Vaadinko liikaa mieheltä (miehiltä)?
Mietin tätä nyt liittyen nykyiseen parisuhteeseen, mutta sama koskee kyllä kaikkia miehiä, siis jo aiempiakin parisuhteitani ja tapailujuttuja.
En vaadi miehiltä uraa, en huenoa työpaikkaa, en varallisuutta, koulutuksellakaan ei ole niin väliä minulle. Eikä muulla ns. statuksella. Ulkonäön puolestakaan vaatimuksia ei paljoa ole, kalju ei haittaa eikä silmälasit, ylipainoakin saa jonkun verran olla eikä se haittaa. Siisti olemus toki pitää olla mutta useimmillahan onkin. Mutta minulla on aika kovia vaatimuksia sellaiseen henkiseen kypsyyteen liittyen. Vaadin korkeaa tunneälyä, yleistä henkistä kypsyyttä, sitä että osaa kypsästi hoitaa erimielisyydet, ei leiki mitään mykkäkouluja, osaa rauhallisesti ja älykkäästi perustella kantansa, on hyvä kuuntelija, on empaattinen, ei käyttäydy huonosti jne voisin jatkaakin listaa mutta ymmärrätte jo tästä varmaan mitä tarkoitan. Tuntuu, että vaadin mieheltä tai siis miehiltä aivan liikaa kun vaadin näitä. Suhteeni kariutuu siihen, että mies ei ole tällainen ja lopetan suhteen. Nytkin mietin lopettavani tämän suhteen taas samasta syystä kuin aiemmatkin.
N36
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat joltain puiden halaajalta. Suurin osa miehistä ei vaan ole kiinnostunut tuommosista asioista, en minäkään.
Miltä puiden halaajalta? Tarkoitatko joltain hipiltä tai vi hervassarilta? Sellainen en ole.
Ap
tuossahan se syy löytyikin. Sinun pitää mennä sinne persumarkkinoille.
Vierailija kirjoitti:
Listasi perusteella et vaadi, mutta käytännössä kyllä.
Kutsut tunneälyksi ja henkiseksi kypsyydeksi toimintaa, jossa älyllisen rauhallisesti keskustellaan silloinkin, kun pettymys ja kiukku lyövät löylyä mielen kiukaalle. Silloin moni vetäytyy hetkeksi rauhoittumaan (oven paiskaamisella tai ilman).
Silloin sinä mietitkin jo eroa. Mielestäni tällainen toimintamalli ei osoita sinulta henkistä kypsyyttä tai tunneälyä, vaan ymmärtämättömyyttä.
Ihmisten temperamentit ja toimintatavat vaihtelevat. Herää kysymys, miksi tavallinen riitely on sinulle joku mörkö, joka tuo eroajatukset ja eron?
Pidän hyvänä asiana sitä, että esität (itsekriittisen) kysymyksen, kun olet huomannut tietyn kaavan jokaisessa parisuhteessasi. Mielestäni tätä dilemmaasi ei kuitenkaan pysty yksikään mies ratkaisemaan, olkoon hän kuinka "tunneälykäs ja henkisesti kypsä" tahansa.
Minusta kyllä ovien paiskominen tai mykkäkoulu eivät todellakaan ole aikuiselle "tavallista riitelyä". Jos tuo on tavallista, ts siitä poikkeavaa on lähes mahdotonta löytää, eiköhän suurin osa naisista pysy mieluummin sinkkuna. Ei tuollaisia aikuisen ikäisiä murkkulapsellisuuksia kukaan aikuinen nainen jaksa katsella.
Ai että suhteet kariutuu.
Mieti haluaisitko seurustella itsesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyinen miesystäväsi ei täytä tuota? Välitätkö hänestä kuinka paljon?
Välitän hänestä kyllä. Mutta hän harrastaa mykkäkouluja, enkä halua sellaista elämääni.
Ap
Sehän on vain naisen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat joltain puiden halaajalta. Suurin osa miehistä ei vaan ole kiinnostunut tuommosista asioista, en minäkään.
Miltä puiden halaajalta? Tarkoitatko joltain hipiltä tai vi hervassarilta? Sellainen en ole.
Aptuossahan se syy löytyikin. Sinun pitää mennä sinne persumarkkinoille.
Ne miehet vaatii naisilta perinteisiä arvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaadin korkeaa tunneälyä, yleistä henkistä kypsyyttä, sitä että osaa kypsästi hoitaa erimielisyydet, ei leiki mitään mykkäkouluja, osaa rauhallisesti ja älykkäästi perustella kantansa, on hyvä kuuntelija, on empaattinen, ei käyttäydy huonosti jne voisin jatkaakin listaa mutta ymmärrätte jo tästä varmaan mitä tarkoitan."
No et vaadi liikaa. Empatiakyvyttömät, tavalla tai toisella huonosti käyttäytyvät miehet eivät yksinkertaisesti ole parisuhdekelpoisia oikein kenellekään, paitsi ehkä kaltaisilleen.
Mutta minä siis vaadin noiden asioiden suhteen paljon. Yksikin mykkäkoulu mieheltä niin alan miettimään eroa. Yksikin ovet paukkuen paikalta häipyminen erimielisyyden tullessa niin alan miettimään eroa. Yksikin miehen aloittama vänkääminen (jossa mies ei rauhallisesti ja kunnolla perustele kantaansa) niin alan miettimään eroa. Jne.
ApYmmärrän sinua ap täysin, olen samaa mieltä. En voisi seurustella tuollaisten kanssa (enää!) koska se on niin vastenmielistä käytöstä ja itse haluan aina selvittää asiat toista kunnioittaen. Mielenterveys horjuu jos joutuu sietää ovien paiskomista, mykkäkoulua, huutoa, kiukuttelua.
N30
Kyllä, juuri noin. Mutta minulle käy myös niin, että ihastumiseni ja rakastumiseni katoaa, jos joudun yhtään sietämään vaikka kiukuttelua tai mykkäkoulua. Eikä ne tunteet palaa enää takaisin. Eli minun on mahdoton silloin jatkaa suhdetta.
Ap
Eli toisin sanoen et salli toiselle yhtään virhettä tai inhimillistä heikkoutta. Joo, etpä tosiaan vaadi liikoja...
Ei miehillä ole tunneälyä. Ala seurustelemaan naisen kanssa, jos hepin puuttuminen ei ole sinulle kynnyskysymys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kuvittelet olevasi parempi saalis kun todellisuudessa olet.
En kuvittele. Enkä edes ymmärrrä tuollaista saalis-ajattelua, kuulostaa joltain tasoteoriahömpältä. Ja johan jo sanoin, voin ihan hyvin olla yksinkin, ei minulla ole mitään pakkoa päästä parisuhteeseen.
ApPitääkö rautalangasta vääntää? Tarkoitan tietysti sitä että luulet olevasi parempi kumppani parisuhteessa, mitä todellisuudessa olet. Se että sinä arvostat ja nostat korkealle noita syvällisiä keskusteluja ja tunneäly juttuja, ei tarkoita että se toinen osapuoli myös arvostaa noita yhtä paljon kuin sinä. Hänellä voi olla erilaiset elämänarvot.
Ei tunneälyjutut ole arvoja vaan enemmän ominaisuuksia. Ja miehiltä niitä löytyy keskimäärin vähemmän, joskin suuret taiteilijat ovat pääosin miehiä ja mestarillisia sielujen tulkkeja, joista jokainen voisi imeä oppia, mutta vain harvat kykenevät. Omaksi onnekseni itselle on siunattu tuota ulottuvuutta niin yhteiselo naisten kanssa on helppoa ja vähän jokainen meinaa aina tavatessa ihastua. Itselläkin vain on korkeat kriteerit niin ei vastinnaisia juuri olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaadi liikaa. Jostain syystä et vain osaa valita miehiä, jotka toteuttavat haluamasi kriteerit.
En ole tutustunut kriteerini täyttäviin miehiin juuri missään. Työn kautta tunnen yhden sellaisen, mutta hän on jo pitkään ollut vakaasti avioliitossa. En yhtään tiedä missä vaatimukseni täyttäviä miehiä voisi edes kohdata. Jos kohtaisin niin valitsisin kyllä hänet.
Ap
Työpaikalta ei välttämättä kannata puolisoa ottaa. Työminä voi olla hyvin erilainen kuin mitä ihminen muuten on! Itse löysin töistä itselleni sopivan kumppanin luonteeltaan, kunnes vapaalla ulkona työpaikalta hän oli aivan jotain muuta. Toiset lataa parhaimpansa töihin ja työyhteisöön ja kotiin ei sitten jää enää empatiaa, jaksamista, iloa, keskusteluhalua jne. Opin kantapään kautta!
Vierailija kirjoitti:
Listasi perusteella et vaadi, mutta käytännössä kyllä.
Kutsut tunneälyksi ja henkiseksi kypsyydeksi toimintaa, jossa älyllisen rauhallisesti keskustellaan silloinkin, kun pettymys ja kiukku lyövät löylyä mielen kiukaalle. Silloin moni vetäytyy hetkeksi rauhoittumaan (oven paiskaamisella tai ilman).
Silloin sinä mietitkin jo eroa. Mielestäni tällainen toimintamalli ei osoita sinulta henkistä kypsyyttä tai tunneälyä, vaan ymmärtämättömyyttä.
Ihmisten temperamentit ja toimintatavat vaihtelevat. Herää kysymys, miksi tavallinen riitely on sinulle joku mörkö, joka tuo eroajatukset ja eron?
Pidän hyvänä asiana sitä, että esität (itsekriittisen) kysymyksen, kun olet huomannut tietyn kaavan jokaisessa parisuhteessasi. Mielestäni tätä dilemmaasi ei kuitenkaan pysty yksikään mies ratkaisemaan, olkoon hän kuinka "tunneälykäs ja henkisesti kypsä" tahansa.
Ei temperamentti ole mikään syy häipyä paikalta ovet paukkuen. Temperamentin takia voi tehdä mieli tehdä niin. Mutta henkisesti kypsä ihminen pystyy pysymään rauhallisena paiskomatta ovia vaikka olisi mikä temperamentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kuvittelet olevasi parempi saalis kun todellisuudessa olet.
Tutkitusti yleinen ongelma miesten keskuudessa, ainakin ulkonäön osalta. Todennäköisesti myös omien ominaisuuksiensa ja luonteenpiirteidensä puolesta.
When Men Aren't as Good-Looking as They Think.
Research finds, again, that men tend to overestimate their own attractiveness.
Women have better insight when it comes to judging attractiveness. They don’t overestimate their own level of attractiveness (like men do), nor do they let their own level of attractiveness bias their ratings of the attractiveness of others.https://www.psychologytoday.com/us/blog/social-instincts/201507/when-me… .
Tämä kertoo vain siitä, että miehet ja naiset arvioivat ulkonäköä eri kriteerein. Naisten mielestä osa huippujalkapalloilijoista on rumia.
eri
Vierailija kirjoitti:
Listasi perusteella et vaadi, mutta käytännössä kyllä.
Kutsut tunneälyksi ja henkiseksi kypsyydeksi toimintaa, jossa älyllisen rauhallisesti keskustellaan silloinkin, kun pettymys ja kiukku lyövät löylyä mielen kiukaalle. Silloin moni vetäytyy hetkeksi rauhoittumaan (oven paiskaamisella tai ilman).
Silloin sinä mietitkin jo eroa. Mielestäni tällainen toimintamalli ei osoita sinulta henkistä kypsyyttä tai tunneälyä, vaan ymmärtämättömyyttä.
Ihmisten temperamentit ja toimintatavat vaihtelevat. Herää kysymys, miksi tavallinen riitely on sinulle joku mörkö, joka tuo eroajatukset ja eron?
Pidän hyvänä asiana sitä, että esität (itsekriittisen) kysymyksen, kun olet huomannut tietyn kaavan jokaisessa parisuhteessasi. Mielestäni tätä dilemmaasi ei kuitenkaan pysty yksikään mies ratkaisemaan, olkoon hän kuinka "tunneälykäs ja henkisesti kypsä" tahansa.
Tulin kirjoittamaan tämän, mutta ehdit ensin. Jos oma käytöksesi on niin vaikeaa ja vaativaa, että toinen kokee paremmaksi vetäytyä hetkeksi etäämmälle, et voi syyttää häntä mykkäkoulusta ja henkisestä väkivallasta, kun aiheutat reaktion itse olemalla epäkypsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Listasi perusteella et vaadi, mutta käytännössä kyllä.
Kutsut tunneälyksi ja henkiseksi kypsyydeksi toimintaa, jossa älyllisen rauhallisesti keskustellaan silloinkin, kun pettymys ja kiukku lyövät löylyä mielen kiukaalle. Silloin moni vetäytyy hetkeksi rauhoittumaan (oven paiskaamisella tai ilman).
Silloin sinä mietitkin jo eroa. Mielestäni tällainen toimintamalli ei osoita sinulta henkistä kypsyyttä tai tunneälyä, vaan ymmärtämättömyyttä.
Ihmisten temperamentit ja toimintatavat vaihtelevat. Herää kysymys, miksi tavallinen riitely on sinulle joku mörkö, joka tuo eroajatukset ja eron?
Pidän hyvänä asiana sitä, että esität (itsekriittisen) kysymyksen, kun olet huomannut tietyn kaavan jokaisessa parisuhteessasi. Mielestäni tätä dilemmaasi ei kuitenkaan pysty yksikään mies ratkaisemaan, olkoon hän kuinka "tunneälykäs ja henkisesti kypsä" tahansa.
Tulin kirjoittamaan tämän, mutta ehdit ensin. Jos oma käytöksesi on niin vaikeaa ja vaativaa, että toinen kokee paremmaksi vetäytyä hetkeksi etäämmälle, et voi syyttää häntä mykkäkoulusta ja henkisestä väkivallasta, kun aiheutat reaktion itse olemalla epäkypsä.
Niin, ja jos sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, hormonaalisia tasapaino-ongelmia tai muita lääketieteellisiä syitä käytöksesi muuttumiseen, niin sinun tulee ymmärtää tämä ja opetella elämään sen kanssa. Et voi syyttää muita omista oikuistasi tai vaatia heitä sopeutumaan niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet kuvitelmissasi luonut ihannemiehen ja jos deittisi poikkeaa tästä edes vähän niin kenkää tulee. Opettele hyväksymään ettei kukaan ole täydellinen tai saat jäädä yksin.
Niin olen luonut mielikuvan tuollaisesta henkisesti kypsästä ihannemiehestä. Mutta miksi minun pitäisi hyväksyä mies, joka vaikka mykkäkouluilee tai suuttuu mitättömistä ja häipyy ovet paukkuen tai ei osaa kuunnella muita ja muiden näkemyksiä? En minä sellaista suhdetta halua. Olen sitten mieluummin yksin.
ApOlethan itse täydellinen?
En tietenkään. Minussa on vikoja siinä missä muissakin. Mutta nuo omat kriteerini täytän lähes täysin. Ja jos joskus niissä asioissa mokaan niin pyydän anteeksi ja huolehdin, että parannan tapani. Ei ole edes vaikeaa täyttää noita listaamiani kriteerejä. En ole koskaan halunnut mykkäkouluilla, noin esimerkiksi. Enkä varmasti ole edes harvinainen nainen tässä asiassa.
Ap
Seuraavalla en tarkoita sinua nyt henkilökohtaisesti, vaan huomautan yleisemmin, että on naisia ja varmasti ja ehdottoamsti myös meitä miehiä, jota odottavat vai pitäisikö sanoa, että vaativat kumppaniltaan empaattisuutta ja kykyä keskustella ja riidellä, jotenin rakentavasti. Vaan miten toimivat itse. Sulkeutuvat ja pitävät mykkäkoulua ja mulkoilevat katsellen kulmiensa alta. - - - Miten tällaisen ihmisen kanssa riitelet empaattisena ja myötätuntoisena olit sitten mies tai nainen.
Sinä saat sen, minkä arvoisena miehet sinua pitävät. Et enempää.
Vierailija kirjoitti:
Et vaadi liikaa. Jostain syystä et vain osaa valita miehiä, jotka toteuttavat haluamasi kriteerit.
AP valitsee seksikkäitä ja suosittuja tai jännittäviä menomiehiä ja urostelijoita, ja ihmettelee kun ne eivät olekaan empaattisia, rauhallisia ja pyyteettömiä, henkisesti kypsiä kotimiehiä.
M39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaadi liikaa. Jostain syystä et vain osaa valita miehiä, jotka toteuttavat haluamasi kriteerit.
En ole tutustunut kriteerini täyttäviin miehiin juuri missään. Työn kautta tunnen yhden sellaisen, mutta hän on jo pitkään ollut vakaasti avioliitossa. En yhtään tiedä missä vaatimukseni täyttäviä miehiä voisi edes kohdata. Jos kohtaisin niin valitsisin kyllä hänet.
ApTyöpaikalta ei välttämättä kannata puolisoa ottaa. Työminä voi olla hyvin erilainen kuin mitä ihminen muuten on! Itse löysin töistä itselleni sopivan kumppanin luonteeltaan, kunnes vapaalla ulkona työpaikalta hän oli aivan jotain muuta. Toiset lataa parhaimpansa töihin ja työyhteisöön ja kotiin ei sitten jää enää empatiaa, jaksamista, iloa, keskusteluhalua jne. Opin kantapään kautta!
Itse olen nykyään tuollainen. Mitä enemmän joudun panostamaan töihin sitä vähemmän jaksan olla kenenkään kanssa tekemisissä. Siksi minulle sopisi sellainen suhde, jossa tavataan kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa.
Oliko vaatimuksesi samanlaiset vaikka 15 vuotta sitten? Vai ovatka vaatimuksesi alkaneet lipsua sen mukaan kuin naamasi on alkanut roikkumaan ikääntymisen seurauksena?
Listasi perusteella et vaadi, mutta käytännössä kyllä.
Kutsut tunneälyksi ja henkiseksi kypsyydeksi toimintaa, jossa älyllisen rauhallisesti keskustellaan silloinkin, kun pettymys ja kiukku lyövät löylyä mielen kiukaalle. Silloin moni vetäytyy hetkeksi rauhoittumaan (oven paiskaamisella tai ilman).
Silloin sinä mietitkin jo eroa. Mielestäni tällainen toimintamalli ei osoita sinulta henkistä kypsyyttä tai tunneälyä, vaan ymmärtämättömyyttä.
Ihmisten temperamentit ja toimintatavat vaihtelevat. Herää kysymys, miksi tavallinen riitely on sinulle joku mörkö, joka tuo eroajatukset ja eron?
Pidän hyvänä asiana sitä, että esität (itsekriittisen) kysymyksen, kun olet huomannut tietyn kaavan jokaisessa parisuhteessasi. Mielestäni tätä dilemmaasi ei kuitenkaan pysty yksikään mies ratkaisemaan, olkoon hän kuinka "tunneälykäs ja henkisesti kypsä" tahansa.