvästi nähnyt naisen vain omien tarpeidensa tyydyttäjänä ja kun nainen on uupuneena kieltäytynyt, mies ei ole tehnyt asian eteen mitään, ei auttanut vaimoaan, ei järjestänyt heille yhteistä aikaa, yms. Hän on vain loukkaantunut ja kostaa nyt vuosikymmenten ajan tätä vaimolleen, vaikka jos hän olisi tullut vastaan jossain vaiheessa, heillä voisi nyt olla ihan mukava suhde vielä.
Mutta ei, mies on valinnut toisin, mutta ei rehellisesti, koska jos hän ei haluaisi enää vaimoan oikeasti, hänhän olisi lähtenyt jo kävelemään toisen naisen perään. Hän kuitenkin haluaa ehdottomasti jäädä suhteeseen, että voi kiduttaa naista vielä mahdollisimman kauan ... "kun sinä silloin 35 vuotta sitten muutaman kerran sanoit ei, niin minä kostan loppuelämän". Huh.
Toki mies yllättävän naiivisti olettaa vaimonsa jäävän suhteeseen. Se ei ole ollenkaan varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea se erokin on, eikä tässä iässä (50) enää helpolla uutta suhdetta löydä. Luulin että meillä on asiat hyvin, taloudellisesti ok tilanne, lasten kanssa menee hyvin, molemmilla hyvät työpaikat, on lemmikkejä, eli ainakin kulissit on kunnossa. Ja mun mielestä on ollut oikeastikin kaikki kunnossa. Paitsi nyt olen tajunnut tämän, kun eilisiltana (taas) yritin lähestyä nukkumaan mennessä, niin tuli täystyrmäys. Ei pysty, ei voi, ei tiedä miksi.
Menin sitten vierahuoneeseen nukkumaan. Eikä perään kysellyt. Eikä puhunut aamulla mitään.
Tyhmähän mä olen ollut, itseäni tyrkyttänyt ja kerjännyt hellyyttä. Tyhmä ja sokea, vaan onneksi nyt olen herännyt todellisuuteen, ja voin alkaa ajatella asioita. ap
!!!
En usko, ettei sulle ap löytyisi uutta kumppania. Joskus saattaa tulla eteen ainoita vaihtoehtoja jolloin olisi tärkeää jättää jotain tärkeää eletystä ajasta, jopa ainutlaatuista taakse. Et ehkä löydä saman tasoista, yhteistä elämää yhteisiä rakkauden kokemuksia joita teillä miehesi kanssa parhaimmillaan on ollut. Yhdessä kasvatetut lapset, kuka niitä nyt voisikaan unohtaa, eikä tietenkään niin tarvitsekaan tapahtua. Saatat löytää todella onnistumisen mahdollisuuden omaavan kumppanin, mutta oletan sen olevan itseäsi nuoremman. Olisiko se sitten hyvä vai heikompi vaihtoehto, sen voit vain sinä sitten arvioida. 5-kymppinen viriili nainen ei millään muotoa jää huomaamatta, mikäli itse haluat hakeutua ihmisten ilmoille tutustumaan mahdollisuuksiin. En tarkoita yhdenillan etsijöihin sekaantumista jolle ne sitten itseäsi inspiroi.
Siitä se lähtee; oivaltamisesta, ettei ole loppuiäksi kahlittu paskaan suhteeseen, vaikka onkin joskus yhteen menty.
Jos eroat, et tule katumaan. Joku arvostaa korkealle läheisyyttäsi ja tarjoaa sinulle onnellista rakkautta. Tsemppiä ja rohkeutta toimia oman onnesi eteen!
Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen libido on vain kuolla kupsahtanut kun on tullut ikää ... Tai sitten -- jotain?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minusta eron pitäisi olla vihoviimeinen ratkaisu, jos muuten suhde on ihan hyvällä mallilla. Ei se vaihtamalla parane, vaan korjaamalla sitä mitä on jo. Kaikissa suhteissa tulee eteen ongelmia ja jos kyseessä ei ole pettäminen tai väkivalta, niin kaiken eteen voi tehdä töitä.
Mielestäni on parempi olla turvallisessa, seksittömässä suhteessa vanhuuteen asti, kuin erota. Mutta kuten sanoin, epäsuosittu mielipide.
Olen samaa mieltä tästä. Ollan myös n. 50v pariskunta, tosi samantapainen tilanne kuin ap:llä paitsi että seksiä oli viimeksi vuonna 2015. Miehelle tuli ilmeisesti vasektomian jälkeen jotain ongelmia joista ei kylläkään halunnut puhua. En todellakaan pelkän seksin takia alkaisi eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kysyin mieheltä tänään nämä:
- onko sinulla toinen? Ei- haluatko erota? En
- enkö kiinnosta sinua enää seksuaalisesti? Kyllä kiinnostat
- miksi et sitten halua että kosken sinuun? En tiedä
- miksi käyttäydyt minua kohtaan niin kylmästi ja ylimalkaisesti? En tiedä
Sanoin että mun pitää miettiä asioita, kun en ollut vuosikausiin tajunnut, kuinka paljon hän karttaa mun kosketusta. Kerroin, että hän ei tunnu enää aviomieheltä ja kumppanilta, vaan lasten isältä ja kämppäkaverilta.
Sanoi "pitää korjata asia". Miten voi korjata kenenkään tunteita? Hän ei tiennyt, katsoi vain kylmästi ja lähti töihin.
Aivan paska ja hylätty olo. Tuo mies on kiltti, tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, huolehtii lapsista ja eläimistä, mutta minä olen ainoastaan se koriste-esine, jonka voi ottaa mukaan juhliin ja esitellä vaimona. Näyttää minulle puhelimesta kissavideoita ym. mutta kontaktia ei ota.Ja kun joku taas kyseli, niin olen ok näköinen, yhdeksi missiksikin kruunattu (jos se tähän nyt mitenkään liittyy). Ulkoisesti en käsittääkseni ole siis vastenmielinen, en ole ylipainoinen. Henkisesti arvostan miestäni, en nalkuta, en jankuta, en kitise, kohtelen häntä tasavertaisena kumppanina. ap
Miten te yleensä aloitte seurustella ja minkälainen mies oli seurustelun ja avioliiton alkuaikoina siis osoittiko hellyyttä, halusiko seksiä?
Milloin tämä sitten muuttui?
Vai oliko välttelevä alusta saakka joten miten edes päädyitte yhteen?
Mitenköhän ihmiset nyt päätyvät yhteen? Varsinkin nuorena?
Harvalla on ollut 20 vuotta sitten, seurustelun aloittaessaan elinikäisen parisuhteen käsikirja ja kiintymyssuhdeteoriat -opas yöpöydällä ja luettuna.
Kaikissa on omat kommervenkkinsä, ja etenkään nuorena ei välttämättä ymmärrä mikä koituu ongelmaksi kymmenen vuoden kuluttua. Hohhoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen libido on vain kuolla kupsahtanut kun on tullut ikää ... Tai sitten -- jotain?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minusta eron pitäisi olla vihoviimeinen ratkaisu, jos muuten suhde on ihan hyvällä mallilla. Ei se vaihtamalla parane, vaan korjaamalla sitä mitä on jo. Kaikissa suhteissa tulee eteen ongelmia ja jos kyseessä ei ole pettäminen tai väkivalta, niin kaiken eteen voi tehdä töitä.
Mielestäni on parempi olla turvallisessa, seksittömässä suhteessa vanhuuteen asti, kuin erota. Mutta kuten sanoin, epäsuosittu mielipide.
Olen samaa mieltä tästä. Ollan myös n. 50v pariskunta, tosi samantapainen tilanne kuin ap:llä paitsi että seksiä oli viimeksi vuonna 2015. Miehelle tuli ilmeisesti vasektomian jälkeen jotain ongelmia joista ei kylläkään halunnut puhua. En todellakaan pelkän seksin takia alkaisi eroamaan.
Tässä oli kyse kaikesta läheisyydestä ja vuosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kysyin mieheltä tänään nämä:
- onko sinulla toinen? Ei- haluatko erota? En
- enkö kiinnosta sinua enää seksuaalisesti? Kyllä kiinnostat
- miksi et sitten halua että kosken sinuun? En tiedä
- miksi käyttäydyt minua kohtaan niin kylmästi ja ylimalkaisesti? En tiedä
Sanoin että mun pitää miettiä asioita, kun en ollut vuosikausiin tajunnut, kuinka paljon hän karttaa mun kosketusta. Kerroin, että hän ei tunnu enää aviomieheltä ja kumppanilta, vaan lasten isältä ja kämppäkaverilta.
Sanoi "pitää korjata asia". Miten voi korjata kenenkään tunteita? Hän ei tiennyt, katsoi vain kylmästi ja lähti töihin.
Aivan paska ja hylätty olo. Tuo mies on kiltti, tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, huolehtii lapsista ja eläimistä, mutta minä olen ainoastaan se koriste-esine, jonka voi ottaa mukaan juhliin ja esitellä vaimona. Näyttää minulle puhelimesta kissavideoita ym. mutta kontaktia ei ota.Ja kun joku taas kyseli, niin olen ok näköinen, yhdeksi missiksikin kruunattu (jos se tähän nyt mitenkään liittyy). Ulkoisesti en käsittääkseni ole siis vastenmielinen, en ole ylipainoinen. Henkisesti arvostan miestäni, en nalkuta, en jankuta, en kitise, kohtelen häntä tasavertaisena kumppanina. ap
Miten te yleensä aloitte seurustella ja minkälainen mies oli seurustelun ja avioliiton alkuaikoina siis osoittiko hellyyttä, halusiko seksiä?
Milloin tämä sitten muuttui?
Vai oliko välttelevä alusta saakka joten miten edes päädyitte yhteen?
Mitenköhän ihmiset nyt päätyvät yhteen? Varsinkin nuorena?
Harvalla on ollut 20 vuotta sitten, seurustelun aloittaessaan elinikäisen parisuhteen käsikirja ja kiintymyssuhdeteoriat -opas yöpöydällä ja luettuna.
Kaikissa on omat kommervenkkinsä, ja etenkään nuorena ei välttämättä ymmärrä mikä koituu ongelmaksi kymmenen vuoden kuluttua. Hohhoi.
Nyt halusit vain päästä pätemään, mutta et oikeasti ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Väännäpä siis rautalangasta: jos mies oli alusta asti sellainen ettei halunnut läheistä suhdetta henkisesti eikä fyysisesti, ei viettää aikaa yhdessä eikä olla edes istumassa lähekkäin, niin miten siihen suhteeseen päädyttiin.
Ja jos mies oli erilainen alussa, miten ja missä vaiheessa muutos tapahtui.
Näitä pohdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen libido on vain kuolla kupsahtanut kun on tullut ikää ... Tai sitten -- jotain?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minusta eron pitäisi olla vihoviimeinen ratkaisu, jos muuten suhde on ihan hyvällä mallilla. Ei se vaihtamalla parane, vaan korjaamalla sitä mitä on jo. Kaikissa suhteissa tulee eteen ongelmia ja jos kyseessä ei ole pettäminen tai väkivalta, niin kaiken eteen voi tehdä töitä.
Mielestäni on parempi olla turvallisessa, seksittömässä suhteessa vanhuuteen asti, kuin erota. Mutta kuten sanoin, epäsuosittu mielipide.
Niin, moni pari on eronnut samoista syistä, mutta jääneetkin lopulta yksin.
No eihän se yksinäisyyskään ole kivaa ja tiedän monia, jotka sitten ovat jatkaneet seksitöntäkin suhdetta, mutta ehkä omissa asunnoissaan, varsinkin jos toisella on alko-ongelma. Tietysti taloudellisesti ei ole järkevää asua kahdessa asunnossa, mutta jos ei yksinkään aina halua olla.
Ap.n tilanne vaikuttaa tutulta.
Avioliitossani seksitön kausi kesti lähes 2-v, ilmoitin miehelleni että jos en hänelle kelpaa niin kyllä joku huolii!
Olemme edelleen naimisissa ja minulla on vakituinen fuckbuddy jota tapailen säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetti jaksaa seksiä samalla tavalla samalla kaavalla samalla ajankohdalla edes kymmentä vuotta ennen kun se tuntuu tylsältä
Jaksathan sinäkin jankuttaa täällä samalla kaavalla viestistä toiseen, päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Testoa saa lääkäriltä nykyään. Arvot ovat monella nuoremmallakin miehellä liian matalat. Miehestä tulee äkäinen pappa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kysyin mieheltä tänään nämä:
- onko sinulla toinen? Ei- haluatko erota? En
- enkö kiinnosta sinua enää seksuaalisesti? Kyllä kiinnostat
- miksi et sitten halua että kosken sinuun? En tiedä
- miksi käyttäydyt minua kohtaan niin kylmästi ja ylimalkaisesti? En tiedä
Sanoin että mun pitää miettiä asioita, kun en ollut vuosikausiin tajunnut, kuinka paljon hän karttaa mun kosketusta. Kerroin, että hän ei tunnu enää aviomieheltä ja kumppanilta, vaan lasten isältä ja kämppäkaverilta.
Sanoi "pitää korjata asia". Miten voi korjata kenenkään tunteita? Hän ei tiennyt, katsoi vain kylmästi ja lähti töihin.
Aivan paska ja hylätty olo. Tuo mies on kiltti, tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, huolehtii lapsista ja eläimistä, mutta minä olen ainoastaan se koriste-esine, jonka voi ottaa mukaan juhliin ja esitellä vaimona. Näyttää minulle puhelimesta kissavideoita ym. mutta kontaktia ei ota.Ja kun joku taas kyseli, niin olen ok näköinen, yhdeksi missiksikin kruunattu (jos se tähän nyt mitenkään liittyy). Ulkoisesti en käsittääkseni ole siis vastenmielinen, en ole ylipainoinen. Henkisesti arvostan miestäni, en nalkuta, en jankuta, en kitise, kohtelen häntä tasavertaisena kumppanina. ap
Miten te yleensä aloitte seurustella ja minkälainen mies oli seurustelun ja avioliiton alkuaikoina siis osoittiko hellyyttä, halusiko seksiä?
Milloin tämä sitten muuttui?
Vai oliko välttelevä alusta saakka joten miten edes päädyitte yhteen?
Mitenköhän ihmiset nyt päätyvät yhteen? Varsinkin nuorena?
Harvalla on ollut 20 vuotta sitten, seurustelun aloittaessaan elinikäisen parisuhteen käsikirja ja kiintymyssuhdeteoriat -opas yöpöydällä ja luettuna.
Kaikissa on omat kommervenkkinsä, ja etenkään nuorena ei välttämättä ymmärrä mikä koituu ongelmaksi kymmenen vuoden kuluttua. Hohhoi.
Nyt halusit vain päästä pätemään, mutta et oikeasti ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Väännäpä siis rautalangasta: jos mies oli alusta asti sellainen ettei halunnut läheistä suhdetta henkisesti eikä fyysisesti, ei viettää aikaa yhdessä eikä olla edes istumassa lähekkäin, niin miten siihen suhteeseen päädyttiin.
Ja jos mies oli erilainen alussa, miten ja missä vaiheessa muutos tapahtui.
Näitä pohdin.
Aphan kertoi, että tätä on jatkunut viisi (5) vuotta ja ovat olleet yhdessä parikymmentä (=20) vuotta.
Lisäksi on erittäin turhaa kaivella vuosikymmenten takaisia merkkejä siitä, että toinen voi muuttua keski-iässä täysin läheisyyden kammoiseksi. Mitä se hyödyttää, vaikka sellaisia nyt ymmärtäisikin? Kikkelis kokkelis, mitäs läksit parikymppisenä, olisit ymmärtänyt heti?
Ovat kuitenkin saaneet lapsiakin, eli seksiä on kai ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hirveän hyvä aihe. Harmi, kun tässäkin ketjussa on niin paljon asiattomia viestejä.
Meillä myös mies on kieltäytynyt seksistä jo kahden vuoden ajan. Erikseen kerjäämällä on muutaman kerran jotakin ollut, mutta kaikesta huokuu, että seksi on hänelle vastentahtoista.
Mies ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Joskus, jos olen lähestynyt liian nopeasti, on työntänyt ärsyyntyneenä kyynärpäällä pois. Sohvalla saattaa lähteä pois, jos tulen viereen, kun ei muka mahdu.
Mitään keskusteluyhteyttä ei myöskään ole. Jos yritän keskustella vaikeista aiheista, mies lähtee kokonaan toiseen huoneeseen ja sulkee oven perässään.
Lasten takia olen vielä tässä. Mies on hyvä isä. Tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa.
Minulle tilanne on hyvin ahdistava. Mietin eroa joka päivä. Itken usein.
On kauhean vaikea yrittää olla yksin parisuhteessa ja yksin päättää, jatkuuko suhde vai ei. Miehelle tuntuu riittävän, että kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän kyllä tietää, että minä olen onneton. En ymmärrä, mitä mies ajattelee ja eikö häntä yhtään häiritse elää tällaista kylmää parisuhde-elämää.
Perehdyhän sellaiseen kun avoidant attachement style. Suomeksi välttelevä kiintymyssuhde. Englannniksi vaan löytyy paljon kattavampaa ja paremmin kuvailevaa tekstiä. Jos sulla on tiktok niin siellä on paljon videoita aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Perusjuttu, todella tyypillistä mieheltä. Ei ole uskallusta avautua ja mökötetään mielummin. Toisaalta miehet haluaa stabiilia arkea, ilman hempeilyä. Toki pitää osata nähdä myös vaivaa naiSen eteen joskus.
Jonkun toisen siis.
Mekin jaksettiin yli 30vuotta seksiä sitten se vaan jäi jotenkin toisarvoiseksi. Hellyyttä on silti ja yhteistä tekemistä ja pidetään toistemme puolta ja toisistamme huolta.
Olisi se silti ollut raskasta, jos toinen olisi tuuppinut pois ja ollut juuri siihen aktiiviseen aikaan haluton.
Olisipa tosiaan.
Alue: Aihe vapaa
Asiattomat viestit kannattaa pyytää poistamaan. Valitse viesti jonka katsot olevan asiaton, eikä ns. kuulu ketjuun. Avaa kohdasta ilmoita asiattomaksi. Ylläpito saa siten tiedon häiriköinnistä. Asiallisena ketju säilyy ja voimme keskustella tärkeästä aloittajan avaamasta aiheesta.