Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaadinko liikaa mieheltä (miehiltä)?
14.07.2023 |
Mietin tätä nyt liittyen nykyiseen parisuhteeseen, mutta sama koskee kyllä kaikkia miehiä, siis jo aiempiakin parisuhteitani ja tapailujuttuja.
En vaadi miehiltä uraa, en huenoa työpaikkaa, en varallisuutta, koulutuksellakaan ei ole niin väliä minulle. Eikä muulla ns. statuksella. Ulkonäön puolestakaan vaatimuksia ei paljoa ole, kalju ei haittaa eikä silmälasit, ylipainoakin saa jonkun verran olla eikä se haittaa. Siisti olemus toki pitää olla mutta useimmillahan onkin. Mutta minulla on aika kovia vaatimuksia sellaiseen henkiseen kypsyyteen liittyen. Vaadin korkeaa tunneälyä, yleistä henkistä kypsyyttä, sitä että osaa kypsästi hoitaa erimielisyydet, ei leiki mitään mykkäkouluja, osaa rauhallisesti ja älykkäästi perustella kantansa, on hyvä kuuntelija, on empaattinen, ei käyttäydy huonosti jne voisin jatkaakin listaa mutta ymmärrätte jo tästä varmaan mitä tarkoitan. Tuntuu, että vaadin mieheltä tai siis miehiltä aivan liikaa kun vaadin näitä. Suhteeni kariutuu siihen, että mies ei ole tällainen ja lopetan suhteen. Nytkin mietin lopettavani tämän suhteen taas samasta syystä kuin aiemmatkin.
N36
Kommentit (179)
Ymmärrän aloittajaa, eikä ole mielestäni paljoa vaadittu. Oma mieheni keksii riitaa joka jumalan viikko. Ja kun riita on tulilla, niin sitten mökötetään vähintäänkin päivä, yleensä useampi. Mistään ei pysty neuvottelemaan, kun tulistuu tai pöyristyy hetkessä. Ei auta vaikka miten nätisti muotoilisin sanani. Käydään pariterapiassa, ei ole ollut apua siitäkään. Riitoja ei pysty jälkikäteen käymään läpi, kun toinen suuttuu uudestaan. Ei ole mitään mahdollisuuksia edetä asioissa. Tämä on ihan kamalan kuluttavaa, ja koko elämä pyörii toisen suuttumisten ympärillä. Etsin voimia jotta jaksaisi erota. Ja toiseen parisuhteeseen en kyllä ala, tää on niin nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsette komean -> miksei se osaa keskustella. Valitsette kivan ja tasaisen -> miksei ole kemiaa ja jännitystä, ihan liian tylsä.
Meiltä miehiltä vaaditaan liikaa, tasa-arvon myötä kaikilla miehillä ei ole esim työtä ja miehillä myös on ongelmia elämässään. Välillä tuntuu siltä että naiset odottavat miehiltä samoja asioita kuin aikana jolloin ei tasa-arvoa ollut joka aiheuttaa ongelmia esim pariutumisessa.
Jos mies on pienituloinen/matalasti kouluttautunut niin sen on vaikea löytää kumppania koska naiset vaativat että miehellä on vähintään sama koulutustaso/yhteiskuntaluokka kuin naisella itsellään.
Ennen vanhaa miehet pariutui naisen kanssa yhteiskuntaluokasta välittämättä mutta miksi tasa-arvon aikana naiset eivät pariudu miehen kanssa joka kuuluu huonompaan yhteiskuntaluokkaan mihin nainen itse kuuluu?
Vaadit. Ihminen antaa itsestään sen verran kuin pystyy. Jos pystyy.
Vastaus aloittajan otsikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaadin korkeaa tunneälyä, yleistä henkistä kypsyyttä, sitä että osaa kypsästi hoitaa erimielisyydet, ei leiki mitään mykkäkouluja, osaa rauhallisesti ja älykkäästi perustella kantansa, on hyvä kuuntelija, on empaattinen, ei käyttäydy huonosti jne voisin jatkaakin listaa mutta ymmärrätte jo tästä varmaan mitä tarkoitan."
No et vaadi liikaa. Empatiakyvyttömät, tavalla tai toisella huonosti käyttäytyvät miehet eivät yksinkertaisesti ole parisuhdekelpoisia oikein kenellekään, paitsi ehkä kaltaisilleen.
Mutta minä siis vaadin noiden asioiden suhteen paljon. Yksikin mykkäkoulu mieheltä niin alan miettimään eroa. Yksikin ovet paukkuen paikalta häipyminen erimielisyyden tullessa niin alan miettimään eroa. Yksikin miehen aloittama vänkääminen (jossa mies ei rauhallisesti ja kunnolla perustele kantaansa) niin alan miettimään eroa. Jne.
ApYmmärrän sinua ap täysin, olen samaa mieltä. En voisi seurustella tuollaisten kanssa (enää!) koska se on niin vastenmielistä käytöstä ja itse haluan aina selvittää asiat toista kunnioittaen. Mielenterveys horjuu jos joutuu sietää ovien paiskomista, mykkäkoulua, huutoa, kiukuttelua.
N30
Kyllä, juuri noin. Mutta minulle käy myös niin, että ihastumiseni ja rakastumiseni katoaa, jos joudun yhtään sietämään vaikka kiukuttelua tai mykkäkoulua. Eikä ne tunteet palaa enää takaisin. Eli minun on mahdoton silloin jatkaa suhdetta.
Ap
Onko "mykkäkoulu" sulle triggeri vai osaatko erottaa milloin toinen tarttis tilaa miettiä jotain asiaa, jotta voi reagoida siihen rakentavasti ja milloin kettuilee? Voiko olla, et mitä sä näät mykkäkouluna, joku toinen hiukan erilaisella (hitaammalla?) temperamentilla varustettu nainen kattois, et aha, toinen vaan tarvii hetken tilaa, ei haittaa.
En tiiä mikä on tilanne. Saat toki vaatia mitä tarviit, ei siinä mitään. Mut jos vastaan tulee vain huonoja ihmisiä, niin voiskohan sun tavoissa tulkita toisten käytöstä myös olla jotain avarrettavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunneäly nyt vaan on erilainen kaikilla ihmisillä. Pitäisi myös puhua selkeästi niistä omiin tunteisiin vaikuttavista asioista, että joku voisi sinua ymmärtää. Ap:kin on varmaan huomannut, että ei oikein toimi, jos vaan olettaa, että toisen pitäisi ymmärtää tunne elämän liikkeitä.
Siis ööööh! Jos kuulisin jonkun 36-vuotiaan naisen sanovan potentiaalisesta tulevasta kumppanistaan, että "Ei haittaa, jos tällä on silmälasit", niin epäilisin kyllä olevani jonkun varhaisteinin seurassa, jolle silmälasit on SE juttu, joka jollain tavalla pitää ottaa esille:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Listasi perusteella et vaadi, mutta käytännössä kyllä.
Kutsut tunneälyksi ja henkiseksi kypsyydeksi toimintaa, jossa älyllisen rauhallisesti keskustellaan silloinkin, kun pettymys ja kiukku lyövät löylyä mielen kiukaalle. Silloin moni vetäytyy hetkeksi rauhoittumaan (oven paiskaamisella tai ilman).
Silloin sinä mietitkin jo eroa. Mielestäni tällainen toimintamalli ei osoita sinulta henkistä kypsyyttä tai tunneälyä, vaan ymmärtämättömyyttä.
Ihmisten temperamentit ja toimintatavat vaihtelevat. Herää kysymys, miksi tavallinen riitely on sinulle joku mörkö, joka tuo eroajatukset ja eron?
Pidän hyvänä asiana sitä, että esität (itsekriittisen) kysymyksen, kun olet huomannut tietyn kaavan jokaisessa parisuhteessasi. Mielestäni tätä dilemmaasi ei kuitenkaan pysty yksikään mies ratkaisemaan, olkoon hän kuinka "tunneälykäs ja henkisesti kypsä" tahansa.
Kannattaa aidosti miettiä omia varjoja ja lapsuuden perheen tapoja toimia. Millainen tunnesäätely oli sallittua, millainen ei? Kuulostaa että on tiukat normit ja kaipaat itsesi kaltaista rauhallista luonnetta/temperamenttia. Se on ihan ok, saa kaivata eikä tarvii tyyytyä siihen mitä ei kestä/halua.
Vierailija kirjoitti:
Siis ööööh! Jos kuulisin jonkun 36-vuotiaan naisen sanovan potentiaalisesta tulevasta kumppanistaan, että "Ei haittaa, jos tällä on silmälasit", niin epäilisin kyllä olevani jonkun varhaisteinin seurassa, jolle silmälasit on SE juttu, joka jollain tavalla pitää ottaa esille:D
Näitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meiltä miehiltä vaaditaan liikaa, tasa-arvon myötä kaikilla miehillä ei ole esim työtä ja miehillä myös on ongelmia elämässään. Välillä tuntuu siltä että naiset odottavat miehiltä samoja asioita kuin aikana jolloin ei tasa-arvoa ollut joka aiheuttaa ongelmia esim pariutumisessa.
Jos mies on pienituloinen/matalasti kouluttautunut niin sen on vaikea löytää kumppania koska naiset vaativat että miehellä on vähintään sama koulutustaso/yhteiskuntaluokka kuin naisella itsellään.
Ennen vanhaa miehet pariutui naisen kanssa yhteiskuntaluokasta välittämättä mutta miksi tasa-arvon aikana naiset eivät pariudu miehen kanssa joka kuuluu huonompaan yhteiskuntaluokkaan mihin nainen itse kuuluu?
Uteliaisuudesta miksi naisten pitäsi pariutua miehen (tai naisen) kanssa, joka on häntä alempaa sosiaaliluokkaa? - Sosiaaliluokka on toisaalta niin moniselitteine käsite, että korvasiin sen tässä kohtaa vain sanomalla kumppanin kanssa, joka ei mahdollistaisi lisä-arvoa. Eli miksi pariutua pariutumisen vuoksi?
Tai mikseivät naiset saisi odottaa, että miehellä on samansuuntainen koulutustaso, kuin heillä itsellään?
- Ei kaikilla naisillakaan ole työtä ja yhtä lailla naisille on erilaisia ongelmia elämässään. Mutta lääke näiden ongelmien poistamiseen tuskin on pariutuminen; yhtään väheksymättä ja aliarvioimatta sitä miten paljon hyvä ja vastavuoroinen parisuhde voi antaa.
Oikeastaan kysymykseni on vain miksi kenenkään tulisi pariutua sellaisen kanssa, joka ei itseä miellytä. Koulutus tai se onko toinen mukana työelämässä vai sen ulkopuolella (esimerkiksi opiskelemassa) ovat vain viite arvoja siitä, onko mahd. kumppanilla ja itsellä tarpeeksi yhteistä, jotta olisi luontevaa edetä yhdessä parisuheteseen.
Vaikka onhan heitäkin, jotka vaikuttavat täysin hyvin vastakkaisilta toisilleen ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi onnistuvat elämään yhdessä parisuhteessa.
Sinkkumies
Mistä niitä keskustelutaitoisia naisia oikein löytää. Sellaisia jotka haluavat myös kuulla miehen mielipiteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:stä tulee vähän sellaiset vibat, et on aika turvaton kiintymyssuhde kaiken oman tunneälynsä taustalla ja triggeröityy helposti toisten osoittamista negatiivisista tunteista. Samalla se turvaton malli ohjaa kuitenkin yhteen triggeröivien tyyppien kanssa. Turvallisemmalla mallilla oleva tyyppi antais vähän enemmän tilaa toisillekin tunteiden ja tunnetarpeidensa ilmaisuun, mut samalla olis ne rajat kuten ap:llakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltä miehiltä vaaditaan liikaa, tasa-arvon myötä kaikilla miehillä ei ole esim työtä ja miehillä myös on ongelmia elämässään. Välillä tuntuu siltä että naiset odottavat miehiltä samoja asioita kuin aikana jolloin ei tasa-arvoa ollut joka aiheuttaa ongelmia esim pariutumisessa.
Jos mies on pienituloinen/matalasti kouluttautunut niin sen on vaikea löytää kumppania koska naiset vaativat että miehellä on vähintään sama koulutustaso/yhteiskuntaluokka kuin naisella itsellään.
Ennen vanhaa miehet pariutui naisen kanssa yhteiskuntaluokasta välittämättä mutta miksi tasa-arvon aikana naiset eivät pariudu miehen kanssa joka kuuluu huonompaan yhteiskuntaluokkaan mihin nainen itse kuuluu?Uteliaisuudesta miksi naisten pitäsi pariutua miehen (tai naisen) kanssa, joka on häntä alempaa sosiaaliluokkaa? - Sosiaaliluokka on toisaalta niin moniselitteine käsite, että korvasiin sen tässä kohtaa vain sanomalla kumppanin kanssa, joka ei mahdollistaisi lisä-arvoa. Eli miksi pariutua pariutumisen vuoksi?
Tai mikseivät naiset saisi odottaa, että miehellä on samansuuntainen koulutustaso, kuin heillä itsellään?
- Ei kaikilla naisillakaan ole työtä ja yhtä lailla naisille on erilaisia ongelmia elämässään. Mutta lääke näiden ongelmien poistamiseen tuskin on pariutuminen; yhtään väheksymättä ja aliarvioimatta sitä miten paljon hyvä ja vastavuoroinen parisuhde voi antaa.
Oikeastaan kysymykseni on vain miksi kenenkään tulisi pariutua sellaisen kanssa, joka ei itseä miellytä. Koulutus tai se onko toinen mukana työelämässä vai sen ulkopuolella (esimerkiksi opiskelemassa) ovat vain viite arvoja siitä, onko mahd. kumppanilla ja itsellä tarpeeksi yhteistä, jotta olisi luontevaa edetä yhdessä parisuheteseen.
Vaikka onhan heitäkin, jotka vaikuttavat täysin hyvin vastakkaisilta toisilleen ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi onnistuvat elämään yhdessä parisuhteessa.
Sinkkumies
Ei tietenkään pidä mutta miksi naiset ei pariudu alempitasoisemman miehen kanssa kun taas miehet pariutuu? Tasa-arvon myötä naisten asenteet ei ole muuttunut joten miksi ei ole?
Naiset ovat saavuttaneet tasa-arvon mutta miksi naisten asenteet miehiä kohtaan ovat yhtä sieltä 1950 luvulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltä miehiltä vaaditaan liikaa, tasa-arvon myötä kaikilla miehillä ei ole esim työtä ja miehillä myös on ongelmia elämässään. Välillä tuntuu siltä että naiset odottavat miehiltä samoja asioita kuin aikana jolloin ei tasa-arvoa ollut joka aiheuttaa ongelmia esim pariutumisessa.
Jos mies on pienituloinen/matalasti kouluttautunut niin sen on vaikea löytää kumppania koska naiset vaativat että miehellä on vähintään sama koulutustaso/yhteiskuntaluokka kuin naisella itsellään.
Ennen vanhaa miehet pariutui naisen kanssa yhteiskuntaluokasta välittämättä mutta miksi tasa-arvon aikana naiset eivät pariudu miehen kanssa joka kuuluu huonompaan yhteiskuntaluokkaan mihin nainen itse kuuluu?Uteliaisuudesta miksi naisten pitäsi pariutua miehen (tai naisen) kanssa, joka on häntä alempaa sosiaaliluokkaa? - Sosiaaliluokka on toisaalta niin moniselitteine käsite, että korvasiin sen tässä kohtaa vain sanomalla kumppanin kanssa, joka ei mahdollistaisi lisä-arvoa. Eli miksi pariutua pariutumisen vuoksi?
Tai mikseivät naiset saisi odottaa, että miehellä on samansuuntainen koulutustaso, kuin heillä itsellään?
- Ei kaikilla naisillakaan ole työtä ja yhtä lailla naisille on erilaisia ongelmia elämässään. Mutta lääke näiden ongelmien poistamiseen tuskin on pariutuminen; yhtään väheksymättä ja aliarvioimatta sitä miten paljon hyvä ja vastavuoroinen parisuhde voi antaa.
Oikeastaan kysymykseni on vain miksi kenenkään tulisi pariutua sellaisen kanssa, joka ei itseä miellytä. Koulutus tai se onko toinen mukana työelämässä vai sen ulkopuolella (esimerkiksi opiskelemassa) ovat vain viite arvoja siitä, onko mahd. kumppanilla ja itsellä tarpeeksi yhteistä, jotta olisi luontevaa edetä yhdessä parisuheteseen.
Vaikka onhan heitäkin, jotka vaikuttavat täysin hyvin vastakkaisilta toisilleen ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi onnistuvat elämään yhdessä parisuhteessa.
Sinkkumies
Ei tietenkään pidä mutta miksi naiset ei pariudu alempitasoisemman miehen kanssa kun taas miehet pariutuu? Tasa-arvon myötä naisten asenteet ei ole muuttunut joten miksi ei ole?
Naiset ovat saavuttaneet tasa-arvon mutta miksi naisten asenteet miehiä kohtaan ovat yhtä sieltä 1950 luvulta?
Mitä tuo "alempitasoinen mies" antaisi ja mahdollistaisi naiselle tai naisen elämään? - "Alempitasoisellakin" naisella on/ naisen kautta varmasti varmistuu jotain mitä mies kokee/ tuntee saavnsa. Vaan mitä, niin onkin jo vaikeampi vastata.
- Jos tilastoja on uskaominen, niin osa meistä miehistä on elintavoiltaa ja elmänlaadultaan lähempänä naista kuin 2. miestä.
Entä mitä tasa-arvoa se, että tonen on "ylempiarvoinen" ja toinen "vähempi arvoinen"?
PS: Minusta on tylsää käyttää ilmaisuja alempi tai yelmpi arvoinen kumppani(ehdokas)
Sinkkumies
Hyvät miehet on jo varattuja. Ja hyväksi miehen tekee juuri se korvienväli, vaikka u lit muuta luulee.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään pidä mutta miksi naiset ei pariudu alempitasoisemman miehen kanssa kun taas miehet pariutuu? Tasa-arvon myötä naisten asenteet ei ole muuttunut joten miksi ei ole?
Naiset ovat saavuttaneet tasa-arvon mutta miksi naisten asenteet miehiä kohtaan ovat yhtä sieltä 1950 luvulta?
Vasta viimeiset pari sukupolvea ovat olleet niin vapaita sääty-yhteiskunnan rakenteista, että on voitu naida eri yhteiskuntaluokista olevia. Suuret ikäluokat eli ns. Boomerit olivat ensimmäinen ikäluokka, joilla yhteiskuntaluokat selvästi sekoittuivat ja tuli mahdolliseksi mennä naimisiin myös eri yhteiskuntaluokista tulevia puolisoita. Tätä ennen se olisi ollut ennenkuulumatonta. Oli hyvin harvinaista, että rikkaan talollisen tytär tai virkamiesperheen tytär olisi mennyt rengin kanssa naimisiin. Siis vielä joskus ennen sotia. Muutos lähti käyntiin sotien jälkeen ja yleisen koulutustason noustessa. Suomessa ei yhteiskuntaluokkia oikeastaan enää edes ole, ne rakenteet on sortuneet.
En oikein käsitä, mistä sinulle on tullut tuollainen käsitys, että joskus ennenvanhaan naiset olisivat menneet naimisiin kenen kanssa vaan tulotasosta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Ei sellaista aikaa ole ollut ennenvanhaan, nykyään on. Nykyäänhän perhetausta ei enää vaikuta parinvalintaprosessinsa juurikaan, vaan enemmän muut tekijät kuten henkilökohtaiset mieltymykset.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Hyvät miehet on jo varattuja. Ja hyväksi miehen tekee juuri se korvienväli, vaikka u lit muuta luulee.
Ohis Joskus niinä aikoina kun en ollut oppinut nauttimaan sinkkuelostani, niin minusta tuntui hyvin pahalta ja sisälläni mylleris kateus ja katkeruuden orastava siemen.
Miksikö? - Koska minusta tuntui, että asiat ikäänkui kasautuivat ja kertyivät. Ne miehet, jotka olivat ennättäneet parisuhteeseen niin jos heidän parisuhteensa päättyi syystä tai toisesta, niin moni heistä vaikutti löytävän ja saavan mahdolliuuden elää ja olla parisuhteessa uudemmankin kerran (tai kertoja). Kun taas itse eli ja oli sinkkuna.
Ja olemalla samanaikaisesti itse tiedoton ja ymmärtämätön siitä, mitä itsessä on/ oli sellaista, joa esti löytämästä ja kohtaamasta häntä, jonka kanssa olisi saattanut edetä muutoinkin kuin huomata olevansa parhaimmassakin (tai kuinka vaiin, joskus myös pahimmassa) tapauksessa nainen kanssa "vain" kaveri tai, joidenkin kanssa jopa ystävä.
Kun olsi ollut liian yksinkertaita selittää asiaa vain esimerkiksi huonolla onnella ja tuurilla.
- Paljon, hyvin paljon on antanut, että olen saanut naisia muutoin läheisikisi kavereiski ja ystäviksi jne. mutta ei se tai ne mielestäni kuitenkaan sama asia, kuin mahdollsiuus olla ja elää vastavuorosiessa ja välittävässä parisuhteessa. - Eiväthän nämä asiat ole edes mielestäni vastakkaiset.
Alue: Aihe vapaa
Niin, aikuisen ihmisen olisi kauhean kiva olla elämän varrella oppinut esim. sen, että tunteitaan voi sanoittaa ääneen. Voi vaikka kertoa puolisolle, että minulla on nyt vähän hankala olo, ja tarvitsen omaa tilaa/ aikaa sen selvittämiseen. Että jospa nyt olen vaikks tunnin itsekseni tuolla ... sohvalla kuulokkeet päässä. Tämä johtuu varmaan töistä/tädistäni/rahatilanteesta, mutta jutellaan sitten kun olen vähän ehtinyt miettiä.
JA tuota nimenomaan sitten pitäisi toisen osta myös kunnioittaa. Tuttavani tulee päälle kuin nurkkaan ajettu rotta jos tuollaista yrittää, hän on sanavalmis ja sivaltava kieli kyllä ampuu täyslaidallisen äkkiä. Hänenkin pitäisi opetella ottamaan aikalisä.
Yksi puoliso mökötti ja murjotti, huomautin hänelle että se on minusta henkistä väkivaltaa, jos "kostaa" asioita tuolla tavalla. Ilman että edes tiedän miksi.
Kolmas tuttava suutuksissaan laukoo kanssa todella satuttavia asioita, eikä jotenkin ajattele, että niitä ei koskaan saa enää sanomattomiksi. Hetken huumassa vaan koheltaa.
Itse olen aika herkkä, ja taipumus on hypätä tunnejunaan samantien. Itsetunto ulisee jo loukkaantuneena ja koitan siinä sitten pitää henkisen komeron ovea kiinni, että älä nyt hitto vie ala ulisemaan, tässä ole mitään hätää... Raaaaaaaauhoitu. Raaaauhoitu. No nyt se korotti ääntään/sanoi jotain aivan älytöntä, fuuuu ja sitten mennään.
Nykyisen kumppanin kanssa on muutama kerta tässä parin vuoden aikana huudettu kunnolla. Yleensä ollut alkoholia hieman nautittuna ja ollaan kaksin. Ilta on eskaloitunut riitaan, jossa huudetaan. Aamulla koitetaan sitä vatvoa, ja yleensä seuraavaan iltaan mennessä on homma taputeltu, monella erätauolla.