Lue keskustelun säännöt.
Miehen eksän rooli haasteena
Hörx
16.07.2023 |
Ollaan seurusteltu suunnilleen vuoden verran.
Miehelläni ja eksällään on yhteinen ystäväpiiri, jonka ymmärrän vuosien aikana kertyneen. Eksä on kummi- ja ystävyyssuhteiden vuoksi tiiviisti tekemisissä myös mieheni siskon kanssa. Myös yhteiset lapset pitävät eksän mukana kuvioissa.
En ole aikaisemmin ollut tilanteessa, jossa eksän rooli on näin vahva. Hän on niin monessa mukana. En löydä omaa paikkaani miehen kaveripiirissä, koska eksä on niin vahvasti mukana siinäkin.
Olimme viime viikolla eräässä miehen suvun juhlassa ja mulle jäi ulkopuolinen olo.
Se vaivaa, enkä oikein voi tästä kenellekään puhua. Eksänsä tunsi tietenkin hyvin sukulaiset, joista minä en ollut vielä edes tavannut kaikkia. Oli iloista jälleennäkemistä ja muistoja sivuuttiin. Sisäpiiriin eksä kuuluu ja kyläilee näiden ihmisten luona. Minä en. Tuntuu vaikealta esimerkiksi miehen siskoon tutustuminen tietäen hänen olevan hyvä ystävä miehen eksän kanssa.
Mieheni jutteli juhlissa eksänsä kanssa jostain poikiensa asiasta erillään muusta porukasta. Keskustelunsa aikana jo mietin, että voisin vaikka lähteä, kun ei minua huomata edes.
Juhlien jälkeen mieli on ollut matala.
En halua edes yrittää rajoittaa mieheni yhteydenpitoa ystäviinsä. En tiedä mitä teen. Onko tämä ihan normaalia ja miten tiiviisti yleensä eksä on kuvioissa?
Olenko kohtuuton, kun mietin tällaista? Kun en halua kyläillä miehen siskon luona jos eksänsä on lasten kanssa vaikka siellä.
Kun en tykkää kahdenkeskeisistä juttuhetkistään juhlissa.
Tiedän etteivät mieheni ja eksänsä voisi palata yhteen ja sellaista haikailua ei ole. En ole siitä mitenkään mustasukkainen. Epävarmuutta eksän rooli aiheuttaa nyt mulle.
Mitä tässä kannattaisi tehdä?
Minä en ole yhteydessä oman poikani isään kuin lapseen liittyen ja ystäväpiiri jakautui eron myötä. Myöskään sukulaisten kanssa ei olla muutoin yhteydessä kuin kohteliaan ystävällisesti harvakseltaan.
Kommentit (294)
Hei ap, mulla on idea. Mitä jos keskustelisit sen ukkokullan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja:
Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.
ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.
Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.
Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.
Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.
Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.
Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.
Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ryyditettynä sillä että miehen ex kohteli minua halveksuen ja mm. Yksityisyyteni rajat ylittäen eikä mies välittänyt paskaakaan. Vuosien karttuessa tajusin ettei mies ole mies, eikä aikuinen, joka olisi sitoutunut meidän suhteeseen ja älyäisi ottaa minua huomioon tai edes pystyisi kuulemaan tunteeni ( joka jo auttaisi kummasti), vaan äidin helmoihin jäänyt teini-iän tasolla kiukutteleva raukkis. Turvautui perheeseensä, ei minuun ja meidän suhteeseen. Lopputulos oli, että jäin kaikin mahdollisin tavoin yksin ja mies uhriutui suvulleen. Ja moni sukulainen tietysti näki kaiken syyn ja vian minussa. Kurjinta oli etten ymmärtänyt omaa parastani vaan roikuin toiveikkaana suhteessa ja voin todella huonosti. Ja pian kuvioon saapuikin seuraava ystävätär, ihan vaan "työn merkeissä". Että jos mies ei ole tukenasi, eroa ennen kuin voit liian huonosti.
No jopa on ylitulkintaa. Se että aikuinen ihminen on hetken ilman kumppania juhlissa ei ole mitään yksin ja ilman tukea jättämistä vaan ihan normaalia aikuisen elämää.
En ole lainaamasi, mutta kyllä tuo on ihan hel*vetin huonoa käytöstä jättää uusi kumppani itsekseen sukujuhlissa. Jonkun vessakäynnin ajaksi toki voi jättää, mutta ei todellakaan käydä pitkin poikin juttelemassa sillä välin, kun kumppani istuu jossain nurkassa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ryyditettynä sillä että miehen ex kohteli minua halveksuen ja mm. Yksityisyyteni rajat ylittäen eikä mies välittänyt paskaakaan. Vuosien karttuessa tajusin ettei mies ole mies, eikä aikuinen, joka olisi sitoutunut meidän suhteeseen ja älyäisi ottaa minua huomioon tai edes pystyisi kuulemaan tunteeni ( joka jo auttaisi kummasti), vaan äidin helmoihin jäänyt teini-iän tasolla kiukutteleva raukkis. Turvautui perheeseensä, ei minuun ja meidän suhteeseen. Lopputulos oli, että jäin kaikin mahdollisin tavoin yksin ja mies uhriutui suvulleen. Ja moni sukulainen tietysti näki kaiken syyn ja vian minussa. Kurjinta oli etten ymmärtänyt omaa parastani vaan roikuin toiveikkaana suhteessa ja voin todella huonosti. Ja pian kuvioon saapuikin seuraava ystävätär, ihan vaan "työn merkeissä". Että jos mies ei ole tukenasi, eroa ennen kuin voit liian huonosti.
No jopa on ylitulkintaa. Se että aikuinen ihminen on hetken ilman kumppania juhlissa ei ole mitään yksin ja ilman tukea jättämistä vaan ihan normaalia aikuisen elämää.
En ole lainaamasi, mutta kyllä tuo on ihan hel*vetin huonoa käytöstä jättää uusi kumppani itsekseen sukujuhlissa. Jonkun vessakäynnin ajaksi toki voi jättää, mutta ei todellakaan käydä pitkin poikin juttelemassa sillä välin, kun kumppani istuu jossain nurkassa yksin.
Ohiksena kyselen, mutta noinko siis tapahtui? Että mies on käynyt pitkin poikin juttelemassa ja ap ollut yksin? En ole siis lukenut koko ketjua, pahoittelut siitä. Sain sen käsityksen että mies olisi jutellut vain eksänsä kanssa lapsiin liittyvistä asioista ja mielestäni se ei ole huonoa käytöstä ellei tämä keskustelu ole kestänyt tyyliin enemmän kuin puoli tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkäksi aikaa mies jätti sinut niin sanotusti yksin? Jos kyse on tyyliin vartista tai puolestakin tunnista, niin mielestäni sen ajan aikuisen pitäisi pystyä olemaan itsensä kanssa vieraassakin paikassa. Jos taas olet oikeasti ollut pitkän aikaa yksin, on mies toiminut tökerösti ja sinun tulisi jutella asiasta hänen kanssaan.
Muutoin sanoisin että hienoa, että miehen eksä on vielä oikeasti osa perhettä koska kyllähän yhteiset lapset yhdistävät. Lasten kannalta ajattelen näin. Olen itsekin äitipuoli ja vaikka meilläkin miehellä ja eksällä on hyvät välit, niin suhde miehen sukuun on katkennut eksän puolesta. Mikä on mielestäni harmi, kun kaikki juhlat joudutaan juhlimaan kaksin kappalein. Olisi hienoa lastenkin kannalta jos voisi juhlia samassa porukassa. En tiedä tuleeko rippijuhlat, lakkiaiset ja kaikki olemaan kaksin kappalein.
No mulla on hyvät välit lasteni isään ja juhlat onnistuu hyvin yhdessä järjestäen. Mutta ei hän todellakaan ole osa minun perhettä. Perheemme hajosi ja hän on ex. Siitä huolimatta voimme juhlia yhdessä ja lapsilla on hyvä suhde joka suuntaan ja sukulaisten kesken muutenkin. Ja sama hänen suvussaan. Mut en minä enää hänen sukuunsa kuulu. Lapset kuuluvat. Ja hänen uusi kumppaninsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ryyditettynä sillä että miehen ex kohteli minua halveksuen ja mm. Yksityisyyteni rajat ylittäen eikä mies välittänyt paskaakaan. Vuosien karttuessa tajusin ettei mies ole mies, eikä aikuinen, joka olisi sitoutunut meidän suhteeseen ja älyäisi ottaa minua huomioon tai edes pystyisi kuulemaan tunteeni ( joka jo auttaisi kummasti), vaan äidin helmoihin jäänyt teini-iän tasolla kiukutteleva raukkis. Turvautui perheeseensä, ei minuun ja meidän suhteeseen. Lopputulos oli, että jäin kaikin mahdollisin tavoin yksin ja mies uhriutui suvulleen. Ja moni sukulainen tietysti näki kaiken syyn ja vian minussa. Kurjinta oli etten ymmärtänyt omaa parastani vaan roikuin toiveikkaana suhteessa ja voin todella huonosti. Ja pian kuvioon saapuikin seuraava ystävätär, ihan vaan "työn merkeissä". Että jos mies ei ole tukenasi, eroa ennen kuin voit liian huonosti.
No jopa on ylitulkintaa. Se että aikuinen ihminen on hetken ilman kumppania juhlissa ei ole mitään yksin ja ilman tukea jättämistä vaan ihan normaalia aikuisen elämää.
En ole lainaamasi, mutta kyllä tuo on ihan hel*vetin huonoa käytöstä jättää uusi kumppani itsekseen sukujuhlissa. Jonkun vessakäynnin ajaksi toki voi jättää, mutta ei todellakaan käydä pitkin poikin juttelemassa sillä välin, kun kumppani istuu jossain nurkassa yksin.
Ohiksena kyselen, mutta noinko siis tapahtui? Että mies on käynyt pitkin poikin juttelemassa ja ap ollut yksin? En ole siis lukenut koko ketjua, pahoittelut siitä. Sain sen käsityksen että mies olisi jutellut vain eksänsä kanssa lapsiin liittyvistä asioista ja mielestäni se ei ole huonoa käytöstä ellei tämä keskustelu ole kestänyt tyyliin enemmän kuin puoli tuntia.
Minusta keskeinen kysymys on myös millaiset on nyksän ja exän välit. Jos ex kohtelee nyxää kuin halpaa makkaraa ( kuten meillä oli), on miehen asia puuttua ensin tähän ja olla ensisijaisesti nyxänsä rinnalla, ihan niiden lasten asioidenkin kanssa. Jos exän ja nyxän välit on hyvät ja kunnioittavat ja mies seisoo nyxän rinnalla, ei tuota apn ongelmaa tuskin edes olisi. Olen pahoillani mutta on niin paljon huonoja kokemuksia, että aika usein ex käyttää kyllä kaikki tilaisuudet " lasten nimissä" tehdäkseen nyksälle kiusaa. Ja miehet keskimäärin ei tajua tästä naisten välisestä jännitteestä yhtään mitään, vaan helposti syyllistyvinä pomppii sen exän tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkäksi aikaa mies jätti sinut niin sanotusti yksin? Jos kyse on tyyliin vartista tai puolestakin tunnista, niin mielestäni sen ajan aikuisen pitäisi pystyä olemaan itsensä kanssa vieraassakin paikassa. Jos taas olet oikeasti ollut pitkän aikaa yksin, on mies toiminut tökerösti ja sinun tulisi jutella asiasta hänen kanssaan.
Muutoin sanoisin että hienoa, että miehen eksä on vielä oikeasti osa perhettä koska kyllähän yhteiset lapset yhdistävät. Lasten kannalta ajattelen näin. Olen itsekin äitipuoli ja vaikka meilläkin miehellä ja eksällä on hyvät välit, niin suhde miehen sukuun on katkennut eksän puolesta. Mikä on mielestäni harmi, kun kaikki juhlat joudutaan juhlimaan kaksin kappalein. Olisi hienoa lastenkin kannalta jos voisi juhlia samassa porukassa. En tiedä tuleeko rippijuhlat, lakkiaiset ja kaikki olemaan kaksin kappalein.
No mulla on hyvät välit lasteni isään ja juhlat onnistuu hyvin yhdessä järjestäen. Mutta ei hän todellakaan ole osa minun perhettä. Perheemme hajosi ja hän on ex. Siitä huolimatta voimme juhlia yhdessä ja lapsilla on hyvä suhde joka suuntaan ja sukulaisten kesken muutenkin. Ja sama hänen suvussaan. Mut en minä enää hänen sukuunsa kuulu. Lapset kuuluvat. Ja hänen uusi kumppaninsa.
Miehen puoleista sukua tarkoitinkin, sitä puolta perheestä. Meillä on eri perhekäsitys, sinä puhut vain ydinperheestä kun taas minä sisällytän perheeseen mummot ja ukit ja tädit ja sedät ja muut. Sinällään ymmärrän kyllä, että moni käsittää perheen vain ydinperheenä ja niin se lainsäädännössäkin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap keskittyisit omaan rooliisi ja omiin epävarmuuksiisi. Muiden pitäisi muuttaa käytöstä, jotta sinä kestäisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkäksi aikaa mies jätti sinut niin sanotusti yksin? Jos kyse on tyyliin vartista tai puolestakin tunnista, niin mielestäni sen ajan aikuisen pitäisi pystyä olemaan itsensä kanssa vieraassakin paikassa. Jos taas olet oikeasti ollut pitkän aikaa yksin, on mies toiminut tökerösti ja sinun tulisi jutella asiasta hänen kanssaan.
Muutoin sanoisin että hienoa, että miehen eksä on vielä oikeasti osa perhettä koska kyllähän yhteiset lapset yhdistävät. Lasten kannalta ajattelen näin. Olen itsekin äitipuoli ja vaikka meilläkin miehellä ja eksällä on hyvät välit, niin suhde miehen sukuun on katkennut eksän puolesta. Mikä on mielestäni harmi, kun kaikki juhlat joudutaan juhlimaan kaksin kappalein. Olisi hienoa lastenkin kannalta jos voisi juhlia samassa porukassa. En tiedä tuleeko rippijuhlat, lakkiaiset ja kaikki olemaan kaksin kappalein.
No mulla on hyvät välit lasteni isään ja juhlat onnistuu hyvin yhdessä järjestäen. Mutta ei hän todellakaan ole osa minun perhettä. Perheemme hajosi ja hän on ex. Siitä huolimatta voimme juhlia yhdessä ja lapsilla on hyvä suhde joka suuntaan ja sukulaisten kesken muutenkin. Ja sama hänen suvussaan. Mut en minä enää hänen sukuunsa kuulu. Lapset kuuluvat. Ja hänen uusi kumppaninsa.
Miehen puoleista sukua tarkoitinkin, sitä puolta perheestä. Meillä on eri perhekäsitys, sinä puhut vain ydinperheestä kun taas minä sisällytän perheeseen mummot ja ukit ja tädit ja sedät ja muut. Sinällään ymmärrän kyllä, että moni käsittää perheen vain ydinperheenä ja niin se lainsäädännössäkin menee.
Totta joo. Kyllä oikeastaan sisällytän suvutkin siihen perheeseen ja tuon saman asian siihen että eron tullen ex on ainoastaan lastensa kautta enää osa sukua. Jos välit hyvät ja se on ok myös miehen uudelle puolisolle, ei mikään estä häntä olemasta mukana. Mut kyllä uysi puoliso ja hänen mahd. Epävarmuutensa pitää ottaa huomioon siinä kuin muidenkin tunteet ja tarpeet ja ottaa osaksi perhettä. Ja siltä exältä on fiksua tosiaan väistyä ja luovuttaa paikkansa uudelle kumppanille. Hänen roolinsa ja asemansa perheessä muuttuu eron myötä ja viimeistään kun kuviossa on uusi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Jatkan vielä sen verran, että olisin kaivannut sitä, että mies olisi huomioinut minut.
Jos sukulaisensa nauttivat eksän seurasta, olisin kaivannut sitä että mieheni olisi keskittynyt olemaan mun seurana. Avecinaan sitä odotin.Siis halusit miehen sukujuhliin viettämään parisuhdeaikaa? Taivas, miten itsekäs voi 90-luvulla syntynyt nainen olla!
JOS mieheni asenne olisi ollut tuo kuin sinulla, niin en olisi sukujuhliin mennyt. Mitäpä sitä sinne vieraiden ihmisten sekaan menee norkoilemaan, jos kumppani ei halua esitellä sukulaisilleen ja kohdella avecina.
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.
Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.
Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.
Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se ex, joka on tuottanut luultavasti vaikeita oloja exäni uudelle.
Tutustuin exääni 14-vuotiaana, kihloihin mentiin 18-vuotiaina ja avioon 20-vuotiaina. Liitto päättyi exän sivusuhteen (nykyinen nyksä) ilmituloon kun oltiin nelikymppisiä.
Olen kummitäti miehen veljentyttärelle, siskon pojalle sekä yhteisestä ystäväpiiristämme kahden pariskunnan lapsille. Meillä oli laaja ystäväpiiri, liittyen yhteisiin harrastuksiin, illanviettoihin ja perinteihin. Meillä on myös kolme yhteistä lasta, eron aikoihin 10 - 17-vuotiaita. Exän äiti oli tuolloin jo kuollut, mutta olin miniöistä se, joka paljon hoidin silloisen appeni asioita.
Anteeksi vaan, mutta en suostunut kieltämään siihenastista elämääni ja hylkäämään minulle läheisiksi tulleita ihmisiä siksi että mies petti minua. Itse päätin erosta, en halunnut millään lailla estää miehen uutta suhdetta. Pyrin kaikin tavoin asiallisiin välein. Osa kavereista halusi ns asettua puolelleni, kun tiesivät miehen pettämisestä. Myös näille sanoin, että minulle on ok olla exän kanssa tekemisissä, ja että en halua mitään puolelle asettumisia tms.
Nykyään olen uudessa suhteessa. Nykyisen puolisoni tapadin pari vuotta eron jälkeen. Hän on sujahtanut kummalliseen heimooni mukavasti, tulee toimeen myös eksäni, tämän veljen ja sisaren ja isän sekä tietysti kavereiden ja oman sukuni kanssa. Exän nyksä kyllä näyttää välttelevän monia yhteisiä illanviettoja ja juhlia, vaikka exäni siellä olisikin. Olen yrittänyt jutella myös hänen kanssaan, olla ystävällinen jne. Mutta en sitten tiedä, voinko mitään sen enempää tehdä.
Ja juu, en vetäydy juhlissa eksän kanssa supattelemaan. Jos on jotain isommasti tärkeää, esim eksän isän terveydentilasta, puhumme puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.
Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.
Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.
Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty.
Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap keskittyisit omaan rooliisi ja omiin epävarmuuksiisi. Muiden pitäisi muuttaa käytöstä, jotta sinä kestäisit?
Kommenttisi on asiaton muutenkin kuin että se menee ohi asian.
Eri.
Vierailija kirjoitti:
Olen se ex, joka on tuottanut luultavasti vaikeita oloja exäni uudelle.
Tutustuin exääni 14-vuotiaana, kihloihin mentiin 18-vuotiaina ja avioon 20-vuotiaina. Liitto päättyi exän sivusuhteen (nykyinen nyksä) ilmituloon kun oltiin nelikymppisiä.
Olen kummitäti miehen veljentyttärelle, siskon pojalle sekä yhteisestä ystäväpiiristämme kahden pariskunnan lapsille. Meillä oli laaja ystäväpiiri, liittyen yhteisiin harrastuksiin, illanviettoihin ja perinteihin. Meillä on myös kolme yhteistä lasta, eron aikoihin 10 - 17-vuotiaita. Exän äiti oli tuolloin jo kuollut, mutta olin miniöistä se, joka paljon hoidin silloisen appeni asioita.
Anteeksi vaan, mutta en suostunut kieltämään siihenastista elämääni ja hylkäämään minulle läheisiksi tulleita ihmisiä siksi että mies petti minua. Itse päätin erosta, en halunnut millään lailla estää miehen uutta suhdetta. Pyrin kaikin tavoin asiallisiin välein. Osa kavereista halusi ns asettua puolelleni, kun tiesivät miehen pettämisestä. Myös näille sanoin, että minulle on ok olla exän kanssa tekemisissä, ja että en halua mitään puolelle asettumisia tms.
Nykyään olen uudessa suhteessa. Nykyisen puolisoni tapadin pari vuotta eron jälkeen. Hän on sujahtanut kummalliseen heimooni mukavasti, tulee toimeen myös eksäni, tämän veljen ja sisaren ja isän sekä tietysti kavereiden ja oman sukuni kanssa. Exän nyksä kyllä näyttää välttelevän monia yhteisiä illanviettoja ja juhlia, vaikka exäni siellä olisikin. Olen yrittänyt jutella myös hänen kanssaan, olla ystävällinen jne. Mutta en sitten tiedä, voinko mitään sen enempää tehdä.
Ja juu, en vetäydy juhlissa eksän kanssa supattelemaan. Jos on jotain isommasti tärkeää, esim eksän isän terveydentilasta, puhumme puhelimessa.
No ehkä ongelman ydin juontaa just siitä suhteen huonosta alusta. Ja mieshän tuossa avainasemassa on, miten hoitaa parisuhdettaan. Moni ei osaa hoitaa ja se uus puoliso jää yksin. Ei silloin tee mieli sukujuhliin tulla exän eteen esittelemään paskaa parisuhdettaan. Kokemusta on. Mun mies-onneks jo ex- kertoi tarinoita kuinka kauhea hänen lastensa äiti on, hän itse raukkaparka ja eroa tehnyt jo vuosia mutku exä. No aika pian siinä alkoi selvitä että mies itse se surkimus oli. Eikä mitenkään osannut pitää huolta parisuhteesta. Eksänsä kyllä myös oli inhottava minua kohtaan. Niin ei paljoo sukujuhlat maistunu edes ilman eksäänsä.
Voisi olla helpompaa (suhteen) aluksi jättää isot sukujuhlat välistä ja kyläillä ensin yksittäisten perheiden/pariskuntien luona, kun siellä ei ole muita vieraita paikalla. Minä ehdottasin tuossa tilanteessa kumppanilleni sellaista.
Vierailija kirjoitti:
en ole ap, mutta suku voi olla aika kivasti puolueellinen, jos kerran exästä tykätään..että ap saisi olla siellä aika itsekseen juttelemassa. Suomalaiset kun eivät tunnetusti ole mitään small talk kansaa.
Itselle kävi juuri näin. Puoliso oli suvun hampaissa. Kun hänestä tuli ex, hänestä tuli ilmeisesti hyvä liittolainen uutta puolisoani vastaan.
Nii että onnee vaan ap, sait koukkuusi aikamoisen lieron: sosiaalisesti taidottoman pöljän, jonka elämää se hänen eksänsä on pitänyt yllä. Hän on tehnyt puolisostaan vähän kuin äitinsä.
Pakene. Muuten susta tulee se seuraava äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ryyditettynä sillä että miehen ex kohteli minua halveksuen ja mm. Yksityisyyteni rajat ylittäen eikä mies välittänyt paskaakaan. Vuosien karttuessa tajusin ettei mies ole mies, eikä aikuinen, joka olisi sitoutunut meidän suhteeseen ja älyäisi ottaa minua huomioon tai edes pystyisi kuulemaan tunteeni ( joka jo auttaisi kummasti), vaan äidin helmoihin jäänyt teini-iän tasolla kiukutteleva raukkis. Turvautui perheeseensä, ei minuun ja meidän suhteeseen. Lopputulos oli, että jäin kaikin mahdollisin tavoin yksin ja mies uhriutui suvulleen. Ja moni sukulainen tietysti näki kaiken syyn ja vian minussa. Kurjinta oli etten ymmärtänyt omaa parastani vaan roikuin toiveikkaana suhteessa ja voin todella huonosti. Ja pian kuvioon saapuikin seuraava ystävätär, ihan vaan "työn merkeissä". Että jos mies ei ole tukenasi, eroa ennen kuin voit liian huonosti.
No jopa on ylitulkintaa. Se että aikuinen ihminen on hetken ilman kumppania juhlissa ei ole mitään yksin ja ilman tukea jättämistä vaan ihan normaalia aikuisen elämää.
En ole lainaamasi, mutta kyllä tuo on ihan hel*vetin huonoa käytöstä jättää uusi kumppani itsekseen sukujuhlissa. Jonkun vessakäynnin ajaksi toki voi jättää, mutta ei todellakaan käydä pitkin poikin juttelemassa sillä välin, kun kumppani istuu jossain nurkassa yksin.
Ohiksena kyselen, mutta noinko siis tapahtui? Että mies on käynyt pitkin poikin juttelemassa ja ap ollut yksin? En ole siis lukenut koko ketjua, pahoittelut siitä. Sain sen käsityksen että mies olisi jutellut vain eksänsä kanssa lapsiin liittyvistä asioista ja mielestäni se ei ole huonoa käytöstä ellei tämä keskustelu ole kestänyt tyyliin enemmän kuin puoli tuntia.
Vajaan tunnin pistäytymistyylisessä käymisessä puolet on jo paljon.
Jos edes joitakin tuttuja juhlissa olisi ollut, ei tietenkään haittaisi se jos käyvät juttelemassa.
Ehdotus juhlan emännälle avun tarjoamisesta jms ei oikein ollut vaihtoehto. Juhlien isäntä/ emäntä otti vastaan onnitteluja ja jutteli vieraille ja siihen en itseäni halunnut tykö tehdä.
Jotenkin tämä tarina on muuttunut niin että kiukuttelen koska en aina saa jakamatonta huomiota ja olen mustasukkainen.
Olen aikuinen ja osaan sosiaalisia taitoja. Tilanne oli tympeä. Se terassin ovi oli kiinni.
Olisko mun tosiaan pitänyt mennä sinne muistuttamaan olemassaolostani, jos se mieheltä unohtui.
En ole kade tai mustasukkainen. Käytöstapoja olisin toivonut.
Ja olen jutellut miehelle. Tässä halusin vaan purkaa ajatuksia ja saada ehkä jopa vinkkejä tai tsemppiä tilanteessa.
Olen yllättynyt miten monen mielestä on ok viedä seuralainen juhliin, joissa tämä ei tunne ketään ja jättää hänet keskenään.
Kuinka pitkäksi aikaa mies jätti sinut niin sanotusti yksin? Jos kyse on tyyliin vartista tai puolestakin tunnista, niin mielestäni sen ajan aikuisen pitäisi pystyä olemaan itsensä kanssa vieraassakin paikassa. Jos taas olet oikeasti ollut pitkän aikaa yksin, on mies toiminut tökerösti ja sinun tulisi jutella asiasta hänen kanssaan.
Muutoin sanoisin että hienoa, että miehen eksä on vielä oikeasti osa perhettä koska kyllähän yhteiset lapset yhdistävät. Lasten kannalta ajattelen näin. Olen itsekin äitipuoli ja vaikka meilläkin miehellä ja eksällä on hyvät välit, niin suhde miehen sukuun on katkennut eksän puolesta. Mikä on mielestäni harmi, kun kaikki juhlat joudutaan juhlimaan kaksin kappalein. Olisi hienoa lastenkin kannalta jos voisi juhlia samassa porukassa. En tiedä tuleeko rippijuhlat, lakkiaiset ja kaikki olemaan kaksin kappalein.