Lue keskustelun säännöt.
Yksityisyydensuoja mielenterveyspalveluissa: potilastietojen avoin saatavuus koko terveydenhuollon henkilöstölle ongelma
14.07.2023 |
Haluaisin herättää keskustelua mielenterveyspalveluiden potilasjärjestelmien tietoturvasta ja siitä, miten arkaluontoisia keskusteluja voidaan käydä psykiatrisen lääkärin tai hoitajan kanssa. Olen huomannut, että potilasjärjestelmiin kirjatut tiedot ovat kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden saatavilla, mikä herättää kysymyksiä yksityisyyden suojaamisesta. Tiedustelin asiaa vielä erikseen terveyskeskuksestani ja terveydenhoitalueemme järjestelmässä Mediatrissa ei ole mitään mahdollisuutta rajoittaa stigmatisoivien kirjausten näkyvyyttä tai saatavutta. JA tässä kohtaa on aivan turha tulla valehtelemaan, etteivät terveydenhuollon ammattilaiset katsele kuin niitä tietoja, mitä hoidossa tarvitsevat. Aivan turha on luulla, ettei ko. ammattikuntaan kuuluisi uteliaita ihmisiä. Jos tietoja urkitaan ja käytetään väärin, on vahinko jo tapahtunut - siinä eivät enää ylilääkärin anteeksipyynnöt tai korvaukset auta.
Toisin sanoin, jos menet vaikka päivystykseen katkenneen käden takia, niin lääkärillä on oikeus katsoa sinun rekisterissä olevat merkintäsi. Myös ne merkinnät, joissa kerrot psykiatrille synkimpiä salaisuuksiasi.
Erityisesti asuessani pienellä paikkakunnalla, on hyvin todennäköistä, että päivystyksessä tai muissa terveydenhuollon tilanteissa kohtaan tuttuja lääkäreitä tai hoitajia. Esimerkiksi, jos soitan rokotusaikaa, niin naapurissa asuva lähihoitaja Seija, joka hoitaa puhelinvaihdetta, näkee kaikki terveystietoni. Tällaisten tietojen leviäminen selvästi vaikuttaisi yhteiskunnalliseen asemaani.
Tämä herättää huolen siitä, miten arkaluonteisia, leimaavia ja mahdollisesti yhteiskunnallista statusta alentavia potilastietoja voidaan pitää salassa. Miksei mielenterveyspalveluissa voisi puhua asioista, jotka eivät olisi automaattisesti jaettavissa kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten kesken? Eikö yksilöllisyyden ja luottamuksellisuuden tule olla ensisijaisia myös mielenterveyspalveluissa? Eikö vastaanotolla todellakaan voi puhua muuta, kuin mitä olisi valmis kirjoittamaan Hesarin etusivulle?
Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia tästä aiheesta. Miten te koette potilastietojen jakamisen laajasti terveydenhuollon ammattilaisten kesken? Onko teillä ehdotuksia tai näkemyksiä siitä, miten potilaiden yksityisyys ja arkaluonteisten tietojen suojaaminen voitaisiin parantaa? Otetaan tämä keskustelu käyntiin ja jaetaan näkemyksiä!
Kommentit (459)
Vierailija kirjoitti:
Omakannassa ei taida edes olla mitään erillistä psyk.lehteä? Ei ainakaan minkäänlainen jaottelu näy asiakkaana.
Asiakasnäkymästä en tiedä kun itselläni ei ole käyntejä psykiatrisen puolella, mutta ammattilaisena kun avaa Kanta-arkiston, kysytään että avataanko myös psyk-kirjaukset. Näihin vastaa EI, jos ei erikseen olla etsimässä tietoa psykiatrisesta tilanteesta. Joskus siihenkin on perusteltu syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vähän aikaa sitten oli hallituspuolueiden puheenjohtajien terveystietoja katseltu. Kyllä nämä vaan kiinnostavat kun niihin on mahdollisuus. Tilaisuus tekee varkaan. Tämä on vakava yhteiskunnallinen ongelma ja eihän vakoojaa kiinnosta, että kysytäänkö kysymys, haluatko päästä tietoihin. Ihan naurattaa tällainen naiiviuden taso, ei voi olla todellista, kuinka pihalla terveydenhoidon turvallisuusasioista päättävät voivat Suomessa olla.
Olen päättänyt päättömien Omakannan kirjausten vuoksi lopettaa yleisellä terveyspuolella käynnit. Siellä on sellaisia valheita että silmät vain pyöri päässä raivosta kun niitä luin, täysin epäluotettava laitos. Esimerkiksi ylilääkärin sijaisena toiminut lääkäri kirjasi että oli soittanut minulle 2 kertaa enkä ollut vastannut. No ei soittanut kertaakaan kun luonnollisesti olin luuri kädessä koko ajan odottamassa. Jouduin itse selvittelemään asiaa ja sh laittoi uuden soittoajan. Soittoa ei taaskaan kuulunut luvattuna aikana ja kävin lopulta vessassa.... no eiköhän silloin puhelin hälyttänyt, mutta vain neljä hälyä niin etten ehtinyt vastata. Kirjannut oli taas että soitti kaksi kertaa!
Tässä leimattiin minut jotenkin yhteistyökyvyttömäksi ja epävakaaksi vain siksi että ylilääkäri sai puhdistaa maineensa valheella. Ja jos ylilääkäri valehtelee näin pienessä asiassa, mitä ne isot rikkeet ovatkaan kun käyttäytyä saa miten lystää. En koskaan erehtyisi kertomaan tuolle laitokselle yhtään mitään jota voitaisiin mahdollisesti käyttää mua vastaan, näyttää olevan niin helppoa leimata ihminen aiheetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että psyk. kirjaukset ovat arkaluonteisia kirjauksia, joiden näkyvyys on rajoitettu. Jos jossain ei näin ole niin yhteys tietosuojavastaavaan. Kaikkea ei tarvitse potilaista tietää/kaivella.
Kuten viestiketjusta käy ilmi niin osalla paikkakuntia nämä todella ovat salattuja. Ilmeisesti pohjoiskarjalassa näkyvät kaikille.
Missään paikassa eivät ole salattuja, vaan pääsy on pelkän kysymyksen takana, johon vastaamalla kyllä, tiedot näkyvät. Tämän kun tietää niin kannattaa kaksi kertaa miettiä, että käykö Suomessa terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!
Sama. Olin terapiassa avautunut ummet lammet ja sitten näin omakannasta, että sinne oli lähes sanasta sanaan kirjattu kaikki mitä olin sanonut! Tuntui siltä kuin terapeutti olisi naiiviuttaan juoruillut luottamuksella kertomiani asioita eteen päin. Keskeytin hoitosuhteen samantien. Ei tuollaisen tiedostaen pysty terapiassa enää kuin kaunistelemaan asioitaan tai juttelemaan säästä.
Yhden insidenssin yhteydessä minulla oli pakkoajatuksia ja minua pidettiin hulluna. Kerroin PELKÄÄVÄNI, että jos menen korkeisiin paikkoihin hyppään sieltä alas, ja siksi pelkäsin korkeita paikkoja. Tiedoissani lukee "AIKOO hypätä korkealta alas". Jälkeen päin oli turha yrittää korjata, sillä minua pidettiin hulluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvänen aika. Pääsy on kysymyksen päässä, mutta nämä on silloin tarkasti valvottavia asioita. Hoitajilla ei ole mitään asiaa psyk. Kirjauksiiin, lääkäri voi niitä katsoa hoitoon liittyen. Näihin lehtiin on kyllä tarkka valvonta olemassa, ei niitä huvikseen katsota.
Vierailija kirjoitti:
Nyt joku aloitteellinen ja ahkera laatimaan tästä tärkeästä aiheesta kansalaisaloite!
On täysin sietämätöntä, että sinun salaisimpia ja yksityisimpiä asioita kuten terapia/psykiatri/psykologi tietojasi tai lääkereseptien tietoja voi yleisesti lukea kuka tahansa yleislääkäri tai hoitaja kun satut käymään hoidattamassa kipeää polvea tai hammasta.
Uteliaisuudelta ei pelasta ammattistatus tai koulutuskaan.
Emme voi jättää näin vakavaa ja tärkeää asiaa vain ihmisen oman moraalin/moraalittomuuden ratkaistavaksi.
Jos tämä on niin kipeä ja vakava ongelma, sitten tekemään!
Ei voi odottaa että joku muu hoitaa asian puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iät ja ajat ollut Kannassa tietojen luovutuskielto. Joka kerta terveydenhuollossa on nuristu siitä ja vedottu siihen, että ilman lupaa tieto ei kulje esim. hätätilanteessa. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut asian olevan toisin. Jouduin kerran epileptisen kohtauksen saatuani päivystykseen. Olin kohtauksen jälkeen aivan tokkurassa, mutta hoitaja tuli kysymään minulta reseptilääkkeistä X ja Y, ovatko vielä minulla käytössä ja millaisella annostuksella niitä syön. Joku noista taisi olla joku antibiootti tms, joka oli määrätty ohimenneeseen vaivaan melko pitkä aika sitten. En siis ollut itse tietoja kertonut, vaan olivat etsineet ne. Nuo tiedot siis saa kyllä kaivettua ns. hätätilanteessa esiin, ihan ilman potilaan lupaakin.
Ai että kaipaan aikoja, jolloin kaikki nämä tiedot olivat paperilla, eikä missään valtakunnallisessa järjestelmässä kaikkien katseltavana.
Silloin ne olivat konkreettisesti sairaalan arkistossa, jossa arkistonhoitaja olisi voinut lukea niitä koska tahansa ilman että edes, jäi kiinni jos malttaa pitää suunsa kiinni. Suurinta osaa hoitoalan ihmisiä potilastiedot eivät edes jaksa kiinnostaa, koska niitä tulee pitkin päivää vastaan niin paljon.
Nykyhoitajilla on niin kiire, etteivät ehtisi varastossa pyörimään. Siksi nuo paperiset arkistot olisi hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!Sama. Olin terapiassa avautunut ummet lammet ja sitten näin omakannasta, että sinne oli lähes sanasta sanaan kirjattu kaikki mitä olin sanonut! Tuntui siltä kuin terapeutti olisi naiiviuttaan juoruillut luottamuksella kertomiani asioita eteen päin. Keskeytin hoitosuhteen samantien. Ei tuollaisen tiedostaen pysty terapiassa enää kuin kaunistelemaan asioitaan tai juttelemaan säästä.
Yhden insidenssin yhteydessä minulla oli pakkoajatuksia ja minua pidettiin hulluna. Kerroin PELKÄÄVÄNI, että jos menen korkeisiin paikkoihin hyppään sieltä alas, ja siksi pelkäsin korkeita paikkoja. Tiedoissani lukee "AIKOO hypätä korkealta alas". Jälkeen päin oli turha yrittää korjata, sillä minua pidettiin hulluna.
Kysykää psykoterapeutiltanne mihin hän kirjaa. Yleensä psykoterapeutit eivät työskenteöe julkisella sektorilla eikä todeölakaan tevryskeskuksissa. Itse olen psyk.puolen hoitaja ja siis kirjaan itse psyk.papereihin. En ole koskaan nähnyt mitään terapeuttien kirjauksia. Näissä voi kai olla paikkakuntakohtaisia eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on myös kansallisen turvallisuuden kysymys. Jos valmistelisin sotilaallista hyökkäystä Suomeen, alkuvalmisteluiden osana kävisin katsomassa esi erkiksi kenraalien ja joukko-osastojen komentajien tiedot kannasta. Siviilipuolellakin on ihmisiä, joiden tiedot voisivat kiinnostaa.
Jokainen hakkeri tietää, mihin kaikki tuo data on kerätty. Ja jos hakkerointi ei onnistu, täytyy vain lahjoa joku, jolla on pääsy tietoihin, ja vaikka tarjota uutta henkilöllisyyttä. Tai voi kidnapata jonkun lääkärin lapset ja alkaa kiristää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin muutama vuosi sitten Terveystalon yksityisellä gynellä tarkastuksessa ja keskustelemassa ehkäisyasioista. Gyne katsoi tietojani koneelta ja kysyi, onko työterveyden psykologikäynneistä ollut apua. Ihmettelin kysymystä ja hän sanoi, että niin kun täältä näkyy nämä käynnit. Olin siis käynyt työterveyspsykologilla useamman kerran juttelemassa työpaikkakiusaamisesta, jota olin työpaikalla kohdannut. Vastasin gynelle lyhyesti, että on ollut hyviä käyntejä ja vaihdoin aihetta. Tuntui kurjalta, sillä nuo psykologikäynnit eivät millään lailla liittyneet gynekäyntiini eikä tarvetta noiden tietojen katsomiselle olisi ollut.
Mielestäni potilaalla pitäisi olla oikeus piilottaa käynteihin liittyvät tarkemmat tiedot. Sitten erillisellä luvalla voisi antaa tiedot vapaasti jaettavaksi sellaisille hoitaville tahoille, jotka liittyvät toisiinsa.
Mehiläisessä sama juttu. Työterveys näkee yksityisen puolen käynnit. Lääkäriä täytyisi erikseen pyytää piilottamaan tiedot muilta lääkäreiltä, mutta asiakkaana ei tiedä, onko niin tehty vai ei. Jouduin siksi vaihtamaan yksityiset käynnit muualle. Terveystalossa voi firman sivuille kirjautumalla tehdä rajoituksia tietojen näkyvyyteen, ainakin periaatteessa.
Mehiläisessä asiakas voi pyytää, että työterveyden käyntikirjaukset eivät näy yleislääkäreille. Siellä on tietosuojatäppä potilsstietojärjestelmässä, josta tämän saa mahdollistettua. Pyytäkää tietosuojalomake täytettäväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi psyk. sairaanhoitaja kirjasi terapiakäynnit omakantaan tyyliin "Kertoo avoimesti asioistaan. Puhuu menneisyydestä, muistaa hyvin asioita."
Toisella hoitajalla hieman sanaisampi arkku: "Kertoo syvästi häpeävänsä menneisyyttään, jossa on harrastanut salaa seksiä ukkomiesten kanssa, mm. tätinsä uuden miehen kanssa kertoo uutenavuotena pelehtineen. Kertoo, ettei täti tiedä asiasta, harkitsee kertomista. Pelkää mitä tapahtuu väleilleen serkkujensa kanssa, joista pitää kovasti. Pelkää, että joku saa tietää. Kertoo peittelevänsä sisäistä haurauttaan irtoseksillä. Vakiintuneessa suhteessa pelkäisi, että sisäinen hauraus lopulta paljastuisi. Kertoo pelkäävänsä tätä paljastumista enemmän kuin kuolemaa."
Minulla on muutamia oikein hyviä kokemuksia psykologien kanssa. Olen pyytänyt, että Kantaan kirjataan käynnin tiedot hyvin yleisluontoisesti.
"Jenni tulee sovitusti käynnille. Keskustelemme Jennin lapsuudenperheestä ja vuorovaikutuksesta Jennin äidin kanssa. Jenni reflektioi asioita johdonmukaisesti. Sovitaan seuraava käyntiaika kahden viikon päähän."
Kaikki psykologit ovat tähän suostuneet, osa on jopa lukenut etukäteen kirjauksensa ja kysynyt, sopiiko tämä. Kannattaa kysyä, monet psykologit ymmärtävät näiden merkintöjen yksityisyyden päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika. Pääsy on kysymyksen päässä, mutta nämä on silloin tarkasti valvottavia asioita. Hoitajilla ei ole mitään asiaa psyk. Kirjauksiiin, lääkäri voi niitä katsoa hoitoon liittyen. Näihin lehtiin on kyllä tarkka valvonta olemassa, ei niitä huvikseen katsota.
Ihmettelen myös vähän tätä porua eikö kelan työntekijöilläkin ole pääsy kaikkiin tietoihin. Sieltähän psykoterapien korvauspäätös tulee ja jatkoa varten sinne tehdään raportti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon terveyskeskukseasa töissä, siellä ainakin järjestelmä kysyy, että aukastaanko suojatut/salatut lehdet (psykiatria) ja vastaan aina että ei, paitsi jos on kyseessä esim psyyken lääkkeen uusinta, sillon aukasen psyn lehdet ja haen hakutoiminnolla, löytyykö siitä lääkkeestä mitä kirjauksia, jotta voin uusia lääkkeen. Mutt jos on flunssa tai muuta, en aukase psy-lehtiä ja ainakin kollegoiden olen ymmärtänyt näin myös tekevän, ei niitä psy-kirjauksia tarvi tai saa lukea jos ei ole asiallista syytä siihen.
Mutta ilmeisesti siis tiedät niiden psyk. puolen kirjausten olemassa olon avaamatta lehteä? Ja saat sen halutessasi auki? Eli voisit uteliaisuuksissasi ne katsoa?
Kyllä, se näyttää että niitä lehtiä on, mutta en kyllä mene katsomaan uteliaisuuksissani, en todellakaan itse halua. Jos on tuttu ihminen tullut listalle (missä tahansa syystä kiireettönään hoitoon) mä sanon hoitajalle tai sihteerille, että en halua tuttuussyistä hoitaa häntä (oli syy mikä tahansa) eli mä ainakaan en suostu edes uusimaan tutun ihmisen reseptejä, kun en halua mennä lukemaan tietoja. Ja en halua lukea kenenkään psy-tekstejä, en uteliaisuudesta ja toisekseen, kun uusin reseptejä, on tuo aika usein jo ylityöaikaa ja haluan nopeasti päästä eteenpäin eli luen tekseistä kaikkien lääkkeiden kohalta, että lääke varmasto edelleen on käytössä ja että on syy miksi se on käytössä.
En tiedä muista työntekijöistä, mutta minua se ei kyllä kiinnosta jos siellä on psy-lehtiä, en tee diagnooseja tai hoitopäätöksiä sen pohjalta. Oon aiemmin ollut psykiatrian erikoissairaanhoidossa muutaman vuoden töissä ja siellä ainakin oon myös halunnu ihmisten fyysisiä sairauksia hoitaa (tai löytää, esim kontrolloimalla verikokeissa sokereita jne) ja minusta psyykkiset sairaudet ei muuhun hoitoon vaikuta, paitsi esimerkiksi jos tulee järjestää lisätukea sairauden hoitoon, jos esimerkiksi oma toimintakyky on huonontunut.
Työterveyshuolto tuntuu olevan sellainen, joka ilmeisesti näkee kaikki. Itsekin olin joskus työterveydessä nivelvaivan vuoksi. Tekstissä luki käyntejä psyk.sh.lla ja en tätä itse sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iät ja ajat ollut Kannassa tietojen luovutuskielto. Joka kerta terveydenhuollossa on nuristu siitä ja vedottu siihen, että ilman lupaa tieto ei kulje esim. hätätilanteessa. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut asian olevan toisin. Jouduin kerran epileptisen kohtauksen saatuani päivystykseen. Olin kohtauksen jälkeen aivan tokkurassa, mutta hoitaja tuli kysymään minulta reseptilääkkeistä X ja Y, ovatko vielä minulla käytössä ja millaisella annostuksella niitä syön. Joku noista taisi olla joku antibiootti tms, joka oli määrätty ohimenneeseen vaivaan melko pitkä aika sitten. En siis ollut itse tietoja kertonut, vaan olivat etsineet ne. Nuo tiedot siis saa kyllä kaivettua ns. hätätilanteessa esiin, ihan ilman potilaan lupaakin.
Ai että kaipaan aikoja, jolloin kaikki nämä tiedot olivat paperilla, eikä missään valtakunnallisessa järjestelmässä kaikkien katseltavana.
Silloin ne olivat konkreettisesti sairaalan arkistossa, jossa arkistonhoitaja olisi voinut lukea niitä koska tahansa ilman että edes, jäi kiinni jos malttaa pitää suunsa kiinni. Suurinta osaa hoitoalan ihmisiä potilastiedot eivät edes jaksa kiinnostaa, koska niitä tulee pitkin päivää vastaan niin paljon.
Nykyhoitajilla on niin kiire, etteivät ehtisi varastossa pyörimään. Siksi nuo paperiset arkistot olisi hyvä juttu.
Luultavasti veisi hoitajan tai muun henkilöstön aikaa etsiä tietoja, mikä pitkittäisi jonoja ja lisäisi hoitovirheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon terveyskeskukseasa töissä, siellä ainakin järjestelmä kysyy, että aukastaanko suojatut/salatut lehdet (psykiatria) ja vastaan aina että ei, paitsi jos on kyseessä esim psyyken lääkkeen uusinta, sillon aukasen psyn lehdet ja haen hakutoiminnolla, löytyykö siitä lääkkeestä mitä kirjauksia, jotta voin uusia lääkkeen. Mutt jos on flunssa tai muuta, en aukase psy-lehtiä ja ainakin kollegoiden olen ymmärtänyt näin myös tekevän, ei niitä psy-kirjauksia tarvi tai saa lukea jos ei ole asiallista syytä siihen.
Mutta ilmeisesti siis tiedät niiden psyk. puolen kirjausten olemassa olon avaamatta lehteä? Ja saat sen halutessasi auki? Eli voisit uteliaisuuksissasi ne katsoa?
Kyllä, se näyttää että niitä lehtiä on, mutta en kyllä mene katsomaan uteliaisuuksissani, en todellakaan itse halua. Jos on tuttu ihminen tullut listalle (missä tahansa syystä kiireettönään hoitoon) mä sanon hoitajalle tai sihteerille, että en halua tuttuussyistä hoitaa häntä (oli syy mikä tahansa) eli mä ainakaan en suostu edes uusimaan tutun ihmisen reseptejä, kun en halua mennä lukemaan tietoja. Ja en halua lukea kenenkään psy-tekstejä, en uteliaisuudesta ja toisekseen, kun uusin reseptejä, on tuo aika usein jo ylityöaikaa ja haluan nopeasti päästä eteenpäin eli luen tekseistä kaikkien lääkkeiden kohalta, että lääke varmasto edelleen on käytössä ja että on syy miksi se on käytössä.
En tiedä muista työntekijöistä, mutta minua se ei kyllä kiinnosta jos siellä on psy-lehtiä, en tee diagnooseja tai hoitopäätöksiä sen pohjalta. Oon aiemmin ollut psykiatrian erikoissairaanhoidossa muutaman vuoden töissä ja siellä ainakin oon myös halunnu ihmisten fyysisiä sairauksia hoitaa (tai löytää, esim kontrolloimalla verikokeissa sokereita jne) ja minusta psyykkiset sairaudet ei muuhun hoitoon vaikuta, paitsi esimerkiksi jos tulee järjestää lisätukea sairauden hoitoon, jos esimerkiksi oma toimintakyky on huonontunut.
Ja tietoja ei saa mennä avaamaan, ovat erityissuojattuja tietoja. Näissä on valvonta ja nopeasti jäät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iät ja ajat ollut Kannassa tietojen luovutuskielto. Joka kerta terveydenhuollossa on nuristu siitä ja vedottu siihen, että ilman lupaa tieto ei kulje esim. hätätilanteessa. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut asian olevan toisin. Jouduin kerran epileptisen kohtauksen saatuani päivystykseen. Olin kohtauksen jälkeen aivan tokkurassa, mutta hoitaja tuli kysymään minulta reseptilääkkeistä X ja Y, ovatko vielä minulla käytössä ja millaisella annostuksella niitä syön. Joku noista taisi olla joku antibiootti tms, joka oli määrätty ohimenneeseen vaivaan melko pitkä aika sitten. En siis ollut itse tietoja kertonut, vaan olivat etsineet ne. Nuo tiedot siis saa kyllä kaivettua ns. hätätilanteessa esiin, ihan ilman potilaan lupaakin.
Ai että kaipaan aikoja, jolloin kaikki nämä tiedot olivat paperilla, eikä missään valtakunnallisessa järjestelmässä kaikkien katseltavana.
Silloin ne olivat konkreettisesti sairaalan arkistossa, jossa arkistonhoitaja olisi voinut lukea niitä koska tahansa ilman että edes, jäi kiinni jos malttaa pitää suunsa kiinni. Suurinta osaa hoitoalan ihmisiä potilastiedot eivät edes jaksa kiinnostaa, koska niitä tulee pitkin päivää vastaan niin paljon.
Nykyhoitajilla on niin kiire, etteivät ehtisi varastossa pyörimään. Siksi nuo paperiset arkistot olisi hyvä juttu.
Luultavasti veisi hoitajan tai muun henkilöstön aikaa etsiä tietoja, mikä pitkittäisi jonoja ja lisäisi hoitovirheitä.
Luultavasti tukisi luottamuksellisuutta ja saisi potilaat kertomaan asioiden oikeamman laidan ja siten hoitotulos parantuisi. Myös vanhoja merkintöjä ei kerkiäisi syynätä niin tarkoin joten ne ei aiheuttaisi näitä ennakkoasenteita niin paljoa ja helposti, vaan keskittyttäisiin tähän päivään ja ttilantreseen. Aivan kuten ennen olikin, en muista paperiarkisto aikana olleen tällaista yleistä epäluottamusta ja tyytymättömyyttä terveysjärjestelmää kohtaan.
Lääkitys on pakko saada tietää koska useilla lääkkeillä on yhteisvaikutuksia ! Vai sokkonako niitä pitäisi määrätä?!???????