IL: tällainen on narsistiin anteeksipyyntö

Vierailija wrote:

Tuollaisellahan saadaan ihan kaikki narsisteiksi. Se on ehkä yleisin haukkumanimi nykyään perinteisen hxxran jälkeen.

Esimerkiksi kaveri vetää herneen nenään koska sanon että kukka olisi tarvinnut enemmän vettä ettei kuole. Väittää minun kritisoivan häntä. Sanon että sori jos siltä tuntuu mutta asia on silti näin.

Nyt keittiöpsykologien mukaan olen narsisti.

Juurikin näin. Parempi jättää diagnosoinnit ammattilaisille, eikä se ole heillekään helppoa vaan narsismin diagnosointi on erittäin hankalaa.

Vierailija wrote:

Minun kokemus anteeksipyynnöstä on se, että narsisti paremminkin kääntää asiat niin, että alkaa selittämään, mikä oli esim. aiheuttanut sen, että oli menettänyt hermonsa. Aina on joku "syy". Stressi, liikaa töitä, flunssa, ikäviä työkavereita jnejnejne.

Meiillä oli aivan konkreettisia tapahtumia, missä narsisti käyttäytyi aggressivisesti, nimitteli minua ja aain olla todella varpaillani, että ei tulisi ilmiriitaa. Se, mistä narsisti lopulta havahtui oli se, kun sanoin, että en halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Sitten alkoi tulla itkua ja kysymys, että ei kai se nyt kaikki tähän lopu. Anteeksipyyntöä ei tullut. Vain esitys siitä, miten huonosti hänellä menee.

Asia ei loppujen lopuksi muuttunut kuin pahempaan suuntaan. Ensin ollaan kaveria ja aivan kirkkaalta taivaalta sain etupäässä tekstiviestejä, joissa narsisti haukkui minut lapsuusajalta saakka. Näitä syklejä oli useita. Lopulta uuvuin ja p

Ai nyt ei saa enää edes avata niitä syitä, että miksi hermo on ollut kireällä viime aikoina.

Vierailija wrote:

Pyydä anteeksi ja tarkoita sitä, tee myös muutos ettet ole enään paha ihminen.

Hyvin sanottu! Tällainen on aito anteeksipyyntö :-)

Ihmettelin muuten jo lapsena, miksi isoveli/sisko oli ilkeä ja kiusasi. Muistan tapahtuman, missä vanhemmat pakottivat pyytämään anteeksi. Sisarus hyvin vastenmielisesti siihen taipui. En halunnut anteeksipyyntöä, koska tiesin, että se ei asioita miksikään muuta. Muistan sanoneeni, että jos ei ensin ole ilkeä, niin sitten ei tarvitse pyytääkään anteeksi.

Ikävä kyllä, viime vuosina historia alkoi toistaa itseään. Silloin tajusin, että kyse on narsismista. Vuosikausia tuli syytöksiä, suoranaista stalkkausta, haukkumista, nimittelyä. Aggressiota, vihaa ja kaunaa täynnä olevaa viestittelyä. Jossain välissä klikkasi. Tajusin, että narsisti peilaa minuun oman lokansa. Olen käynyt läpi narsistin syklit, hooveroinnit, manipuloinnin ja epäaidon imartelun.

Anteeksipyyntö tuli narsistilta jokin aika sitten. Lyhyt lause pitkän tekstiviestin keskellä. Joo. Sai rutistettua itsestään yhden lauseen sinne joukkoon. En vastaa. En myöskään "anna anteeksi". Pysyn erossa henkisestä pahoinpitelystä.

Vierailija wrote:

Todellinen narsisti ei pyydä anteeksi koskaan. 

Tulee mieleen vanha dokumentti, jossa poika yritti aikuisena tehdä tiliä isänsä kanssa asioista, joita oli lapsena kokenut. Isältä ei millään irronnut anteeksipyyntöä, kaikkeen löytyi selitystä selityksen perään ja ihan erilaista kuvausta asioista vaikka toinen murtui itkemään siinä vieressä. Toki on aina mahdollista, että lapsena on nähnyt tai ymmärtänyt jonkun asian vähän väärin, mutta kun se oli kautta linjan ollut sellaista ja muutenkin sen isän puhetapa ja kaikki oleminen oli sellaista epäaitoa, ikään kuin näyttelisi roolihahmoa, esittäisi tavallista ihmistä ja hyvää isää. Puhuu jotain vuorosanoja että näin se hyvä isä varmaankin sanoisi tässä kohdassa. Puistattaa oikein.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Siis tyyliin: Olen pahoillani että sinusta _tuntuu_ että olen loukannut sinua! Tämä on ihan asiantuntijoidenkin mielestä narsismin varma merkki.

Tuo ei ole narsismin merkki, koska kaikki voivat joskus sanoa noin. Mutta normaali ihminen osaa olla myös oikeasti pahoillaan, kun taas narsistit eivät osaa millään muulla tapaa pyytää anteeksi kuin vierittämällä syyn vastapuolen niskoille. Oli tilanne mikä vaan. 

Mielestäni tuo lause kyllä sopii hyvin narsistin suuhun. Jo siitä syystä, että narsisti ei välitä muitten tunteista. Ei tajua tai halua tajuta sitä, miten on toista loukannut. Ei tietysti yksinään ole narsistin tunnusmerkki, on katsottava käytöstä kokonaisuutena.

Kuten sanoit, siihen kuuluu juuri se, että narsisti kääntää asiat aivan toisin päin. DARVO = kiellä, käy kimppuun, tee uhrista syyllinen.

Vierailija wrote:

Mitä virkaa on anteeksipyytämisellä? Se ei pyyhi pois tapahtunutta. En ymmärrä, miksi siitä jauhetaan jatkuvasti ja joka paikassa! Minä elän niin, ettei tarvitse pyydellä anteeksi. Siis muuta kuin sitä, että vahingossa tönäisee toista ruuhkassa tai myöhästyy 5 minuuttia.

Enkä myöskään anna anteeksi. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Anteeksi pyytäminen on tärkeää, koska siinä otetaan vastuu omasta virheestä ja validoidaan se, että vastapuoli on ihan aiheesta loukkaantunut, se on se ydin siinä. Tasapainoinen ja mieleltään terve ihminen kykenee tunnustamaan että tekee virheitä ja tunnistamaan tilanteet, joissa näin on käynyt.

Anteeksi antaminen taas ei tarkoita että hyväksyy mitä toinen on tehnyt, se on vastaele jolla ilmaistaan, että näen että olet ottanut vastuun virheestäsi, enkä tule loppuelämääni kantamaan kaunaa ja muistuttamaan sinua siitä. Siinä vapauttaa myös itse itsensä negatiivisesta kurimuksesta.

Tietysti kuten sanoit, niin parasta olisi elää sellaista elämää jossa tarvitsee pyytää ja antaa anteeksi mahdollisimman vähän, siis niin ettei kohtele toisia huonosti tai joudu olemaan huonon kohtelun alaisena.

Narsistin viime vuosien käytös oli niin räikeää, että sitä ei kenenkään tarvitse sietää.Vetäydyin pois narsistin vaikutuspiiristä. Grey rock. Tein hänelle selväksi, että en halua henkilökohtaisia, kahdenvälisiä viestejä. Perhe- ja sukuasiat ok, luen ja vastaan kyllä.

Tottakai narsisti aloitti hooveroinnin. Minun tapauksessani (sukulaisihminen) kirjoittaa kuin joku PR-alan mestari. Olin varmaankin pahoittanut mieleni aivan turhasta. Joo. Pitäis taas olla kaveria. Joo. Eli aivan varmasti ei.

Tämän hooveroinnin keskelläkään ei irronnut tavukaan siitä, että narsistin olisi jollain tavalla tunnistanut ja tunnustanut oman p_skan käytöksensä. Tajusin, että asioiden vatvominen narsistin kanssa ei johda mihinkään. "Analysointi" ei auta, koska loppujen lopuksi uhri on aina syyllinen. Tämän koin niin monta kertaa.

En tarvitse anteeksipyyntöä, vaan mielenrauhan ja tarpeeksi aikaa, että parannun näistä kokemuksista.

Vierailija wrote:

Mitä virkaa on anteeksipyytämisellä? Se ei pyyhi pois tapahtunutta. En ymmärrä, miksi siitä jauhetaan jatkuvasti ja joka paikassa! Minä elän niin, ettei tarvitse pyydellä anteeksi. Siis muuta kuin sitä, että vahingossa tönäisee toista ruuhkassa tai myöhästyy 5 minuuttia.

Enkä myöskään anna anteeksi. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

En minäkään ymmärrä, mitä sillä anteeksi antamisella tarkoitetaan.  Sitäkö, että koko asia pyyhitään pois olemasta?  Että siihen ei enää koskaan, ikinä saisi palata?  Että kun on "antanut anteeksi," ei asiaa saa enää edes ajatella eikä saa tuntea itseään loukatuksi?

Kaikkein eniten ärsyttää tuollainen lässytys "anna anteeksi itsesi takia" ja "sidot itsesi tähän asiaan ikuisesti, ellet anna anteeksi" ja muuta vastaavaa.  Ei sellaista anteeksiantoa ole edes olemassa, että sillä pyyhkisi pois ihan kaiken.

Sen ymmärrän, että esim. velan voi antaa anteeksi.  Sehän tarkoittaa konkreettisesti sitä, ettei toisen tarvitse maksaa sitä velkaansa.  Mutta eihän sekään silti poista sitä tosiasiaa, että se velka itse asiassa ON olemassa.  Sitä ei vaan enää vaadita maksamaan takaisin.

Ja sekin voi jäädä kaivertamaan mieltä, vaikka onkin päättänyt, että olkoon.  Mielestäni siitäkin pitää voida puhua, jopa sen velallisen kanssa.  Ei se velallinen sillä pääse asiasta kokonaa luikertelemaan irti, että häneltä ei velkaa enää vaadita maksettavaksi.  Velan antajalla on ihan oikeus ottaa asia puheeksi myöhemminkin, kertoa, että vaikka hän onkin luopunut vaatimuksistaan, niin silti hänelle jäi siitä ikävä mieli ja sellainen tunne, että häntä käytettiin hyväksi.  

Pettämistapauksissahan on kauhean tärkeätä tälle pettäjälle, että hänelle annettaisiin anteeksi, mikä siis tarkoittaisi sitä (hänen mielestään), että häntä ei enää ikinä muistutettaisi asiasta, että häneen luotettaisiin edelleen, että hän saisi elää ikäänkuin puti puhtaaksi pestynä koko asiasta.  Itse asiassa näinhän se ei koskaan mene.  Näissä tapauksissa anteeksi antaminen merkitsee paremminkin sitä, että ei kosta asiaa toiselle tekemällä hänkin pettämisliikkeen.  Siitä huolimatta asiaan saa palata ja siitä saa puhua, jos mieli tekee ja siltä tuntuu.  

Näillä höpinöillä ei oikeastaan saada aikaan muuta, kuin sen, että tämä anteeksiantaja joutuu vain nielemään kaiken tuskansa ja peittämään loukkaantumisensa, joskus jopa saa haukut päällensä siitä, että ei lykene "antamaan anteeksi, kyllä on julma ihminen!"

Ne, jotka kehuvat antaneensa anteeksi ja saaneensa siksi asiasta jonkunlaisen vapautuksen, ovat vain yksinkertaisesti niitä, joille aika on tehnyt tehtävänsä eikä enää koko asia jaksa kiinnostaa.  Mitään hyvää koko jutussa siinä ei ole kuitenkaan nähtävissä, se on vain jäänyt muuten menneisyyteen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Todellinen narsisti ei pyydä anteeksi koskaan. 

Tulee mieleen vanha dokumentti, jossa poika yritti aikuisena tehdä tiliä isänsä kanssa asioista, joita oli lapsena kokenut. Isältä ei millään irronnut anteeksipyyntöä, kaikkeen löytyi selitystä selityksen perään ja ihan erilaista kuvausta asioista vaikka toinen murtui itkemään siinä vieressä. Toki on aina mahdollista, että lapsena on nähnyt tai ymmärtänyt jonkun asian vähän väärin, mutta kun se oli kautta linjan ollut sellaista ja muutenkin sen isän puhetapa ja kaikki oleminen oli sellaista epäaitoa, ikään kuin näyttelisi roolihahmoa, esittäisi tavallista ihmistä ja hyvää isää. Puhuu jotain vuorosanoja että näin se hyvä isä varmaankin sanoisi tässä kohdassa. Puistattaa oikein.

Selvä ja tuttu kuvio. Narsisti "ei muista" mitään tekojaan. Vaikea sanoa, miten paljon on valetta ja miten paljon narsisti todellakin unohtaa. Omasuojelumekanismi on kai "aktiivinen unohtaminen" - tai jotain sinne suuntaan. Narsisti ei validoi toisten kokemuksia. Narsistilla on mielestää aina hallussa maailman ainoa totuus. Hänen "totuutensa", joka perustuu hänen "muistiinsa".

Narsisti ei pyydä ikinä anteeksi, ei edes näennäisesti. Tai jos pyytääkin, se ei kuitenkaan ole sellainen anteeksipyyntö, joka tulisi sydämestä tai edes kuulostaisi siltä, koska narsisti ei kaikesta näyttelijäntaidoistaan huolimatta osaa edes näytellä nöyrää.  Hänen anteeksipyyntöönsä sisältyy aina joku syytös tai omahyväinen vivahde.  Just tuollainen "jos se nyt sulle niin tärkeetä on, niin anteeksi nyt sitten niin helvetisti!"  Eli sama kuin kehottaisi haistamaan paskan.

Ja sitten vasta ollaankin marttyyria, koska "Enkös minä jo pyytänyt anteeksi?"  Kauhea loukkaantuminen, kun toiselle "ei mikään riitä."

Älkää edes odottako narsistiselta tyypiltä mitään anteeksipyyntöjä, saatte vain itsellenne pahan mielen kaiken muun lisäksi.  

Narsisti pyysi anteeksi ja sanoi, ettei hän ole ollut oma itsensä loukatessaan, koska eihän hän nyt sellainen ole. Kyllä oli, ja olisi varmaan jatkossakin loukannut samalla lailla.

Ei siis pyytänyt anteeksi sisältöä millä loukkasi, eikä sanoutunut siitä irti.  Pahoitteli lähinnä oman maineensa menettämistä, jos asia tulisi julki.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuollaisellahan saadaan ihan kaikki narsisteiksi. Se on ehkä yleisin haukkumanimi nykyään perinteisen hxxran jälkeen.

Esimerkiksi kaveri vetää herneen nenään koska sanon että kukka olisi tarvinnut enemmän vettä ettei kuole. Väittää minun kritisoivan häntä. Sanon että sori jos siltä tuntuu mutta asia on silti näin.

Nyt keittiöpsykologien mukaan olen narsisti.

 

Juurikin näin. Parempi jättää diagnosoinnit ammattilaisille, eikä se ole heillekään helppoa vaan narsismin diagnosointi on erittäin hankalaa.

Ei ole.  Kun on yhdenkin sellaisen kanssa elänyt tarpeeksi pitkään, osaa kyllä jo tunnistaa tietyt asiat.  Olkoon keittiöpsykologiaa tai ei, kyllä tavallinen ihminenkin osaa tunnistaa  itserakkaan, muita vähättelevän ja empatiakyvyttömän ihmisen luonteenpiirteet.

Ja tuossa ylemmässä esimerkissä, jos nyt todella pitäisi jommasta kummasta päätellä, että on narsisti ja oletetaan, että toinen siis sitä oikeasti on, niin paremminkin kuvaus sopisi siihen mieheen, joka loukkaantuu, kun sanotaan jotain hänen kukkien kastelemisestaan.  Narsistiahan ei saisi arvostella eikä moittia mistään.

Mutta noin mitätön esimerkki ei oikeasti kerro yhtään mitään.

Narsistin kanssa pitää elää ja olla läheisessä suhteessa.  Ehkäpä sen takia ne ammattilaisetkaan ei tunnista, koska ei ole kokemusta.  Narsistin tunnistamiseen kuuluu paljon muutakin, kuin se, mitä hän sanoo.  Siihen kuuluu se, miten tämä arkielämässä käyttäytyy, miten hän toimii varsinkin parisuhteessa ja perheessä, mistä hän kiinnostuu ja mistä ei, mikä häntä viehättää tai ärsyttää eri tilanteissa, kuinka hän selvittää tosielämässä eteen tulevia vaikeuksia ja millaisia mielipiteitä hän lausuu erilaisissa elämäntilanteissa.  Siihen tarvitaan useammankin vuoden kokemus.  

Minäkin olen nähnyt, miten lähisuvussa perheen isä pompotti perheterapeuttia ihan mielensä mukaan, sai tämän leikkiinsä helposti kuin sillä kuuluisalla heinänteolla.  Nainen ihaili avoimesti miestä, jolla oli niin valtavan hyvät ihmissuhdetaidot ja lyttäsi koko mun perheen, kun nämä eivät voineet olla samaa mieltä.  Kun perheen aikuinen poika yritti oikeasti saada asioita kohdalleen ja ihmetteli terapeuttia, että eikö hänen ammattilaisena pitäisi nähdä tuon isän luoman täysin valheellisen kulissin taakse, niin terapeuttireppana vastasi, että ei ole mitään nähtävää, kaikkihan on avointa!  Ja kaikki oli niin teatteria kuin olla saattoi!  Kaikki se esittäminen tähtäsi siis siihen, että vaimo ei ottaisi avioeroa, koska se paljastaisi kaikille hänen kaksois- tai paremminkin kolmoiselämänsä, jota hän halusi elää muun perheen kustannuksella.  Tällaiselta supliikkimieheltähän se onnistuu, kun muu perhe vain pitää kulissit kasassa.

Sen terapeutin ammattitaito meni kyllä vessasta alas.  Itse asiassa maallikot on monessa asiassa niitä parhaimpia asiantuntijoita, joten niitä keittiöpsykologejakin kannattaa ihan aidosti kuunnella.  

Tuosta narsistin kanssa läheisessä suhteessa olemisesta tuli mieleen oma tilanne, kun toinen ikäänkuin imuroi tiukasti kylkeensä ja pääosin tehtiin vain hänen juttujaan, hänen tahdillaan ja sitten kun tuotin tarpeeksi suuren pettymyksen niin heitti pois ja alkoi etsimään minulle korvaajaa, alkoi aivan hurja sosiaalinen pörrääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Siis tyyliin: Olen pahoillani että sinusta _tuntuu_ että olen loukannut sinua! Tämä on ihan asiantuntijoidenkin mielestä narsismin varma merkki.

Tuntevatko nuo muuta kuin vihaa, vahingoniloa, kateutta, halveksintaa..kätkettynä mielistelyyn. 

Tuonkin voi ottaa vinoiluna: koetan eläytyä järjettömään loukatuksi olon tunteeseesi vaikka oikeasti ansaitset kaiken saastan mitä naamaasi syydän.

Noin myrkyllisen ihmisen umpikiero mieli raksuttaa.

Tuttu kuvio. Kateus, kauna, viha, haukkuminen, manipulointi, valehtelu. Itsensä kehuminen. Narsisti pitää itseään eettisesti huippuihmisenä. Niin inhimillinen ja reilu - mielestään.

Vuosien haukkumisen, vihan, kateuden ja vääristelyn jälkeen vetäydyin pois narsistin otteesta. Sitähän narsisti ei kestä. En näe mahdollisuutta todelliselle "anteeksiannolle". Jossain vaiheessa tajusin, että asiat ei vatvaamalla miksikään muutu ja narsisti haluaa todellisuudessa vain päästä määräilemään ja olla jatkossakin niskan päällä.

Jokin aika sitten narsisti mainitsi viestinsä sivulauseessa pyytävänsä anteeksi. Ei kuitenkaan viime vuosien painostusta jne., vaan jotain lapsuus- tai nuoruusajan juttua. Se on minulle merkityksetöntä. Miksi palaisin kenenkään vaikutuspiiriin, joka suorastaan vihaa minua? Jos minä olen niin huono ihminen, miksi narsisti haluaa olla missään tekemisissä kanssani?

Narsisti tarvitsee  hiekkasäkin ja syntipukin, johon voi projisoida oman moskansa. Siihen en enää suostu. Kävimme tarpeeksi monta sykliä läpi. Narsisti ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Siis tyyliin: Olen pahoillani että sinusta _tuntuu_ että olen loukannut sinua! Tämä on ihan asiantuntijoidenkin mielestä narsismin varma merkki.

Varma merkki :-D

Kyökissä on näemmä tänä perjantaina ruuhkaa...

Harmillista kannaltasi että ajattelet noin.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti näkee omat narsistiset piirteensä toisessa ihmisessä, jota yleensä vihaa ja alkaa syyttää tätä narsistiksi, koska ei kestä itseensä liittyvää häpeän tunnetta.  Kokee tuolloin itsensä uhriksi ja odottaa anteeksipyyntöä, eikä koe tarvetta itse tuolloin pyytää anteeksi. 

Olen tehnyt saman huomion. Sukulaisnainen on puhunut jo vuosikausia muitten ihmisten manipuloinnista, projisoinnista jne. Tehnyt itse juuri sitä vuosikymmenet. Esittänyt itsensä aina uhrina ja peitellyt omat tekosensa. Perhepiiristä sain kuulla, että tämä ihminen on ollut arvaamaton ja aggressiivinen. Määräilee mielellään kaikkia. Jos on pyytänyt anteeksi jotain, ei ole ikinä tullut sellainen olo, että hän on todella pahoillaan. Haluaa vain, että kukaan ei poistu hänen vaikutuspiiristään.

Vierailija kirjoitti:

Siis tyyliin: Olen pahoillani että sinusta _tuntuu_ että olen loukannut sinua! Tämä on ihan asiantuntijoidenkin mielestä narsismin varma merkki.

Tuohon vielä silmienpyörittely ja/tai häijy virnistys päälle. 

Kaikkein pirullisinta on tuo myötätunnon halveksintaa tihkuva feikkaus. Tuntuu että oikein nautiskelevat siitä. Just tätä "voi sinua pikku reppanaa". 

Mulla äitini harrastaa tätä. Säälittävä tapaus, siis ihan oikeasti säälittävä kihistessään myrkyissään. Paitsi etten jaksa enää piitata pskaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tyyliin: Olen pahoillani että sinusta _tuntuu_ että olen loukannut sinua! Tämä on ihan asiantuntijoidenkin mielestä narsismin varma merkki.

Tuohon vielä silmienpyörittely ja/tai häijy virnistys päälle. 

Kaikkein pirullisinta on tuo myötätunnon halveksintaa tihkuva feikkaus. Tuntuu että oikein nautiskelevat siitä. Just tätä "voi sinua pikku reppanaa". 

Mulla äitini harrastaa tätä. Säälittävä tapaus, siis ihan oikeasti säälittävä kihistessään myrkyissään. Paitsi etten jaksa enää piitata pskaakaan.

Kuulostaa tutulta! Asiahan on narsistin mielestä niin, että muilla ei ole aitoja tunteita. Jos joku muu ihminen on esim. surullinen, se on narsistin mielestä yleensä feikkiä. Muitten ihmisten tunteet eivät narsistia paina, koska narsistii ei niitä hyväksy eikä niihin usko. Vain narsistilla on "totuus" hallussa. Siihen kuuluu kaikkien mielipiteet, tunteet, mitä muut ihmiset saavat tehdä ja mitä ei. Listaa voisi vielä jatkaa.

Narsistin anteeksipyyntö - jos sen saa - on juuri niin feikki kuin miksi hän kuvailee muitten ihmisten käytöstä tai tunteita. Haluaa vain pitää ihmisistä "kiinni" ja jatkaa porskuttamista omalla tavallaan. Omaa käytöstään narsisti ei kyseenalaista, onhan hän "totuudenhaltija".