HS: Ruotsalaiskirjailija Stina Oscarson on kuollut 49-vuotiaana anoreksiaan

Yllättävän vanhana.. luulin että anoreksian pahin vaihe on yleensä nuoremmilla ja tuossa iässä sairaus on edes jotenkin hallinnassa. Surullinen juttu kyllä ja turha kuolema.

Aivan sama.

Eikö anorektikkoa voi laittaa pakkohoitoon ja edes tiputtaa nesteitä ja vitamiineja suoraan suoneen? Varmaan vastustuskyky pettänyt ja kuoli infektioon. Tai sydän petti nestehukan vuoksi. Sama kuin keskitysleireillä kävi monelle.

Anoreksia aiheuttaa kaikenlaisia vakavia terveysvaivoja, sydänongelmat esimerkiki ovat aika tyypillisiä. Voi siis olla, että sydän viimeinkin petti.

Ei näköjään katso asemaa. Tuokin olisi varmasti saanut hoitoa, mutta liian syvällä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö anorektikkoa voi laittaa pakkohoitoon ja edes tiputtaa nesteitä ja vitamiineja suoraan suoneen? Varmaan vastustuskyky pettänyt ja kuoli infektioon. Tai sydän petti nestehukan vuoksi. Sama kuin keskitysleireillä kävi monelle.

Ainakin Suomessa voi laittaa pakkohoitoon ja syöttää vaikka nenämahaletkulla jos meinaa kuolla. Mutta mistäs tuota tietää onko se vain ollut kotonaan eikä ole kertonut kellekään.

Onneksi minä olen terve ja aioin olla täällä kiusana vielä vuosikymmeniä...

No teknisesti ottaen kuoli nimenomaan nälkään, ravinnon puutteeseen ja siitä aiheutuviin komplikaatioihin.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää juuri siltä miltä ruotsalaisen lesbon voisi kuvitella näyttävän.

Sehän se oli tässä jutussa pääasia..

Kukaan lukenut hänen kirjojaan? 

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vanhana.. luulin että anoreksian pahin vaihe on yleensä nuoremmilla ja tuossa iässä sairaus on edes jotenkin hallinnassa. Surullinen juttu kyllä ja turha kuolema.

Osa nuorista sairastuneista paranee, osa kuolee jo nuorena ja osalla sairaus kroonistuu. Kroonikot eivät yleensä kuole akuuttiin nälkään, vaan sen takia, että heidän elimistönsä on luonnollisesti vakavasti vaurioitunut pitkään jatkuneen aliravitsemuksen takia. Heillä on osteoporoosi, heikentynyt immuunijärjestelmä, heikko sydän jne.

Anoreksiaan kuoleminen ei ole sen turhempaa kuin syöpään kuoleminen. Molemmat ovat sairauksia, joita ihminen ei itselleen valitse. 

"Oli elämän valttikortit mulla kerran kourassain

Oli avoinna kaikki portit ja ne suljin takanain"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vanhana.. luulin että anoreksian pahin vaihe on yleensä nuoremmilla ja tuossa iässä sairaus on edes jotenkin hallinnassa. Surullinen juttu kyllä ja turha kuolema.

 

Osa nuorista sairastuneista paranee, osa kuolee jo nuorena ja osalla sairaus kroonistuu. Kroonikot eivät yleensä kuole akuuttiin nälkään, vaan sen takia, että heidän elimistönsä on luonnollisesti vakavasti vaurioitunut pitkään jatkuneen aliravitsemuksen takia. Heillä on osteoporoosi, heikentynyt immuunijärjestelmä, heikko sydän jne.

Anoreksiaan kuoleminen ei ole sen turhempaa kuin syöpään kuoleminen. Molemmat ovat sairauksia, joita ihminen ei itselleen valitse. 

On se turha kuolema, koska syöpään ei välttämättä voi enää vaikuttaa, mutta tuohon voi. Jos asianosainen haluaa.

Ei kuole niinsanotusti nälkään, vaan enemmänkin kehon puutostilaan. Kun tärkeät sisäelimet eivät saa riittävästi energiaa niiden ylläpitoon, niin pikkuhiljaa ne heikkenevät ja sitten lopettavat toiminnan.

Vila i frid, Stina.

Ristiriitaista, että hän oli kumminkin tuottelias ihminen, vaikka krooninen anorektikko, oletettavasti. Voisi jopa ajatella, että kulttuurin luominen oli hänelle ravintoa, vaiko pakokeino?

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitaista, että hän oli kumminkin tuottelias ihminen, vaikka krooninen anorektikko, oletettavasti. Voisi jopa ajatella, että kulttuurin luominen oli hänelle ravintoa, vaiko pakokeino?

Pakokeino. Sai luoda oman maailmansa kirjoihinsa.

Mitä sukupuolta hän edusti? Valokuvan perusteella jäi epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vanhana.. luulin että anoreksian pahin vaihe on yleensä nuoremmilla ja tuossa iässä sairaus on edes jotenkin hallinnassa. Surullinen juttu kyllä ja turha kuolema.

 

Osa nuorista sairastuneista paranee, osa kuolee jo nuorena ja osalla sairaus kroonistuu. Kroonikot eivät yleensä kuole akuuttiin nälkään, vaan sen takia, että heidän elimistönsä on luonnollisesti vakavasti vaurioitunut pitkään jatkuneen aliravitsemuksen takia. Heillä on osteoporoosi, heikentynyt immuunijärjestelmä, heikko sydän jne.

Anoreksiaan kuoleminen ei ole sen turhempaa kuin syöpään kuoleminen. Molemmat ovat sairauksia, joita ihminen ei itselleen valitse. 

Eiköhän ympäristö vaikuta anoreksian puhkeamiseen?

Pääasia ettei kuitenkaan ollut kehopositiivinen. Sehän tappaa kaikki, ei laihuus.