Miksi se tulo- ja varallisuuserojen kasvu on jotenkin paha asia?

Vierailija kirjoitti:

Kerta se ei sinua haittaa niin sinähän voit luovuttaa minulle suurimman osan tuloistasi mitkä saat töistä minkä olet suhteilla hankkinut kun kyvyt ei riittänyt taidoilla työpaikan saamiseen.

Tuloportaan yläpäässä ei taidoilla ole mitään merkitystä vaan pelkillä suhteilla vai miten kuvittelit että ne samat kyvyttömät johtajat kiertää yrityksestä toiseen vaikka kaikki tietää sen johtajan kyvyttömyyden mutta sillä kävi tuuri että se syntyi sopivaan sukuun ja valmiisiin suhteisiin. Rikas hyvin harvoin kyvyillään saavuttaa yhtään mitään vaan pelkillä suhteilla

Monet rikkaat ovat syntyneet ilman sanottavia suhteita. Zuckerbergin isä oli hammaslääkäri, Gatesin juristi ja Muskin insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.

Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.

"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.

Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?

Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.

Ymmärrän että näet asian noin, mutta oikeastihan kun kirjoitat että "Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan" niin maksat itsellesi kuitenkin 10-15 kertaa niin paljon per tehty työtunti kuin sille työntekijälle. Sitten kun menee paremmin niin maksat itsellesi vaikkapa 40 kertaa niin paljon per työtunti kuin mitä työntekijälle. Eli sun kauniilta vaikuttava puhe on ihan vain asioiden kaunistelua (vaihtoehtoinen totuus vai miten se oli?)

Yrittäjä maksaa myös koko toiminnan, liiketilan vuokrat, kaupattavat tavarat. Tässä tapauksessa lienee joku ompelualan yritys, jossa yrittäjä tuottaa myytävät tuotteet. Myyjällä ei ole toimintaan mitään muuta annettavaa kuin se, että myy liikkeessä sovitut tuntimäärät. Työ, vastuu ja riski eivät ole mitenkään yhdenmukaisia ja tietenkään työntekijä ei saa puolta toiminnan tuotosta. 

Fakta nyt on se että jos yrittäjällä menee huonosti, hän ei yritä tarpeeksi. Ketään ei kiinnosta nukkuuko se vaikka katuojassa, se o hänen oma vika jos sinne joutui. Sen sijaan jos työntekijä ei saa tekemällä enemmän työtä itseleen mitään enempää, se on yrittäjän vika. Miksi hän ei maksa siitä että toinen tekee enemmän?

Yrityksillä voi mennä huonosti riippumatta yrityksestä. Oletko kuullut lama-ajoista, jolloin ihmiset eivät kuluta? tai koronasta, jolloin hallitus sulki väkisin yrityksiä. Yrittäjän epäonnistuminen on koko kansantaloudelle huono juttu ja yrittäjillä on erittäin heikko työttömyysturva. Sen sijaan mitään pakoa ei ole maksaa enemmän kuin tes vaatii. Toki, jos työntekijä on todella hyvä ja kilpailijakin tämän haluaa, voi halutessaan maksaa tälle enemmän, mutta ei ole pakko. 

Ja sitten yrittää enemmän jos menee huonosti! Se on yrittäjästä kiinni pystyykö se maksamaan palkaa. Selvästi ei ole halua ainakaan maksaa kuin se mikä on pakko. Joten työntekijänkään ei kannta tehdä kuin vain se mikä on pakko. Hän ei hyödy siitä että yrittää enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjän tulot tulee työntekijän selkänahasta.

Perusteletko väitettäsi?

Työntekijä tekee sen tuottavan työn.

On näemmä kommunisteja täysi koko palsta.

En kannata sitä, että heikompiosaisista ei pidetä huolta, mutta kyllä yrittäjyys, kouluttautuminen ja osaaminen pitää selkeästi näkyä palkoissa. Olisihan se nyt ihan älytöntä, jos sydänkirurgi tai ydinvoimalan insinööri saisi lähes saman, kuin r-kioskin myyjä tai hsl:n bussikuski. Yhtään kuitenkaan väheksymättä mitään ammattia. Kaikki työssä käyvät ansaitsevat hatun noston.

Progressiivinen verotus tasaa jo liikaakin Suomessa bruttotulojen eroja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihan ok, että yrityksissä jaettaisiin voitot ja tappiot. Jos yritys tuottaisi hyvin, työntekijät saisivat korkeammat palkkiot. Jos yritys olisi kannattamaton, työntekijät eivät saisi mitään. Jos yritys olisi tappiollinen, myös työntekijät maksaisivat. Jostakin syystä ammattiliitot eivät taida hyväksyä mallia.

Eivät tietenkään hyväksy. Silloinhan työntekijällä olisi motivaatiota tehdä töissä muutakin kuin lorvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.

Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.

"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.

Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?

Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.

Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.

En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.

Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.

Niin tuossa on firman omistaja opetellut ensin taidon, jolla saa aikaan myytäviä asioita. Sitten kerännyt starttirahat, perustanut yrityksen, kantanut siitä vastuuta ja riskiä vuosikaudet, tehnyt pitkää päivää. Tienaa enemmän kuin se myyjä. Tietenkin enemmän tekemällä saa enemmän ja kuuluukin saada. 

Logiikka puuttuu. Ei se työntekijä saa yhtään sen enempää vaikka tekisi enemmän. Niin yrittäjä kertoi. Eli on vale että tekemällä enemmän saisi enemmän.

Onko oikeudenmukaista?

Meillä tehtaalla on noin 50 duunaria(kansainvälinen vientiyritys) ja korporaation pomo tienaa enemmän kuin me yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen olin duunari ja nyt olen hyvätuloinen toimihenkilö.

Palkkani tuplaantui reilusta kahdesta tonnista vajaaseen viiteen tonniin.

Nettopalkka kasvoi ehkä muutaman sata euroa kuussa.

Kiitos Suomi.

Kerrotko tästä vähän lisää. Vero.fi veroprosenttilaskuriin, jos laitan 1976 syntyneelle espoolaiselle ei-kirkollisverovelvolliselle 2000 euron kuukausitulot, niin veroprosentiksi tulee 6,5. 5000 euron kuukausituloilla veroprosentiksi tulee 23,5. Nettotuloiksi tulee 1870 euroa ja 3825. Itse saan kuukauden eroksi 1955, mikä minusta selvästi enemmän kuin tuo mainitseman muutaman sata euroa. 

Jos olisit tehnyt päivääkään palkkatöitä tietäisit, että tulovero ei suinkaan ole ainoa asia jota bruttopalkasta vähennetään. -eri

Teet nyt sitten laskelmma, jolla saat tuon kahden tuhannen euron typistetty muutamaan sataseen. Kovat saaolla työttömyysvakuutusmaksut ja TyEl-pidätys laskelmassasi. Itsellä nuo haukkaa 450 euroa eli edelleen jäisi 1000-1500 euroa eroksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjän tulot tulee työntekijän selkänahasta.

Perusteletko väitettäsi?

Työntekijä tekee sen tuottavan työn.

Työntekijä on osa kokonaisuutta. Ilman sitä firmaa ei olisi sitä työtäkään. Moni yrittäjä on itse tekemässä töitä firmassa. Työntekijä saa palkan työstään, ilman riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerta se ei sinua haittaa niin sinähän voit luovuttaa minulle suurimman osan tuloistasi mitkä saat töistä minkä olet suhteilla hankkinut kun kyvyt ei riittänyt taidoilla työpaikan saamiseen.

Tuloportaan yläpäässä ei taidoilla ole mitään merkitystä vaan pelkillä suhteilla vai miten kuvittelit että ne samat kyvyttömät johtajat kiertää yrityksestä toiseen vaikka kaikki tietää sen johtajan kyvyttömyyden mutta sillä kävi tuuri että se syntyi sopivaan sukuun ja valmiisiin suhteisiin. Rikas hyvin harvoin kyvyillään saavuttaa yhtään mitään vaan pelkillä suhteilla

Monet rikkaat ovat syntyneet ilman sanottavia suhteita. Zuckerbergin isä oli hammaslääkäri, Gatesin juristi ja Muskin insinööri.

Ihan oikeestiko vedät Gatesin ja Muskin (Zuckista en itse tiedä) tähän mukaan. Tämähän oli pilaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihan ok, että yrityksissä jaettaisiin voitot ja tappiot. Jos yritys tuottaisi hyvin, työntekijät saisivat korkeammat palkkiot. Jos yritys olisi kannattamaton, työntekijät eivät saisi mitään. Jos yritys olisi tappiollinen, myös työntekijät maksaisivat. Jostakin syystä ammattiliitot eivät taida hyväksyä mallia.

Eivät tietenkään hyväksy. Silloinhan työntekijällä olisi motivaatiota tehdä töissä muutakin kuin lorvia.

Ja kuitenkin ne työntekijät on sinne palkattu. Kas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerta se ei sinua haittaa niin sinähän voit luovuttaa minulle suurimman osan tuloistasi mitkä saat töistä minkä olet suhteilla hankkinut kun kyvyt ei riittänyt taidoilla työpaikan saamiseen.

Tuloportaan yläpäässä ei taidoilla ole mitään merkitystä vaan pelkillä suhteilla vai miten kuvittelit että ne samat kyvyttömät johtajat kiertää yrityksestä toiseen vaikka kaikki tietää sen johtajan kyvyttömyyden mutta sillä kävi tuuri että se syntyi sopivaan sukuun ja valmiisiin suhteisiin. Rikas hyvin harvoin kyvyillään saavuttaa yhtään mitään vaan pelkillä suhteilla

Monet rikkaat ovat syntyneet ilman sanottavia suhteita. Zuckerbergin isä oli hammaslääkäri, Gatesin juristi ja Muskin insinööri.

Juuri näin. Miljoonat syntyivät heitä rikkaammiksi, mutta heillä oli halua ja kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.

Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.

"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.

Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?

Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.

Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.

Kannattaahan tässäkin tapauksessa sen myyjän tehdä työnsä hyvin, sillä hän voi omalta osaltaan turvata sitä että hänellä on töitä vielä myös ensi vuonna eikä tipu huomattavasti pienempien tukien varaan. Yrittäjän etu on sitä kautta myös kaikkien työntekijöiden etu.

Myyjän työt ei lopu. Jos palkka on aina sama, sillä ei ole väliä kenen tavaraa myy. Yrittäjä voisi ymmärtää tämän, hän on merkityksetön sille työntekijöille jos ei maksa sen enempää kuin muut.

Sittenhän se myyjä vaan valitsee sen työnantajan joka maksaa hänelle eniten, joten miten ihmeessä tuossa kuviossa se yrittäjä pääsee muka riistämään ketään?

Eri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekonomi kirjoitti:

Ei se oikeasti ole paha vaan hyvä.

Aina kun tuloerot kasvaa, kaikki rikastuu ja kaikkien ostovoima paranee. Tuloero vaan kasvaa siksi, että rikkaammat rikastuvat nopeammin.

Kun tuloerot pienenee, kaikki köyhtyvät. Rikkaat vaan köyhtyvät enemmän, koska esim. firmoja menee nurin ja rikkaita putoaa köyhyysrajalle.

Olenkin ihmetellyt aina, miksi jopa uutisissa aina ilmoitetaan pyrkimyksistä tuloerojen pienentämiseen.

Miten köyhä muka hyötyy siitä, jos hän köyhtyy lisää?!

Trickle-dowan-teoriat on osoitettu paikkansapitämättömiksi kymmenissä tai sadoissa tutkimuksissa. Se on yksiselitteisesti pelkkää valehtelua. Rikkaiden rikastuminen ei millään tavalla näy niiden köyhempien elintasossa. Ei missään maassa eikä mihinkään maailmanaikaan koskaan ole köyhät hyötyneet rikkaiden rikastumisesta.

Kyllä voi olla heikkoa ajattelun tasoa.

Rikkaat (lue: yritykset ja sijoittajat) ovat aina elättäneet ihan kaikki ihmiset.

Kukaan muu ei hyödy heistä yhtä paljon kuin köyhät.

Ilman heitä, köyhät kuolisivat nälkään.

Olet sä sekaisin. Kerro miten ilman köyhien työpanosta rikas saa yhtään mitään. Kerro yksi rikas joka ei kuolisi nälkään alle kuukaudessa jos köyhät lopettaisivat ruokkimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.

Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.

"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.

Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?

Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.

Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.

En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.

Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.

Minulle ainakin on paljon mielekkäämpää tehdä työni hyvin kuin lorvia tai tehdä se tahallaan huonosti. Mahdat olla sysipaska työssäsi jos sinulla asia ei ole samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko määritellä käyttämäänne terminologiaa vähän tarkemmin, kiitos. Esimerkiksi "yrittäjät riistävät työntekijöitä" --> ei taida olla kyse pienyrittäjistä, jotka tekevät niska limassa töitä oman firmansa eteen 16 tuntia päivässä ja työllistävät hyvässä tapauksessa tyyliin kolmea muuta henkilöä.

Kateellisia on ollut minunkin asiakkaissani (minulla oma pieni putiikki ja yksi ulkopuolinen työntekijä) rääkymässä "porvaria" ja "riistäjää", kun heitä ei määrittelemäni hinta tai mittatilaustuotteen odotusaika miellytä. Sanon näille aina, että jos kateeksi käy, voivathan hekin perustaa yrityksen ja kokeilla sitten tehdä halvemmalla ja nopeammin, kun se kerran niin helposti käy. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olen ollut "porvari" ja "riistäjä" jo 30 vuotta, joudun edelleen käymään töissä 5-6 päivää viikossa ja tosiaan tekemään niitä töitä. Ja loput ajasta yrityksen asiat pyörivät vähän väliä mielessä. Kyllä: tienaan hyvinä aikoina mukavasti ja turvaan näin tulevaisuuttani ja elän mukavaa arkea, mutta sitten on niitä huonompiakin aikoja, jolloin ei ihan kauheasti naurata. Ei tällä hommalla miljonääriksi ehdi tämän elämän aikana.

"Miksi sitten olet yrittäjä?" No siksi, kun tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä omilla ehdoillani ja omannäköisesti.

Puhut vain omista tuloistasi. Entä se työntekijä? Hyötyykö hän hyvistä ajoista vai vain sinä? Eli onko hänen kannattavaa yrittää tehdä enemmän kun on sinulla töissä vai riistätkö sinä häneltä sen jos hän yrittää enemmän?

Työntekijäni on myyjä, eli hän ei "yritä" hyvinä aikoina enemmän kuin huonoinakaan. Minä olen se, joka tekee enemmän, kun menee hyvin. Olemme molemmat töissä yhtä aikaa putiikissani: hän siellä etupuolella asiakaspalvelussa kadulta tulevia asiakkaita palvellen (paitsi, jos mittatilausasia, jolloin hän pyytää minut paikalle) ja minä teen työtäni takahuoneessa. Työntekijälläni on tuntipalkka. Silloin, kun menee huonommin, maksan itselleni vähemmän, että työntekijäni saa sovitun palkan, mutta tottakai silloin, kun menee paremmin (=enemmän mittatilaustöitä, eli minun työpäiväni ja -viikkoni pitenee), eli teen itse enemmän, "ylimääräinen" raha siitä tulee itselleni.

Myönnät siis että ap on väärässä. Kaikkien ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko, kaikki ei siitä yrittämisestä hyödy. Se menee vain jonkun muun pussiin jos tekee enemmän.

En ole tuo yrittäjä, mutta mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Miten tuntipalkalle sovitun työntekijän pitäisi tässä tapauksessa hyötyä isommasta työmäärästä, jonka tekee yrittäjä itse?! Myyjä ei tee yhtään enempää töitä hyvinä kuin huonoinakaan aikoina, kun taas tuo käsityöläinen tekee - siis ilmeisesti ihan fyysisesti tekee ne tuotteet. Eli yrität kääntää riiston toisin päin? Myyjä selaa kännykkää ja toimittaa tyhjää päivät pitkät, kun toinen ompelee tai, en tiedä, valaa vaikka savea yötä myöten, ja sen myyjän pitäisi sitten yhtäkkiä saada lisää liksaa? Millä logiikalla? Äsken väänsit, että "kannattaako yrittää jos siitä yrittämisestä ei makseta enemmän", niin nythän et itse soisi tälle käsintekijälle palkkaa työstään. Olet järjetön trolli.

Ihan selkeä viesti tuo on. Olemme siis kaikki yhtä mieltä ettei tekemällä enemmän saa enemmän. Kaikki ei siitä hyödy. Aloitus siis on roskaa.

Niin tuossa on firman omistaja opetellut ensin taidon, jolla saa aikaan myytäviä asioita. Sitten kerännyt starttirahat, perustanut yrityksen, kantanut siitä vastuuta ja riskiä vuosikaudet, tehnyt pitkää päivää. Tienaa enemmän kuin se myyjä. Tietenkin enemmän tekemällä saa enemmän ja kuuluukin saada. 

Koitas nyt ymmärtää ettei kyse ole yrittäjästä. Kyse on työntekijästä. Hän ei saa enempää vaikka yrittäisi enemmän. Se ei ole työntekijälle kannattavaa. Sen myönsi myös itse yrittäjä. Palkansaajana kannataa tehdä vain välttämätön, yrittäjä yrittäköön enemmän.

Sinä tässä et tunnu ymmärtävän. Jos nyt esimerkkinä on tuo myyjä. Hänen tehtävänsä on määritelty työsopimuksessa. Miten hän voisi yrittää enemmän ja saada siten enemmän palkkaa? Jos tuo yrittäjä on vaikka ompelija, ja myyjä on myyjänä yrittäjän kaupassa, jossa on myynnissä yrittäjän jo valmiiksi ompelemia tuotteita, niin miten mielestäsi tuo myyjä olisi oikeutettu isompaan palkkaan? Sitenkö, että hänkin alkaisi ommella tuotteita? Silloinhan hän ei olisi enää myyjä vaan myös ompelija. Tottakai silloin maksettaisiin ompelutyöstäkin. Mutta jos hänet on palkattu myyjän hommiin, niin ei niissä ole mitään sen isompaa yrittämistä kuin tehdä se myyjänhomma kuten on sovittu. Ei myyjänä oikein voi yrittää tehdä enemmän kuin palvella asiakkaita. Se on se työ. Jos sen taas tekee huonosti, niin sitten rikkoo itse työsopimustaan.

Eipä niissä tuloeroissa muuten, mutta jos huonoiten pärjääviä lyödään lisää, eikä heillä ei ole enää keinoja selvitä - ja heidän joukkonsa, joilla ei enää ole mitään menetettävää, kasvaa, on yhteiskuntarauha uhattuna.

Jos jää palkasta käteen 50 000 euroa vuodessa ja säästät siitä 10 000 euroa vuodessa niin tarvii työskennellä enää 100 000 vuotta niin olet säästänyt miljardin. Nyt miettikää kuinka lyhyessä ajassa maailman rikkaimmat ovat saaneet tuon rahan ja kuinka paljon enemmän rahaa heillä on. Onko mielestänne reilusti ansaittua rahaa kaikki? 

Ei se olekaan paha juttu jos on sillä tuloerojen puolella jonka tulot kasvavat.

Ekonomi kirjoitti:

Ei se oikeasti ole paha vaan hyvä.

Aina kun tuloerot kasvaa, kaikki rikastuu ja kaikkien ostovoima paranee. Tuloero vaan kasvaa siksi, että rikkaammat rikastuvat nopeammin.

Kun tuloerot pienenee, kaikki köyhtyvät. Rikkaat vaan köyhtyvät enemmän, koska esim. firmoja menee nurin ja rikkaita putoaa köyhyysrajalle.

Olenkin ihmetellyt aina, miksi jopa uutisissa aina ilmoitetaan pyrkimyksistä tuloerojen pienentämiseen.

Miten köyhä muka hyötyy siitä, jos hän köyhtyy lisää?!

Täysin epäloogisia väitteitä. Varmaan kannattaa yrittää ymmärtää mitä sana tuloero tarkoittaa.