Lue keskustelun säännöt.
Miehen eksän rooli haasteena
Hörx
16.07.2023 |
Ollaan seurusteltu suunnilleen vuoden verran.
Miehelläni ja eksällään on yhteinen ystäväpiiri, jonka ymmärrän vuosien aikana kertyneen. Eksä on kummi- ja ystävyyssuhteiden vuoksi tiiviisti tekemisissä myös mieheni siskon kanssa. Myös yhteiset lapset pitävät eksän mukana kuvioissa.
En ole aikaisemmin ollut tilanteessa, jossa eksän rooli on näin vahva. Hän on niin monessa mukana. En löydä omaa paikkaani miehen kaveripiirissä, koska eksä on niin vahvasti mukana siinäkin.
Olimme viime viikolla eräässä miehen suvun juhlassa ja mulle jäi ulkopuolinen olo.
Se vaivaa, enkä oikein voi tästä kenellekään puhua. Eksänsä tunsi tietenkin hyvin sukulaiset, joista minä en ollut vielä edes tavannut kaikkia. Oli iloista jälleennäkemistä ja muistoja sivuuttiin. Sisäpiiriin eksä kuuluu ja kyläilee näiden ihmisten luona. Minä en. Tuntuu vaikealta esimerkiksi miehen siskoon tutustuminen tietäen hänen olevan hyvä ystävä miehen eksän kanssa.
Mieheni jutteli juhlissa eksänsä kanssa jostain poikiensa asiasta erillään muusta porukasta. Keskustelunsa aikana jo mietin, että voisin vaikka lähteä, kun ei minua huomata edes.
Juhlien jälkeen mieli on ollut matala.
En halua edes yrittää rajoittaa mieheni yhteydenpitoa ystäviinsä. En tiedä mitä teen. Onko tämä ihan normaalia ja miten tiiviisti yleensä eksä on kuvioissa?
Olenko kohtuuton, kun mietin tällaista? Kun en halua kyläillä miehen siskon luona jos eksänsä on lasten kanssa vaikka siellä.
Kun en tykkää kahdenkeskeisistä juttuhetkistään juhlissa.
Tiedän etteivät mieheni ja eksänsä voisi palata yhteen ja sellaista haikailua ei ole. En ole siitä mitenkään mustasukkainen. Epävarmuutta eksän rooli aiheuttaa nyt mulle.
Mitä tässä kannattaisi tehdä?
Minä en ole yhteydessä oman poikani isään kuin lapseen liittyen ja ystäväpiiri jakautui eron myötä. Myöskään sukulaisten kanssa ei olla muutoin yhteydessä kuin kohteliaan ystävällisesti harvakseltaan.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?
En ymmärrä miksi sukujuhlissa ei voisi vain pistäytyä? Miten se asiaan vaikuttaa?
Emme olleet aikeissa jäädä pitkäksi aikaa työkuvioiden vuoksi. En tiedä mitä merkitystä sillä oli enkä kellottanut kummemmin käyntiämme.
Miten pitkään kuuluu syntymäpäivillä tai muissa suvun juhlissa olla?
Halusin mukaan moikkaamaan/tapaamaan miehen sukua ja koska minutkin oli kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii että onnee vaan ap, sait koukkuusi aikamoisen lieron: sosiaalisesti taidottoman pöljän, jonka elämää se hänen eksänsä on pitänyt yllä. Hän on tehnyt puolisostaan vähän kuin äitinsä.
Pakene. Muuten susta tulee se seuraava äiti.
Samaa sanon. Kokemusta on. Parisuhteen ydin on että otetaan huomioon toinen, hänen tunteet ja tarpeet. Jos näin ei ole, kaikki ulkopuolinen alkaa uhata parisuhdetta. Ja uusperheessä uhkia tulvii ovista ja ikkunoista. Jos mies ei ota vastuuta tuosta tilanteesta ja kuule sinua, lähde. Mikään ei tule muuttumaan. Paitsi sinun hyvinvointisi. Joka tulee heikkenemään huimaa vauhtia. Eikä yksikään mies ole sen arvoinen. Arvosta itseäsi. Ja todellakin tiedän mistä puhun. Uusperheessä lapset ja exät on aina läsnä, ja jos suhteessa heihin on jotakin mikä loukkaa sinua tai parisuhdettasi, tiedossa on vain kurjuutta.
En viitsinyt lukea ketjus kokonaan. Ap, muista että suurin osa kommentoijista ei ole ollut sinun tilanteessasi. Valtaosa vastaajista lie edelleen yhdessä lastensa isän kanssa, tai jos eivät ole, ovat itse tuo itsepintaisesti vanhoissa roikkuva ex. Tiedän kokemuksesta mitä tuo on, mitä nyt elät. Neuvoni on, että älä hukkaa enää enempää aikaa elämästäsi tuollaiseen mieheen. Niin kipeää kuin se tekeekin myöntää, hän ei ole yhtä rakastunut ja kiintynyt kuin sinä. Ansaitset enemmän. Itse en toiste lähde sellaisen miehen kelkkaan, jolla on napanuora exäänsä katkaisematta ja exän haamu on läsnä liki kaikkialla.
Jos kumppanisi olisi ollut fiksu, hän olisi esitellyt sinut usealle ihmiselle, myös sille exälleen, jos ei ollut sitä jo ennen tehnyt.
Ja jos olisi jostain syystä hänen pitänyt vetäytyä kahdestaa lapsen toisen vanhemman kanssa keskustelemaan, hänen olisi pitänyt pahoitella asiaa sulle, sekä järjestää hauskin kaverinsa juttelemaan kanssasi siksi aikaa.
Tai olisi voinut sanoa eksälleen, että sopiiko että jutellaan puhelimessa myöhemmin, soitan sulle huomenna klo xxxx.
Huomaan, että kasvottomalla keskustelupalstalla ei voi tulla rakentavaa keskustelua tästä.
Ketjussa tiedetään mun olevan 90- luvulla syntynyt, mustasukkainen, takertuva ja ties mitä.
En olisi saanut olla mukana, vaikka olin kutsuttu. Kyseessä eivät edes olleet juhlat, koska olimme vain pistäytymässä. Mun pitäisi tajuta lasten merkitys. Todennäköisesti erosivat, koska olin se toinen nainen. Käyttäydyin huonosti jne.
Em asiat ei tässä olleet mitenkään oleellisia ja nämä "tiedot" eivät lainkaan pidä paikkaansa.
Onneksi osa vastauksista oli asiallisia ja sain tukea jota toivoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi tungit itsesi mukaan, kun tiesit ex puolison ja sukulaisten siellä olevan. Olitko vosu joka vei miehen, ei silloin pidä ihmetellä, jos olet persona non grata. Mut niinhän se menee vanhan sanonnan mukaan: ennen maa repee, kun h.... häpee. Pysy poissa noista tapaamisista, niin kaikki ovat tyytyväisiä, kun et tunge näytille ja uhriudu, kun MINUA ei huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
Jos ongelmana oli se juttelu ja yksin jääminen vieraiden keskelle, eli se mitä MIES teki, miksi otsikoit ketjun "miehen eksän rooli haasteena"? Se viittaa enemmänkin siihen, että ongelma olisi miehen ja eksänsä häiritsevän tiiviit ja välit ja yhteinen tuttavapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni vuoden tuntemisella ei kuulu vielä edes niiden lasten elämään. Saati sukulaisten.
Se on sinun mielipiteesi. Mutta ap ja hänen miehensä ovat eri linjoilla. Ja heidän päätöshän tämä on.
No sitten käy just noin. Kun hosutaan.
Ei ymmärretä mitä ne lapset edes tarkoittaa.
Paukataan sukujuhliin vaikkei edes tunneta ketään.
Kummallista hosumista. Mihin on kiire?
Siis vuoden yhdessäolon jälkeen on hosumista? Mikä mielestäsi olisi sopiva aika?
Itse olisin nostanut jo kytkintä, jos en vuodessakaan olisi tavannut kumppanin perhettä, jotain mätäähän jossain silloin on. Enkä ole hätäilijä, minusta puolen vuoden jälkeen olisi aika tavata mahdolliset lapset ja muuta perhettä. Muuten on vaara, että hukkaisin liikaa aikaa suhteeseen, joka ei syvene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi tungit itsesi mukaan, kun tiesit ex puolison ja sukulaisten siellä olevan. Olitko vosu joka vei miehen, ei silloin pidä ihmetellä, jos olet persona non grata. Mut niinhän se menee vanhan sanonnan mukaan: ennen maa repee, kun h.... häpee. Pysy poissa noista tapaamisista, niin kaikki ovat tyytyväisiä, kun et tunge näytille ja uhriudu, kun MINUA ei huomioida.
"Elämän koulussa" luokalle jääneen vinkit? 😂
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?
En ymmärrä miksi sukujuhlissa ei voisi vain pistäytyä? Miten se asiaan vaikuttaa?
Emme olleet aikeissa jäädä pitkäksi aikaa työkuvioiden vuoksi. En tiedä mitä merkitystä sillä oli enkä kellottanut kummemmin käyntiämme.
Miten pitkään kuuluu syntymäpäivillä tai muissa suvun juhlissa olla?
Halusin mukaan moikkaamaan/tapaamaan miehen sukua ja koska minutkin oli kutsuttu.
Siis halusit mennä moikkaamaan miehen sukua, mutta et oikeastaan halunnut, koska olit oikeastaan koko ajan lähdössä pois? Vajaassa tunnissa ehtii tervehtimään kutsujaa, nostamaan alkumaljan ja juomaan kupillisen kahvia sillä oletuksella, että on oikeasti tutustumassa muihin eikä vain näyttämässä naamaansa, jotta kaikki nyt hoksaavat, että tuo on exä ja minä nyxä.
Totta kai sukujuhlissa voi vain pistäytyä, se on merkki siitä, että halveksin teitä niin, että en viitsi tutustua kunnolla. Tulin nyt kuitenkin, huomaatteko, miten armollinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi edes lähtenyt tuohon kelkkaan. On paljon helpompaa olla ihmisen kanssa jolla on samansuuntaiset ajatukset ja näkemykset kuin yrittää päästä mukaan johonkin piiriin, ja toivoa että asiat korjaantuvat tai yrittää muuttaa niitä vimmalla.
Me molemmat vihaamme miehen eksää hyvästä syystä, siinä on yhteistä kaikupohjaa.
Minne menee ex, sinne ei mieheni mene, enkä minä, ja tämä koskee suurinta osaa tilaisuuksista. Joissain rippikirkoissa ja muissa käynti on sitten erikseen. Mieheni ei ole osallistunut edes vanhempainiltoihin, vaan opettajalle on esitetty syy miksi näin on, ja asiat on hoidettu suoraan open kanssa, ja se on ollut kaikille ok.
Olisihan se hyvä että välit olisivat paremmat, mutta mieluummin silti näin päin kuin rouva möttönen kakkonen jossain sukujuhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni vuoden tuntemisella ei kuulu vielä edes niiden lasten elämään. Saati sukulaisten.
Se on sinun mielipiteesi. Mutta ap ja hänen miehensä ovat eri linjoilla. Ja heidän päätöshän tämä on.
No sitten käy just noin. Kun hosutaan.
Ei ymmärretä mitä ne lapset edes tarkoittaa.
Paukataan sukujuhliin vaikkei edes tunneta ketään.
Kummallista hosumista. Mihin on kiire?
Siis vuoden yhdessäolon jälkeen on hosumista? Mikä mielestäsi olisi sopiva aika?
Itse olisin nostanut jo kytkintä, jos en vuodessakaan olisi tavannut kumppanin perhettä, jotain mätäähän jossain silloin on. Enkä ole hätäilijä, minusta puolen vuoden jälkeen olisi aika tavata mahdolliset lapset ja muuta perhettä. Muuten on vaara, että hukkaisin liikaa aikaa suhteeseen, joka ei syvene.
Siis miksi ihmeessä sinun tulisi tutustua minuun suhteen syvetessä, olet parisuhteessa veljeni kanssa, et minun enkä todellakaan ota veljeni suhteita kontolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kiukuttelee meille, kun kaikki eivät näe asiaa samalla tavalla kuin hän näkee.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
Jos ongelmana oli se juttelu ja yksin jääminen vieraiden keskelle, eli se mitä MIES teki, miksi otsikoit ketjun "miehen eksän rooli haasteena"? Se viittaa enemmänkin siihen, että ongelma olisi miehen ja eksänsä häiritsevän tiiviit ja välit ja yhteinen tuttavapiiri.
Korjaisin otsikon toki, jos nyt voisin. En edes pidä ongelmana eksän roolia sinällään. Se, etten koe mahtuvani miehen verkostoon, oli kai ajatuksissa kirjoittaessani.
Eksä on mukana tiiviisti ja hänen mukaansa mies hävisi nyt juhlissa. Sikäli eksän rooli tässä on mukana.
Eksänsä on ekstrovertti ja vahva persoona. Minä olen melko päinvastainen, joka tässä tekee vaikeutta.
Jos kärjistetysti asiaa kuvaan, ei oikein mulle ole paikkaa. Tuo juhlatilanne sen nyt jotenkin korosti.
En osaa varmaan kuvata tätä oikein. Siinä täysin vieraiden ihmisten seassa tuntui pahalta. Katson kun mies ja eksänsä käyvät keskustelua terassilla ja minä mietin mitä edes teen juhlissa.
Alunperin tosiaan mies jutteli haluavansa, että tapaan sukulaisiaan ja haluaa minut mukaan. No en tavannut.
Ihan asian vierestä mutta sitä sivuten, minulla on alkuperäinen ja täysin sosiaalisesti pösilö mies, siis minua kohtaan.
En suostu enää lähtemään hänen kanssaan yhdessä hänen yhdistys/harrastus/ammattireissuilleen vaikka minut olisi kutsuttukin. Tiedän tasan tarkkaan että jään siellä täysin oman onneni nojaan, yleensä tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen hieman hiljainen vieraiden kanssa, en koe että haluaisin tuhlata aikaani sellaiseen. Joten ihan ilman sarvia ja hampaita, minä en vaan lähde enää mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap kiukuttelee meille, kun kaikki eivät näe asiaa samalla tavalla kuin hän näkee.
No ei mulle ole tullut selväksi mitenkään edes, että miten se ap sen näkee.
Tapaan mieheni eksää lähinnä lastenlasten juhlissa, Annan rauhassa miehen seurustella eksän kanssa samoin kuin eksän sukulaisten kanssa. Vaihtavat kuulumisia kun harvoin näkevät. En yritä saada huomiota itseeni, enkä koe mustasukkaisuutta. Tämä tulee kaupanpäälle kun ottaa puolison , jolla eksän kanssa jälkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?
En ymmärrä miksi sukujuhlissa ei voisi vain pistäytyä? Miten se asiaan vaikuttaa?
Emme olleet aikeissa jäädä pitkäksi aikaa työkuvioiden vuoksi. En tiedä mitä merkitystä sillä oli enkä kellottanut kummemmin käyntiämme.
Miten pitkään kuuluu syntymäpäivillä tai muissa suvun juhlissa olla?
Halusin mukaan moikkaamaan/tapaamaan miehen sukua ja koska minutkin oli kutsuttu.Siis halusit mennä moikkaamaan miehen sukua, mutta et oikeastaan halunnut, koska olit oikeastaan koko ajan lähdössä pois? Vajaassa tunnissa ehtii tervehtimään kutsujaa, nostamaan alkumaljan ja juomaan kupillisen kahvia sillä oletuksella, että on oikeasti tutustumassa muihin eikä vain näyttämässä naamaansa, jotta kaikki nyt hoksaavat, että tuo on exä ja minä nyxä.
Totta kai sukujuhlissa voi vain pistäytyä, se on merkki siitä, että halveksin teitä niin, että en viitsi tutustua kunnolla. Tulin nyt kuitenkin, huomaatteko, miten armollinen olen.
Ei ollut mun päätettävissä miehen aikataulut. Eikö jokainen vieraile sen mitä ehtii? Nämä ei olleet viikonlopun mökkeilyä muillekaan vaan onnittelukäynneillä oli osa lyhyesti, kuten juhlissa saattaa olla.
En tiedä miten halveksin ketään? Olisi kahvitellessa voinut esittäytyä helposti ja sitten olisi se ensimmäinen tapaaminen hoidettu. En oleta, että koko illan juhlissakaan mun olisi tarkoitus syvällisesti tutustua kaikkiin.
Tiedostan olleeni vain avecina.
Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?