Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys

Ap:n faktat ovat tiedossa olleet jo vuosia ja aiheesta on kirjojakin kirjoitettu. 

Kun oma kumppani aikanaan kuoli, niin sitä alkoi miettiä itsekin, mitä haluaa jälkeenjäävien näkevän ja miltä kaikelta heitä säästää. Itse olen roinan poisheittoa harrastanut säännöllisesti jo kauan mm. siitä syystä. Enkä muutenkaan jaksa ylimääräistä kaapeissani katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisten pitäisi tajuta tehdä kuolinsiivouksensa itse eläessään.

Mistä sitä voi tietää paljonko on elinaikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n faktat ovat tiedossa olleet jo vuosia ja aiheesta on kirjojakin kirjoitettu. 

Kun oma kumppani aikanaan kuoli, niin sitä alkoi miettiä itsekin, mitä haluaa jälkeenjäävien näkevän ja miltä kaikelta heitä säästää. Itse olen roinan poisheittoa harrastanut säännöllisesti jo kauan mm. siitä syystä. Enkä muutenkaan jaksa ylimääräistä kaapeissani katsoa.

Jostain sitä roinaa kuitenkin hamstraat lisää kun säännöllisesti joudut heittämään pois?

Kuulostaa samanlaiselta keissiltä kuin mitä meillä oli äidin kuolinpesän tyhjennyksessä. Käytännössä koko kämpän sai tyhjätä roskalavalle. Kyllä siinä meni lähes viikko saada tavarat pakattua ja kannettua jätelavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roina on eri asia kuin tunnearvoa sisältävä tavara. Roinaksi sanon 80-luvulta asti kertyneitä mainospipoja ja liian pieniä, kenellekään enää sopimattomia verkka- ja toppatakkeja. Ihan hirveä riita piti taas saada aikaan, että sain ne roskiin. Myös kulahtaneita kuppeja ja huonolaatuisia paistinpannuja/ laseja/ kattiloita, kaikki pitää säästää, ihan kaikki. Eri asia jos säilyttää yhden astiaston tai vanhimpia maljakoita tai jotain mikä sitä tunnetta sisältää. Mutta jos esim. kaikki vanhat pöydät 70-luvulta tähän hetkeen ovat puretutina traktorihallissa ja homeessa eikä niitä saa myydä eikä niistä saa luopua vaikka ovat tekemisen tiellä siellä, mihin pitäisi mahtua töitä tekemään, niin alkaa jo ottaa pattiin

ihanko oikeasti olet oikea henkilö sanomaan ja menemäään toisen kotiin, mikä toppatakki joutaa roskikseen ja mikä ei tai milä on arvo-esine. Eikö se ole vallan käyttöä?

 Vai onko sinusta ok. jos äiti, anoppi tai isä tulee kotiisi ja tyhentää kaappejasi tai meikkivarastosi, kun ne ovat heidän mielestään tarpeettomia

  Arvoesine omistajalle  muododtuu esineen tarinasta, ei itse tavaran markkina-arvosta. 

Kyllä vanhukset kerää muistakin syistä tavaraa kotiinsa kuin tunnesyistä. Itse tein töitä erään vanhuksen kodissa, jolla piti aina olla 5 kahvipakettia kaapissa varalla. Ei ollut mitään tajua siitä, että kaupasta sitä saa lisää, ennen kuin viimeinen paketti loppuu. Myös kaikki muovirasiat, mikroateriapurkit, mehutölkit yms. piti pestä ja tallettaa. Yksi kaksoiskaappi oli täynnä semmoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Ei ne ole vain aarteita vaan auttavat muistamaan erilaisia asioita ja tapahtumia, tai herättävät kivoja tunteita. Dementikoillekin palaa muistoja mieleen tietyistä tavaroista ja saavat niistä hyvää mieltä ja iloa. Pienetkin asiat voivat herättää suuria tunteita. Muistan ikuisesti videon jossa syvästi dementoitunut nainen kuulee Joutsenlampi baletin musiikkia ja alkaa välittömästi toistaa käsien liikkeitä, hänhän on entinen balettitanssija. Tietysti nykyajan tunnekylmä ilmapiiri haluaa tuhota kaikki tunteenilmaisut ja pitää ihmiset hiljaisina robotteina. Muistoja ei saa olla eikä sanoittaa. Kaikki on törkyä ja roskaa. Ntsimeininkiä. Ja vain nuoremmalla polvella on oikeus määritellä tavaroiden arvo, koska he joutuvat siivoamaan kuoleman jälkeen.

Tää just. Kapitalismille sopii hyvin ettei ihmisillä ole tunteita tai tunnearvoja - tai ylimääräisiä tavaroita tai jotain harvoin käytettävää varastossa vaan kaikki pitää käydä aina uudestaan ostamassa tarpeeseen. Lisää kulutusta ja pitää ihmiset köyhinä, henkisesti ja taloudellisesti. Sitten ihaillaan sisustuslehdistä juttuja rikkaista kun niillä on esillä suvun perintöesineitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisten pitäisi tajuta tehdä kuolinsiivouksensa itse eläessään.

Mistä sitä voi tietää paljonko on elinaikaa? 

Niinpä. Mistä joku Aira Samulin  96v tai sotaveteraani Hannes 106v  olisi tiennyt viisikymppisenä heillä olevan vielä puolet elämästään elettävänä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Et ymmärrä siis sitä että ihmisillä on erilaiset arvot, ettei ole yhtälaista luottoa elämiseen ja yhteiskuntaan että kaikki aina käy hyvin,  elämä kantaa, rahaa ja ystäviä on, tavaraa saa kaupasta. Nuorella iällä useimmilla on, vanhemmiten tilanne muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n faktat ovat tiedossa olleet jo vuosia ja aiheesta on kirjojakin kirjoitettu. 

Kun oma kumppani aikanaan kuoli, niin sitä alkoi miettiä itsekin, mitä haluaa jälkeenjäävien näkevän ja miltä kaikelta heitä säästää. Itse olen roinan poisheittoa harrastanut säännöllisesti jo kauan mm. siitä syystä. Enkä muutenkaan jaksa ylimääräistä kaapeissani katsoa.

Jostain sitä roinaa kuitenkin hamstraat lisää kun säännöllisesti joudut heittämään pois?

Jotainhan sitä vuosittain menee esim. rikki, ehkä kuppi lohkeaa tai pannu menee huonoksi, vuoden tai kaksi säilytettyjä kuitteja pitää hävittää yms. Kaikkea ei ehkä voi samantien heittää pois. Ei siinä siis mitään hamstraamista tarvi harjoittaa, elämä itsessään pitää huolen siitä, että turhaa tai huonoa tulee hamsraamattakin.

Mun äiti on hyväkuntoinen 70v ja viimeiset 20 vuotta ns tehnyt kuolemaa ainakin omasta mielestään ja sen takia kuolinsiivoillut ahkerasti. Heittänyt pois mm suvun valokuvia ja milloin mitäkin korvaamatonta. Sukulaisten kuollessa kämpät on tyhjennetty vähän salaa ja hiljaisuudessa eikä oikein mitään ole säästetty. Aika henkisesti köyhää ja juuretonta meininkiä. 

Ai, aattelin että pitääkin käydä kärkkymässä ja kyselemässä olisiko jotain minulle sopivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Ei ne ole vain aarteita vaan auttavat muistamaan erilaisia asioita ja tapahtumia, tai herättävät kivoja tunteita. Dementikoillekin palaa muistoja mieleen tietyistä tavaroista ja saavat niistä hyvää mieltä ja iloa. Pienetkin asiat voivat herättää suuria tunteita. Muistan ikuisesti videon jossa syvästi dementoitunut nainen kuulee Joutsenlampi baletin musiikkia ja alkaa välittömästi toistaa käsien liikkeitä, hänhän on entinen balettitanssija. Tietysti nykyajan tunnekylmä ilmapiiri haluaa tuhota kaikki tunteenilmaisut ja pitää ihmiset hiljaisina robotteina. Muistoja ei saa olla eikä sanoittaa. Kaikki on törkyä ja roskaa. Ntsimeininkiä. Ja vain nuoremmalla polvella on oikeus määritellä tavaroiden arvo, koska he joutuvat siivoamaan kuoleman jälkeen.

Tää just. Kapitalismille sopii hyvin ettei ihmisillä ole tunteita tai tunnearvoja - tai ylimääräisiä tavaroita tai jotain harvoin käytettävää varastossa vaan kaikki pitää käydä aina uudestaan ostamassa tarpeeseen. Lisää kulutusta ja pitää ihmiset köyhinä, henkisesti ja taloudellisesti. Sitten ihaillaan sisustuslehdistä juttuja rikkaista kun niillä on esillä suvun perintöesineitä.

Ei, kyllä se kuuluu sosialismiin, eikä kapitalismiin. Sosialismissa kaikilla on yhtenevät muistot siitä, kuinka joko ennen oli paremmin tai muisto siitä, ettei ennenkään ollut mitään. Korkeintaan pitää muistella sen Leninin rintakuvan ja työn sankarin pinssin kanssa, kuinka vaari saatuaan pinssiin lopulta kuitenkin vietiin pakkotöihin kanavatyömaalle kuolemaan. Kanavahan piti saada valmiiksi ja jos ei ollut riittävästi vankeja, niin kyllä syyte keksittiin syyttömällekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Ei ne ole vain aarteita vaan auttavat muistamaan erilaisia asioita ja tapahtumia, tai herättävät kivoja tunteita. Dementikoillekin palaa muistoja mieleen tietyistä tavaroista ja saavat niistä hyvää mieltä ja iloa. Pienetkin asiat voivat herättää suuria tunteita. Muistan ikuisesti videon jossa syvästi dementoitunut nainen kuulee Joutsenlampi baletin musiikkia ja alkaa välittömästi toistaa käsien liikkeitä, hänhän on entinen balettitanssija. Tietysti nykyajan tunnekylmä ilmapiiri haluaa tuhota kaikki tunteenilmaisut ja pitää ihmiset hiljaisina robotteina. Muistoja ei saa olla eikä sanoittaa. Kaikki on törkyä ja roskaa. Ntsimeininkiä. Ja vain nuoremmalla polvella on oikeus määritellä tavaroiden arvo, koska he joutuvat siivoamaan kuoleman jälkeen.

Tää just. Kapitalismille sopii hyvin ettei ihmisillä ole tunteita tai tunnearvoja - tai ylimääräisiä tavaroita tai jotain harvoin käytettävää varastossa vaan kaikki pitää käydä aina uudestaan ostamassa tarpeeseen. Lisää kulutusta ja pitää ihmiset köyhinä, henkisesti ja taloudellisesti. Sitten ihaillaan sisustuslehdistä juttuja rikkaista kun niillä on esillä suvun perintöesineitä.

Ei, kyllä se kuuluu sosialismiin, eikä kapitalismiin. Sosialismissa kaikilla on yhtenevät muistot siitä, kuinka joko ennen oli paremmin tai muisto siitä, ettei ennenkään ollut mitään. Korkeintaan pitää muistella sen Leninin rintakuvan ja työn sankarin pinssin kanssa, kuinka vaari saatuaan pinssiin lopulta kuitenkin vietiin pakkotöihin kanavatyömaalle kuolemaan. Kanavahan piti saada valmiiksi ja jos ei ollut riittävästi vankeja, niin kyllä syyte keksittiin syyttömällekin.

Tule sinäkin jo 2020-luvulle 

Vierailija kirjoitti:

C Tavaraa ei täältä mukaansa saa.

 

Juuri siksi tavaraa kannattaa nyt elossa ollessaan pitää ja siitä nauttia. 

Liika on liikaa. Jos kaikki komerot ja ullakot on täynnä vanhaa lumppua ja riepua ja tavaraa niin johan se on paloturvallisuusriski. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotukseen liittyvät asiakirjat, kyllä.  Lasketko sinä sellaiseksi nuo "näin täytät veroilmoituksen" -lehtiset?

No, onneksi nämä on nykyään vero.fi:ssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Tässäpä sinulle Parempi Ihminen mitali, ole hyvä. * Ihan itse askartelin!

"Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja." Mutta sinulla on syytä arvostella toisten kommentteja, kun ne ovat mielestäsi vääriä?

On täällä pirusti ihmisiä, jotka yrittävät koko ajan vaientaa toisia. Miksi? Tuleeko teille aina paha mieli, jos joku ei olekaan joka asiasta samaa mieltä kanssanne? Sitten mitätöidään toisten mielipiteitä ja asetutaan toisten yläpuolelle, virtuaalista sormea heristellen kuin vajaaälyiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Ei kauheasti ole enää sota-ajan ihmisiä elossa. Minun isovanhemmat ovat kasikymppisiä ja syntyivät 40-luvulla. He olivat sen verran pieniä lapsia sota-aikana, etteivät siitä muista muuta kuin äiti kävi lehmiä lypsämässä ja että joululahjaksi sai appelsiinin. 

Kyllä minä tiedän niitä viilipurkkien säilyttelijöitä ja lehtien keräilijöitä, eivätkä ne 60-luvulla syntyneet ole pula-aikaa nähneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Ei kauheasti ole enää sota-ajan ihmisiä elossa. Minun isovanhemmat ovat kasikymppisiä ja syntyivät 40-luvulla. He olivat sen verran pieniä lapsia sota-aikana, etteivät siitä muista muuta kuin äiti kävi lehmiä lypsämässä ja että joululahjaksi sai appelsiinin. 

Kyllä minä tiedän niitä viilipurkkien säilyttelijöitä ja lehtien keräilijöitä, eivätkä ne 60-luvulla syntyneet ole pula-aikaa nähneetkään.

Samaa ajattelin, pula-aika ja säännöstely loppui 1954. Mutta toki tavat ja asenteet periytyvät, kestää sukupolven yli ennenkuin traumat unohtuvat.

Eli toki osittain tämä turhan säästäminen on edelleen peruja pula-ajalta. Osin persoomallisuuskysymys. Tai osa on ehkä kokenut lapsuudessaan puutetta, niin ei osaa luottaa tulevaan. 

Eri asia säästää muutama tunnearvokas asia, valokuvia tai jotain, mihin liittyy itselle tärkeää. 

Mutta minä siivosin isovanhempieni taloa kun ukista aika jätti, niin kyllä mietitytti, miten paljon yksi rintamamiestalo voi roskaa sisällään pitää. Oli mm. muovipussikaupalla keskeneräisiä villatöitä, sukista paitoihin. Kaikki aloitettu joskus kasarilla ja ysärillä, niitä oli säilötty jossain pihavarastossa ja haisivat pahalle. Sitten läjittäin mainoslehtiä, mainosmukeja, kauhtuneita ja likaisia ja reikäisiä vaatteita kasarilta. Polkupyöränrämiä, vanhoja autonrenkaita, vanhoja maalipurkkeja, purettuja ja homehtuneita hyllyjä, vanhoja autonakkuja. Niitä ei voinut hävittää tai pyytää lapsia tai lapsenlapsia hävittämään? Piti säilyttää ongelmajätettä nurkissa. 

En odota, että isoisästäni aika jättää. Tontti tuon lisäksi täynnä ruostuneita autonrämiä ja jopa traktori. Talleissa ties mitä tynnyreitä joissa on varmaan jotain jäteöljyä. Maalaisukko kun on. Ja ei saa viedä pois! Hän, huonosti kävelevä 87-vuotias, vielä kunnostaa sen traktorin.