Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni voi aidosti väittää että parisuhteen muodostamisessa sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on olemassa ihmistä, joka olisi valmis "antamaan mahdollisuuden" ihan kenelle tahansa joka tulee iskemään, vaan kyllä aina ensimmäisenä jokainen katsoo riittääkö ulkonäkö. Se tietysti riippuu täysin ihmisestä minkä ulkonäön kokee riittäväksi. Mitä paremman näköinen ihminen on itse, sitä korkeammalla rima yleensä on.
Minä olen, eikä luonteenkaan ole tarvinnut miellyttää.
Miksi ihmeessä? Nyt kiinnostaisi tietää minkä näköinen olet itse. Jos arvaan oikein niin omakaan ulkonäkösi ei ole sinulle kovin tärkeää.
Tietysti oma ulkonäköni on tärkeä minulle, muiden ulkonäöstä en ole kiinnostunut. Jokainen on mitä on. Ei se toisen ulkonäkö omaani liity mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen, joka on erehtynyt hurmaantumaan ulkoisesti komeaan mutta sellaiseen, jolla oli elkeet kuin pedolla. Ja sen me jo tiedämmekin, että kauneus on katoavaa. Kun löytää sellaisen kumppanin, jonka kanssa aikoo viettää vanhuuttaan, ei ulkonäkö paljonkaan merkitse.
Sisäinen kauneus on itselleni tärkeämpää, mutta ulkoisellakin on kyllä väliä. Eli vain sisäinen kauneus ei itselleni kelvannut... Tässä totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä eläisi ikävän ihmisen kanssa, vaikka olisi miten komeaa katseltavaa. Itse asiassa alkaa näyttääkin ikävältä, jos luonne on mätä.
Toisaalta kyllä ulkonäössäkin nyt jotain sytyttävää vaaditaan sen mukavan luonteen lisäksi. Monihan on tosi mukava mutta silti päätyvät kavereiksi, koska ulkonäöltään ovat niin maan mauttomia.
Valehtelisin jos väittäisin etteikö minulla olisi ulkoisia mieltymyksiä, kuten pitkät hiukset (miehellä) ja vahvat käsivarret, mutta faktaa on myös se että jos pidän jostain tyypistä - olkoot hän sitten kaveri tai potentiaalinen kumppani - niin aidosti NÄEN hänet puoleensavetävänä/hyvännäköisenä. Muistan pitäneeni lapsuudenystävääni maailman kauneimpana ihmisenä ja kun elämä kuljetti meitä eri suuntiin ja ystävyys aikanaan lakkasi, näin hänet ihan eri silmin. Hän olikin perunanenäinen tavallinen nuori nainen, eikä miss universum. Eikä tässä ollut mitään riitaa tai välirikkoa.
Mikä parisuhde sellainen edes on, jossa ulkoinen kauneus on tärkeintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, haluaako kulissiliiton vai sellaisen, jossa ollaan rakastuneita. Jos "rakastuu" toisen ulkonäköön, sitä ei yleensä lasketa henkilöön itseensä kohdistuvaksi rakastumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä eläisi ikävän ihmisen kanssa, vaikka olisi miten komeaa katseltavaa. Itse asiassa alkaa näyttääkin ikävältä, jos luonne on mätä.
Sama itsellä myös toisinpäin. Jos en kokis toista viehättävänä, ihan sama miten mukava hän olisi.
Molempia tarvitaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ei olisi ruusu, niin kyllä perunakin kukkii.
Jos luonne on kamala, niin eihän siitä parisuhteesta tule yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ...pidemmän päälle..
Aloittaja ei ymmärrä, että "asia X ei ole tärkeintä" on ERI ASIA kuin "asialla X ei ole mitään merkitystä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. No itse en ainakaan tee yhtään mitään miehellä joka on komea kuin kreikkalainen veistos ja tyhmempi kuin vasemmanjalansaapas.
Minä voin sanoa. koska se sisäinen kauneus on oikeasti ulkoista tärkeämpi. Kaikki me rupistutaan jossain vaiheessa.
Se ulkoinen viehätysvoima kestää about 2-24kk ja sen jälkeen on alamäkeä, jos persoonat ja sisäinen maailma ei mätsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena on vielä normaalia ihastua ulkonäön perusteella, mutta siitä olisi hyvä kasvaa yli aikuistuessa.
Havaintojeni mukaan monet naiset sietävät komeilta miehiltä varsin mlkkua käytöstä ja toisaalta ihan kaikki tietämäni neurotyypilliset ikisinkkumiehet ovat keskitasoa rumempia. Ulkonäöllä tuntuu olevan jonkinlainen minimitaso, jonka jälkeen muut ominaisuudet ratkaisevat. Toisaalta jos tähän minimitasoon ei yllä, ei sisäisillä ominaisuuksilla pysty kompensoimaan ulkonäköä.
Ei ulkonäkökään yhdentekevä asia ole, mutta siinä on huomattavan paljonkin ns joustovaraa toisin kuin sisäisessä kauneudessa.
Sen pitää osua ihan just kohdilleen eikä minkäänlaista kompromissia voi edes harkita etenkään ajatus- ja arvomaailman suhteen.
Ei vaikka mies olisi mikä kalsari-leukakirurgi-lentäjä.
Joku kiinnostava piirre saa lähestymään toista, eikä se välttämättä ole yleisellä tai edes ulkoisella mittarilla mitattavissa. Henkilökohtaisesti pidän kemiaa tärkeimäpänä. Etenkin sänkyhommissa. Ylä- ja alapäiden pitää sopia yhteen.
Toki sitä ihastuu helpommin hyvältä näyttäviin ihmisiin, mutta ei mulla ainakaan sellainen ole koskaan kestänyt. Aina on muutamassa kuukaudessa ihastuminen karissut ja suhde päättynyt. Se ainoa kestävä parisuhde syntyi miehen kanssa joka olin mun mielestä ruma, kun neljän vuoden aikana hitaasti lämpenin miehen persoonalle, ja eräänä päivänä tajusin rakastavani häntä. Jokusenkin keskustelun aiheesta kävimme, mutta kun molemmat oli sinkkuja ja mieskin minun kanssani viihtyi, päätimme katsoa mitä siitä syntyy. Nyt on samaa parisuhdetta takana 21 vuotta.
Minulla ainakin henkilökohtaisesti on se ongelma, että ihastuessaan alkaa romantisoimaan toista. Hyvin harvoin nämä romantisoidut mielikuvat kestää, kun sitä seurustelua kestää edes jokusen viikon. Ja minä en kestä sitä pettymystä, kun tyyppi ei olekaan sitä mitä kuvittelin. Parempi siis ensin tutustua rauhassa.
Toisekseen, on hirveän helppo ihastua ihastumiseen. Senkin olen huomannut, että ei lopulta ole ihastunut koko ihmiseen, vaan siihen perhosia vatsaan tuottavaan tunteeseen minkä on jostakin syystä kokenut jonkun kanssa. Sellainen ihastus häipyy vielä nopeammin.
Kerran nuorena menin ulkonäkö edellä ja olikin niin ruma ja mätä ihminen sisältä, että ei sitä tyyppiä voinut kauaa katsoa. Sitä vastoin se toinen, jonka kanssa mulla oli aidosti hauskaa ja meillä synkkasi tosi hyvin, omasi vähän vänkyrät hampaat ja ihokin vähän huono, mut mitä sitten. Tyyppi oli täyttä kultaa sisältä ja muistelen edelleen häntä lämmöllä <3
Toisaalta kyllä ulkonäössäkin nyt jotain sytyttävää vaaditaan sen mukavan luonteen lisäksi. Monihan on tosi mukava mutta silti päätyvät kavereiksi, koska ulkonäöltään ovat niin maan mauttomia.