Lue keskustelun säännöt.
16 v ei suostunut hakemaan mitään kesätyöpaikkaa, nyt kaverit (jotka kaikki olleet töissä) pyysi Lintsille
14.07.2023 |
Juna+ranneke ym. yli 100 €.
Olenko julma, jos sanon, sori, ei ole varaa? Tai annan vaihtoehdoksi että kerää pari ämpärillistä mustikoita?
Kommentit (512)
Minä ajattelen, että nuorten olisi hyvä tehdä jotakin kesällä . Lyhyt tet-työ, kielikurssi, isosena tai joku vastaava leirikokemus. Uskon että pienikin aktiivisuus voi olla hyväksi kun niitä töitä hakee seuraavana vuonna.
Lomaakin pitää olla ja löysiä aamuja. Itse aikoinaan tein viikonloput ja lomat töitä hoitoalalla. Rahaa ja kokemusta toki tuli, mutta nyt liki 60 v. useamman kymmennvuodrn työputken jälkeen mietin että olisi joku lomakin voinut tuolloin nuorena olla paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä työtä nämä hakijat ovat hakemassa. Ne työt, mihin itse hain yliopisto-opiskelijana, olivat sellaisia, joissa eivät teini-iän kesätyökokemukset painaneet vaakakupissa. Myöhemmin hain sellaisiin töihin, joissa oli hyötyä näistä opiskelun aikana tehdyistä, ja vaikka olen välillä tehnyt jotain hanttihommatyyppistäkin (ihan vain lisärahan takia), en ole IKINÄ maininnut niitä sen enempää CV:ssä kuin haastatteluissa. Kaikissa töissä ei hanttihommilla ja teini-iän kesätöillä oikeasti ole merkitystä.
Toki moni tekee opiskelun aikana sellaisia töitä, joihin kesätyökokemuksilla voi ollakin merkitystä, mutta entä sitten? Ei se kenestäkään tee ikuista työtöntä, joka ei koskaan pääse minnekään töihin, että ei ollut teininä kesätöissä. Jokunen duuni S-marketissa tai siivoojana voi mennä sivusuun, mutta entä sitten? Tuskin nämä työt ovat sellaisia, joita jää suremaan - etsii sitten jotain muuta.
Itse palkkaan henkilöitä vaativiin asiantuntijatehtäviin ja kokemus on osoittanut, että yleisesti ottaen työelämävalmiudet ja asenne työhön on parempi sellaisella, joka on hikoillut vaikkapa siivoojana tai kaupan kassalla ym. töissä. Oma ajattelumaailmani on sellainen, että kaikki työ on arvokasta ja siten myös kaikki työkokemus on arvokasta. On tärkeää, että ihmisellä on kokemusta erilaisista työpaikoista. Silloin henkilö ei myöskään valita turhasta, kun ymmärtää mikä on olleellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta 100 euroa on aika paljon. 20-50 eurosta en välttämättä lähtisi kinaamaan, mutta tolla summalla kyllä ostaa jo ihan kivasti ruokaa tai vaatetta. Vähän riippuisi oma vastaukseni siitä, onko muuten kuinka paljon rahaa kaikkien lasten vaatteisiin, harrastuksiin yms., etenkin jos olisin yrittänyt patistaa nuorta töihin alkukesästä. Mulla on myös periaate, että kaikille lapsille suunnilleen sama eli monilapsisen perheen vanhempana miettisin kyllä kustannusta. Aika monella perheellä tuottaa tällä hetkellä jo pienemmät summat ongelmia eli ihan hyvä ehkä jossain kohtaa myös oppia, että raha ei kasva puissa.
Ihmettelen myös miten tässä ketjussa suurella osalla kirjoittajia tuntuu olevan todella raha löysässä. Minusta satanen on iso raha, etenkin jos lapsia on useita ja pitää nämä samat sataset taikoa kaikille lapsille. Joku tuolla aiemmin listasi mitä kaikkea ekstraa vanhempien pitää hänen mielestään kustantaa tai olla hankkimatta lapsia:
" Jos ei ole varaa tai halua tarjota lapselle muuta kuin välttämätön elatus, miksi lisääntyä? Normaalit vanhemmat tarjoavat mielellään lapsilleen ylimääräisiä huvituksia kuten huvipuistoreissuja, leffalippuja, vaihto-oppilasvuoden, harrastuksen, kielikurssin ulkomailla, ratsastusleirin tms. ilman että ne pitäisi erikseen "ansaita".
Vaihto-oppilasvuosi maksaa vähintään 20 000 €, taskurahoineen jopa paljon enemmän. Kielikurssit tuhansia euroja, ratsastusleirit 500 - 1500 €, kalliit harrastukset voivat niellä nekin kymppitonneja vuodessa. Ei tuollaiset summat voi mitenkään olla mikään lasten perusoikeus.
No ei kaikkea pidä saada, mutta 100 euron huvitus ei ole paha. Varsinkin, kun kyseessä on kaverireissu, mikä on ikimuistoinen ja pahimmassa tapauksessa jää kaveriporukan ulkopuolelle, jos ei pääse mukaan. Jospa reissu motivoisi jatkossa työhönkin, kun sitten ainakin pääsy on varmaa, kun on omaa rahaa.
Se onko satanen paha riippuu tietysti perheen rahatilanteesta ja monesta muustakin asiasta. Jos vaikka lapsia on viisi ja jokaiselle pitää repiä se ylimääräinen satanen, se tekee yhteensä jo viisisataa.
Se, ei liity perheen rahatilanteeseen. 100 euroa on 100 euroa niin köyhälle kuin rikkaalle. Meidät lasketaan hyvätuloisiksi: mun vuositulot on nettona 45 500 euroa ja miehellä taitaa olla nettona 90 000 euroa. 100 euroa on silti iso raha ja todellakin mietitään, että kuinka paljon töitä pitää tehdä, että se tulee täyteen. Mä joudun tekemään palkkatöitä vähän yli 4 tuntia, että saan tuon 100 euroa kasaan. En edes halua laskea, että monta tuntia joutuu tekemään ihminen, jolla ei ole näin hyvät tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä työtä nämä hakijat ovat hakemassa. Ne työt, mihin itse hain yliopisto-opiskelijana, olivat sellaisia, joissa eivät teini-iän kesätyökokemukset painaneet vaakakupissa. Myöhemmin hain sellaisiin töihin, joissa oli hyötyä näistä opiskelun aikana tehdyistä, ja vaikka olen välillä tehnyt jotain hanttihommatyyppistäkin (ihan vain lisärahan takia), en ole IKINÄ maininnut niitä sen enempää CV:ssä kuin haastatteluissa. Kaikissa töissä ei hanttihommilla ja teini-iän kesätöillä oikeasti ole merkitystä.
Toki moni tekee opiskelun aikana sellaisia töitä, joihin kesätyökokemuksilla voi ollakin merkitystä, mutta entä sitten? Ei se kenestäkään tee ikuista työtöntä, joka ei koskaan pääse minnekään töihin, että ei ollut teininä kesätöissä. Jokunen duuni S-marketissa tai siivoojana voi mennä sivusuun, mutta entä sitten? Tuskin nämä työt ovat sellaisia, joita jää suremaan - etsii sitten jotain muuta.
Itse palkkaan henkilöitä vaativiin asiantuntijatehtäviin ja kokemus on osoittanut, että yleisesti ottaen työelämävalmiudet ja asenne työhön on parempi sellaisella, joka on hikoillut vaikkapa siivoojana tai kaupan kassalla ym. töissä. Oma ajattelumaailmani on sellainen, että kaikki työ on arvokasta ja siten myös kaikki työkokemus on arvokasta. On tärkeää, että ihmisellä on kokemusta erilaisista työpaikoista. Silloin henkilö ei myöskään valita turhasta, kun ymmärtää mikä on olleellista.
Mistä tiedät, kuka on hikoillut siivoojana tai kaupan kassalla? Eihän tapana ole kaikkia ikivanhoja teiniaikaisia kesätöitä mainitakaan, vaan olennaisimmat ja tärkeimmät.
Luulen, että ihmiset vastaisi eritavalla, jos olisi kyse tyttärestä.
Ihmeteltäisiin peleihin hautautumista ja muistettaisiin kesätöiden sosiaalinen puoli myös. Sieltähän niitä kesäromansseja usein löytyy.
Mutta poikien sosiaalinen eristäytyminen näyttää olevan aika yleisesti hyväksyttyä. Ja kyllä, tytöt pelaa myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ihmiset vastaisi eritavalla, jos olisi kyse tyttärestä.
Ihmeteltäisiin peleihin hautautumista ja muistettaisiin kesätöiden sosiaalinen puoli myös. Sieltähän niitä kesäromansseja usein löytyy.
Mutta poikien sosiaalinen eristäytyminen näyttää olevan aika yleisesti hyväksyttyä. Ja kyllä, tytöt pelaa myös!
On se monen kohdalla mahdollista, tosin itse en pakottaisi tytärtäkään kesätöihin.
Mun työpaikalla näkee just näitä nuoria joille ei ole opetettu vastuuta. Meillä on paljon töitä joihin voi ottaa vastavalmistuneita, ja niitä mielellään palkataankin kun ovat halvempia kuin kokeneet. Nämä vastavalmistuneet tulevat hakemaan työkokemusta ja siirtyvät sitten jonnekin mieluisampaan työpaikkaan minne ei ilman kokemusta niin helposti pääse. Ongelma on se, ettei työnteko kiinnosta, kun sen työtodistuksen saa vaikka syljeskelisi kattoon koko sen ajan mitä töissä on. Ja niin ne tekee. Ilmeisesti vastuuta ei ole kotona opetettu, että pitäisi tehdäkin ne työt minkä tekemisestä palkkaa maksetaan.
Itse olen pikkukaupungista missä oli hyvin rajallinen määrä kesätöitä tarjolla. Jos niitä onnistui saamaan, sai seuraavanakin vuonna samasta paikasta kesätyöt, jos oli hyvä kesätyöntekijä.
Vastuun opettaminen lapselle on ihan yhtä tärkeää kuin se elatuksen tarjoaminen. Itse olen aivan kurkkuani myöten täynnä näitä kakaroita joita ei vaan kiinnosta tehdä töitä, mutta raha kyllä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin teinille rahan. 16-vuotias on vielä aika nuori, ja lisäksi koululainen - en rankaisisi nuorta siitä, ettei jaksanut kouluvuoden päätteeksi raataa jossian ikävissä hanttihommissa kesällä. Enkä todellakaan lähtisi sille tielle, että "näpäyttäisin" teiniä tuolla lailla kieltämällä jonkun oikeasti kivan asian vain jonkun kesätyön takia. Ei se nyt niin paha asia ole, jos koululainen ei mene kesätöihin.
Samaa mieltä. Lukiolaiset tekevät käytännössä samaa työpäivää kuin aikuisetkin ja siihen päälle runsaasti ylitöitä (=läksyt ja kokeisiin lukeminen). Jos vielä kesäkin pitäisi työskennellä niin eihän siitä jäisi lomaa lainkaan.
Vanhemmat ovat sitä varten että maksavat alle 18-vuotiaiden menot. Myös ne "turhat" kuukausirahat, Lintsi-reissut kaverien kanssa, perheen etelänlomat jne.
Vanhemmat on sitä varten että he opettavat lapsensa pärjäämään elämässä. Eli myös tekemään työtä että saa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia vihaatte lapsianne niin paljon, että ette suostu antamaan heille edes hetken lepotaukoa opiskelusta? Niitä nuoruuden huolettomia, pitkiä kesiä ei nimittäin saa enää koskaan takaisin. Olen edelleen todella vihainen ja katkera omille vanhemmilleni, jotka pakottivat minut hakemaan kesätöitä jo 13-vuotiaana ja siitä eteenpäin kaikki kesät meni aina töissä. Ihan kuin tässä elämässä ei muutenkin saisi tehdä jatkuvasti töitä.
Annetaanko hetken lepoa aikuisenakaan? Ei. Hyvä oppia aikaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötte viikon sitten kevyemmän kaavan mukaan. Puuroja, hernekeittoa ja itse tehtyä sämpylää.
Kohta metsät marjaa täynnä, taloutta voi monella tapaa tasapainottaa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä ketjussa oikeesti kyse koulupojan Linski-rahoista?
Nämä kommentoijat tuntuu erehdyttävästi esittävän samoja mielipiteitä kuin toisen ketjun työttömyyttä kommentoivat.
Kaikkien on mentävä heti hanttohommiin ja mielellään mahdollisimman pienellä palkalla. Ei väliä iästä tai terveydentilasta.
Muuten olet halveksittava loinen.Kukahan näitä on aivopessyt? Sääliksi käy loppuunpalavia opiskelijoita.
Juuri niin. Eiköhän sovita, että ne, jotka haluavat tehdä kesätöitä, tekevät ja muut tekee niin kun haluaa. Ja jokainen kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin teinille rahan. 16-vuotias on vielä aika nuori, ja lisäksi koululainen - en rankaisisi nuorta siitä, ettei jaksanut kouluvuoden päätteeksi raataa jossian ikävissä hanttihommissa kesällä. Enkä todellakaan lähtisi sille tielle, että "näpäyttäisin" teiniä tuolla lailla kieltämällä jonkun oikeasti kivan asian vain jonkun kesätyön takia. Ei se nyt niin paha asia ole, jos koululainen ei mene kesätöihin.
Minun lapseni on tienannut rahaa koulun ohella 14-vuotiaasta asti. Koska lukiota voi käydä nykyään joustavammin, pystyi yhdistämään sen työntekoon vaikka sanottiin että koulu on tärkein. Pidän hänen asenteestaan; nyt 18-vuotiaana maksaa itse festarit ynnä muut menot.
Kuitenkin, ehkä kannattaa ottaa selvää, miksi nuori ei hakenut töitä. Eikö huvittanut vai onko koulu ollut rankkaa? Tuossa tilanteessa ehkä edellyttäisin häntä itse tienaamaan rahaa reissuun mutta tulisin jonkin verran vastaan.
Vierailija kirjoitti:
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Minulla oli useita opiskelukavereita, joilla ei ollut kesätöitä. Kaikki ovat työllistyneet hyvin valmistumisen jälkeen.
Riippuu varmasti alasta. Esim. jos opiskelee psykologiksi, lääkäriksi, sosiaalityöntekijäksi, eskariopeksi, sairaanhoitajaksi, puheterapeutiksi jne. niin varmasti kokematonkin vastavalmistunut pääsee sujuvasti työelämään. Toisaalta on aloilla, joissa ei valmistu mihinkään ammattiin, tai on kyllä selkeä ammatti, mutta ylitarjontaa ja (oman alan) työpaikoista joutuu oikeasti kilpailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä työtä nämä hakijat ovat hakemassa. Ne työt, mihin itse hain yliopisto-opiskelijana, olivat sellaisia, joissa eivät teini-iän kesätyökokemukset painaneet vaakakupissa. Myöhemmin hain sellaisiin töihin, joissa oli hyötyä näistä opiskelun aikana tehdyistä, ja vaikka olen välillä tehnyt jotain hanttihommatyyppistäkin (ihan vain lisärahan takia), en ole IKINÄ maininnut niitä sen enempää CV:ssä kuin haastatteluissa. Kaikissa töissä ei hanttihommilla ja teini-iän kesätöillä oikeasti ole merkitystä.
Toki moni tekee opiskelun aikana sellaisia töitä, joihin kesätyökokemuksilla voi ollakin merkitystä, mutta entä sitten? Ei se kenestäkään tee ikuista työtöntä, joka ei koskaan pääse minnekään töihin, että ei ollut teininä kesätöissä. Jokunen duuni S-marketissa tai siivoojana voi mennä sivusuun, mutta entä sitten? Tuskin nämä työt ovat sellaisia, joita jää suremaan - etsii sitten jotain muuta.
Itse palkkaan henkilöitä vaativiin asiantuntijatehtäviin ja kokemus on osoittanut, että yleisesti ottaen työelämävalmiudet ja asenne työhön on parempi sellaisella, joka on hikoillut vaikkapa siivoojana tai kaupan kassalla ym. töissä. Oma ajattelumaailmani on sellainen, että kaikki työ on arvokasta ja siten myös kaikki työkokemus on arvokasta. On tärkeää, että ihmisellä on kokemusta erilaisista työpaikoista. Silloin henkilö ei myöskään valita turhasta, kun ymmärtää mikä on olleellista.
Mistä tiedät, kuka on hikoillut siivoojana tai kaupan kassalla? Eihän tapana ole kaikkia ikivanhoja teiniaikaisia kesätöitä mainitakaan, vaan olennaisimmat ja tärkeimmät.
Mitä ikivanhoja teiniaikaisia kesätöitä, jos hakee tyyliin ensimmäistä oikeaa työpaikkaa? Silloin ainoa mitä sinne cv:n on laittaa, on ne teiniaikaiset kesätyöt.
Mä oon nelikymppinen ja silti muistan, että alkuvaiheessa työnantajalle oli tärkeää nähdä mun kesätyöt. Ei niinkään se, mitä olen tehnyt, vaan se, että olen tehnyt jotain. Se kertoi työnantajalle jotain. Ehkä toiset työnantajat eivät anna painoarvoa sille onko lapsi/nuori tehnyt kesätöitä vai ei, mutta ne työnantajat joilta mä töitä hain kyllä antoivat. Joitakin kiinnosta lisäksi se, että mitä olin tehnyt. He pitivät hyvänä sitä että oli monenlaista kokemusta, eli monenlainen työ oli kelvannut. Riippuu tosiaan paljon työnantajasta, osa lukee kesätöistä asioita hakijan persoonasta, osaa se ei niinkään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin teinille rahan. 16-vuotias on vielä aika nuori, ja lisäksi koululainen - en rankaisisi nuorta siitä, ettei jaksanut kouluvuoden päätteeksi raataa jossian ikävissä hanttihommissa kesällä. Enkä todellakaan lähtisi sille tielle, että "näpäyttäisin" teiniä tuolla lailla kieltämällä jonkun oikeasti kivan asian vain jonkun kesätyön takia. Ei se nyt niin paha asia ole, jos koululainen ei mene kesätöihin.
Ei se ole mitään näpäyttämistä, vaan kasvatusta ja opettamista elämän realiteetteihin. Todellakin saa teini tehdä töitä rahan eteen, näin elämässä kuuluu toimia.
Näin on. Rahan arvon oppii tekemällä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä työtä nämä hakijat ovat hakemassa. Ne työt, mihin itse hain yliopisto-opiskelijana, olivat sellaisia, joissa eivät teini-iän kesätyökokemukset painaneet vaakakupissa. Myöhemmin hain sellaisiin töihin, joissa oli hyötyä näistä opiskelun aikana tehdyistä, ja vaikka olen välillä tehnyt jotain hanttihommatyyppistäkin (ihan vain lisärahan takia), en ole IKINÄ maininnut niitä sen enempää CV:ssä kuin haastatteluissa. Kaikissa töissä ei hanttihommilla ja teini-iän kesätöillä oikeasti ole merkitystä.
Toki moni tekee opiskelun aikana sellaisia töitä, joihin kesätyökokemuksilla voi ollakin merkitystä, mutta entä sitten? Ei se kenestäkään tee ikuista työtöntä, joka ei koskaan pääse minnekään töihin, että ei ollut teininä kesätöissä. Jokunen duuni S-marketissa tai siivoojana voi mennä sivusuun, mutta entä sitten? Tuskin nämä työt ovat sellaisia, joita jää suremaan - etsii sitten jotain muuta.
Itse palkkaan henkilöitä vaativiin asiantuntijatehtäviin ja kokemus on osoittanut, että yleisesti ottaen työelämävalmiudet ja asenne työhön on parempi sellaisella, joka on hikoillut vaikkapa siivoojana tai kaupan kassalla ym. töissä. Oma ajattelumaailmani on sellainen, että kaikki työ on arvokasta ja siten myös kaikki työkokemus on arvokasta. On tärkeää, että ihmisellä on kokemusta erilaisista työpaikoista. Silloin henkilö ei myöskään valita turhasta, kun ymmärtää mikä on olleellista.
Mistä tiedät, kuka on hikoillut siivoojana tai kaupan kassalla? Eihän tapana ole kaikkia ikivanhoja teiniaikaisia kesätöitä mainitakaan, vaan olennaisimmat ja tärkeimmät.
Mitä ikivanhoja teiniaikaisia kesätöitä, jos hakee tyyliin ensimmäistä oikeaa työpaikkaa? Silloin ainoa mitä sinne cv:n on laittaa, on ne teiniaikaiset kesätyöt.
Mä oon nelikymppinen ja silti muistan, että alkuvaiheessa työnantajalle oli tärkeää nähdä mun kesätyöt. Ei niinkään se, mitä olen tehnyt, vaan se, että olen tehnyt jotain. Se kertoi työnantajalle jotain. Ehkä toiset työnantajat eivät anna painoarvoa sille onko lapsi/nuori tehnyt kesätöitä vai ei, mutta ne työnantajat joilta mä töitä hain kyllä antoivat. Joitakin kiinnosta lisäksi se, että mitä olin tehnyt. He pitivät hyvänä sitä että oli monenlaista kokemusta, eli monenlainen työ oli kelvannut. Riippuu tosiaan paljon työnantajasta, osa lukee kesätöistä asioita hakijan persoonasta, osaa se ei niinkään kiinnosta.
Kuten joku tuossa äsken kirjoitti, riippuu vahvasti alasta. Itse olen psykologi, ja kukaan ei ole ikinä kysynyt mistään aiemmasta työstä, johtuen siitä että meistä psykologeista on pulaa. Ainoa mikä katsotaan, on rikosrekisteriote lasten kanssa työskennellessä ja julkiterhikistä ammattioikeudet. Muut ei näytä työnantajia kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anneriina kirjoitti:
Järkyttää, kuinka tässä keskustelussa ollaan sitä mieltä, että 16-vuotiaan, kohta 17 v., ei tarvitse hakea eikä tehdä kesätöitä. Omilta lapsiltani olen edellyttänyt kesätöissä käymistä 15-16 v. Alkaen. He ovat myös itse halunneet hakea töitä ja viihtyneet niin kitkemistöissä kuin lapsenvahtina tai varastohommissa. Nyt yliopisto-opinnot meneillään ja ovat edelleen ahkeria ja työskentelevät opintojen ohella. Yhtään ei ole haitannut töiden teko oppimista eikä edes nuoren selkä moisesta urakoinnista katkennut, mutta osaaminen ja ymmärrys kyllä on kasvanut.
Mun mies ei ole ikinä tehnyt mitään kesätöitä vaan lomaili vaan kaikki kesät ja sitten yliopiston jälkeen suoraan hyviin töihin. Minä taas tein kaikki kesät töitä enkä kyllä ole nyt yhtään parempi ihminen.
Enpä usko että yksikään rekrytoija palkkaa hyvillä mielin jonkun 23-25-vuotiaan, joka ei ole päivääkään ollut töissä. Olkoonkin vaan yliopistotutkinto.
Jos kyseessä on joku vaativa asiantuntijatehtävä, kuten palstamammoilla usein on, niin sen saamiseen ei taida vaikuttaa se, onko tyyppi ollut 16-vuotiaana ruohoa leikkaamassa vai ei. Tuskin ruohonleikkaamiskokemysta saanut on etulyöntiasemassa, jos toisella ei tätä kokemus ole.
Kesätyökokemuksesta on hyötyä vain mahdollisesti toiseen kesätyöpaikkaan. Aikuisiän hanttihommiinkin on suurempi merkitys suosittelijalla.
Kyllä sillä ihan oikeasti on merkitystä jos on kaksikin hakijaa ja toisella ei ole yhtään mitään työkokemusta ja toisella taas usealta kesältä. Kyse on henkilön asenteesta, ei työn sisällöstä sinänsä.
Ja höpö. Kukaan ei ole jäänyt valitsematta esim. korkeakoulutusta vaativaan tehtävään siksi, kun ei ole ollut kesätöissä hoitamassa lapsia 15- vuotiaana ja toinen hakija on. Koulutusta vaatimattomalla alalla tietenkin voi olla toisinkin.
Miten niin 15-vuotiaana? Yliopistosta valmistutaan yleensä reilusti yli 20-vuotiaana. Silloin on tyypillisesti työkokemusta jo monelta kesältä. Ja taatusti herättää kummastusta jos joku ei ole tehnyt ikinä mitään.
Silloinkin pitää työkokemuksen olla omalta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anneriina kirjoitti:
Järkyttää, kuinka tässä keskustelussa ollaan sitä mieltä, että 16-vuotiaan, kohta 17 v., ei tarvitse hakea eikä tehdä kesätöitä. Omilta lapsiltani olen edellyttänyt kesätöissä käymistä 15-16 v. Alkaen. He ovat myös itse halunneet hakea töitä ja viihtyneet niin kitkemistöissä kuin lapsenvahtina tai varastohommissa. Nyt yliopisto-opinnot meneillään ja ovat edelleen ahkeria ja työskentelevät opintojen ohella. Yhtään ei ole haitannut töiden teko oppimista eikä edes nuoren selkä moisesta urakoinnista katkennut, mutta osaaminen ja ymmärrys kyllä on kasvanut.
Mun mies ei ole ikinä tehnyt mitään kesätöitä vaan lomaili vaan kaikki kesät ja sitten yliopiston jälkeen suoraan hyviin töihin. Minä taas tein kaikki kesät töitä enkä kyllä ole nyt yhtään parempi ihminen.
Enpä usko että yksikään rekrytoija palkkaa hyvillä mielin jonkun 23-25-vuotiaan, joka ei ole päivääkään ollut töissä. Olkoonkin vaan yliopistotutkinto.
Riippuu hakijoista, arvosanoista ja suosittelijoista.
Suosittelijaksi pyydetään tyypillisesti henkilöä edellisestä työpaikasta, ei sukulaista tai naapuria.
Myös yliopiston, AMK:n opettajat ja muut silmäätekevät sekä saman alan ihmiset, joita hakija tuntee, voivat olla suosittelijoina.
Kyllä on rankat arvot ja periaatteet jollain vanhemmilla.
Meillä koulun loppumin on aina tarkoittanut teineille 200 euron kesärahaa, joilla on huvituksia saaneet. Lisäksi ovat vähän töitä tehneet, mutta ei joka vuosi. Tietävät rahan arvon. Eivät pyydä mahdottomia. Vanhin lapsi on jo omillaan ja painaa töitä ja silti avustin häntä kalliin harrastusoston kanssa, kun itselleni on tärkeää, että lapsilla on mukavaa.
Olen yksinhuoltaja ja sote - alalla töissä. Rahaa ei paljoa ole, mutta lapset on se tärkein ja haluan, että elämä on heille mielekästä. Töitä joutuvat kyllä elämässä tekeen. Siitä yhteiskunta kyllä huolehtii.
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä työtä nämä hakijat ovat hakemassa. Ne työt, mihin itse hain yliopisto-opiskelijana, olivat sellaisia, joissa eivät teini-iän kesätyökokemukset painaneet vaakakupissa. Myöhemmin hain sellaisiin töihin, joissa oli hyötyä näistä opiskelun aikana tehdyistä, ja vaikka olen välillä tehnyt jotain hanttihommatyyppistäkin (ihan vain lisärahan takia), en ole IKINÄ maininnut niitä sen enempää CV:ssä kuin haastatteluissa. Kaikissa töissä ei hanttihommilla ja teini-iän kesätöillä oikeasti ole merkitystä.
Toki moni tekee opiskelun aikana sellaisia töitä, joihin kesätyökokemuksilla voi ollakin merkitystä, mutta entä sitten? Ei se kenestäkään tee ikuista työtöntä, joka ei koskaan pääse minnekään töihin, että ei ollut teininä kesätöissä. Jokunen duuni S-marketissa tai siivoojana voi mennä sivusuun, mutta entä sitten? Tuskin nämä työt ovat sellaisia, joita jää suremaan - etsii sitten jotain muuta.