Lue keskustelun säännöt.
Miehen eksän rooli haasteena
Hörx
16.07.2023 |
Ollaan seurusteltu suunnilleen vuoden verran.
Miehelläni ja eksällään on yhteinen ystäväpiiri, jonka ymmärrän vuosien aikana kertyneen. Eksä on kummi- ja ystävyyssuhteiden vuoksi tiiviisti tekemisissä myös mieheni siskon kanssa. Myös yhteiset lapset pitävät eksän mukana kuvioissa.
En ole aikaisemmin ollut tilanteessa, jossa eksän rooli on näin vahva. Hän on niin monessa mukana. En löydä omaa paikkaani miehen kaveripiirissä, koska eksä on niin vahvasti mukana siinäkin.
Olimme viime viikolla eräässä miehen suvun juhlassa ja mulle jäi ulkopuolinen olo.
Se vaivaa, enkä oikein voi tästä kenellekään puhua. Eksänsä tunsi tietenkin hyvin sukulaiset, joista minä en ollut vielä edes tavannut kaikkia. Oli iloista jälleennäkemistä ja muistoja sivuuttiin. Sisäpiiriin eksä kuuluu ja kyläilee näiden ihmisten luona. Minä en. Tuntuu vaikealta esimerkiksi miehen siskoon tutustuminen tietäen hänen olevan hyvä ystävä miehen eksän kanssa.
Mieheni jutteli juhlissa eksänsä kanssa jostain poikiensa asiasta erillään muusta porukasta. Keskustelunsa aikana jo mietin, että voisin vaikka lähteä, kun ei minua huomata edes.
Juhlien jälkeen mieli on ollut matala.
En halua edes yrittää rajoittaa mieheni yhteydenpitoa ystäviinsä. En tiedä mitä teen. Onko tämä ihan normaalia ja miten tiiviisti yleensä eksä on kuvioissa?
Olenko kohtuuton, kun mietin tällaista? Kun en halua kyläillä miehen siskon luona jos eksänsä on lasten kanssa vaikka siellä.
Kun en tykkää kahdenkeskeisistä juttuhetkistään juhlissa.
Tiedän etteivät mieheni ja eksänsä voisi palata yhteen ja sellaista haikailua ei ole. En ole siitä mitenkään mustasukkainen. Epävarmuutta eksän rooli aiheuttaa nyt mulle.
Mitä tässä kannattaisi tehdä?
Minä en ole yhteydessä oman poikani isään kuin lapseen liittyen ja ystäväpiiri jakautui eron myötä. Myöskään sukulaisten kanssa ei olla muutoin yhteydessä kuin kohteliaan ystävällisesti harvakseltaan.
Kommentit (294)
Ei näytä hyvältä. Lähde liitosta. Paremman miehen saat, ilman tällaista uusio-perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n nimenomaan pitäisi sille miehelleen tehdä ultimatum, että järjestä se exäsi ulos kaikista ei-lapsiin-liittyvistä yhteyksistä, tai tämä oli tässä. Mies JOUTUU tekemään valinnan ja sitten elämään sen kanssa. Jos uhriutuu rajoittamisesta niin sekin on hyvä tietää. Toisaalta kuulostaa kyllä niin törpöltä mieheltä jo alunperin, etten itse ehkä viitsisi uhrata energiaani mihinkään ultimatumiin. Lähtisin vaan (ja näin myös tein exän kanssa, joka priorisoi kaikki muut elämänsä naiset, exänsä mukaan lukien, minun, oman puolisonsa edelle).
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n nimenomaan pitäisi sille miehelleen tehdä ultimatum, että järjestä se exäsi ulos kaikista ei-lapsiin-liittyvistä yhteyksistä, tai tämä oli tässä. Mies JOUTUU tekemään valinnan ja sitten elämään sen kanssa. Jos uhriutuu rajoittamisesta niin sekin on hyvä tietää. Toisaalta kuulostaa kyllä niin törpöltä mieheltä jo alunperin, etten itse ehkä viitsisi uhrata energiaani mihinkään ultimatumiin. Lähtisin vaan (ja näin myös tein exän kanssa, joka priorisoi kaikki muut elämänsä naiset, exänsä mukaan lukien, minun, oman puolisonsa edelle).
Vanhempien hyvät ja läheiset välit eron jälkeen ovat hyväksi lasten hyvinvoinnille. Jos tätä ei kestä, ottaa lapsettoman miehen. Mitään toisen ihmisen ihmissuhteisiin liittyviä uhkavaatimuksia ei ole kenelläkään oikeutta tehdä. Ovelle löytää ihan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alkaa seurustella pitää ottaa käytännön asiat huomioon. Ihan sama jos mies sanoo rakastavansa ja pitävänsä tärkeimpänä, jollei se tarkoita mitään/näy käytännön valinnoissa. Tuollainen mies joka ei pääse, eikä mitä ilmeisimmin edes halua päästä, exästään eroon ei ole mikään hyvä saalis yhdellekään naiselle, vaikka ihmisenä muuten olisi viehättävä. Itse on valinnoillaan pzkonut asiansa ja elämänsä sellaiseksi, ettei uudella naisella ole siinä kuin jokin hyvin ohut 'naisen rooli'. Miksi edes ottaa uutta puolisoa tuollaiseen kuvioon, ja kuinka naiivi pitää ihmisen olla jos yllättyy ettei uusi - nykyinen - puoliso ole tyytyväinen exän pyörimiseen joka nurkassa?
Tämä on totta. Lisäksi, koska olen oikeasti hyvä ystävä ex-mieheni kanssa, en tekisi mitään, mikä vaikeuttaa hänen nykyistä suhdettaan.
Enhän minä tahallani muidenkaan ystävieni suhteita pilaa, vaadi heidän huomiotaan tms. jos tilanne siihen ei ole sopiva. Miksi sen exälle tekisin?
Ei tuo ole sama asia. Exäsi pitäisi valita kuinka paljon on sinun kanssa tekemisissä nyt jos on uusi suhdekin menossa. Jos sinulla on uusi suhde se on silloin sinun asia rajoittaa kanssakäymistä exääsi. Onko sinulla muuten uutta suhdetta? Kuulostaa nimittäin siltä että "ystävyydestänne" huolimatta olet edelleen kiinni exässäni, kun kuvittelet/tiedät olevan sinun hyppysissä kuinka paljon exäsi uusi suhde vaikeutuu ystävyydestä sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tiukka keskustelu miehen kanssa. Jatkossa hän ottaa sut juhlissa paremmin huomioon, esittelee sut sukulaisille ja ystävilleen eikä häippäse ainakaan eksänsä kanssa kahdestaan keskustelemaan. Muuten sinä et lähde enää aveciksi, ja jos perseily jatkuu, sinä häippäset lopullisesti.
Joskus miehille pitää vääntää asiat rautalangasta.
Kuka vttu haluaa tollasen miehen jolle pitää opettaa käytöstapoja? T. Sinkku nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun alkaa seurustella pitää ottaa käytännön asiat huomioon. Ihan sama jos mies sanoo rakastavansa ja pitävänsä tärkeimpänä, jollei se tarkoita mitään/näy käytännön valinnoissa. Tuollainen mies joka ei pääse, eikä mitä ilmeisimmin edes halua päästä, exästään eroon ei ole mikään hyvä saalis yhdellekään naiselle, vaikka ihmisenä muuten olisi viehättävä. Itse on valinnoillaan pzkonut asiansa ja elämänsä sellaiseksi, ettei uudella naisella ole siinä kuin jokin hyvin ohut 'naisen rooli'. Miksi edes ottaa uutta puolisoa tuollaiseen kuvioon, ja kuinka naiivi pitää ihmisen olla jos yllättyy ettei uusi - nykyinen - puoliso ole tyytyväinen exän pyörimiseen joka nurkassa?
Eri asia, jos kyse olisi pelkästä eksästä, mutta nyt on kyse lasten äidistä, eli periaatteessa mies meni juttelemaan henkilölle, joka liittyy hänen lastensa hyvinvointiin. Ylipäätään ajatus siitä, että puolison kuuluu olla "miehen ykkösnainen" kuulostaa omituiselta. Eikö se "ykkösnaisen" paikka riipu vähän tilanteesta? Joskus iäkäs isoäiti saattaa tarvita apua, jolloin hän on sen hetken ykkösnainen. Välillä taas miehen äiti, sisko, tytär tai muu. Omituinen ajattelutapa, että se puoliso tulisi aina olla ykkönen ja jotenkin se, että mies välillä kohdistaa huomionsa elämänsä muihin naispuolisiin ihmisiin olisi uhka puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alkaa seurustella pitää ottaa käytännön asiat huomioon. Ihan sama jos mies sanoo rakastavansa ja pitävänsä tärkeimpänä, jollei se tarkoita mitään/näy käytännön valinnoissa. Tuollainen mies joka ei pääse, eikä mitä ilmeisimmin edes halua päästä, exästään eroon ei ole mikään hyvä saalis yhdellekään naiselle, vaikka ihmisenä muuten olisi viehättävä. Itse on valinnoillaan pzkonut asiansa ja elämänsä sellaiseksi, ettei uudella naisella ole siinä kuin jokin hyvin ohut 'naisen rooli'. Miksi edes ottaa uutta puolisoa tuollaiseen kuvioon, ja kuinka naiivi pitää ihmisen olla jos yllättyy ettei uusi - nykyinen - puoliso ole tyytyväinen exän pyörimiseen joka nurkassa?
Tämä on totta. Lisäksi, koska olen oikeasti hyvä ystävä ex-mieheni kanssa, en tekisi mitään, mikä vaikeuttaa hänen nykyistä suhdettaan.
Enhän minä tahallani muidenkaan ystävieni suhteita pilaa, vaadi heidän huomiotaan tms. jos tilanne siihen ei ole sopiva. Miksi sen exälle tekisin?
Ei tuo ole sama asia. Exäsi pitäisi valita kuinka paljon on sinun kanssa tekemisissä nyt jos on uusi suhdekin menossa. Jos sinulla on uusi suhde se on silloin sinun asia rajoittaa kanssakäymistä exääsi. Onko sinulla muuten uutta suhdetta? Kuulostaa nimittäin siltä että "ystävyydestänne" huolimatta olet edelleen kiinni exässäni, kun kuvittelet/tiedät olevan sinun hyppysissä kuinka paljon exäsi uusi suhde vaikeutuu ystävyydestä sinuun.
Onneksi meillä aikuisilla ihmisillä ei ole mitään tarvetta tehdä moisia dramaattisia valintoja. Toisaalta en roiku kenessäkään ystävässänikään siten, että olisi pakollista soitella joka päivä, viikko tai nähdä koko ajan. Ihan normaalisti elämän varrella ollaan yhteyksissä.
Kuten sanoin, meillä molemmilla on uusi suhde ja molemmat kunnioitamme sitä. Eli ei mitään supatteluja sukujuhlissa tai ylipäätään koko ajan soittelua pikkuasioista. Niihin ei ole tarvetta.
Isot linjat on jo erossa sovittu ja pienemmissä riittää tekstari tai pikainen soitto. Nähdään juuri sukujuhlissa ja joskus saatetaan jäädä kahville esim. Yleensä kyllä mollemmat tai jomman kumman puoliso onkin paikalla, kun nähdään, eikä ole ongelma.
Musta niitä turhia riitoja ja ongelmia on turha kaivaa kummaltakaan puolelta. Asiaa varmaan auttaa, että meidän eroonkaan aikanaan ei liittynyt kolmansia, niin ei me kyllä nytkään niistä riitelemään ruvata, enkä minä nyksäni kanssa moisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.
Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.
Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.
Lopettakaa uskomasta sanoihin ja keskittykää uskomaan niitä tekoja.
Osoittaako hän teoillaan, että olet rakkain ja tärkein? Ei kertomasi mukaan.
On sanottu että kuuluu hyviin käytöstapoihin, että ihminen esittelee avecinsa sukulaisilleen. Se on totta. Ap ei ole kertonut, esittelikö mies hänet muille. Hän kertoi vaan jääneensä yksin. Niin voi helposti käydä jos ei tunne toisia ja on ujo, vaikka hänet oliskin esitelty toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alkaa seurustella pitää ottaa käytännön asiat huomioon. Ihan sama jos mies sanoo rakastavansa ja pitävänsä tärkeimpänä, jollei se tarkoita mitään/näy käytännön valinnoissa. Tuollainen mies joka ei pääse, eikä mitä ilmeisimmin edes halua päästä, exästään eroon ei ole mikään hyvä saalis yhdellekään naiselle, vaikka ihmisenä muuten olisi viehättävä. Itse on valinnoillaan pzkonut asiansa ja elämänsä sellaiseksi, ettei uudella naisella ole siinä kuin jokin hyvin ohut 'naisen rooli'. Miksi edes ottaa uutta puolisoa tuollaiseen kuvioon, ja kuinka naiivi pitää ihmisen olla jos yllättyy ettei uusi - nykyinen - puoliso ole tyytyväinen exän pyörimiseen joka nurkassa?
Eri asia, jos kyse olisi pelkästä eksästä, mutta nyt on kyse lasten äidistä, eli periaatteessa mies meni juttelemaan henkilölle, joka liittyy hänen lastensa hyvinvointiin. Ylipäätään ajatus siitä, että puolison kuuluu olla "miehen ykkösnainen" kuulostaa omituiselta. Eikö se "ykkösnaisen" paikka riipu vähän tilanteesta? Joskus iäkäs isoäiti saattaa tarvita apua, jolloin hän on sen hetken ykkösnainen. Välillä taas miehen äiti, sisko, tytär tai muu. Omituinen ajattelutapa, että se puoliso tulisi aina olla ykkönen ja jotenkin se, että mies välillä kohdistaa huomionsa elämänsä muihin naispuolisiin ihmisiin olisi uhka puolisolle.
Se hetken juttelu ei taida olla tässä se ongelma. Vaan se että ap jäi yksin. Miehen olisi pitänyt esitellä hänet muille ja varmistaa, että hänellä on seuraa.
Suomalaisille on ihan perus käytöstavat usein niin uskomattoman vaikeita. Näkyy myös ketjun "aikuistu senkin nysvä" - kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisille on ihan perus käytöstavat usein niin uskomattoman vaikeita. Näkyy myös ketjun "aikuistu senkin nysvä" - kommenteista.
Mistä tämä johtuu?
Mä oon 30+ ja mun vanhemmat opetti mulle käytöstapoja.
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.
Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.
Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.
Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.
Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)
En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.
He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.
En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.
Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.
En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Se hetken juttelu ei taida olla tässä se ongelma. Vaan se että ap jäi yksin. Miehen olisi pitänyt esitellä hänet muille ja varmistaa, että hänellä on seuraa.[/quote]
Kiitos. Juuri tätä olen pyrkinyt tuomaan esiin.
No miten olet nyt käsitellyt asiaa mieskultasi kanssa?
Kun ei me täällä nyt oikein voida tilannetta auttaa.
aloittaja kirjoitti:
Se hetken juttelu ei taida olla tässä se ongelma. Vaan se että ap jäi yksin. Miehen olisi pitänyt esitellä hänet muille ja varmistaa, että hänellä on seuraa.
Kiitos. Juuri tätä olen pyrkinyt tuomaan esiin.
Etkö osaa itse esimerkiksi mennä kysymään emännältä voitko auttaa jotenkin ja jutustella siinä? Samallahan siinä pyörisi sitten niitä muita sukulaisia jotka se emäntä sinulle esittelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alkaa seurustella pitää ottaa käytännön asiat huomioon. Ihan sama jos mies sanoo rakastavansa ja pitävänsä tärkeimpänä, jollei se tarkoita mitään/näy käytännön valinnoissa. Tuollainen mies joka ei pääse, eikä mitä ilmeisimmin edes halua päästä, exästään eroon ei ole mikään hyvä saalis yhdellekään naiselle, vaikka ihmisenä muuten olisi viehättävä. Itse on valinnoillaan pzkonut asiansa ja elämänsä sellaiseksi, ettei uudella naisella ole siinä kuin jokin hyvin ohut 'naisen rooli'. Miksi edes ottaa uutta puolisoa tuollaiseen kuvioon, ja kuinka naiivi pitää ihmisen olla jos yllättyy ettei uusi - nykyinen - puoliso ole tyytyväinen exän pyörimiseen joka nurkassa?
Eri asia, jos kyse olisi pelkästä eksästä, mutta nyt on kyse lasten äidistä, eli periaatteessa mies meni juttelemaan henkilölle, joka liittyy hänen lastensa hyvinvointiin. Ylipäätään ajatus siitä, että puolison kuuluu olla "miehen ykkösnainen" kuulostaa omituiselta. Eikö se "ykkösnaisen" paikka riipu vähän tilanteesta? Joskus iäkäs isoäiti saattaa tarvita apua, jolloin hän on sen hetken ykkösnainen. Välillä taas miehen äiti, sisko, tytär tai muu. Omituinen ajattelutapa, että se puoliso tulisi aina olla ykkönen ja jotenkin se, että mies välillä kohdistaa huomionsa elämänsä muihin naispuolisiin ihmisiin olisi uhka puolisolle.
Se hetken juttelu ei taida olla tässä se ongelma. Vaan se että ap jäi yksin. Miehen olisi pitänyt esitellä hänet muille ja varmistaa, että hänellä on seuraa.
Voi hyvänen aika. Ettekö te luota miehissännekään siihen, että ne pärjää itekseen jossain hiton sukujuhlissa, aikuiset ihmiset?
Minun mielestäni vuoden tuntemisella ei kuulu vielä edes niiden lasten elämään. Saati sukulaisten.
Mies kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta mieheltä, suht nuorelta, alle 50 tms.
Tuon ikäiset ei osaa aina ajatella toista (kumppaninsa viihtyvyyttä esim) ja menevät vaan tilanteen mukana mitään ajattelematta.
Ratkaisu tähän on keskustella asiasta miehen kanssa, jotta noin ei käy uudestaan.
Samaa mieltä. Kyllä se lasten äitiys ja ystävyys pysyy, vaikka tilaa antaisikin.