Tuntuu että miehen eksä pilaa parisuhteen
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen ja omiin tunteisiini jotka kohdistuvat aviopuolisoni menneisyyteen ja eksään. Olemme asuneet yhdessä pian puoli vuotta eikä tämä tilanne ole helpottunut siltä osin että mustasukkaisuuteni olisi laantunut. En voi välttyä vertailemasta meitä keskenämme ja minua kalvaa se fakta että hän "voittaa" minut valehtelematta 100-0 melkeimpä kaikin tavoin! Tiedän ettei ole järkevää, mutta silti sorrun aina ajoittain katsomaan hänen somepäivityksiään. Tilanne on mennyt jo niin pahaksi että mietin tuhoaako tämä suhteemme, sillä en tunnu pääsevän asiasta yli.
Kaikki alkoi suhteemme alussa, kun löysin mieheni eksän somesta, näin miltä hän näyttää ja kuulin häneen liittyviä asioita. Sain selville ettei hänessä tunnu olevan mitään vikaa, hän on nuori, kaunis, älykäs ja luonteeltaankin hyvä. Asiaa vaikeuttaa vielä sekin että mies ei olisi halunnut erota, vaan aloite tuli eksänsä toimesta. Tästäkin herää inhottavia ajatuksia siitä miten olen miehelle jokin lohdutuspalkinto ja tuo eksä kaikessa mahtavuudessaan "liian hyvä".
En tiedä onko virhe kirjoittaa tänne siinä toivossa että joku aidosti ymmärtää tilannettani ja ehkä kommentoikin jotain fiksua aiheeseen liittyen.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme mökillä, kun yksi vieraista mietti ääneen, että kahvikupit ovat miehen exän valitsemat. Ei minun itsetuntoani hetkauta, kuka kupit on valinnut, jos en pitäisi niistä, hankkisin uudet.
Kerrot Ap, että jo lapsena olit sisareesi verrattuna kakkonen. Sisareni koki samoin, vaikka me muut annoimme yleensä hänelle etusijan ja periksi - niin oli paljon helpompi. Mieti, onko kokemuksesi oikea vai koitko vain olevasi 'huonompi'.
Lapsi ei osaa vielä ajatella onko joku kokemus "oikea" joten jos noin hän on kokenut ja tuntenut niin se kokemus on silloin aito, eikä se vähättelemällä muuksi muutu.
Passiivis-aggressiivinen persoona on pahin marttyyri sitten jeesuksen läpi elämänsä. Yhteisten päämäärien sijasta hän näkee ympärillä vihollisia silloinkin, kun kukaan ei sitä ole. Miehen entinen kumppani ei nyt ole millään tavalla uhka.
Minulla oli joskus vähän samanlaista. Tapasin mieheni, kun hänellä oli avioero harkintavaiheessa.
Tavallaan tiesin koko ajan, etteivät he palaa yhteen. Mutta osa miehen kertomasta on sittemmin kumoutunut, joten olin melko epävarma monesta asiasta ja siitä että olenko vain laastari. Miehellä ja hänen eksällä on lapsia, joten eksä on kuvioissa edelleen. Asumme talossa, jossa hekin asuivat ja alkuaikoina joitain kuvia ja tavaroita vielä ilmaantui kaappien nurkista, ja välillä se harmitti suunnattomasti. Syyllistyin myös tuohon somen katseluun ym ja mietin miksi mies haluaisi kanssani olla. Välillä oli sellainen olo että mies on kanssani vain siksi että on edes joku. Toisinaan tuntui että ero harmitti häntä (jälkeenpäin ajateltuna varmasti harmittikin, mutta ei välttämättä siksi, että ei olisi halunnu erota, ero tapahtui miehen aloitteesta) Tämä kaikki meni ajallaan ohi enkä tästä erityisemmin mieheni kanssa edes puhunut. Sittemmin olen vakuuttunut että mies tosiaan rakastaa minua ja haluaa olla vain ja ainoastaan kanssani.