Lue keskustelun säännöt.
Miksi se tulo- ja varallisuuserojen kasvu on jotenkin paha asia?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sen kasvun ero ei johdu siitä että toiset yrittää enemmän kuin toiset.
Suomessa on perinteisesti annettu prosenttikorotuksia. Mikäli Matti ja Teppo aloittaa samassa firmassa, mutta Matti saa 2000 euroa kuukaudessa ja Teppo 3000 euroa, niin alkuperäinen tuhannen euron ero kasvaa vuosittain jos molemmat saavat saman prosenttikorotuksen. Mikäli annettaisiin euromääräisiä korotuksia, niin euroissa ero pysyy samana, mutta Matin palkka lähestyisi hitaasti Tepon palkkaa suhdelukuna.
Jos Matti on työuransa alussa ja palkka on sen vuoksi pieni, niin eihän se palkka nouse millään prosenttikorotuksilla. Se nousee harppauksittain kehityskeskustelun yhteydessä tai jopa niiden välissä, kun Matin osaaminen kehittyy ja hänellä on hyvät perusteet pyytää palkankorotusta.
Jos tuo 2000€ palkka johtuu siitä, että hän työskentelee tehtävissä, jossa ei tarvita kovin kummoista osaamista eikä etenemismahdollisuuksiakaan juuri ole, niin silloin on ihan luontevaa, että palkka nousee vain TES-korotusten verran. Jos haluaa lisää tuloja, niin tuossa tuloluokassa se tarkoittaa käytännössä sitä, että pitää tehdä ylitöitä, jos sellaisiin on mahdollisuus.
Se jonka palkka on 3000€ on jo vähän jonkinlaista koulutusta vaativissa tehtävissä. Jos työtehtävät ovat sen tyylisiä, joissa palkka nousee osaamisen perusteella, niin eivät ne TES-korotukset silloinkaan paljon merkkaa, vaan edelleen se kehityskeskustelussa käytävä palkkaneuvottelu on tärkein keino saada palkkaa korotettua omaa osaamista vastaavalle tasolle. Tai työpaikan vaihto. Jos saa kolmen tonnin palkkaa duunarityyppisistä, mutta koulutusta vaativista hommista (sähkömies, putkimies, sairaanhoitaja) eikä näköpiirissä ole sellaista, että palkka voisi nousta osaamisen kehittyessä sinne 5000€ tasolle tai yli, niin jälleen keinoksi tulojen nostamiseen on ylityöt. Tai urakkapalkka.
On ihan tyypillistä, että asiantuntijatehtävissäkin aloitetaan opiskeluaikana joltain 2000€ tasolta. Palkka nousee sitten opintojen aikana ja valmistumisen jälkeen työuran aikana. TES-korotukset on niille, joiden ura polkee paikallaan (tai on saavuttanut lakipisteen) ja/tai niille, jotka ovat sellaisessa työssä, missä tehdään aina vaan sitä samaa eikä edetä vaativampiin työnkuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pomo, joka käy lähikaupasta hakemassa maitopurkin ei varmasti työskentele yhtä kovasti kuin myyjänä, hyllyttäjänä, vartijana, sosiaalisena tukena ja terapeuttina pazkapalkalla toimiva kaupan työntekijä.
Mutta hän maksaa työntekijöidensä palkat.
Ei kenenkään tarvitse mennä yritykseen töihin jos tuntuu siltä että riistetään. Jokainen voi myös itse ryhtyä yrittäjäksi.
Yritys on eri kuin omistajansa. Yritys maksaa palkat, ei kukaan henkilö. Aika moni meistä on "asiakasomistaja" mutta emme me mitään palkanmaksajia ole.
Ja tuotteiden ostaminen ei ole palkanmaksua vaan vaihtokauppaa.
Ilman yrittäjää ei ole työpaikkaa. Ilman työntekijöitä ei yrittäjällä ole muuta myytävää kuin oma henkilökohtainen aikaansaamisensa. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Ja molemmille kuuluu reilusti jaettu osuus voitosta palkkana.
Valtion ja osin kuntien tehtävä on huolehtia infrastruktuurista, koulutuksesta ja kansalaisten turvallisuudesta ja terveydestä, siihen kuluu melkoinen määrä veroa. Yksikään yrittäjä tai työläinen ei toimi ilman logistiikkaa, terveydenhuoltoa tai asunnontuotantoa.
Yleissivistykseen kuuluu jonkinlainen käsitys liiketaloudesta sekä valtion roolista. Onko täällä vain peruskoululaisia vai ovatko aikuiset todella näin tietämättömiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.
Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.
Minulle ainakin on paljon mielekkäämpää tehdä työni hyvin kuin lorvia tai tehdä se tahallaan huonosti. Mahdat olla sysipaska työssäsi jos sinulla asia ei ole samoin.
Myönnä että sillä ei ole tuloillesi mitään merkitystä miten teet työsi. Harvalle on. Enemmän tekemällä ei saa enempää.
Minä olen tehnyt enemmän opiskelemalla pari yliopistotutkintoa, joiden avulla olen nykyiseen työpaikkaani työllistynyt. Saan enemmän kuin kouluttamaton tai vähemmän kouluttamaton.
Ja sitten kun olet siellä työpaikalla, onko sillä väliä teetkö niska limassa töitä vai et? Palkkasi on kuitenkin sama. Et saa enempää tekemällä enemmän.
Saan paremman mielen kun pystyn auttamaan yritystä menestymään, työtovereitani selviämään heidän työstään vähän helpommalla ja itseäni siinä että minulla on jatkossakin työpaikka. Illalla on paljon mukavampi olla vapaalla kun tietää tehneensä kaiken olennaisen eikä vaan lorvinut.
Liibalaaba liibalaaba.
Et siis hyödy taloudellisesti siitä miten teet työsi? Ei vai kyllä?
Edelleen hyödyn. Taloudellinen varmuus on taloudellinen hyöty.
Voisit myös suoraan kirjottaa "tililleni ei tule enempää rahaa vaikka tekisin töissä enemmän".
Koitat nyt kierrellä tätä faktaa turhilla viesteillä.
Totta kai tulee. Jos en ehdi tehdä kaikkea työtä normaalilla työajallani vaan teen enemmän, niin saan ylityökorvausta. Rahaa, käteistä, tilille katetta. Alatko ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Maailman rikkaimmilla ihmisillä on omaisuus, jota ei voi saada töitä tekemällä. Kaikki maailman rikkaimmat ovat rikastuneet toisten työpanoksen ansiosta, eivät omansa.
Yrittäjän voi nähdä myös henkilönä, joka tarjoaa kyvykkäille yksilöille mahdollisuuden hyödyntää potentiaaliaan. Yrittäjällä on idea, jonka toteuttamiseen hän tarvitsee myös muita. Mutta hän kantaa sen yrittämisen riskin - työntekijöille maksetaan palkka, vaikka yritys tuottaisi tappiota. Yrittäjä voi saada työntekijät innostumaan ja antamaan parhaansa. Joskus työntekijät saavat myös yhtiön osakkeita, jolloin he saavat myös osuuden yrityksen menestyksestä.
Yrittäjän voi nähdä vaikka urheilujoukkueen valmentajana tai kapellimestarina. Vaikka ne pelaajat ja soittajat on tärkeitä, niin tarvitaan myös se ihminen, joka saa sen porukan toimimaan saumattomasti yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Yhdessä he voivat saavuttaa jotain, mihin kukaan heistä ei pystyisi.
Palkansaajallahan on aina mahdollisuus kilpailuttaa oma osaamisensa. Hyvät yritykset vetävät hyviä työntekijöitä puoleensa ja maksavat parempaa palkkaakin. Se, että samalla toimialalla toimivista yrityksistä joku pystyy maksamaan parempaa palkkaa ja tekee silti parempaa tulosta kuin kilpailijat, on pitkälti sen yrittäjän ansiota. Hän osaa tehdä jotain paremmin kuin ne muut yrittäjät, jonka yritykset eivät pärjää niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihan ok, että yrityksissä jaettaisiin voitot ja tappiot. Jos yritys tuottaisi hyvin, työntekijät saisivat korkeammat palkkiot. Jos yritys olisi kannattamaton, työntekijät eivät saisi mitään. Jos yritys olisi tappiollinen, myös työntekijät maksaisivat. Jostakin syystä ammattiliitot eivät taida hyväksyä mallia.
Ei kyseessä olisi yritys vaan osuuskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.
Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.
Minulle ainakin on paljon mielekkäämpää tehdä työni hyvin kuin lorvia tai tehdä se tahallaan huonosti. Mahdat olla sysipaska työssäsi jos sinulla asia ei ole samoin.
Myönnä että sillä ei ole tuloillesi mitään merkitystä miten teet työsi. Harvalle on. Enemmän tekemällä ei saa enempää.
Minä olen tehnyt enemmän opiskelemalla pari yliopistotutkintoa, joiden avulla olen nykyiseen työpaikkaani työllistynyt. Saan enemmän kuin kouluttamaton tai vähemmän kouluttamaton.
Ja sitten kun olet siellä työpaikalla, onko sillä väliä teetkö niska limassa töitä vai et? Palkkasi on kuitenkin sama. Et saa enempää tekemällä enemmän.
Saan paremman mielen kun pystyn auttamaan yritystä menestymään, työtovereitani selviämään heidän työstään vähän helpommalla ja itseäni siinä että minulla on jatkossakin työpaikka. Illalla on paljon mukavampi olla vapaalla kun tietää tehneensä kaiken olennaisen eikä vaan lorvinut.
Liibalaaba liibalaaba.
Et siis hyödy taloudellisesti siitä miten teet työsi? Ei vai kyllä?
Edelleen hyödyn. Taloudellinen varmuus on taloudellinen hyöty.
Voisit myös suoraan kirjottaa "tililleni ei tule enempää rahaa vaikka tekisin töissä enemmän".
Koitat nyt kierrellä tätä faktaa turhilla viesteillä.
Olen urallani saanut jo aika monta ylennystä sen takia kun olen tehnyt vähän enemmän kuin ihan minimin mitä on pakko. Sitä myötä palkkani on yli kolminkertaistunut. En siis tosiaankaan voi kirjoittaa noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman rikkaimmilla ihmisillä on omaisuus, jota ei voi saada töitä tekemällä. Kaikki maailman rikkaimmat ovat rikastuneet toisten työpanoksen ansiosta, eivät omansa.
Yrittäjän voi nähdä myös henkilönä, joka tarjoaa kyvykkäille yksilöille mahdollisuuden hyödyntää potentiaaliaan. Yrittäjällä on idea, jonka toteuttamiseen hän tarvitsee myös muita. Mutta hän kantaa sen yrittämisen riskin - työntekijöille maksetaan palkka, vaikka yritys tuottaisi tappiota. Yrittäjä voi saada työntekijät innostumaan ja antamaan parhaansa. Joskus työntekijät saavat myös yhtiön osakkeita, jolloin he saavat myös osuuden yrityksen menestyksestä.
Yrittäjän voi nähdä vaikka urheilujoukkueen valmentajana tai kapellimestarina. Vaikka ne pelaajat ja soittajat on tärkeitä, niin tarvitaan myös se ihminen, joka saa sen porukan toimimaan saumattomasti yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Yhdessä he voivat saavuttaa jotain, mihin kukaan heistä ei pystyisi.
Palkansaajallahan on aina mahdollisuus kilpailuttaa oma osaamisensa. Hyvät yritykset vetävät hyviä työntekijöitä puoleensa ja maksavat parempaa palkkaakin. Se, että samalla toimialalla toimivista yrityksistä joku pystyy maksamaan parempaa palkkaa ja tekee silti parempaa tulosta kuin kilpailijat, on pitkälti sen yrittäjän ansiota. Hän osaa tehdä jotain paremmin kuin ne muut yrittäjät, jonka yritykset eivät pärjää niin hyvin.
Kummallinen ja valheellinen hokema tämä että työntekijöille maksetaan palkka vaikka yritys tuottaa tappiota. Tosiasiassahan yritys alkaa lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä jo siinä vaiheessa kun voitot eivät enää kasva kiihtyvää tahtia. Ei tarvitse mennä edes tappiolle kun alkaa leikkuri leikkaamaan, ja se leikkaa nimenomaan jostain muualta kuin johdon tulospalkkioista tai ylipalkatuista HR-kanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihan ok, että yrityksissä jaettaisiin voitot ja tappiot. Jos yritys tuottaisi hyvin, työntekijät saisivat korkeammat palkkiot. Jos yritys olisi kannattamaton, työntekijät eivät saisi mitään. Jos yritys olisi tappiollinen, myös työntekijät maksaisivat. Jostakin syystä ammattiliitot eivät taida hyväksyä mallia.
Ei kyseessä olisi yritys vaan osuuskunta.
Kuka haluaisi lähteä draivaamaan tuollaista utopiaa ja kantamaan tuollaisesta vastuuta? Yrittämisellä pitää olla jokin palkinto, eikä se voi olla pelkkä muiden hyvä mieli. Suomessa on varsin vähän tosirikkaita ihmisiä. Väliinputoajia on varmasti, kaikissa systeemeissä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.
Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.
Minulle ainakin on paljon mielekkäämpää tehdä työni hyvin kuin lorvia tai tehdä se tahallaan huonosti. Mahdat olla sysipaska työssäsi jos sinulla asia ei ole samoin.
Myönnä että sillä ei ole tuloillesi mitään merkitystä miten teet työsi. Harvalle on. Enemmän tekemällä ei saa enempää.
Jos teet työsi huonosti, saat potkut. Sillä on merkitystä tuloihisi. Ei kai kukaan ole enempää pyytänytkään tekemään kuin sen, mikä työsopparissa luetellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.
Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.
"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.
Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?
Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.
Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.
En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.
Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.
Niin tuossa on firman omistaja opetellut ensin taidon, jolla saa aikaan myytäviä asioita. Sitten kerännyt starttirahat, perustanut yrityksen, kantanut siitä vastuuta ja riskiä vuosikaudet, tehnyt pitkää päivää. Tienaa enemmän kuin se myyjä. Tietenkin enemmän tekemällä saa enemmän ja kuuluukin saada.
Koitas nyt ymmärtää ettei kyse ole yrittäjästä. Kyse on työntekijästä. Hän ei saa enempää vaikka yrittäisi enemmän. Se ei ole työntekijälle kannattavaa. Sen myönsi myös itse yrittäjä. Palkansaajana kannataa tehdä vain välttämätön, yrittäjä yrittäköön enemmän.
Sinä tässä et tunnu ymmärtävän. Jos nyt esimerkkinä on tuo myyjä. Hänen tehtävänsä on määritelty työsopimuksessa. Miten hän voisi yrittää enemmän ja saada siten enemmän palkkaa? Jos tuo yrittäjä on vaikka ompelija, ja myyjä on myyjänä yrittäjän kaupassa, jossa on myynnissä yrittäjän jo valmiiksi ompelemia tuotteita, niin miten mielestäsi tuo myyjä olisi oikeutettu isompaan palkkaan? Sitenkö, että hänkin alkaisi ommella tuotteita? Silloinhan hän ei olisi enää myyjä vaan myös ompelija. Tottakai silloin maksettaisiin ompelutyöstäkin. Mutta jos hänet on palkattu myyjän hommiin, niin ei niissä ole mitään sen isompaa yrittämistä kuin tehdä se myyjänhomma kuten on sovittu. Ei myyjänä oikein voi yrittää tehdä enemmän kuin palvella asiakkaita. Se on se työ. Jos sen taas tekee huonosti, niin sitten rikkoo itse työsopimustaan.
Kauhean pitkä teksti mutta pointti on yhä sama. Sen myymän ei kannata tehdä kuin pakollinen, hän ei hyödy vaikka tekisi enemmän.
Ahaa, tästäkö yrität vääntää? :D Olet harhauttanut tuon yrittäjän viestistä jonkin oman pointin, jota nyt vänkäät ja luulet, että muut yrittää piilotella jotain "totuutta". Ihme salaliittoteoreetikko. Niin, siis eihän se myyjä voi tehdä mitään muuta kuin työnsä. Ei hänelle liene mitään muita tehtäviä kuin myyjän tehtävät. Eli ihan oikein: myyjä ei tässä tapauksessa, koska ei kaiketi ole provikkapalkalla, voi tehdä enempää palkkansa eteen kuin palvella asiakkaita ja toimittaa muita myyjän tehtäviä sen mukaisesti, miten hänen työsopimuksessaan on määritelty. Hän ei siis voi saada tuosta yrityksestä enempää palkkaa, koska ei ole lisätöitä, joita tekemällä hän voisi palkkaansa lisätä. Oletko nyt tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Mikäli työntekijä saa hyvän palkan, se riittää. Yrittäjä pitäköön kaiken sen, minkä omalla työllään lisäksi saa. Eri asia, jos palkattu työntekijä on esim. tuotekehittelijä, jonka työpanos vaikuttaa konkreettisesti tuotteisiin. Tällöin hänen kuuluu saada lisähyvitystä panoksestaan: tuntipalkka on siltä ajalta, jonka hän käyttää kehittelyyn (tuli siitä mitään tai ei) mutta bonus tulee siitä, kun hänen aivojensa tuotoksesta tulee rahallista hyötyä yritykselle. Tällöin hänen kuuluu saada iso siivu tuon keksinnön tuottamasta tulosta.
Lähtkohtaisesti työajalla tapahtuva tuotekehitys kuuluu työnantajalle, mutta kyllä fiksuissa firmoissa on huomioitu sekin, että tärkeistä keksinnöistä ja patenteista maksetaan työntekijällekin ihan kunnon bonukset.
Tätä ei palstalaiset meinaa suostua uskomaan, mutta Suomessa Nvidian kovatuloisimmat tekoälytutkijat tienasivat vuonna 2021 yli miljoona euroa. Valtaosa tuosta on ollut varmasti osakepalkkioita eikä peruspalkka ole tuota lähelläkään. Mutta jos Hesarin verokoneesta katsoo näiden tienestejä, niin siellä niitä näkyy useammalta vuodelta ja heidän ansiotulot kyllä nostattaa hiukset pystyyn.
Jos yrityksellä on tuote/tuotteita, joita myydään miljoonittain ja vieläpä korkeilla katteilla, niin niiden tuotteiden kehittäjillekin on kyllä varaa maksaa ihan kunnollisia korvauksia menetetystä vapaa-ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on että pomojen, erityisesti niiden isoimpien, työpanos on vain niin paljon merkittävämpi. Tämän tietää jokainen työmaalla joskus vieraillut.
Täällä työmies itkee vaikka tietää että pomo sen rahan firmaan tuo.
Ilman kumpaakaan ei firma pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki saa tulospalkkioita. Esim tämän keksutelun ompelijayrittäjä myönsi ettei hänen työntekijä saa yhtään sen enempää vaikka yrityksellä menisi hyvin.
Hänen työntekijän ei kannata tehdä mitään muuta kuin välttämätön. Myyjä ei hyödy vaikka tekisi enemmän. Joten taas valetta että tekemällä yleensä saisi enemmän.
Kyllä se työntekijä välillisesti hyötyy niistä hyvistä ajoista. Hyvinä aikoina yritys saa kerättyä itselleen puskuria niiden huonompien aikojen varalle. Kun tulee niitä huonompia aikoja, niin ihan heti se yritys ei ole menossa konkurssiin tai ole irtisanomassa sitä myyjää, tai edes lomauttamassa.
Jos yrittäjän ja työntekijän kesken on hyvä henki, niin ehkä vaikeina aikoina voivat keskustella myös lyhyemmästä työajasta. Luottokampaajani, joka tekee töitä kuukausipalkalla, sopi oman työnantajansa kanssa lyhyemmästä työajasta kun oli korona ja hiljaista. Tämä oli ratkaisu, joka sopi molemmille ilman mitään painostusta suuntaan tai toiseen ja se auttoi yritystä selviämään pahimman yli. (Eikä se mun luottokampaajakaan ole sellainen, joka tykkää pyöritellä peukaloita, joten hän ihan iloisena otti vastaan mahdollisuuden saada välillä vähän enemmän vapaa-aikaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa joka ei näe varallisuus erojen haittoja on rikas itse. Haetko töllä jotain tekosyytä millä parannat omaa omatuntoasi kun olet rahan ahneudella tuhonnut parin perheen elämän vain sen takia kun halusit uuden mersun
Ei pidä paikkaansa, että vain rikkaat ei näe mitään ongelmaa. Samoin ajattelevat myös kaikki ne, jotka katsovat, että työnteko kannattaa ja siksi tekevät töitä. Ei kaikille kuulu kaikki, vaan jokaiselle kuuluu sen mukaan miten itse kukin tekee, ihan kaikessa, eikä vain rahassa ja työssä. Jos olet tympeä muille, sinulle ollaan tympeitä, jos autat, sinua autetaan. Jos teet töitä, saat siitä palkkaa, jos teet enemmän töitä, saat enemmän palkkaa, jos teet viisaasti töitä, saat vielä enemmän.
Niin sikäli, palatakseni takaisin ap:n kysymykseen: mikä siinä on erojen kasvussa muka on sitten niin pahaa ja väärin? Se on oikeudenmukaista. Sosialismi sen sijaan ei ole oikeudenmukaista, tietyn pisteen saavuttamisen jälkeen, ja se piste on tässä maassa ohitettu jo aikoja sitten.
Kannattaako esimerkiksi siivoustyö? Milloin se kannattaa, silloin, kun ei ole vaihtoehtoja (esim. sosiaaliturvaa) vai kun sillä saa jotain lisäarvoa (esim. sosiaaliturvaa suuremman ansion)? Vai jotain tuolta väliltä? Millaisen työmäärän pitää riittää peruselintasoon, 40h/vk, 50h/vk, 70h/vk? Mikä vastuu on työnantajalla ja työntekijällä ihmisten toimeentulossa, esimerkiksi palkkatason suhteen?
Realistisesti ajateltuna kaikkien ihmisten kapasiteetti ei riitä kouluttautumaan aloille, joilla tienaa. Eikä kouluttautuminen nykypäivänä edes takaa mitään. Suurin osa ihmisistä tulee aina olemaan keskivertoa, mutta näidenkin ihmisten pitää elää ja elättää perhettä. Ja talouden kannalta olisi hyvä, jos heillä olisi varaa ostaa muutakin, kuin leipää ja sähköä.
Tulo- ja varallisuuseroissa ei ole vikaa niin kauan, kun se tulojen keskittyminen ei johda riistoon ja alempien tuloluokkien ihmisten ihmisarvojen/oikeuksien polkemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa joka ei näe varallisuus erojen haittoja on rikas itse. Haetko töllä jotain tekosyytä millä parannat omaa omatuntoasi kun olet rahan ahneudella tuhonnut parin perheen elämän vain sen takia kun halusit uuden mersun
Ei pidä paikkaansa, että vain rikkaat ei näe mitään ongelmaa. Samoin ajattelevat myös kaikki ne, jotka katsovat, että työnteko kannattaa ja siksi tekevät töitä. Ei kaikille kuulu kaikki, vaan jokaiselle kuuluu sen mukaan miten itse kukin tekee, ihan kaikessa, eikä vain rahassa ja työssä. Jos olet tympeä muille, sinulle ollaan tympeitä, jos autat, sinua autetaan. Jos teet töitä, saat siitä palkkaa, jos teet enemmän töitä, saat enemmän palkkaa, jos teet viisaasti töitä, saat vielä enemmän.
Niin sikäli, palatakseni takaisin ap:n kysymykseen: mikä siinä on erojen kasvussa muka on sitten niin pahaa ja väärin? Se on oikeudenmukaista. Sosialismi sen sijaan ei ole oikeudenmukaista, tietyn pisteen saavuttamisen jälkeen, ja se piste on tässä maassa ohitettu jo aikoja sitten.
Kannattaako esimerkiksi siivoustyö? Milloin se kannattaa, silloin, kun ei ole vaihtoehtoja (esim. sosiaaliturvaa) vai kun sillä saa jotain lisäarvoa (esim. sosiaaliturvaa suuremman ansion)? Vai jotain tuolta väliltä? Millaisen työmäärän pitää riittää peruselintasoon, 40h/vk, 50h/vk, 70h/vk? Mikä vastuu on työnantajalla ja työntekijällä ihmisten toimeentulossa, esimerkiksi palkkatason suhteen?
Realistisesti ajateltuna kaikkien ihmisten kapasiteetti ei riitä kouluttautumaan aloille, joilla tienaa. Eikä kouluttautuminen nykypäivänä edes takaa mitään. Suurin osa ihmisistä tulee aina olemaan keskivertoa, mutta näidenkin ihmisten pitää elää ja elättää perhettä. Ja talouden kannalta olisi hyvä, jos heillä olisi varaa ostaa muutakin, kuin leipää ja sähköä.
Tulo- ja varallisuuseroissa ei ole vikaa niin kauan, kun se tulojen keskittyminen ei johda riistoon ja alempien tuloluokkien ihmisten ihmisarvojen/oikeuksien polkemiseen.
Kiitos! Vihdoinkin järkevä kommentti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihan ok, että yrityksissä jaettaisiin voitot ja tappiot. Jos yritys tuottaisi hyvin, työntekijät saisivat korkeammat palkkiot. Jos yritys olisi kannattamaton, työntekijät eivät saisi mitään. Jos yritys olisi tappiollinen, myös työntekijät maksaisivat. Jostakin syystä ammattiliitot eivät taida hyväksyä mallia.
Ei kyseessä olisi yritys vaan osuuskunta.
Kuka haluaisi lähteä draivaamaan tuollaista utopiaa ja kantamaan tuollaisesta vastuuta? Yrittämisellä pitää olla jokin palkinto, eikä se voi olla pelkkä muiden hyvä mieli. Suomessa on varsin vähän tosirikkaita ihmisiä. Väliinputoajia on varmasti, kaikissa systeemeissä on.
Mikä palkinto siitä yrittämisestä pitää olla? Mulle itselle tulee mieleen toimeentulo, mutta aika moni yhdistää yrittämisen rikastumiseen/vaurastumiseen.
Jos lähtökohta on se, että kaikkien pitäisi tehdä työtä tullakseen toimeen, miksi yrittämisen pitäisi olla tästä poikkeus? Kaikista ei ole yrittäjiksi, mutta kaikista ei ole myöskään putkimiehiksi tai lääkäreiksi.
Suvussani on monta varakasta menestyjää. Itse en ole.
Voin kertoa, että raha menee rahan luo. Se menestyjä kuuluu vaikka lions-klubiin ja sitä kautta saa ystäviä, joiden kesken tehdään hyviä vaihtokauppoja.
Varakas saa monia etuuksia. Siis ihan lahjoina ja sitten pankilta etuuksia, kun siellä on paljon rahaa.
Kun on jo varakas, pystyy huolettomammin kasvattamaan rahavuortaan, kun ei haittaa, jos joku bisneksen haara olikin vikatikki.
Mutta kaikki yrittäjät ei menesty. Siis silloin, kun aloittaa ihan alusta. Osa satsaa väärään bisnekseen ja menettää rahansa eikä ehkä enää pysty uutta perustamaan.
Rahakkaan yritysten voi kätevästi jättää lapsilleen, jotka jatkaa tienamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihan ok, että yrityksissä jaettaisiin voitot ja tappiot. Jos yritys tuottaisi hyvin, työntekijät saisivat korkeammat palkkiot. Jos yritys olisi kannattamaton, työntekijät eivät saisi mitään. Jos yritys olisi tappiollinen, myös työntekijät maksaisivat. Jostakin syystä ammattiliitot eivät taida hyväksyä mallia.
Ei kyseessä olisi yritys vaan osuuskunta.
Kuka haluaisi lähteä draivaamaan tuollaista utopiaa ja kantamaan tuollaisesta vastuuta? Yrittämisellä pitää olla jokin palkinto, eikä se voi olla pelkkä muiden hyvä mieli. Suomessa on varsin vähän tosirikkaita ihmisiä. Väliinputoajia on varmasti, kaikissa systeemeissä on.
Mikä palkinto siitä yrittämisestä pitää olla? Mulle itselle tulee mieleen toimeentulo, mutta aika moni yhdistää yrittämisen rikastumiseen/vaurastumiseen.
Jos lähtökohta on se, että kaikkien pitäisi tehdä työtä tullakseen toimeen, miksi yrittämisen pitäisi olla tästä poikkeus? Kaikista ei ole yrittäjiksi, mutta kaikista ei ole myöskään putkimiehiksi tai lääkäreiksi.
Koska yrittäjä ottaa riskin, silloin pitää olla edes pieni mahdollisuus saada vähän ylikin sen pakollisen minimitoimeentulon. Vaikka toki käytännössä aika moni yrittäjä saa hädintuskin edes sen, mutta tekee sitä silti ihan rakkaudesta lajiin. Vähän sama kysymys kuin miksi joku pyrkii huippu-urheilijaksi vaikka vain aniharva sillä rikastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havaittu on eriarvoisuus kun joku on tehnyt työtä ja joku toinen vähemmän. Mutta kukaan ei hyödy varsinaisesta köyhyydestä pitkällä tähtäimellä.
Tämä ei ole suomea. Kommentti täysin sekava. Ei päätä eikä häntää.
Sehän on suora kommentti aloitukseen.
Tämä ei ole suomea. Kommentti täysin sekava. Ei päätä eikä häntää.