Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on hyväkuntoinen 70v ja viimeiset 20 vuotta ns tehnyt kuolemaa ainakin omasta mielestään ja sen takia kuolinsiivoillut ahkerasti. Heittänyt pois mm suvun valokuvia ja milloin mitäkin korvaamatonta. Sukulaisten kuollessa kämpät on tyhjennetty vähän salaa ja hiljaisuudessa eikä oikein mitään ole säästetty. Aika henkisesti köyhää ja juuretonta meininkiä. 

Vähän outo ja uusi  ilmiö, kun nuoremmat sukupolvet syyllistävät ja kehoittavat vanhempiaan tekemään kuolinsiivouksen ajoissa, ihan kuin odottaisivat vanhempiensa kuolemaa ja  halutaan heistä eroon, mahdollisimman  pian ja vaivattomasti ja mahdillisimman pienellä tavaramäärällä. 

Samaa ilmiötä ei ole vanhemmilla sukupolvella tai harvempi nuorempi  siitä tykkää, jos joku rajoittaisi kuluttamista tai tavaroiden hilloamista, päinvastoin, halutaan yhä suurempia asuntoja ja lisää säilytystilaa, jota pitäisi jopa yhteiskunnan tukea. Kuka nyt yksiössä mahtuu asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Ei kauheasti ole enää sota-ajan ihmisiä elossa. Minun isovanhemmat ovat kasikymppisiä ja syntyivät 40-luvulla. He olivat sen verran pieniä lapsia sota-aikana, etteivät siitä muista muuta kuin äiti kävi lehmiä lypsämässä ja että joululahjaksi sai appelsiinin. 

Kyllä minä tiedän niitä viilipurkkien säilyttelijöitä ja lehtien keräilijöitä, eivätkä ne 60-luvulla syntyneet ole pula-aikaa nähneetkään.

Kyllä ne kaupan hyllyt olivat melko tyhjiä, vielä 60-luvulla elettiin maataloudesta ja Suomi oli lähes kehitysmaa, oli ulkohuussit, vesipostit eikä ollut sähköä edes joka torpassa. Huima kehitys ja vauraus  alkoi 70-luvulla, joka on jatkunut tähän päivän asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisten pitäisi tajuta tehdä kuolinsiivouksensa itse eläessään.

Hah hah! Itse ELÄN enkä mieti kuolemaa. Olen seitsenkymppinen.  Toki tuollainen hamstraaminen, josta tässä ketjussa puhutaan, on mielenterveyden ongelma.

Minusta turhien tavaroiden poistamisen kodista ei tarvitse mitenkään liittyä kuolemaan! Itse olen heittänyt pois kaikki rikkinäiset, korjaamattomat ja tarpeettomat tavarat ihan sen takia, että tykkään asua kodissa, jossa tiedän, missä mitäkin on, ja jossa ei ole turhia esineitä tukkimassa energian kulkua. Helpompi elää ja asua. Ilmavampi.

Oletko itse tehnyt jo oman kuolinsiivouksesi! :) Muista ostaa arkku valmiiksi, ne on kalliita.

Ei minulla olisi edes tilaa millekään perintökamalle. Pakko ne olisi hävittää johonkin, olisi sitten arvokasta tai ei. Ka olen itse jo sen kuolinsiivouksen tehnyt omalta osaltani. Ihme kinastelua täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisten pitäisi tajuta tehdä kuolinsiivouksensa itse eläessään.

Mistä sitä voi tietää paljonko on elinaikaa? 

Niinpä. Mistä joku Aira Samulin  96v tai sotaveteraani Hannes 106v  olisi tiennyt viisikymppisenä heillä olevan vielä puolet elämästään elettävänä 

Sitten olisivat istuneet autioissa kodeissaan odottamassa kuolemaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisten pitäisi tajuta tehdä kuolinsiivouksensa itse eläessään.

Mistä sitä voi tietää paljonko on elinaikaa? 

Niinpä. Mistä joku Aira Samulin  96v tai sotaveteraani Hannes 106v  olisi tiennyt viisikymppisenä heillä olevan vielä puolet elämästään elettävänä 

Sitten olisivat istuneet autioissa kodeissaan odottamassa kuolemaa. :)

Kuten hyvin tiedät, ei ole kyse siitä, että talo pitäisi kokonaan tyhjentää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Oletko sinä valmis luopumaan ihan mistä tahansa, jos joku pyytää?

En ole tuo aiemman kirjoittaja, mutta ei ole kyse "ihan mistä tahansa" luopumisesta. Vaan että luopuu turhasta, varsinkin jos sitä ei enää mahdu säilyttämään asianmukaisesti.

Mutta jos mummeli pysyy onnellisempana, koska liiterissä on 25 vuotta palasina ollut kirjahylly, niin sillekin tunteelle pitää antaa arvo. 

Mutta varmaan sinä olisit onnellisempi, jos mummo olisi valittanut sinulle joka käyntisi yhteydessä, kuinka katkera on, koska pakotit luopumaan kirjahyllystä.

-

Vitsi vitsi, ethän sinä välittänyt oikeasti mummostasi, etkä kylässä käynyt. 

"Vähän outo ja uusi  ilmiö, kun nuoremmat sukupolvet syyllistävät ja kehoittavat vanhempiaan tekemään kuolinsiivouksen ajoissa, ihan kuin odottaisivat vanhempiensa kuolemaa ja  halutaan heistä eroon, mahdollisimman  pian ja vaivattomasti"

Tästähän se on kyse nimenomaan. Eivät he vanhemmistaan välitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Oletko sinä valmis luopumaan ihan mistä tahansa, jos joku pyytää?

En ole tuo aiemman kirjoittaja, mutta ei ole kyse "ihan mistä tahansa" luopumisesta. Vaan että luopuu turhasta, varsinkin jos sitä ei enää mahdu säilyttämään asianmukaisesti.

Sinä voit määritellä vain omista tavaroistasi, mikä on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Niin että kaikkien pitäisi nautti samoista asioista kuin sinun?  Anna mummonen hamstrata. Kenenkään ei ole pakko ottaa perintöjä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roina on eri asia kuin tunnearvoa sisältävä tavara. Roinaksi sanon 80-luvulta asti kertyneitä mainospipoja ja liian pieniä, kenellekään enää sopimattomia verkka- ja toppatakkeja. Ihan hirveä riita piti taas saada aikaan, että sain ne roskiin. Myös kulahtaneita kuppeja ja huonolaatuisia paistinpannuja/ laseja/ kattiloita, kaikki pitää säästää, ihan kaikki. Eri asia jos säilyttää yhden astiaston tai vanhimpia maljakoita tai jotain mikä sitä tunnetta sisältää. Mutta jos esim. kaikki vanhat pöydät 70-luvulta tähän hetkeen ovat puretutina traktorihallissa ja homeessa eikä niitä saa myydä eikä niistä saa luopua vaikka ovat tekemisen tiellä siellä, mihin pitäisi mahtua töitä tekemään, niin alkaa jo ottaa pattiin

ihanko oikeasti olet oikea henkilö sanomaan ja menemäään toisen kotiin, mikä toppatakki joutaa roskikseen ja mikä ei tai milä on arvo-esine. Eikö se ole vallan käyttöä?

 Vai onko sinusta ok. jos äiti, anoppi tai isä tulee kotiisi ja tyhentää kaappejasi tai meikkivarastosi, kun ne ovat heidän mielestään tarpeettomia

  Arvoesine omistajalle  muododtuu esineen tarinasta, ei itse tavaran markkina-arvosta. 

Kyllä vanhukset kerää muistakin syistä tavaraa kotiinsa kuin tunnesyistä. Itse tein töitä erään vanhuksen kodissa, jolla piti aina olla 5 kahvipakettia kaapissa varalla. Ei ollut mitään tajua siitä, että kaupasta sitä saa lisää, ennen kuin viimeinen paketti loppuu. Myös kaikki muovirasiat, mikroateriapurkit, mehutölkit yms. piti pestä ja tallettaa. Yksi kaksoiskaappi oli täynnä semmoisia.

Mitä se sinua haittaa jos joku haluaa pitää viittä kahvipakettia tai puhtaita muovirasioita kaapissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Hänen tavaroitaan ne olivat. Olisit antanut perinnön mennä kunnalle, niin ei olisi tarvinnut vaivata päätään toisten asioilla.

Älä sinä vaivaa päätäsi mihin meidän mummon perintö meni😁

Sinähän täällä siitä kitiset. Jokainen saa kerätä juuri niin ison romuläjän kuin haluaa, eikä sitä kenenkään tarvitse kuoleman jälkeen siivota jos ei kiinnosta.

Kyllä sen joutuu aina joku tyhjentämään. Läheisiään voi sen verran ajatella, että järjestää sitä kaatopaikkaa pienemmäksi eikä kerää lisää.

Olen 65 nyt ja alkanut jo lahjoitella tavaroita kaikille niille joille kelpaa. Koruja ja kotimaista lasia ja astioita on mennyt sukulaisille ihan mukavasti. Tärkeitä tavaroita jotka haluan vielä säilyttää on sen verran vähän että mahtuvat vaikka pieneen yksiöön. Kuoltuani ne mahtuu kahteen roskapussiin. Huonekalut voi kantaa kaatopaikalle jos ei kukaan tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Verotustiedot saa tietenkin verottajalta, mutta ne omat  kuitit, sopimukset, dokumentit jne. ei ole verottajalla, vaan verovelvollisen on ne lain mukaan itse säilytettä niitä 5 vuotta.  Veroilmoituksen vain ilmoitetaan summat, eikä laiteta liitteitä, mutta 5v ajan ne on löydyttävä verovelvolliselta tai jos tulee verotuksessa taanehtivasti muutoksia.  Ja läheskään kaikki ei ole sähköisessä muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roina on eri asia kuin tunnearvoa sisältävä tavara. Roinaksi sanon 80-luvulta asti kertyneitä mainospipoja ja liian pieniä, kenellekään enää sopimattomia verkka- ja toppatakkeja. Ihan hirveä riita piti taas saada aikaan, että sain ne roskiin. Myös kulahtaneita kuppeja ja huonolaatuisia paistinpannuja/ laseja/ kattiloita, kaikki pitää säästää, ihan kaikki. Eri asia jos säilyttää yhden astiaston tai vanhimpia maljakoita tai jotain mikä sitä tunnetta sisältää. Mutta jos esim. kaikki vanhat pöydät 70-luvulta tähän hetkeen ovat puretutina traktorihallissa ja homeessa eikä niitä saa myydä eikä niistä saa luopua vaikka ovat tekemisen tiellä siellä, mihin pitäisi mahtua töitä tekemään, niin alkaa jo ottaa pattiin

ihanko oikeasti olet oikea henkilö sanomaan ja menemäään toisen kotiin, mikä toppatakki joutaa roskikseen ja mikä ei tai milä on arvo-esine. Eikö se ole vallan käyttöä?

 Vai onko sinusta ok. jos äiti, anoppi tai isä tulee kotiisi ja tyhentää kaappejasi tai meikkivarastosi, kun ne ovat heidän mielestään tarpeettomia

  Arvoesine omistajalle  muododtuu esineen tarinasta, ei itse tavaran markkina-arvosta. 

Kyllä vanhukset kerää muistakin syistä tavaraa kotiinsa kuin tunnesyistä. Itse tein töitä erään vanhuksen kodissa, jolla piti aina olla 5 kahvipakettia kaapissa varalla. Ei ollut mitään tajua siitä, että kaupasta sitä saa lisää, ennen kuin viimeinen paketti loppuu. Myös kaikki muovirasiat, mikroateriapurkit, mehutölkit yms. piti pestä ja tallettaa. Yksi kaksoiskaappi oli täynnä semmoisia.

Mulla on aina se viis pakettia. Ostan kun sattuu joku tarjous tai joku löfberg etenkin.  Jos kuolen ehkä ne kahvit kuitenkin jollekin kelpaa, käytän niin ettei päiväys vanhene. 

Eihän vanhana aina ees tiedä jaksaako mennä kauppaan. Mulla siksi pakastimessa ja kuivakaapissa ruokatarvikkeita

Täällä osa puhuu sitä, että jokaisella on oikeus nauttia tavaroista elämänsä loppuun saakka. Mutta eihän siinä siitä ole kyse näiden romunkerääjien kohdalla, että noista tavaroista nautittaisiin. Todellisuudessa kaikkiin tavaraläjiin ja tavaroihin ei ole koskettu vuosikymmeniin eikä niille ole mitään tarvetta. Kyse on mielenterveyden ongelmasta. 

Miten te saatte myytyä? Kun katson paikkakunnan kirpputoriryhmiä ei siellä ostajia ole, myyjiä on enemmän. Annetaan ilmaiseksi ryhmissä näyttää hakijoita olevan.

Kirpputorit, kontit, fidat ei huomi kuin hyväkuntoisia huonekaluja.  Lumppuja tietysti setvivät kun vaan vie lahjoituskehikoihin.

Tyhjensin sisaren asuntoa.  70-luvun huonekalut ei kelvanneet, sortti ( hki, jäte)  haki ne maksusta 150 e. Kun ei itse ollut kuljetusmahdollisuutta.

Vähän outo ja uusi  ilmiö, kun nuoremmat sukupolvet syyllistävät ja kehoittavat vanhempiaan tekemään kuolinsiivouksen ajoissa, ihan kuin odottaisivat vanhempiensa kuolemaa ja  halutaan heistä eroon, mahdollisimman  pian ja vaivattomasti ja mahdillisimman pienellä tavaramäärällä

Ehkä tälle on ihan syynsä. Olen vanhempani haudannut. Kumpikaan ei ollut mikään hamstraaja edes. Silti on todella suuri työ tyhjentää asunnot, myydä ne,  ja hoitaa kaikki kuolemaan liittyvät asiat. Tämä normaalin oman elämän rinnalla. Raskas ja pitkäaikainen elämää kuormittava taakka oli. 

Nämä mummot ja mammat ovat eläneet sotien jälkeisen köyhän ajan, silloin jos ei ollut kenkiä sai yhdet (paperista valmistetut) jostain kansainhuollosta. Ei kannattanut sateelle lähteä ulos niissä kengissä. Oma isoukkinikin oli yksi leskiäidin pojista ja kävivät koulussa sitten vuoropäivin talvella, kun saappaita oli vain puolelle lapsista.

Kyllä se aika on jättänyt jälkensä ihmisiin ja heidän jälkeläisiinkiin perimätietona, ja pelätään, että entä jos taas tulee pula kaikesta.. -siksi ehkä jemmataan tavaraa, jonka puuttuminen on satuttanut eniten.

Anteeksi kauheasti.