Lue keskustelun säännöt.
Miksi se tulo- ja varallisuuserojen kasvu on jotenkin paha asia?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Edes kommarit eivät ole koskaan vaatineet eri arvoisista töistä samaa palkkaa. Ei koskaan kukaan. Eikä kukaan ajattele, että ainoan palkatun työntekijän pitäisi saada sama palkka kuin firman omistajan.
Mutta se omistaja voisi hyväksyä jonkun kohtuullisen tienestin itselleen, vaikkapa kymmenkertaisesti sen mitä se maksaa sille työntekijälle. Eikä niinkuin nykyään on tapana, että yrittäjä ottaa 50-100 kertaa sen verran liksaa itselleen mitä maksaa työntekijöille. Se on kohtuutonta ja sairasta.
Eikä yrittäjät maksa yrityksen kuluja omasta pussistaan vaan niistä yrityksen tuotoista.
Miten useassa firmassa luulet yrittäjän saava 100 kertaa työntekijän palkan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Ymmärrän että näet asian noin, mutta oikeastihan kun kirjoitat että "Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan" niin maksat itsellesi kuitenkin 10-15 kertaa niin paljon per tehty työtunti kuin sille työntekijälle. Sitten kun menee paremmin niin maksat itsellesi vaikkapa 40 kertaa niin paljon per työtunti kuin mitä työntekijälle. Eli sun kauniilta vaikuttava puhe on ihan vain asioiden kaunistelua (vaihtoehtoinen totuus vai miten se oli?)
Yrittäjä maksaa myös koko toiminnan, liiketilan vuokrat, kaupattavat tavarat. Tässä tapauksessa lienee joku ompelualan yritys, jossa yrittäjä tuottaa myytävät tuotteet. Myyjällä ei ole toimintaan mitään muuta annettavaa kuin se, että myy liikkeessä sovitut tuntimäärät. Työ, vastuu ja riski eivät ole mitenkään yhdenmukaisia ja tietenkään työntekijä ei saa puolta toiminnan tuotosta.
Edes kommarit eivät ole koskaan vaatineet eri arvoisista töistä samaa palkkaa. Ei koskaan kukaan. Eikä kukaan ajattele, että ainoan palkatun työntekijän pitäisi saada sama palkka kuin firman omistajan.
Mutta se omistaja voisi hyväksyä jonkun kohtuullisen tienestin itselleen, vaikkapa kymmenkertaisesti sen mitä se maksaa sille työntekijälle. Eikä niinkuin nykyään on tapana, että yrittäjä ottaa 50-100 kertaa sen verran liksaa itselleen mitä maksaa työntekijöille. Se on kohtuutonta ja sairasta.
Eikä yrittäjät maksa yrityksen kuluja omasta pussistaan vaan niistä yrityksen tuotoista.
Yrittäjä maksaa työehtosopimusten mukaisesti ja itse kantaa riskiä olemalla vaikka ilman palkkaa huonoina aikoina. Mitä ihmettä sinä vaadit muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on pelisääntöinä tarkat lait. Joka niitä noudattaen saa enemmän kuin muut, on vaurautensa ansainnut. Tuloeroista vouhkaavat stalinistit uuniin.
Ei tuloerojen pohtiminen monesta eri näkökulmasta ole automaattisesti vouhkaamista.
Kyllä jotkut pohtivatkin näitä asioita. Tuntemani stalinistit kuitenkin yksinomaan vouhkaavat. Vuosikymmenestä toiseen, vaikka heidän tasaisen tulonjaon mallinsa epäonnistui surkeasti idässä.
Ai, tunnet stalinisteja! Kyllä varmaan!
Totta kai tunnen. 70-luvulla monet nuoret olivat hyvin avoimia poliittisista kannoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Jos se yrittäjä ei maksa tarpeeksi palkkaa vaan työntekijät joutuvat hakemaan esim asumistukea päälle tai hän antaa vain osa-aikaatyötä jolla ei pärjää, niin sillon hän ei paina niska limassa tarpeeksi. Sillin yrittäjä käyttää hyväkseen yhteiskuntaa jolla rahoittaa omat työntekijänsä. Loinen on se "yrittäjä". Yrittäköön enemmän eli tehköön itse jos ei ole kykyä maksaa kunnolla.
Eli jos pienyrittäjällä ei ole varaa ottaa kuin osa-aikatyöntekijä, hän ei saisi etsiä työntekijää siihen hommaan ollenkaan? Anteeksi, mutta voisiko tänne palstalle tulla muitakin kuin näitä 40-luvulla syntyneitä vääräleukoja, jotka pitävät totena vain sen, mitä taattovainaa aikoinaan nyrkkiä puiden kertoi?
Vääräleukoja? Ei vaan saman henkisiä aloituksen kanssa. Sitten pitää yrittäjän yrittää enemmän että voi antaa oikeita töitä eikä loisia osa-aikaista yhteiskunnan kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.
Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se teoria että öky rikkailta tippuu murusia alaspäin hyödyttäsi kaikkia myös pienipalkkaisia duunareita on todettu lukuisissa tutkimuksissa kapitalistien unelma hötöksi tai suorastaan voi kyse olla tahallisesta vääristelystä
Miten sitten selität sen, että maailman rikkaimmat ihmiset ovat järjestään kotoisin vauraista valtioista? Eivät he selvästikään ole muita köyhdyttämällä rikastuneet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes kommarit eivät ole koskaan vaatineet eri arvoisista töistä samaa palkkaa. Ei koskaan kukaan. Eikä kukaan ajattele, että ainoan palkatun työntekijän pitäisi saada sama palkka kuin firman omistajan.
Mutta se omistaja voisi hyväksyä jonkun kohtuullisen tienestin itselleen, vaikkapa kymmenkertaisesti sen mitä se maksaa sille työntekijälle. Eikä niinkuin nykyään on tapana, että yrittäjä ottaa 50-100 kertaa sen verran liksaa itselleen mitä maksaa työntekijöille. Se on kohtuutonta ja sairasta.
Eikä yrittäjät maksa yrityksen kuluja omasta pussistaan vaan niistä yrityksen tuotoista.
Miten useassa firmassa luulet yrittäjän saava 100 kertaa työntekijän palkan?!
Ei hajuakaan, mutta varmasti kaikissa niissä joissa pystyvät. Pointti on se, että yrittäjät eivät ymmärrä minkäänlaista kohtuutta missään koskaan vaan se työntekijöiden kyyykytys ja oman edu ajaminen on loputonta ja kasvavaa älyttömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.
Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.
Niin tuossa on firman omistaja opetellut ensin taidon, jolla saa aikaan myytäviä asioita. Sitten kerännyt starttirahat, perustanut yrityksen, kantanut siitä vastuuta ja riskiä vuosikaudet, tehnyt pitkää päivää. Tienaa enemmän kuin se myyjä. Tietenkin enemmän tekemällä saa enemmän ja kuuluukin saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on pelisääntöinä tarkat lait. Joka niitä noudattaen saa enemmän kuin muut, on vaurautensa ansainnut. Tuloeroista vouhkaavat stalinistit uuniin.
Ei tuloerojen pohtiminen monesta eri näkökulmasta ole automaattisesti vouhkaamista.
Kyllä jotkut pohtivatkin näitä asioita. Tuntemani stalinistit kuitenkin yksinomaan vouhkaavat. Vuosikymmenestä toiseen, vaikka heidän tasaisen tulonjaon mallinsa epäonnistui surkeasti idässä.
Ai, tunnet stalinisteja! Kyllä varmaan!
Totta kai tunnen. 70-luvulla monet nuoret olivat hyvin avoimia poliittisista kannoistaan.
Hahhahahhahahah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Ymmärrän että näet asian noin, mutta oikeastihan kun kirjoitat että "Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan" niin maksat itsellesi kuitenkin 10-15 kertaa niin paljon per tehty työtunti kuin sille työntekijälle. Sitten kun menee paremmin niin maksat itsellesi vaikkapa 40 kertaa niin paljon per työtunti kuin mitä työntekijälle. Eli sun kauniilta vaikuttava puhe on ihan vain asioiden kaunistelua (vaihtoehtoinen totuus vai miten se oli?)
Yrittäjä maksaa myös koko toiminnan, liiketilan vuokrat, kaupattavat tavarat. Tässä tapauksessa lienee joku ompelualan yritys, jossa yrittäjä tuottaa myytävät tuotteet. Myyjällä ei ole toimintaan mitään muuta annettavaa kuin se, että myy liikkeessä sovitut tuntimäärät. Työ, vastuu ja riski eivät ole mitenkään yhdenmukaisia ja tietenkään työntekijä ei saa puolta toiminnan tuotosta.
Edes kommarit eivät ole koskaan vaatineet eri arvoisista töistä samaa palkkaa. Ei koskaan kukaan. Eikä kukaan ajattele, että ainoan palkatun työntekijän pitäisi saada sama palkka kuin firman omistajan.
Mutta se omistaja voisi hyväksyä jonkun kohtuullisen tienestin itselleen, vaikkapa kymmenkertaisesti sen mitä se maksaa sille työntekijälle. Eikä niinkuin nykyään on tapana, että yrittäjä ottaa 50-100 kertaa sen verran liksaa itselleen mitä maksaa työntekijöille. Se on kohtuutonta ja sairasta.
Eikä yrittäjät maksa yrityksen kuluja omasta pussistaan vaan niistä yrityksen tuotoista.
Mikäli työntekijä saa hyvän palkan, se riittää. Yrittäjä pitäköön kaiken sen, minkä omalla työllään lisäksi saa. Eri asia, jos palkattu työntekijä on esim. tuotekehittelijä, jonka työpanos vaikuttaa konkreettisesti tuotteisiin. Tällöin hänen kuuluu saada lisähyvitystä panoksestaan: tuntipalkka on siltä ajalta, jonka hän käyttää kehittelyyn (tuli siitä mitään tai ei) mutta bonus tulee siitä, kun hänen aivojensa tuotoksesta tulee rahallista hyötyä yritykselle. Tällöin hänen kuuluu saada iso siivu tuon keksinnön tuottamasta tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei hajuakaan, mutta varmasti kaikissa niissä joissa pystyvät. Pointti on se, että yrittäjät eivät ymmärrä minkäänlaista kohtuutta missään koskaan vaan se työntekijöiden kyyykytys ja oman edu ajaminen on loputonta ja kasvavaa älyttömyyttä.
Totta kai asioita ajatellaan omasta näkökulmasta. Kun sinä myyt autosi, tuskin määrittelet hinnan sen mukaan, miten vauras ostaja on. En kutsu sitä miksikään kyykyttämiseksi, kun kyseessä on reilu sopimus, niin kuin palkkojen tapauksessa työmarkkinajärjestöjen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Ymmärrän että näet asian noin, mutta oikeastihan kun kirjoitat että "Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan" niin maksat itsellesi kuitenkin 10-15 kertaa niin paljon per tehty työtunti kuin sille työntekijälle. Sitten kun menee paremmin niin maksat itsellesi vaikkapa 40 kertaa niin paljon per työtunti kuin mitä työntekijälle. Eli sun kauniilta vaikuttava puhe on ihan vain asioiden kaunistelua (vaihtoehtoinen totuus vai miten se oli?)
Yrittäjä maksaa myös koko toiminnan, liiketilan vuokrat, kaupattavat tavarat. Tässä tapauksessa lienee joku ompelualan yritys, jossa yrittäjä tuottaa myytävät tuotteet. Myyjällä ei ole toimintaan mitään muuta annettavaa kuin se, että myy liikkeessä sovitut tuntimäärät. Työ, vastuu ja riski eivät ole mitenkään yhdenmukaisia ja tietenkään työntekijä ei saa puolta toiminnan tuotosta.
Fakta nyt on se että jos yrittäjällä menee huonosti, hän ei yritä tarpeeksi. Ketään ei kiinnosta nukkuuko se vaikka katuojassa, se o hänen oma vika jos sinne joutui. Sen sijaan jos työntekijä ei saa tekemällä enemmän työtä itseleen mitään enempää, se on yrittäjän vika. Miksi hän ei maksa siitä että toinen tekee enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Ennen olin duunari ja nyt olen hyvätuloinen toimihenkilö.
Palkkani tuplaantui reilusta kahdesta tonnista vajaaseen viiteen tonniin.
Nettopalkka kasvoi ehkä muutaman sata euroa kuussa.
Kiitos Suomi.
Mitä sä valitat? Eikö mikään riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.
Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.
Niin tuossa on firman omistaja opetellut ensin taidon, jolla saa aikaan myytäviä asioita. Sitten kerännyt starttirahat, perustanut yrityksen, kantanut siitä vastuuta ja riskiä vuosikaudet, tehnyt pitkää päivää. Tienaa enemmän kuin se myyjä. Tietenkin enemmän tekemällä saa enemmän ja kuuluukin saada.
Koitas nyt ymmärtää ettei kyse ole yrittäjästä. Kyse on työntekijästä. Hän ei saa enempää vaikka yrittäisi enemmän. Se ei ole työntekijälle kannattavaa. Sen myönsi myös itse yrittäjä. Palkansaajana kannataa tehdä vain välttämätön, yrittäjä yrittäköön enemmän.
Kerta se ei sinua haittaa niin sinähän voit luovuttaa minulle suurimman osan tuloistasi mitkä saat töistä minkä olet suhteilla hankkinut kun kyvyt ei riittänyt taidoilla työpaikan saamiseen.
Tuloportaan yläpäässä ei taidoilla ole mitään merkitystä vaan pelkillä suhteilla vai miten kuvittelit että ne samat kyvyttömät johtajat kiertää yrityksestä toiseen vaikka kaikki tietää sen johtajan kyvyttömyyden mutta sillä kävi tuuri että se syntyi sopivaan sukuun ja valmiisiin suhteisiin. Rikas hyvin harvoin kyvyillään saavuttaa yhtään mitään vaan pelkillä suhteilla
Minusta olisi ihan ok, että yrityksissä jaettaisiin voitot ja tappiot. Jos yritys tuottaisi hyvin, työntekijät saisivat korkeammat palkkiot. Jos yritys olisi kannattamaton, työntekijät eivät saisi mitään. Jos yritys olisi tappiollinen, myös työntekijät maksaisivat. Jostakin syystä ammattiliitot eivät taida hyväksyä mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Ymmärrän että näet asian noin, mutta oikeastihan kun kirjoitat että "Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan" niin maksat itsellesi kuitenkin 10-15 kertaa niin paljon per tehty työtunti kuin sille työntekijälle. Sitten kun menee paremmin niin maksat itsellesi vaikkapa 40 kertaa niin paljon per työtunti kuin mitä työntekijälle. Eli sun kauniilta vaikuttava puhe on ihan vain asioiden kaunistelua (vaihtoehtoinen totuus vai miten se oli?)
Yrittäjä maksaa myös koko toiminnan, liiketilan vuokrat, kaupattavat tavarat. Tässä tapauksessa lienee joku ompelualan yritys, jossa yrittäjä tuottaa myytävät tuotteet. Myyjällä ei ole toimintaan mitään muuta annettavaa kuin se, että myy liikkeessä sovitut tuntimäärät. Työ, vastuu ja riski eivät ole mitenkään yhdenmukaisia ja tietenkään työntekijä ei saa puolta toiminnan tuotosta.
Fakta nyt on se että jos yrittäjällä menee huonosti, hän ei yritä tarpeeksi. Ketään ei kiinnosta nukkuuko se vaikka katuojassa, se o hänen oma vika jos sinne joutui. Sen sijaan jos työntekijä ei saa tekemällä enemmän työtä itseleen mitään enempää, se on yrittäjän vika. Miksi hän ei maksa siitä että toinen tekee enemmän?
Yrityksillä voi mennä huonosti riippumatta yrityksestä. Oletko kuullut lama-ajoista, jolloin ihmiset eivät kuluta? tai koronasta, jolloin hallitus sulki väkisin yrityksiä. Yrittäjän epäonnistuminen on koko kansantaloudelle huono juttu ja yrittäjillä on erittäin heikko työttömyysturva. Sen sijaan mitään pakoa ei ole maksaa enemmän kuin tes vaatii. Toki, jos työntekijä on todella hyvä ja kilpailijakin tämän haluaa, voi halutessaan maksaa tälle enemmän, mutta ei ole pakko.
Tuloerojen kasvu lisää levottomuuksia,edistäen yhteiskunnan pirstaloitumista. Tämä lisää esim. Terroristi järjestöjen ja ulkomaisten toimijoiden liikkumatilaa. Ne jotka edistävät Tuloerojen kasvua ovat erittäin lyhytnäköisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
Kannattaahan tässäkin tapauksessa sen myyjän tehdä työnsä hyvin, sillä hän voi omalta osaltaan turvata sitä että hänellä on töitä vielä myös ensi vuonna eikä tipu huomattavasti pienempien tukien varaan. Yrittäjän etu on sitä kautta myös kaikkien työntekijöiden etu.
Myyjän työt ei lopu. Jos palkka on aina sama, sillä ei ole väliä kenen tavaraa myy. Yrittäjä voisi ymmärtää tämän, hän on merkityksetön sille työntekijöille jos ei maksa sen enempää kuin muut.
Ai, tunnet stalinisteja! Kyllä varmaan!